Rakeyard

Rakeyard on tour - Tampere

2012-01-08T21:32:00.003+02:00

Improvisoimme perheen kanssa viikonlopuksi visiitin Tampereelle ja kun tilaisuus kerrankin oli niin pitihän siellä käydä Kalevassa fiilistelemässä sunnuntai-aamun treenit.

Eipä siinä ihmeitä ehtinyt, aika meni lähinnä turistessa vanhojen tuttujen kanssa ja muutenkin kun oli ekaa kertaa vedessä pitkään pitkään aikaan niin aika konservatiivisesti lähdin liikkeelle. Yksi satanen kuitenkin tuli sukellettua kohtuu helpon oloisesti, eli ilmeisesti taudin jäljiltä on vielä ihan kohtuu pohjat tallella.

Oli kyllä melko luksus olo sukeltaa 4m syvässä altaassa, miten sitä voikin pienet asiat tuntua luksukselta kun konteksti muuttuu. Sukeltaminen oli suorastaan nautinnollista, kun kääntyessäkin on tilaa yllin kyllin joka suuntaan.

Treenin lopuksi kokeilin vielä fluidejani ja yllätyin että perhana nämähän toimivat oikeasti todella hyvin. Pitää ehkä vielä uudelleen harkita niiden käyttöä. Tikkakosken altaassa ongelmana on lähinnä että seinät ja lattia on liian lähellä fluideille :) Tuolla näkökentän pieneneminen ei haitannut juuri ollenkaan.

Toinen juttu minkä vannotin itselleni jo ennen näitä treenejä oli että himmailen toistaiseksi pakkaamista. Se lähti taas vähän väärille urille tuossa syksyllä. Alkuun en pakannut ollenkaan, mutta ennen sairastumista jostain oli taas hiipinyt melkein 6 kiloa painoa niskaan ja kireä olo. Se ei nyt vaan ihan oikeasti tässä vaiheessa paranna sukellustani millään tavalla, ongelmat ovat aivan muualla kuin ilman määrässä. Fokusta se kyllä sotkee tehokkaasti. Eli toistaiseksi, ilman pakkausta ilman eri mainintaa.

Hyvät fiilikset kuitenkin, hiihtokausikin tuli avattua ja ikuinen "mustuus ja sade" tuntuvat hetkeksi sääilmiöinä helpottaneen joten tästä kevättä kohti...

Tuhkaläjästä nousee räkäinen feeniks-lintu

2011-12-31T14:48:00.001+02:00

Kirjoitustauko ei tällä kertaa ole johtunut siitä että en ole jaksanut kirjoittaa, vaan siitä että treenit loppuivat kuin seinään. Itsenäisyyspäivänä alkanut vatsatauti jonka ajattelin aiheuttavan "parin päivän pakkolevon" venähti lopulta parin viikon mittaiseksi on/off sairasteluksi. Siitä jatkui sitten normaali flunssa kuumeineen ja kurkkukipuineen jonka jälkeen pöpö eteni keuhkoihin ja seurasi armoton yskä ja räkäkuuri.

Nyt on ensimmäistä kertaa melkein kuukauteen sellainen olo että voisi ylipäätään jotain liikuntaa harrastaa, joten kävin äärimmäisen vaatimattomalla n. 5km lenkillä tunnustelemassa. Ei se kuolemaksi ollut, mutta ei nyt ihan parhaitakaan lenkkejä. Sykkeet vetelivät 20 pykälää korkeammalla kuin normaalisti, mutta kyllä tästä nyt toivottavasti rakentamaan pääsee. Taloyhtiön "punttisalissa" vielä pikainen tunnustelu pienillä painoilla yleisimmistä liikkeistä niin tästä on hyvä lähteä mässäilemään uudenvuoden juhlintaan. Toivottavasti ensi vuosi alkaa vähän paremmissa voimissa.

Sali/Kestävyysvoima

2011-12-01T15:10:00.001+02:00

Kyykky 3x20 (50kg)
Ylätalja 20,17, 15 (asetus 8)
Penkki 20, 15, 12 (50kg)
Alavatsat 25, 15, 16
Haba 15,12,12 (11kg per käsi)
Alaselkä 20,20,17
Jalkapärssi 3x15 (asetus 16)
Niskantakaa punnerrus 15,13,10 (30kg vapaa tanko)

Aika hapoilla oli ukko taas tuon jälkeen. Hieman paremmin jaksoi sarjat loppuun asti, mutta nuo 2 viimeistä liikettä oli kyllä ihan raahustamista.

Static etenee

2011-12-01T10:08:00.001+02:00

Selkeästi treenin vaikutukset alkavat yleisemminkin purra. Tänään kuivastatic 5:40. Fiilis oli hyvä ja "kontrollissa" koko suorituksen ajan. Nykäykset alkoivat melko myöhään, 4 minuutin kohdalla vaikka tein ilman lämppäreitä ykkösellä. Varmaan osittain eilisen treenin peruja vielä (bikarbonaattia vielä kierrossa?)

6 minuuttia ei enää tunnukaan ihan kaukaiselta, se olisikin liki "no warmup" pb - ja vielä ei siis pakata ollenkaan.

Täytyy sanoa että nowup-static (lyhennän sen tästedes näin kun ei jaksa aina kirjoitaa koko rimpsua) on aika mukava treenimuoto, sitten kun siihen pääsee sisälle. Lähinnä siis siksi, että treeni kestää alle 10 minuttia - ei ole hirveästi tekosyitä miksei sitä päivän mittaan ehtisi tehdä.

Vanhan koulukunnan static-treeni lämppäreineen vei minulta hyvinkin tunnin. Sitä on jo vaikea järjestää joka päivälle.

Vastaliike

2011-12-01T08:07:00.001+02:00

Häröilytreenejä seuraa yleensä hyvä treeni, ja päinvastoin. Selvästi teki hyvää höllätä pipoa yhden treenin ajaksi ja sallia static. Myös parin päivän lepo teki hyvää ja nyt menin Tikkakoskelle hyvin latautuneena.

Ei siinä mitään fiilistellä ja lämmitellä, kamat niskaan, 5 minuuttia rauhoittumista ja matkaan. Pääsin tällä kertaa 8 altaanmittaa, eli n. 133 metriä - mikä on "16,7m altaan pb" jos jostain pitää iloa repiä. No, matka ei niinkään ole olennaista, kuin miltä se tuntui. Tällä kertaa hapotus alkoi ajoissa ja kasvoi tasaisesti koko sukelluksen ajan ja loppua kohti epämukavuus kasvoi tasaisesti ja hallitusti lakipisteeseensä. Yhtään ei olisi tarvinnut enempää sukeltaa, mutta lopetus oli hallittu. Koko kroppa hapotti vielä minuutteja sukelluksen jälkeen. Jes! Sukelsin taas ilman laseja, mikä tuntuu nyt muutaman treenikerran jälkeen jo täysin luonnolliselta. Ainoa ikävä on että jos ui yhtään kovempaa alkaa vesi mennä silmämunien alle - se tekee vähän häijyä :)

Sukelsin myös kädet sivuilla. Syy on lähinnä se, että tuossa altaassa käsiä ei ehdi ojentaa kunnolla kun on jo päädyssä, mutta näköjään se toimii noinkin.

Tekniikasta ei tämän vedon kohdalla kannata paljoa puhua - sitä ei ollut. Treenin sukeltelinkin aika paljon lyhyitä vetoja tunnustellen hieman miten tähän saisi vähän vauhtia lisää rentoutta hukkaamatta, ja uskoisin että sain siinä muutaman ihan hyvän ahaa-elämyksen. Ilman lämppäreitä sukeltamisessa on vielä haasteena se, että yleensä tarvitsen muutaman verryttelyvedon että tekniikka alkaa osua kohdalleen. Mutta siitä päässee eroon a) tekemällä tarpeeksi ilman lämppäreitä ja keskittymällä siihen mitä tekee (kun on pakko, niin kai se sieltä tulee), b) hinkkaamalla tekniikkaa selkärankaan niin että se tulee sieltä aina, tilantessa kuin tilanteessa.

Lisäksi sukelsin useamman sukelluksen välille 100-117, ei laskettu mutta olisiko noita viitisen kappaletta mennyt. Kokeilimme Kimmon kanssa myös "static dynaa" taas. Ajatuksena siis on että välillä jakaa dynan kahteen osa-alueeseen: sukellusaika ja sukellustekniikka. Nyt siis ennenkaikkea yritimme hakea sitä miltä tuntuu venyttää sukellus ajallisesti mahdollisimman pitkäksi. Muita sääntöjä ei ole kuin että dynaa sen pitää olla ja liike ei saa pysähtyä, mutta muuten mahdollisimman rentona.

Sukellusajat (100m) menivät jotakuinkin 2:40 tietämiin, +- 10 sekuntia. Kimmo veti pari yli kolme minuuttistakin. Hauska ja stressitön treenimuoto vastapainona ikuiselle runttaamiselle.

Muutaman treenin jälkeen sitten varmaan painotus toisin päin, eli teknisesti mahdollisimman puhtaita ja hyötysuhteeltaan hyviä sukelluksia. Tuolla sukellusajalla nopeus pitäisi kuitenin olla melkein kaksinkertainen, jos halutaan puhua hyvästä sukelluksesta.

Treenien jälkeen kuitenkin hyvä ja motivoitunut fiilis, tästä on hyvä jatkaa!

Päivän kuivat

2011-11-29T11:22:00.001+02:00

Tänään ei muuta treeniä, mutta kuivastatic 5:22 (ykkösellä, ilman pakkausta). Muutama sekunti kerrallaan hiivitään ylöspäin...

Staticia pitkästä aikaa

2011-11-28T22:10:00.001+02:00

Tänään ei vaan ollut dyna-fiilis, joten sallin itselleni tehdä vedessä staticia. Ajattelin että hyvä määrä voisi olla esim. kerran kuussa vesi-staticeja, ja aina tietysti Tikkakoskella. 25m luksusrataa ei sovi haaskata paikallaan kellumiseen.

Ajat eivät olleet kummoisia, pakkasin ihan antaumuksella ja silti eka n. 5:20 oli ihan tiukka. Huilasin vähän aikaa ja sitten tein jotain 5:30. Jälkimmäisessä nykäykset alkoivat vasta 4 minuutin jälkeen, mutta "romahdus" tuli sitten aika nopeasti.

Jotenkin tuo kuvaa kaikkia sukelluksiani tämän treenirupeaman aikana. Tuntuu että muuten olen saavuttanut vanhan tasoni aika nopeasti, mutta sukellus loppu "korkeammalla hapella" kuin silloin kun olin kunnossa. Loppua ei pysty sillä tavalla hallitusti liu-uttamaan pitemmälle niinkuin ennen. On vaan hyvä olo, sitten vähän epämukava ja hyvin pian sen jälkeen "romahdus". Ja vaikka kuinka hypoventiloin ja vedän ykkösellä niin fiilis on sama. No, kaipa se sieltä taas tulee kun jaksaa puurtaa.

No en minä toisaalta ihmeitä odottanutkaan, aika rankka salitreeni takana kuitenkin tänään jne, mutta onhan tuosta matkaa nuoruuden loistoon :) Se on kuitekin todettava että vedessä staticin tekeminen on huomattavasti kivempaa, ajoittain fiilis oli jopa nautinnollinen.

Sen jälkeen satunnaista häröilyä räpsät jalassa. Sukeltelin pikkuräpsillä pari kertaa n. 80m sukelluksen. Loppuun Kimmon esimerkin innoittamana yksi "static-dyna", eli dynaa niin rennosti ja rauhallisesti kuin vaan voi, välittämättä yhtään matkasta. Ehkä hieman yllättäen tuossa meni 100m pikkuräpsillä, todella hirveällä tekniikalla räpiköiden. Sukellusaika oli jotain 2:20.

Toisaalta masentavaa että vaikka tämä oli "rennoin vetoni", niin ME-miehet sukeltaa ajan lähes tuplana, ihan kunnon vauhtia kuitenkin. Töitä siis vielä riittää :)

Salitreeneistä

2011-11-28T17:08:00.001+02:00

En ole pahemmin kirjoitellut salitreeneistä, kun ei ole oikein ollut mitään kovin mielenkiintoista kirjoiteltavaa. Pitkän tauon jälkeen kun alottaa, niin menee muutama viikko vaan siinä että sekalaisesti häröillen saa itsensä taas "treenikuntoon".

Nyt kun tämä on saavutettu, niin ajattelin ottaa hieman järjestelmällisyyttä peliin.

Itsekurini ei riitä pitämään erillisiä ruumiinosapäiviä, joten teen joka kerta koko kropan. Pitääkseni homman jotakuinkin mielenkiintoisena ajattelin kuitenkin jakaa sen seuraavasti.

2 treeniä pitkiä sarjoja, kunnolla hapolle (esim. 3x15-20)
2 treeniä keskipitkiä (esim. 5x5)
1 treeniä "maksimeja" (3x1-3 toistoa)

Kun käyn noin 3 kertaa viikossa salilla, tästä tulee sellainen parin viikon rupeama. Sitten alusta.

Ideana tuossa siis on että pitkät kehittävät kestävyysvoimaa, keskipitkät massaa ja energiavarastoja, ja maksimit - no maksimeja ja hermotusta.

Kun "sukelluskausi" lähenee, vaihdan painotuksen toisin päin, eli vähemmän kestävyyttä ja massaa, enemmän hermotusta.

Tänään siis aloitin ekasta pitkästä setistä, ja kirjataan nyt aloituspainot ja sarjat:

Kyykky: 3x20x50kg
Ylätalja: (asetus 8, mitä liekään kiloina) 20,15,15
Alavatsat (jalkojen nosto selältään, ilman painoja): 20, 20, 15
Pena (50kg): 20, 15, 12
Hauiskääntö (11kg per käsi): 20, 15, 12
Alaselkä (ilman painoja): 20, 15, 12
Hartian takaa pystypunnerrus (30kg vapaa tanko): 15, 12, 12
Jalkaprässi-tsydeema (asetus 16): 15, 15, 15

Hyvin alkoi kyllä lopussa olla veto poissa. Vielä pitäisi jaksaa toinen tällainen, sitten pääsee taas massailemaan :)

Positiivinen yllätys on ollut että kun olen malttanut pitää kyykkypainot alle 70kg:n, selkäongelmia ei ole tullut. Jatkan vielä jonkin aikaa tällä alueella ja kun lähden kasvattamaan, niin erittäin konservatiivisesti...Viimekesän parin kuukauden "selkäinvalidius" on vielä turhan tuoreessa muistissa.

Kuivastaticissa tänään meni 5:10 (ykkönen ilman pakkausta), eli pientä parannusta sielläkin...

Häröilytreeni

2011-11-24T10:53:00.001+02:00

Keskiviikonna treenasimme taas Tikkakoskella. Olin melko latautunut treeniin, koska edellinen meni niin hyvin. Olin valmistautunut huolella, syönyt, nesteyttänyt jne. ja lähdin tekemään perinteistä pitkää ykkösellä.

Viimekertainen kokemus fluid-goggleista oli niin hyvä, että päätin sukeltaa niillä. Lisäksi olin lisännyt kaulapainoon vähän rautaa ja muutenkin säätänyt sitä "kisakuntoon".

Sukellus oli aivan kaameaa häröilyä. Fluidien takia etäisyyden arvioiminen seinästä ei tahtonut onnistua (suurennusefektin takia), joten kaikki käännökset menivät aivan löperiksi. Tasapaino ei ollut kunnossa ja kun 100m käännöksen jälkeen vielä kaulapainokin tippui, niin totesin että tää oli nyt tässä.

Olkoot tämä taas muistutus siitä, että ei kannata vaihtaa liikaa muuttujia kerralla. Nyt oli fluidit, kaulapainon muutokset ja erimittainen allas kuin viimeksi ja kaaoshan siitä seurasi.

Positiivista kuitenkin oli, että tällä sukelluksella ehkä ekaa kertaa tällä kaudella hapotti "oikein". Eli tasaisesti kasvava, kokonaisvaltainen kehon hapotus (ei siis pelkät reidet) alkoi jo jossain 50m jälkeen ja olin vasta pääsemässä vauhtiin 100m kohdalla.

Kokeilin sitten muutamia eri vetoja, säätäen vähän painoja ja totutellen fluideihin. Pari satasta monolla ja muutama n. 80 metrinen pikkuräpsillä. Jossain kolmannen sukelluksen kohdalla totesin että ei nämä fluidit ole kuin tiellä ja sukelsin paljain silmin. Yllätyksekseni se olikin aika mukavaa, ja taidan jatkaa tällä linjalla. En tiedä onko veden koostumus tuolla erilainen vai onko silmät vaan tottuneet, mutta ei se tuntunut ollenkaan ikävältä.

Viimeinen veto pikkuräpsillä oli jotain 105m luokkaa, joten se oli ihan rohkaisevaa - alkoi häröilyn lopuksi löytyä balanssikin.

Kaiken muun ohella olen alkanut tehdä taas kuivastaticeja pitkästä aikaa. Haluan kuitenkin pitää treenipainotuksen dynassa, joten altaalla en staticeja tee kuin korkeintaan kerran kuussa.

Toistaiseksi teen kuivat "ykkösellä" ja ilman pakkausta, ihan vaan säästääkseni aikaa ja hermoja. Noin viikossa se on kehittynyt 4 min tuntumasta tasaisesti ja tänään meni ekan kerra 5 min rikki. Ei kuulosta kummoiselta, mutta kiva fiilis olla nousujohteisessa kondiksessa. Voi olla että lämppäreillä menisi enemmän ja pakkaaminenkin toisi varmaan minuutin lisää, mutta haluan päästä lämppäreistä eroon kokonaan ja pakkaamista ehtii harjoitella sitten myöhemminkin...

SB

2011-11-20T21:28:00.001+02:00

Tänään oli hyvä vire koko päivän ja sellainen olo, että poltteli päästä treeneihin. Pari tuntia ennen treenejä saimme tuttavaperheeltä kutsun lähteä syömään Rossoon, joten siinä oman annokseni, puoli pizzaa ja tyttöjen ruokien jämät sisään imuroituani meniasi vähän epäusko tulla että olikohan tämä järkevin tankkaus tuntia ennen treenejä.

Ihan hyvin kulki kuitenkin. Sukelsin "ykkösellä" n. 130m, eli henkisesti tuiki tärkeä käännös 125 metristä. Tiukkahan se oli, kyllä siinä sai hook:kia taas hokea, mutta menipä kuitenkin.

Hienoa kuitenkin oli että tällä kertaa hapottaminen alkoi selkeästi aikaisemmin ja tuli voimakkaampana kuin koskaan ennen tällä kaudella, joten oikeaan suuntaan toivottavasti ollaan menossa.

Sen jälkeen sukelsin 4x100m monolla ja kerran n. 85 pikkuräpsillä. Vähän kokeillen erilaisia vauhteja ja potkutyylejä, mutta pääpointtina vaan nyt saada apnea-kilometrejä. Viimeiset 2 satkua päätin kokeilla vetää fluid-goggleilla, joilla aiemmin en ole dynaa juuri vetänyt. Yllättävän hyvin se sujui niinkin, joten ehkä jatkossa käytän niitä.

Loppuun vedin yhden hiilidioksidi-harkan taas, tällä kertaa 10x25m hengittäen kerran joka käännöksessä. 25m on ehkä vähän liian hidas kerryttämään co2:ta, koska kesti aika kauan ennen kuin alkoi kunnolla potkia, mutta toisaalta loppupäässä pystyi venyttämään harjoitusta kivasti. Ehkä järkevämpi olisi joku 2x50 jolla saisi tasot koholle ja sen jälkeen 25m pätkissä ylläpitoa.

Nyt toista kertaa altaalla oli uusi pukuni, Orca Free. Ihan kiva puku, en ole ihan varma onko se oikeasti NIIN hyvä että yli 400e hinta on oikeutettu, mutta onpahan nyt puku seuraavaksi 5 vuodeksi. Pikkasen sinne tuntuu vettä tulevan jos vauhti nousee yli 1 m/s, mutta muuten istuu oikein kivasti jne. Paljon paremmin se ainakin korostaa pakaroita kuin elios!

Isänpäivän treenit

2011-11-13T21:43:00.001+02:00

Hallilla oli tänään aika hiljaista. Pitkään arvoin lähdenkö edes kokeilemaan, mutta soitin etukäteen ja hallilta sanottiin että auki ollaan. Kimmo ei nyt ehtinyt mukaan reissukiireiden vuoksi, mutta ajattelin että vetelen sitten jotain co2 settiä yksikseni jos ei muuta.

Epäilyttävän hiljaiselta kuitenkin näytti parkkipaikalla. Ovikellon soittelun jälkeen tuli henkilökunta kuitenkin oven avaamaan. Pienen sananvaihdon jälkeen totesin että en taida nyt kehdata tulla yksin tänne jos ketään muita ei koko hallissa ole ja henkilökuntakin jo pois lähdössä :) Käännyin kantapäilläni ja lähdin autoa kohti, mutta parkkipaikalla vastaan tulikin Lauri joten päätimme lähteä vielä kokeileemaan.

Sisään päästiin ja ulosmennessään vaksi huikkasi että "laittakaa allasrobotin johto seinään kun lähdette". Aika kumma fiilis oli treenailla kun hallissa ei tosiaan ollut edes henkilökuntaa.

Mutta itse asiaan. Alkuun taas pitkä ilman lämppäreitä. Tällä kertaa meni jo "rutiinilla" 125m. Happoja ei vieläkään pahemmin kuulunut, mutta ehkä kuitenkin jo vähän enemmän. Sukellus oli kuitenkin sen verran tiukka että hyvä etten kääntynyt.

Perään sukeltelin pari kolme satasta, kokeilin Laurin uuttaa monoa ja loppuun vähän taas hiilidioksidia kehoon.

Ensin sukelsin 3x50 hengittäen pari henkosta päädyissä, sitten epämääräisen setin 25m sukelluksia yhdellä henkosella.

Viimeiseen otin pikkuräpsät jalkaan ja sukelsin 175m 25m pätkissä yhdellä henkosella. Tässä tulikin yllättän kovat hiilidioksidit, alkoi jo tulla hieman sekava olo pelkästä hiilidioksidista ja hieman piti hakea päädyssä koordinaatteja. Lisäksi armoton päänsärky, mikä on yleensä merkki melko kovasta co2 tasosta ainakin minulla. Aika tarkkana saa näidenkin kanssa näköjään olla. Vaikkei taju lähtisikään, niin ei nuo harjoitukset vaarattomia ole.

Mutta sellaista, kehitystä näkyvissä, mutta ei vielä mitään dramaattista.

Perusjyystöä

2011-11-08T08:49:00.002+02:00

Sitten edellisen kirjoituksen on käyty pari huomionarvotonta kertaa altaalla. Sunnuntaina kuitenkin vähän huomionarvoisempi treeni.

Olimme pitkästä aikaa Vaajakosken uimahallissa - ah miten luksukselta tuntui 25 metriä ja yli metrin syvä vesi!

Tapani mukaan aloitin tekemällä yhden pitkän ilman lämppäreitä. Sukellus meni ihan jees, mutta kieltämättä oli pieni pettymys. Pituutta tuli hieman yli 100m ja kuitenkin se oli aika tiukka.

Sukeltelin ja huinailin siinä sitten kaikenlaista ja Kimmo testaili samalla erilaisia vauhtiprofiileja tekemällä putkeen reilun satasen sukelluksen ainakin puolen tusinaa. Oli mielenkiintoista seurata miten sama sukellus tehtynä eri nopeuksilla ja eri vauhdinjaoilla veti miehen välillä ihan loppuun ja välillä oli pirteä kuin peipponen.

Helpoin oli kuulemma sellainen, että ensimmäinen 50m "static moodissa", täysin rentona, vauhdista tai tekniikasta välittämättä. Seuraava 25 hyvässä ryhdissä ja paketti kasassa, mutta vielä aika rauhallista vauhtia ja kädet sivuilla. Sen jälkeen kädet eteen ja "kunnon uintia". Saman tyylistä strategiaa on kokeiltu joskus ennenkin, mutta en silloin saanut siitä mielestäni mitään erityistä hyötyä. Idea lienee että sukelluksen alku, kun vaste ei ole vielä päällä, kannattaisi pitää mahdollisimman pienellä liekillä - mutta kuitenkin mennä eteenpäin. Sitten kun vaste on päällä, antaa soida vähän kovempaa. Murathan teki tämän äärimmileen niin että teki reilun minuutin frc-staticin ensin ja vasta sitten lähti uimaan.

No, päätin tätä kokeilla ja yllätyksekseni meni 125m ilman sen kummepaa valmistautumista. Kuulostaa nykynuorille varmaan aika pieneltä sukellukselta, mutta itselleni se on jo aika iso juttu. PB on karvan yli 150 ja varmaan yli 125m sukellukset laskettavissa jos ei yhden niin kahden käden sormilla. Tämä meni vieläpä treenin lopuksi, takana jo useita yli satasen vetoja ja melko konservatiivisella pakkaamisella.

Tästä tuli heti pieni motivaatiobuusti ja teki mieli tehdä jotain "oikeaa harjoitusta" ikuisen häröilyn sijaan, joten vedin perinteisen 8x50 tasaminuutein lähdöillä. Hieman yllättävää kyllä tämä ei ollut kovinkaan epämukavaa, muistelin että se olisi paljon pahempi - ehkä tuo uusi mono vähän tuo helpotusta. Sai siinä kuitenkin pikkasen hiilidioksidia kiertoon.

Maanantaina vuorostaan taas tikkakoskella ja olihan paluu arkeen aika karmiva. Sukelsin taas alkuun ilman lämppäreitä yhden pitkän, olisiko ollut 105m luokkaa eli 6 käännöstä. No hyvä puoli tässä on että kun on ehdollistunut siihen että satanen on 3 käännöstä niin nyt ehdollistuu siihen että käännöksiä on paljon enemmän - luulisi että tuo pientä psykologista helpotusta kun saa vetää 25m altaassa taas.

Sukelluksessa ei muuten ollut mitään erityisen huomionarvoista, mutta vaikka tein ilman lämppäreitä, hypoventiloin ja ennen sisäänhengitystä hengitin vain kerran vähän reilummin ulos, en vieläkään saa minkäänlaisia happoja sukelluksella. Tämä varmasti selittää sen miksi dyna ei kulje - kertakaikkiaan refleksi ei napsahda päälle.

Syitä tähän on varmasti monia. Olen ollut aina tosi huono "hapottamaan", mutta on se joskus paremminkin toiminut. Yksi on siis varmaan ihan reilu pitkien sukellusten puute viimeisen muutaman vuoden aikana. Toisekseen, oma teoriani on että tällainen "kestävyysliikkujan"-fysiologia ylipäätään on epäedullinen dynaan. CW:ssä toimii paremmin kun refleksi runnotaan väkisin päälle, mutta altaassa se ei tahdo herätä. Kolmannekseen - takana on erittäin aerobinen liikuntajakso, mikä omalta osaltaan varmaan heikentää sukellusvasteen heräämistä. Mutta treenaamallahan se paranee, luulisin.

Herätelläkseni uinuvaa sukellusvastetta, tein 2 co2 harjoitusta. Sukelsin aina 2 altaanväliä ja välissä 1 hengitys. Eka kierroksella jaksoin 8 ja toisella 10 varvia, mistä siis tulee melko vaatimaton 167 metriä - mutta se ei ole se pointti...Pointti on että siinä 5-6 kierroksen jälkeen alkoi muistua miltä pitäisi tuntua sukelluksen lopussa. Hiilidioksidi polttelee keuhkoissa, lihakset hapottavat, mutta pää on aivan kirkas. Otan nyt ohjelmaan näitä co2-harjoituksia koska oma uskomukseni on että niillä voin tehostaa samaan moodiin pääsemistä varsinaisella sukelluksellakin, mutta lähes puhdas arvaushan tämä on.

Kaiken ohessa olen myös alkanut käymään salilla, dokumentoidaan nyt alkutaso tähän että muistan myöhemmin mistä lähdettiin:
-Leuat 5,3,3,3
-Kyykky 60x8, 70x6, 70x6
-Pena 6x60, 5x70, 3x75, 1x80
-Niskan takaa punnerrus tangolla 3x30x10
-Alaselkä, ilman painoja 3x15
-Alavatsat (jalkojen nosto) 15, 12, 10
-Haba 16,5kg per käsi, 3x7

Aika vaatimatonta siis, mutta jostainhan sitä on lähdettävä. Sain keväällä selkäni aika pahasti solmuun kyykyssä, joten siinä on nyt erittäin konservatiivinen linja. Tunnustellen sellaisilla painoilla mitkä varmasti hallitsee. Vielä ei ainakaan ole vaivat palanneet, mutta en uskalla löylyä lisätäkään.

Monolla uidessa huomaa kyllä eron varsin selvästi kun on pikkasen vatsoja ja selkää rääkätty. Ei tartte montaa treenikertaa salilla kun alkaa tekniikka pysyä ihan eri tavalla paketissa.

Karstat pois koneesta

2011-10-18T11:03:00.000+03:00

Pitkään hiljaisuuteen on syynsä - ei mitään tiedotettavaa. Finlandian jälkeen oli ensin sellainen olo että no, eihän se tuntunut missään, 3 päivää myöhemmin olin jo lenkillä ja ihan kivasti kulki.

Sitten alkoi kuitenkin tökkiä sekä fyysisesti että henkisesti - palautuminen ei vaan ollut riittävä. Yritin korjata tilannetta tekemellä mahdollisimman alhaisilla sykkeillä lenkkejä jonkin aikaa. Tavoite oli Pirkan Hölkkä 2.10. Pikkuhiljaa alkoi voima palata jäseniin ja ajatkin mennä alle 5 min/km, mutta Pirkkaa edeltävänä iltana totesin että kyllä nyt ollaan kipeänä. Ei auta vaikka kuinka harmittaisi, ei tästä kyllä juoksemaan kannata lähteä.

Kummallinen syysflunssa on riivannut siitä saakka (ja vähän sitä ennenkin) yhteensä nyt useamman viikon ajan. Veikkaan että siinä on ollut sekoitus sekä huonoa palautumista tai ylikunnon oireita + joku pöpö. Todella ärsyttävä piiloflunssa, eli kunnon kuumetta ei ole ollut, mutta lihassärkyä heikotusta, huonot verenpaineet jne.

Noh, viime sunnuntaina viimein rohkaistuin lenkille. Tarkoitus oli tunnustella oloa ja lähteä hitaasti, mutta kun lähdin ensin saattamaan Venlaa ja tyttöjä jotka liikkuivat pyörällä niin vauhti nousi "salaa" melko kovaksi. No kun kerta hyvältä tuntui niin päästelin sitten 10 km "niin kovaa kun pääsee", mikä oli karvan alle 46 minuuttia. Ei nyt ihan personal best vauhtia, mutta kiva kuitenkin huomata ettei sairastelun myötä kokonaan ole nopeus kadonnut. Sykkeet olivat vauhtiin nähden aika hurjat (yli 170 vilkkui aika useasti mittarissa), ja veren maku tuli suuhun, mutta lähti kyllä karstat koneestakin.

Olen yleensä aika tarkka siitä että kipeänä ei liikuta, mutta huomannut myös että joskus kun sairastelu tulee tiettyyn pisteeseen viimeinen niitti siitä eroon pääsemiseksi on liikkeelle lähtö. Se on osittain vähän henkinenkin juttu, pötköttely ja voivottelu jää päälle ja niin sitten osa "oireistakin".

Mutta nyt on kropassa ja mielessä jo aivan eri meininki, jalka nousee, treeni maistuu ja pyörällä on kiva ajella töihin.

Altaalle ei ole paljoa tullut mentyä em. syistä ja siksi että armoitettu treenikaverini ravaa tuolla maailmalla edustamassa AIDA:aa milloin missäkin kissanristiäisissä tai MM-kisoissa ja yksin ei altaalle huvita mennä koska tarkoitukseni on nyt nimen omaan sukeltaa. Vielä ei ole kynnys ylittynyt kuiva-staticien tekemiseen mutta huomaan jo leikitteleväni ajatuksella lähes päivittäin :)

Masentavaa kyllä huomata että vaikka pidän itseäni melko kokeneena sukeltajana niin minulle "tiukka" pituussukellus on näköjään enää kolmasosa MM-tasosta. Vielä vähän aikaa sitten se oli sentään puolet :) Noh, ei tässä auta nyt liikaa tuijotella muiden tekemisiä, kisataan nyt toistaiseksi itseä vastaan.

Finlandia Marathon

2011-09-04T22:56:00.003+03:00

No niin, tulipahan juostua. Aina pitää olla tyytyväinen kun maaliin tullaan ja aikakin oli oma enkka, jotain 3:39 + risat. Sorruin kuitenkin samaan virheeseen kuin aina, eli liian kovaan alkuvauhtiin ja loppu oli taas aivan hirveää raahustamista.

Vapaasukelluksesta aina puhutaan "henkisenä lajina", aivan niinkuin se olisi jotenkin sen lajin etuoikeus. Kyllä itsellä ainakin juoksu on monellakin tasolla vähintään yhtä henkistä, mutta tällä kertaa konkreettisesti mielessä on vapaasukelluksessakin yleinen ilmiö: ennätysten tavoittelu ja mopon keuliminen liikaa suhteessa kokemukseen.

Ok, olen juossut paljon, mutta maratooneissa aika aloittelija. Tämä taisi olla neljäs. Kuitenkin lähdin alusta juoksemaan vauhtia, joka olisi ottanut pb:stäni luokkaa 25 minuuttia pois. Ei tuo ole kovin fiksua. Ensi kerralla (ja kyllä sellainen varmaan tulee), pyrin ottamaan strategiaksi juosta alusta alkaen sitä vauhtia mikä nyt oli keskinopeus. Puolivälin jälkeen jos on aivan fantsu olo, kiristän ihan hieman, ja tavoitteena on ottaa 1-5 min max pois pb:stä. Näin se voisi joskus onnistuakin. Sitten kun noita tekisi pari kolme, niin hups, olisinkin siinä ajassa mitä nyt tavoittelin.

Nyt olen 2 kertaa putkeen jo epäonnistunut tavoitteessani, alan jo tottua tahkoamaan noita n. 3:40 aikoja loppuromahduksella.

Pientä logia ja koottuja selityksiä myöhempää muistelua varten:
-Ehkä ensi kerralla en mene pyörällä töihin edellisenä päivänä. Aika raakoja kuitenkin nuo meidän mäet :)
-Kokeilin nyt olla käytännössä ilman lisäenergiaa. No, objektiivisesti tämä oli paras aikani koskaan, mutta subjektiivisesti sanoisin, että romahdus oli ehkä jyrkkyydessään pahin koskaan. Ensi kerralla ehkä otan taas urheilujuomat käyttöön, ehkä geeliäkin...Kattoo ny
-Minimalistinen lähestyminen taas oli ok. Jätin pois gps:n, sykemittarin ja paljon muuta roinaa mitä yleensä on mukana. En kaivannut mitään niistä.
-Vauhdinjako oli surkea. 29km päästelin melkein 4:50 min/km - aivan liian kovaa. Erityisesti olisi pitänyt malttaa pudottautua ryhmästä jonka perässä juoksin viimeistään 25km tienoilla, silloin oli jo selvää että tämä vauhti ei kanna maaliin asti. Loput 14km olikin tiukkaa pitää edes alle 6 min/km, mikä siis on todella raahustamista minulle.
-Missään vaiheessa ei "keuhkoissa" (niinkuin ammattimaisesti sanotaan) tuntunut pahalle, jaloista vaan loppui ruuti. Ihan lihaskuntoharjoittelu + energiasta huolehtiminen varmaan ainakin pitkittäisi romahdusta.

Nälkää jäi kuitenkin vielä. Väliaikoina puolikas meni n. 1:42 ja 33 km (pirkan hölkän pituus), sekin jotain 2:43 tyylistä. Kuukauden päästä juostaan Pirkka, joten realistista olisi odottaa pb-vauhtia sielläkin (pb on nyt aika tarkkaan 2:43 jos muistan oikein). Puolikkaalla kyllä 1:40 alitus pitäisi onnistua, sen verran oli vielä 20km kohdalla energiaa jäljellä.

No, leuka rintaan ja kohti pituussukelluksia...Ehkä kuitenkaan ei vielä ihan huomenna.

Perustreeni

2011-09-01T11:42:00.002+03:00

Eilen käytiin taas Tikkakoskella. Nyt saamamme tiedon mukaan allas onkin 16,8m - ota näistä nyt selvää, pitää varmaan mitata itse :)

Tulimme aika myöhään joten aikaa ei ollut paljon. Tein alkurutiinit tällä kertaa kunnolla. Viimeksi huijasin vähän, mutta ideani on siis että tuohon ekaan pitkään teen valmistautumisen aina "kuten kisoissa" ja samalla tavalla. Siihen kuuluu mm. perusteellinen venyttely. En usko että venyttelystä on fysiologisesti niin älytöntä hyötyä suoritukseen, mutta henkisesti tämän rutiinin toistaminen saa minut samaan vireeseen ja pystyn keskittymään vetoon. Ehkä tietyt venytykset vähän avaavat liikkuvuutta oikeisiin liikesarjoihin.

Sukelsin tällä kertaa 7x tuon altaanmitan, eli jos se on 16,8 niin 117,6m. Pakko myöntää että ilman hookia olisi mennyt kyllä yli tämä veto, eli raja alkaa löytyä.

Yritin muutaman kerran sukeltaa uudestaan piktää, mutta en päässyt kuin 5 altaanmittaa ja olo oli sama kuin ekassa...Ehkäpä tuossa ykkösellä vetämisessä tosiaan on jotain jujua :)

Käännökset sujuivat jo paremmin. Vähän kapea meidän rata on joten hirvittää aina kun käännöksessä lapa osuu johonkin pehmeään, ts. viereisellä radalla seisovan reiteen tai mahaan. No, onneksi oli ambulanssi valmiiksi paikalla jos vaikka viiltää jonkun reisivaltimon lavalla auki. Onneksi naapuriradan väki oli ymmärtävästi ja huumorintajuista.

Mietin tuota käännöstä lounaalla, miten sen selittäisi jne. Ristin sen mielessäni "Aikido-käännökseksi". Ideana on vaan muuttaa liikkeen suuntaa pyörimisliikettä käyttäen mahdollisimman pehmeästi. Siinä ikään kuin uinti jatkuu kokoajan, se vaan ohjataan eri suuntaan :) Vähän niinkuin Steven Seagal heittelee stunt-miehiä, paitsi ilman kaksoisleukaa ja leikkauksia, nopeutuksia ja luiden katkomisia.

Käännösten harjoittelua

2011-08-29T21:21:00.002+03:00

Jyväskylän pääuimahalli on remontissa, joten treenivuoroissa on pientä säätöä. Vuorot siirretiin ensin vaajakoskelle, missä on ihan ok pieni halli, 25m rata, 1,5m syvää. Ei luksusta mutta menee. Ehdin käydä siellä tasan kerran kun nyt syyskaudeksi vuorot siirrettiin tikkakoskelle.

Tikkakoskella olosuhteet ovat muuten jees, mutta rata on 17.5m pitkä. Noh, ei auta synkistellä. Tällä mennään eikä se siitä muuksi muutu. Onni onnettomuudessa, yksi suurimmista heikkouksistani on kääntyminen. Se on aina ollut huono, mutta nyt se on ollut kerrassaan luokaton. Sukelsin taas ykkösellä "pitkää", jos laskimme oikein noin 110m. Sukellus ei ollut mitenkään erityisen rento tai helppo, mutta varsinkin käännökset olivat jotain todella surkeaa.

Käytin siis lopputreenin niiden hiomiseen ja parin kokeilun jälkeen nöyrryin kysymään suoraan Kimmolta että mites se nyt oikein kannattaisi tehdä. Kimmo on työstänyt vuosikaudet Aaltoalvarin 30cm syvässä altaassa, ja pituuttakin on melkein saman verran kuin minulla, joten luulisi että se jos joku osaa kääntyä altaassa. Ihan fiksun käännöksen se näyttikin ja mikä parasta se on todella yksinkertainen tehdä. Turha sitä tässä on yrittää selittää, mutta toimii ja homma rentoutui heti huomattavasti.

Koska päätreenivuoromme on nyt tuossa 17.5m altaassa, niin käännöksien ei tosiaan pitäisi olla kevääseen mennessä enää ongelma :)

Nyt tähtäin kuitenkin ensi lauantaihin jolloin koittaa Finlandia Marathon. Vähän vähiin on jääneet juoksut viimeviikkoina, mutta nyt on vaan todettava että tällä mennään, enää ei ehdi mitään tehdä kuitenkaan joten on vaan luotettava siihen että jostain se taas lähtee.

Välillä on pitkähkötkin lenkit lähteneet 4:30 alkuisilla ajoilla, joten ihan hyvä fiilis on sen suhteen että alle 5 min/km pitäisi maaliin raahustaa...Katsotaan ny.

Uusi nousu

2011-08-23T09:16:00.003+03:00

Ajattelin alkaa taas päivitellä blogia kun pienoinen treenimotivaatio nostaa taas päätään.

Olen joskus linjannut itselleni että treenaan kovaa vain silloin kun siihen syntyy motivaatio luonnostaan. Järkeily menee jotenkin sitä rataa että oikeasti kovaa treeniä en jaksa (enkä halua) tehdä jos motivaatio ei tule "sisältä". Jos yritän toisin päin, pakottaa itseni motivoitumaan, hommasta tulee vaan ikävää, ei jaksa keskittyä kunnolla jne.

Noh, paljon on vettä virrannut sitten edellisen motivaatioputken. Mutta nyt tuntuisi että palaset ovat taas loksahtamassa kohdalleen ja planeetat oikeaan asentoon.

Pitkälti olen samassa tilanteessa kuin 2007 syksyllä. Takana on melko napakka aerobisen treeninen kausi, edessä vielä kauden päätavoite, Finlandia Marathon 3.9. Sen jälkeen aion keskittyä hetken aikaa sukeltamiseen ja erityisesti dynaan.

Pitkästä aikaa jalassa on myös mono joka tuntuu omalta. Tilasin pitkän jahkailun jälkeen Waterway Glide:n (30 asteen kulmalla, lapa jäykkyys 2). Maksoihan se kun elämä, mutta päädyin tällä kertaa varmaan valintaan. Viimeksi tilasin Tropol m4:n kun ajattelin ottaa riskin ja kokeilla jotain mitä ei vielä monella ole. Jo tuolloin jahkasin pitkään Gliden ja Tropolin välillä.

Pointti tässä Glide-fanailussa on se, että olin kokeillut sitä, todennut että se sopii jalkaan ja toimii pirun hyvin. Voi olla että maailmassa on paljon parempiakin räpylöitä, mutta kun ongelmani oli siihen asti että halusin vain "tarpeeksi hyvän". Ei se Tropolkaan muuten huono ollut, mutta vaan aivan väärän kokoinen ja muotoinen minun jalkaani. Jälkikäteen voisi sanoa että kahdeksi vuodeksi se söi kokonaan motivaationi treenata monolla, kun ei viitsinyt laittaa koko vehjettä jalkaan kivun takia.

Eilen uitin Glideä ekan kerran ja hyvällehän se tuntui. Ensimmäistä kertaa omalla monolla pääsi kunnolla kiinni myös yläpotkuun.

Treenimetodini on nyt toistaiseksi seuraava:
-Joka treenin aluksi pitkä sukellus ilman lämppäreitä
-Tämän jälkeen kilometreja ja jyystöä erilaisin tekniikkaharjoituksin

Dokumentoidaan nyt siis baseline:
-100m DYN, ilman pakkausta

Vähän taustaa: tuo meni todella helpon tuntuisesti. En kääntynyt enää satasesta koska olin etukäteen päättänyt että en käänny. Käänökset olivat myös niin karmeita että järkeilin että niitä pitää nyt vähän työstää ennen kuin jatketaan pitemmälle. Pointti "ekassa pitkässä" treenin alussa on että en mieti mitään, vaan sukellan sillä tekniikalla mikä selkärangasta tulee. Sitten lopputreenin käytän siihen että yritän istuttaa sinne selkärankaan jotain muuta. 100m ei ehkä kuulosta paljolta, eikä olekaan, mutta minulle se on kova juttu. En ole treenannut pituussukellusta missään järkevässä muodossa aikoihin ja viime keväänä kun kokeilin muutaman kerran oli jo 80-90 metrin sukellukset lähes samboilla. Siihen verrattuna tämä 100m oli todella hieno kokemus, pää oli vielä aivan selvä. Hieman huolissani olen siitä että happoja ei tullut vielä käytännössä ollenkaan ja nykäyksetkin vasta 75m tienoilla. Lienee peruja ylettömästä aerobisesta treenistä, mutta kielii myös huonosta sukellusvasteesta.

Kokeilin lopuksi erilaisia vetoja eri tyyleillä. Tuntuu että eteenpäin pääsee tällä monolla paljon pienemmälläkin amplitudilla kuin mihin olen itseni harjaannuttanut. Liuku on myös älyttömän hyvä koska lapa on aivan suora kulman takia lepovaiheessa. Yläpotku vie eteenpäin yhtä paljon kuin alapotku ja potkuun saa hyvän symmetrian kun on ote veteen molemmin puolin. Juuri tätä halusinkin.

Dynaa ajatellen olisi ehkä viisasta vähentää vähän amplitudia, mutta aion pitää sen vielä ohjelmassa lähinnä CW:n takia.

Kuten todettua käännöksiä pitää nyt treenata tehostetusti vähän aikaa. Siitä sitten vaan pituutta vähän kerrallaan lisää. Hyvä fiilis!

Projekti DNF

2008-04-01T16:03:00.005+03:00

Kirjoitustauko on osittain tarkoituksella venähtänyt hieman pitkäksi. Asetin vuoden alussa tavoitteekseni parantaa selvästi sekä pituus- että syvyyssukellusta ilman räpylöitä, jotka molemmat ovat olleet aina minulle jonkinasteinen heikkous. Niinpä olen keskittynyt DNF:n tekniikkaan ja kehitystäkin on tullut.

Tekniikkani on aina ollut aivan kamala, mutta kun olen siihen keskittynyt hieman enemmän, niin olen lopulta päässyt vireeseen jossa parhaimmillaan (tosin en joka kerta) pääsen 25m altaanpitan yhdellä vetoparilla. En halunnut tehdä tuosta mitään pakkomiellettä, mutta minusta "minimivetoparien" laskeminen on hyvä osoitus siitä onko yksittäinen veto/potku tehokas vai ei. Luotettavasti pääsen 25m 1.5 vetoparilla ja "kisavauhti" asettuu 3 vetopariin (n. 55 sek/50m). Käsivetoon olen nyt aika tyytyväinen ja potkukin onnistuessaan on aika hyvä, tai ainakin parempi. Ongelmana vaan tahtoo olla että aina kun vähänkin keskittyminen herpaantuu (esim. pitkässä sukelluksessa) potku palaa 3 vuotta taakse päin teknisesti.

Kuten suunniteluta, aloin sukeltaa pitkiä sukelluksia n. kuukausi ennen SM-kisoja kasvattaen tuloksia pikku hiljaa. Ja mukavasti ne kasvoivatkin. Sain 100m DNF:n lähestulkoon "rutiiniksi", ja useita kertoja sukelsin 105-110m. Keskiviikkona ennen kisoja 119m ja siinäkin jäi olo että olisi vielä vähän voinut rutistaa. Odotukset siis olivat melko kovat.

Staticia en ollut treenannut ollenkaan vedessä, kuivalla olin päässyt kuitenkin melko säännölliseen 7:30+ aikoihin, joten tiesin että kohtuullinen vire on. Dynassa taas olin tehnyt useamman 130-140m sukelluksen melko köykäisin perustein, joten arvelin senkin olevan "riittävän hyvällä mallilla".

Nyt voin kuitenkin myöntää avoimesti, että kisasuoritukseni DNF:ssä oli karvas pettymys. Olin ladannut liian korkeat odotukset itselleni. Sukellus oli todella hermostunutta. Toisekseen rutiinin puute näkyi. Pasmat menivät ihan sekaisin kun lämppärialtaasta pitikin kävellä suorituspaikalle. Tämä on sikäli noloa että olen ollut itse suunnittelemassa kisojen järjestelyjä. En voi vedota edes järjestelyjen stressaavuuteen, koska kuitenkin paljon enemmän käytännön järjestelyihin osallistuneet sukeltajat kuten Matti, Jone, Kaj ja Atte venyivät kaikki melkoisiin suorituksiin. Erityisesti Jone:n sarja oli melkoisen kunnioitettava, yhtään muita väheksymättä :) Pettymys oli karvas, mutta kokosin itseni joten kuten dynaan ja tein oman kisaenkkani. Vähän pettymys sekin kieltämättä oli ja erityisesti -20 pistettä pintarikkeistä harmittaa, mutta ok sukellus kuitenkin.

Tiedän että liika vaatimattomuus on rasittavaa, mutta sanon tämän silti. Staticin hopea oli minulle aika laiha lohtu. En ollut panostanut siihen yhtään ja silti tuli mitali - paljon suurempaa tyydytystä olisin saanut onnistuneesta DNF-sukelluksesta, mitalilla tai ilman. Ei tuollainen 7 minuutin static minulle mikään juhlan aihe ole. Ihan ok veto, mutta parempaankin pitäisi pystyä.

Vaan turhaan näitä liikaa märehtimään, korjaussarjaa kehiin.

Vika-analyysiä DNF:stä
-Rutiinin puute pitkissä sukelluksissa (ei selkeää valmistautumisrutiinia, vauhti arpapeliä, tekniikka hajoaa)
-Epävarma potku, käsivetopainotteisuus
-Maksimistatic alla
-Nälkä - pidin staticiin tyhjää mahaa ja homma vähän jäi päälle. Loppujen lopuksi vedin klo 14 asti parilla leipäpalalla - ei näin.

Korjaussarja:
-Enemmän keskipitkiä sukelluksia ja rutiinia
-Painotus käsivetopainotteisesta potkupainotteiseen sukeltamiseen. Eli aion kääntää asian päässäni niin, että sukellan potkuilla, käsiveto on vain mauste - eikä toisin päin. Paljon tekniikkatreeniä potkuun
-Jos haluan joskus tehdä enkan jossakin lajissa, jätän samalta päivältä muut lajit pois
-Muista syödä jatkossa

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin oltava jotensakin tyytyväinen aina kun kehittyy. Oli tuo DNF veto kuitenkin mulle kisaenkka, ja on hyvä tietää että huonollakin sukelluksella pystyn kääntymään 100 metristä.

Tavoite on kuitenkin edelleen rikkoa 125m DNF:ssä, eikä minulla ole syytä epäillä etteikö tuo tämän vuoden puolella toteutuisi. Hetken aikaa treenit ovat vähän niukassa kun pidän pari kurssia kevällä, mutta pitäkää varanne, DNF-kuninkaan palli tutisee vielä! ;)

Uusi vuosi, uudet kujeet

2008-01-03T12:20:00.000+02:00

Kulunut vuosi oli minulle aika poikkeuksellinen. Olin oikeastaan jo hylännyt ajatuksen kilpailuista, mutta sattumien kautta ajauduin kuitenkin MM-kisoihin ja ylitin omat odotukseni. Toisin sanoen vuosi ei mennyt ollenkaan niinkuin piti, mutta en minä valita :)

Nyt olen taas saman kysymyksen edessä. Kilpailla vai eikö kilpailla? Oikeastaan fiilis on ihan sama, eli "ihan sama". Ei minulla edelleenkään mitään kilpailemista vastaan ole, mutta toisaalta ei se ole myöskään henki ja elämä. Suurin haaste on saada sovitettua työkuviot, lomapäivät ja perhe-elämä siten, että kisareissut ylipäätään olisivat mahdollisia enkä juuri nyt osaa sanoa onnistuuko se tai haluanko edes sitä.

Treenaamisesta sen sijaan pidän ja aion sitä myös jatkaa. Liika tulostavoitteellisuus on yleensä huono asia, mutta ainakin itselleni motivaatio ja ilo löytyy kuitenkin tavoitteiden asettamisesta ja niiden saavuttamisesta, olkoot se sitten osittain, kokonaan tai ylittäen. Reilusti alittaen on tietysti eri juttu.

Lyhyt katsaus viime vuoden tavoitteisiin, tuloksiin ja uusiin tavoitteisiin

Juoksu
2007 alussa: Pirkan hölkkä (33km) 3:07, puolimaraton 1:47, 10km ~45 min, cooper 3150
Tavoite: Pirkan hölkkä alle 3h, puolimaraton alle 1:40, 10km alle 43 min, cooper ei laske, Maraton läpi
Toteutui: Pirkka - en juossut, Puolimaraton alitin epävirallisesti matolla (1:37), kymppiä en kokeillut, cooperia en kokeillut, 2 maratonia läpi 3:51 ja 3:43
Lopputulos: katson saavuttaneeni tavoitteeni vaikka cooperit sun muut jäi tekemättä
Tavoite 2008: Ainakin 2 maratonia, 3:40 alitus. ja 1 puolikas alle 1:40

Puntti
-Tavoite ei takapakkia
-Tulos homma vähän jäi loppuvuodesta
-2008 jatkan ylläpitomentaliteetilla

50 räpyläsprintti
2007 alussa: 20.9s
Tavoite: alle 20s
Toteutuma: en tullut koskaan kokeilleeksi 20s - pidän saman tavoitteen 2008

Dynamic
2007 alussa: 125m
Tavoite: 150m
Toteutuma: 156m - eli meni aikalailla niin kuin pitikin
Tavoite 2008: 160m

Dnf
2007 alussa: 93m
Tavoite: 105m
Toteutuma: 105m - eli saavutettu
Tavoite 2008: 125m - tässä pitäisi olla reilusti parantamisen varaa

CW:
2007 alussa: 50m
Tavoite: 60m
Toteutuma: 85m - WTF?
Tavoite 2008: 70m suomen olosuhteissa

CNF:
-Ei tavoitetta 2007, tulos 48m "aika puskista"
-Tavoite 2008 61m :)

Static: ei tavoitteita, pyrin välttelemään niin paljon kuin voin

Paljon tavoitteita myös byrokratiapuolella. Pitäisi tehdä AIDA:n rankingsivut loppuun, järkätä parit SM-kisat, nähdä "Sukeltaja Games"-toteutuvan, tehdä sukeltajaliitolle "kisaportaali", viimeistellä kirja Kimmon ja Arin kanssa, vetää vähintään 2 kurssia.

Henkilökohtaisella puolella en kehtaa kaikkia juttuja listata, mutta tuota listaa vasten katsottuna hieman paradoksaaliselta voi kuulostaa että aion viettää enemmän aikaa kotona ja perheen parissa kuin viime vuonna. Kovasti on puhuttu matkaavamme Siperian halki junalla Venlan kanssa. Olisihan tuo kiva saada toteutumaan :)

Tavoitteiden saavuttamisessa sovellan parhaita Agile-periaatteita, eli suunnitelmat muuttuvat tarpeen mukaan nopeastikin, nämä ovat vain karkeat suuntaviivat.
Hyvä vuosi tulossa, ainakin tekemistä piisaa :)

Sukeltamisen syvin olemus

2007-11-07T13:51:00.000+02:00

Kisat on kisattu ja viralliset tiedotteet tehty. Voinen siis siirtyä epämuodollisempaan ja pohdiskelevampaan ilmaisuun.

Luonnollisestikin olen todella tyytyväinen omiin suorituksiini. Lähdin reissuun "virallisesti" hakemaan 65m sukellusta. Tiesin kuitenkin koko ajan, että luultavasti 70 on lähempänä totuutta. En kuitenkaan halunnut asettaa tavoitetta liian korkealle. En tuolloin vielä edes unelmoinut että voisin JOSKUS sukeltaa yli 80m, saati että jo näissä kisoissa. Olin kuitenkin tehnyt kovan työn ja harjoitellut järjestelmällisesti, valmistautuminen oli mennyt hyvin ja tiesin olevani kunnossa. Palaset loksahtelivat kohdalleen ja viimeinen epävarma osa-alue - itse syvyys - oli ainoa mihin minun tarvitsisi keskittyä ja sen hiomiseen reilu viikko on suomalaisittain ajateltuna ruhtinaallisesti. Olin siis päättänyt myös ns. ottaa käsijarrun pois. Päätin että etenen nyt niin pitkälle kun hyvälle tuntuu. Tai ei ehkä niinkään miltä se tuntuu, mutta mitä pystyn objektiivisesti arvoimaan. Jokaisen sukelluksen jälkeen analysoin sukelluksen eri osa-alueita ja tein päätöksen - voinko lisätä hieman, poistetaanko hieman, pysytäänkö tässä? 85 metriin asti vastaus oli aina "voin lisätä hieman". Kävin kovan jaakobin painin lähdenkö hakemaan SE:tä, mutta lopulta päätös oli helppo. 8 kysymystä ei salli sitä - nyt poistetaan hieman. Jälkikäteen on helppo nähdä että päätös oli oikea (83m oli tuolle päivää aivan tarpeeksi tiukka suoritus).

Progressioni oli järkyttävän nopea, liian nopea. Vaikeinta oli pitää pää mukana. Tämä ei olisi missään tapauksessa onnistunut vuosi sitten, tai vielä muutama kuukausikin sitten, en olisi ollut henkisesti valmis. Mutta tällä kertaa sain kaiken tietoni, taitoni, kuntoni ja ennenkaikkea motivaationi keskitettyä yhteen tavoitteeseen ja pystyin sen voimalla viemään itseäni eteenpäin. Homma oli kuitenkin henkisesti niin kuluttavaa että juuri nyt kaiken tilalla on vain suuri tyhjyys. Ymmärrän entistä huonommin niitä jannuja jotka vuosi toisensa jälkeen tulevat kisoihin, ilmoittavat liikaa ja epäonnistuvat käytännössä aina. Kuinka he kestävät sitä? Mikä heitä motivoi? Ja kun sanon "epäonnistuvat", tarkoitan että seurauksena on lähes aina tajuttomuus tai erilaiset painevammat, en vain sitä että tavoitetta ei saavuteta.

En ole aikaisemmin vienyt syvyyssukellusta selkeästi epämukavuuskynnyksen äärilaitaan. Sukelluksesta suoritukseen, niin sanotusti. Otin yli 80 m sukelluksilla itsestäni henkisesti ja fyysiesti kaiken irti ja tein sen vieläpä 3 kertaa lähes peräkkäisinä päivinä.

Tein tämän kaiken tietoisesti. Tottakai tiesin, että tässä on se vaara että koko touhusta menee maku, mutta olin päättänyt tehdä sen silti. Oli tietysti mahtava tunne onnistua, saada tiivistettyä kaikki mitä sukeltamisesta tiedän ja osaan yhteen hetkeen, yhteen suoritukseen ja saavuttaa paitsi kirkkasti oma enkka, myös MM-tasolla hyvä sukellus.

Toisaalta tunne oli hyvin ristiriitainen. Mitä järkeä tässä on? Miksi minä näin haluan sukeltaa. Ei tämä ole kivaa, tämä on todella epämiellyttävää. Olo on hieman samanlainen kuin maratonin jälkeen. "Ei koskaan enää", miksi ihmeessä rääkkäisin itseäni näin. Mutta sitten kuitenkin olen hirveän ylpeä itsestäni. Se oli epämukavaa, mutta kestit sen, olet nyt vahvempi, mukavuusalueesi on kasvanut, haastoit itsesi ja voitit. Ihminen kasvaa vain haasteiden kautta. Luulenpa että maraton-projektien suurin anti sukellukselleni on ollut nimenomaan tuo epämukavuuden sietäminen ja suorituskyvyn ylläpitäminen vaikka kaikki signaalit kehosta viestivät muuta. Kun maratonilla tekee mieli lopettaa teen yleensä hyvin yksinkertaisen testin. Nouseeko jalka vielä? Jos nousee, niin mitä sitten ruikutat, jatka juoksemista. Syvimmillä sukelluksillani olo oli hieman samanlainen. Hapottaa, tekee mieli ilmaa, pinta ei tunnu tulevan vastaan. Pystytkö vielä potkaisemaan? No potkaise sitten!

Tuollainen suoritus on täynnä ristiriitoja. Alas mennessä pitää olla mahdollisimman rento - minulle se on se helppo vaihe. Paineentasaus sujuu, hengitysrefleksi ei tunnu vielä, vapaapudotus on nautinnollista ja jopa narkoosi (kun siihen tottuu) tuntuu mukavalta. Käännöksen jälkeen pitäisi niin ikään pysyä rentona, mutta samalla pitäisi tehdä voimakkaasti lihastyötä. Hengitysrefleksi tuntuu voimakkaasti, lihaksia hapottaa järjettömästi, väkisinkin tulee mieleen "haukkasinko nyt liian ison palan kakkua" - rutiinia ei ole tarpeeksi, ei voi objektiivisesti sanoa että pala oli juuri oikean kokoinen.

Yksi vapaasukelluksen suurimpia kliseitä on että se on "itseensä sukeltamista", tai mitä lie jeesustelua. Itselleni tämä ei ole koskaan ollut sukeltamisen syy - olen sukeltanut kertakaikkiaan siksi, että rakastan sitä. On ollut henkisesti tiukkaa joutua nyt myöntämään itselleen, että ehkä en pidäkään kaikesta mitä tähän liittyy. Paitsi itse suorituksesta, joistakin "huippusukeltamiseen" liittyvistä lieveilmiöistä.

Juuri nyt tuntuu kovin kaukaiselta ajatukselta että koskaan sukeltaisin syvemmälle. Olen kuitenkin niin monet kisa-bluesit kokenut, että uskoisinpa mielen siitä vielä muuttuvan. Jos seuraava kerta vielä tulee, niin tulee myös paljon muutoksia. Heikko kohtani on nyt syvien sukellusten rutiini ja olen tällä tempulla nyt luonut "suorituksista" itselleni henkisesti liian kovan peikon. Ajatuksin noiden tuntemusten kohtaamisesta puistattaa. Jos lähtisin nyt hakemaan syvyyskuntoa uudestaan, keskittyisin tekemään PALJON sukelluksia mukaavuuskynnyksen rajalle. Syvyyksiin jotka ovat jo haastavia, mutta joiden jälkeen voi vielä tulla pintaan hymy huulilla. Henkisesti tuollainen "hyppy tuntemattomaan" päivä toisensa jälkeen, sanoivat objektiiviset mittarit mitä tahansa, on vain liian rankkaa.

Näissä kisoissa Timo haki juuri tuota ja kyllä miehen kateessa saattoikin nähdä välähtävän uuden motivaation häivän. 78 metriä oli Timolle hyvä ja kaikin puolin rento sukellus vaikka kaikki olosuhteet olivat käytännössä sitä vastaan. Tuohon on helppo rakentaa päälle 5-10 metriä lisää...Samaa tunnetta minun pitää lähteä hakemaan jos aion kehittyä.

Sanalla sanoen, sukeltamiseen täytyy löytää taas ilo uudestaan :)

Matkaan

2007-10-23T04:33:00.000+03:00

Treenit on treenattu, laukut on pakattu...Kisaprojektin osalta homma jatkuu osoitteessa vapaasukellusmmkisat.blogspot.com

2007-10-21T11:57:00.000+03:00

Tarkoituksenani oli tänään mennä altaalle simuloimaan kisapainetta. Olen koko viikon vihjaillut ihmisille, että yritän sunnuntaina "Tampereen ennätystä" dynassa ja yrittänyt näin luoda itselleni kisatilanteen oloisen paineen.

Homma tuntui toimivan, koska jo aikaisin aamuyöstä huomasin pyöriskeleväni sängyssä. En saanut unta ja mietin tulevaa sukellusta.

Söin aamupuuron, valmistelin urheilujuomat ja lähdin hallille. Saman rutiinin mukaan kun aion tehdä kisoissakin. Jätän kisapäivän juomasta kreatiinin pois. Ei siitä tässä vaiheessa mitään hyötyä ole, se on pitänyt nauttia jo eilen jos siitä jotain apua haluaa.

Koko venyttelyjen ja lämppäreiden ajan olo oli selvästi kokoajan vähän ylivireä ja jännittynyt. Juuri tätä hainkin ja pääsin nyt kokeilemaan kuinka hommaan voi vastata. Valmistautuessani sukellukseen huomasin selkeästi hengittäväni liian syvään, joten vähensin tietoisesti hengityksen aivan neutraaliksi. Ennen pakkaamista otan yleensä 5 syvää tuuletusta ja jätin myös sen nyt tietoisesti 3:een.

Heti lähdössä räpylä lipsahti ja eka potku meni pieleen. Teki mieli keskeyttää ja ottaa uusksi, mutta järkeilin että en voi kisoissakaan niin tehdä. Nyt vaan mennään niin pitkälle kuin voi - aina päivän paras. Sukelsin rentoa ja hidasta vauhtia 75 metriin asti, jolloin tuli ensimmäinen selkeä palleanykäys. Siitä kiihdytin aivan aavistuksen verran, pitäen vauhdin kuitenkin erittäin rentona. Satasen jälkeen olo oli jo hyvinkin epämukava, mutta järki selvä. Juuri tällainen olo siinä pitääkin olla. Jos olo ei ole tukala, tietää että järki on myös kohta hyvin epäselvä. 125m käännöksessä olo oli edelleen niin vahva, että tiesin jo sukelluksen onnistuneen. Aavistuksen verran kiihdyttäen 150, käännös, pari potkua ja liuku - sitten pintaan.

Olo oli vahva mutta protokollassa käsi lipsahti maskilta enkä saanut sitä yhdellä liikkeellä pois ja siihen väliin lipsautin "höh". Älytöntä kyllä, tämä varmaankin olisi ollut virhe kisoissa (en nyt ole ihan varma). Ihan sama, koska tiedän mihin nyt pystyn eikä tämä ollut mikään virallinen tulos. Matkaksi arvioimme n. 156 metriä ja aikaa meni 2:22, karvan nopeammin kuin 1 m/s.

Treenitavoite täyttyi, tuli oma enkka ja ennenkaikkea todistin itselleni että alkuviikon 150m ei ollut yksittäinen onnenkantamoinen. Kyllä kai vähempikin hymyilyttää :)

Olo oli niin hyvä, että päätin pikaisen lepäilyn jälkeen sipaista vielä DNF:n PB:n. Hassua sinänsä, mutta olin jo tuossa vaiheessa täysin varma että PB siitä tulee ja tuollaisen tunteen kanssa on sitten mukava sukeltaa. Sukelsin n. 104 metriä. Ehkä olisi mennyt enemmänkin, ehkä ei...Vanha enkka meni kuitenkin rikki ja itsevarmuus kasvoi.

Ai että kun pääsisi jo egyptiin. Toki vieläkin voi moni asia mennä pieleen, mutta yrittämään tahtoisin jo päästä :) Pieni jännitysmomentti on tietysti sairastelut. Melko varmasti Egyptissä ainakin pienen ripulin saa. Mutta nämä ovat taas olosuhteita joille ei juuri mitään voi, joten ei niistä kannata liikaa stressatakaan. Puvun voi sitäpaitsi pestä, kunniaa ei! ;)

Onnistuneen sukelluksen kunniaksi palkitsin itseni kupillisella kahvia. Ai että kun maistui hyvälle.

Onneksi egyptistä ei saa kunnon kahvia, ainakaan kovin helposti. Helpompi olla ilman.

(en minä oikeasti usko että kahvilla on suurikaan merkitys suorituskykyyn, mutta tällaiset "ehdottomuudet", kuten kahviselibaatti, auttavat pitämään psyykeen kurissa treenikaudella. Helpompi sitten olla periksiantamaton myös treeneissä)

2007-10-19T11:54:00.000+03:00

Salipäivä

Kyykky 3x12x75kg
Leuat 3x5 (säälittävää, mutta treenaamattomuus kostautuu :)
Alaselkä 5kg painolla 3x15
Hartiapunnerrus 3x12x70kg
Vatsat 3x8 (jalkojen nosto nilkat ojennettuna)
Ojentajien jyystöä taljalla sekalainen määrä.

Ei näy ehkä lukemissa, mutta oli todella hyvä treeni. Fiilis oli hyvä, homma kulki ja "paketti" tuntuu selkeästi olevan nyt hyvin kasassa.

Peruin illan hallitreenit koska oli sellainen fiilis, että nyt on parempi levätä. Lepäilen myös koko lauantain ja yritän sitten sunnuntaina PB:tä dynassa...

2007-10-18T09:55:00.000+03:00

Aamulla kuivastatic 7:15 (FRC 4:00, Täysillä 5:35, Pakattuna 7:15)

Tuntui aivan karmealta. Sorruin illalla juomaan ison lasillisen punaviiniä ja se tässä varmaankin tuntuu. Eilinen raju allerginen nuha saattoi syödä parasta terää myös.

Sinänsä mitään "ongelmia" ei ollut, tuntui vaan niin älyttömän hirveältä heti ekasta lämppäristä asti. Sikäli olen tyytyväinen että jaksoin sinnitellä noinkin pitkään.

Illalla hallitreenit

DYN 125 (n. 2 min)
DYN 130 (n. 2 min)
Simuloitu consta 60m

Ihan jees, ei tällä kertaa tehnyt älyttömän tiukkaa, mutta ei nyt helppoakaan. Loppuun vedin huvikseen tuollaisen simuloidun konstan, eli 8 potkua nopeasti, 8 rennosti, sitten staticia 30 sek, sen jälkeen n. 25 potkua rivakaa vauhtia. Vajaa 2 minuuttia tuohon meni ja matkaa tuli 100m ja laskeskelin että tuo vastaisi n. 60 m constaa...

2007-10-17T22:24:00.000+03:00

Hallitreenit.

Venyttelyt
DYN 135
DYN 125
DYN 115
e-sukelluksia

En päässyt yhtä hyvään vireeseen kuin eilen. Osittain varmaan ennakko-odotukset olivat liian kovat, toisaalta eipä tässä paljoa ole palauteltukaan. Olisin kuitenkin luullut että minulle yleensä paljon paremmin sopiva Kalevan halli olisi kompensoinut hieman. Herannassa käännökset ovat minulla aina ihan karmeita, varsinkin matalassa päässä. Kalevassa on hyvin tilaa touhuta isollekin pojalle...Mutta ei vaan nyt tällä kertaa. Tuo 135 jo sen verran tiukka että ei enempää olisi tänään mennyt. Päätin sitten vetää harjoituksen vuoksi toisen. Kokeilin mennä vielä hitaampaa vauhtia ja pääsin 125 ok, mutta tiukka oli sekin. Lopuksi kokeilin selvästi nopeampaa vauhtia ja pääsin 115, ja se oli jo todella tiukka, aivan rajoilla.

Hyvä treeni silti, väittäisin. Jos tästä jotain analysoida voi, niin suorituskyvyn romahtaminen loppua kohti on mielestäni todella selkeä osoitus siitä, että dynassa pitää maksimi tehdä ykkösellä. En nyt tarkoita ilman lämppäreitä, mutta mitkään rankant lämppärit eivät tuntuisi toimivan. Energia ei vaan riitä. Staticissa homma toimii, mutta dynassa ei. Ja varmaankin tämä pätee myös konstaan. Simppelit lämppärit, maksimi, ja se on siinä.

2007-10-16T22:33:00.001+03:00

Dynamic apnea 150m, aika 2:25

:)

Rakensin uuden kaulapainon jonka nimesin "Darth Vader":ksi. Mielestäni nimi on aika kuvaava. Onhan tuo aika rumilus, mutta tuntuu kaulalla yllättävän hyvältä. Uusina innovaatioina soljen sijoittaminen painon päälle, eikä jatkeeksi, jolloin pötkylä lepää kivasti niskaa vasten. Valetut pötkylät ovat Laurin tuotantoa ja sopivat niskaani hyvin ja kun ei käytä hauleja saa homman paljon tiiviimmäksi paketiksi. Paino oli vain 3.5kg, mikä ei riittänyt, joten teippailin siihen sitten 3 puolen kilon painoa jatkeeksi. Niiden sijoittelua piti muuttaa monta kertaa koska ne olivat aina jossain tiellä. Mutta noin sijoiteltuna eivät paina mistään kohtaa.

Kaulassa oli nyt 5kg ja vyöllä 2 kg ja tämä balanssi oli Hervantaan jotakuinkin täydellinen. Kalevaan jätän ehkä 0.5kg vyöltä pois koska siellä vesi ei ole suolaista ja syvyys on suurempi.

Olen erittäin tyytyväinen varsinkin siihen, että olen nyt löytänyt dynaan hyvä valmistautumisrutiinin. Aikaisemmin minulla ei sellaista oikeastaan ole ollut. Valmistautuminen dynaan poikkeaa hieman staticista, lähinnä siinä että energiaa pitää olla ja sen tulee tulla hiilareista. Täysi vatsa ei silti ole hyvä juttu.

Syön päivällä muuten normaalisti, mutta lopetan kunnon ruuan syömisen n. 4 tuntia ennen sukellusta ja vaihdan urheilujuoman lipittelyyn. En juo sitä mitenkään tolkuttomasti, mutta tuossa 4 tunnissa semmonen 1-2 litraa. Noin tuntia ennen sukellusta vedän yhden myslipatukan. Siitä saa semmosta henkistä varmuutta kun voi syödä "jotain", mutta mahaa se ei vedä liian täyteen.

Altaalle tullessa laitan kamat valmiiksi ja venyttelen 15-20 minuuttia. Sen jälkeen altaaseen. Jos tarvetta tsekkaan balanssin täyteen pakattuna. Sitten 2 FRC lämppäriä pohjalla. Ei mitään ihmeitä, sen verran kun tuntuu kivalle, tarkoitus hakea hyvää ja rentoa oloa.

Sitten pistän kaulapaino niskaan, suljen silmät ja lasken hitaasti 30:een. Keskityn vain ja ainoastaan visualisoimaan numerot ja itse laskuun. En mieti hengitystä tai mitään muuta. 30 lasku tulee kuitenkin aina uloshengityksellä ja on minulle "triggeri", kun saavutan 30 käväisee naamalla pieni hymynvirne. Sitten olen valmis. Tuijotan altaan päätyä ja hengitän 3-5 kertaa syvään, sen jälkeen sisäänhengitys, pakkaus ja lähtö...Kokeilin aikanaan monimutkaisempiakin menetelmiä, mutta totesin että homman pitää olla niin yksinkertainen että sen jaksaa tehdä aina että se toimisi, lisäksi se pitää voida yhdistää saumattomasti itse sukellustapahtumaan. Olen tehnyt tätä triggeri-hommaa nyt reilut puoli vuotta ja se toimii aika hyvin, eli saan päivästä riippumatta suggestoitua itseni hyvään fiilikseen. Ei se tarkoita että joka päivä on ennätysfiilis, mutta aina lähee päivän paras.

Kokeilin tänään vähän hitaampaa vauhtia, melko tarkkaan 1 m/s ja se tuntui toimivan hyvin.

Täytyy nyt koittaa vaan pitää pää kylmänä eikä lähteä ahnehtimaan. Mieluummin paljon toistoja onnistuneista 125+ sukelluksista kuin 150+ ja epäonnistuminen. Vaan malttaako sitä? No, jos fiilis on ok ja pystyn objektiivisesti arvioimaan että vielä voi jatkaa, niin en toki jätä kääntymättä...

2007-10-15T14:51:00.000+03:00

Aamu:
Kuivastatic 7:35 (FRC 4:00, täpö 6:00, pakattuna 7:35).

Iltapäivä: salitreenit - aikalailla sama setti kuin tähänkin asti

Aamulla huomasin hyvin viikonlopun mässäilyjen vaikutuksen staticiin. Oli vaan tukkoinen olo heti ekasta lämppäristä lähtien. Sikäli olen ihan tyytyväinen 7:35:een, mutta luulen että kunto sallisi nyt kovempiakin vetoja. Toisalta treenitavoitteita silmällä pitäen static on nyt vähintäänkin riittävässä kuosissa. Siksipä en allastreenejä siihen tuhlaakaan, vaan keskityn dynaan.

Viimeinen syvyystreeni

2007-10-14T17:51:00.001+03:00

Kävimme Kimmon kanssa sukeltamssa ja olettaisin että tämä on viimeinen syvyystreeni ennen kisoja. Lähtökohdat olivat vähän huonot, kun vapisin kylmästä jo kamoja autosta kantaessa. Mielestäni olin pukeutunut ihan lämpimästi, mutta kylmä keli yllätti silti. 6.5mm puku lämmitti kuitenkin kivasti kun sen kuivana vetäisi päälle.

Vetelin pari kevyttä FRC freeimmersionia ja pyysin sitten Kimmoa asettamaa köyden syvemmälle. Oli hyvä fiilis enkä halunnut että ehtii tulla kylmä. Köysi asetettiin 40 metriin ja lyhyen valmistautumisen jälkeen lähdin sukeltamaan. Muuten meni hyvin, mutta n. 30 metrissä tunsin että minulle on kehittymässä paha "hood sqeeze", eli huppu sulkee korvan ilmatiiviksi, jolloin ulkokorvaan muodostuu suljettu ilmatila ja siihen alkaa paineen kasvaessa koskea. Annoin pudota vielä vähän aikaa jotenkin omituisesti olettaen että se menisi ohi, mutta 35 metrissä oli pakko kääntyä.

Pieni palautus ja uudestaan matkaan. Haukkasin ilmaa korostetun rennosti, en likikään täyteen. Tulin pleitille, simuloin tagin poiminnan, lähdin ylös. Fiilistelin silmät kiinni ja nautiskelin tunteesta. Olipa kertakaikkiaan hauskaa!

Syvemmälle en sukeltanut koska alkoi tulla kylmä ja Kimmo halusi testailla uutta laajakulmalinssiään. Sen sijaan sukeltelin paljonkin fiilistelysukelluksia FRC:llä. En kyllä tiedä montaa nautinnollisempaa tunneta kuin pudotella vapaalla kallionseinämää seuraillen...

Hommasta jäi todella hyvä fiilis vaikka taaskaan syvyydet eivät mitään järkyttäviä olleet. Kunto ja lataus on nyt kohdallaan. Todella odotan sitä että pääsen Egyptiin kokeilemaan mihin kokonaisuus riittää.

Vielä viikko treeniä jäljellä ja olen suunnitellut sen about näin.

Ma kuivastatic+puntti
Ti Dynamic/räpyläuinti Hervannassa
Ke Pitkät dynat kalevassa
To Kuivastatic aamulla, Illalla Dynamic/räpyläuinti hervannassa
Pe Puntti
La Lepo
Su "TE-yritys" (Tampereen Ennätys) dynamicissa. Lasken viralliseksi TE:ksi 150m, joten se pitäisi rikkoa :)
Ma Lepo
Ti Matkaan!

TE-yritys on leikkimielinen tapa harjoittaa itseäni kisajännitystä varten. Hehkutan siis jo etukäteen mahdollisimman laajalti, että yritän sukeltaa yli 150m tulloin. Ehkä onnistun, ehkä en...Pointti on siinä että pääsen harjoittelemaan maksimin vetoa pienen paineen alla ja teen parhaani enkä heitä hösseliksi. TE siis määritellään "tampereella ennätyshetkellä asuvan henkilön tekemän pisin sukellus", eli mun tietääkseni Kallen 150m - korjatkaa jos olen väärässä :)

En tiedä vielä harjoitusmahdollisuuksista paikan päällä, mutta en aio tuhlata pahemmin aikaa ihmettelyyn, sillä pohja on kunnossa. Tähtään heti yli 50, kenties 60 metrin sukelluksiin ja katson miltä tuntuu. Kasvatan viikon mittaan sitten fiiliksen mukaan sen mikä järkevältä tuntuu. Varmaankin käytän sovelletusti Stepanekin "8 kysymystä" metodia, eli arvioin joka sukelluksen jälkeen seuraavat:

-Hypoksia - oliko sukellus hapen puolesta helppo vai tiukka
-Hyperkapnia - kuinka tiukille veti co2:n puolesta
-Lihaskunto - alkoiko hapottaa ja kuinka pahasti
-Paineentasaus -Sujuiko helposti vai oliko ongelmia
-Paineadaptaatio - Onko fiilis sukelluksen jälkeen hyvä, vai puristaako jostain, tuleeko verta?
-Psyyke - Miltä se tuntui, väkisin runttaamista vai kivaa?
-Varusteet - Onko varusteet asinamukaisessa kunnossa, painotus kohdillaan?
-Tekniikka - Paljonko meni aikaa jne

Jos kaikkiin vastaus on myönteinen, voi syvyyttä kasvattaa pari pykälää. Jos joku osa-alue tökkii joko sitä pyritään kehittämään tai sitten himmataan kisalähtöä kohti varmalle suoritusalueelle.

2007-10-12T11:55:00.000+03:00

Salipäivä
-Kyykky 3x12x70kg
-Hartiapunnerrus 3x12
-Ylätalja 3x10
-Alaselkä (5kg käsissä, kädet räpsäuintiasennossa) 3x15
-Vatsat (jalkojen nosto nilkat ojennettuna) 3x8
-Perusteellinen venyttely

Tein hengityslihasvenyttelyjä lopuksi pakkaamalla ja pakkaus BO käväis todella lähellä. Olisipa ollut noloa, mutta sain kontrollin pidettyä :) Ihan lopuksi tein piruuttaan yhden FRC staticin ja ihmeekseni 2:30 meni ilman mainittavaa epämukavuutta suoraan treenin jälkeen. Hmm.

Pakkausbo:sta tuli mieleeni ilmiö jonka olen havainnut sukellusharrastuksen myötä. Kärsin pitkänä miehenä aika helposti ns. matalasta ortostaattisesta verenpaineesta. Ts kun nousen seisomaan meinaa taju lähteä. Ennen saattoi lähteäkin tai jouduin ottamaan jostain tukea. Nykyään kun tuo "kohtaus iskee", pysyn täydessä kontrollissa. Jopa näkö saattaa hävitä, mutta järki on täysin selvä ja tiedostan kokoajan tarkalleen mitä tapahtuu. Jännä juttu, mihinköhän tuo perustuu vai onko kyseessä ihan vaan henkinen juttu kun on pakkaamisilmiöiden myötä tottunut tuohon tunteeseen?

Niin joo, kreatiinitankkauksen aloitin keskiviikkona ja se kyllä tuntui salilla selvästi. Toivottavasti näkyy sukelluksessakin pikkasen (vaikka mitään dramaattista en odota)

2007-10-11T20:54:00.000+03:00

Aamulla venyttelysetti

Illalla Allastreenit
-Alkuverra
5x50m, lähtö aina 1:15, kumppareilla
4x100m, yksi henkonen joka 25m
4x50m FRC kumppareilla

Improvisoin vähän Laurin ideaa mukaillen tuollaisen co2 rääkin kuin 100m pintauintia, hengitys joka käännöksessä. Vaikka matka oli noinkin lyhyt, niin hapotus oli aivan kamalaa (uin aika reipasta vauhtia toki). Sanoinkuvailemattoman hirveä harjoitus. Laurin versio on 200m siten, että ensin eka sukellus "niin pitkään kuin menee", sitten aina kerran happea haukaten "sen verran kun pystyy". Voin vain kuvitella miltä tuo tuntuu!

Loppuun kokeilin mikä aika tulee 50m kun sukellan "niin rentona kuin voin", ts. en yhtään mieti vauhtia, ainoastaan minimaalinen liikkeen ylläpito. Meni 50 sekuntia, eli tarkalleen 1 m/s.

Voisi kokeilla vetää pitkän dynan seuraavaksi tuolla vauhdilla ja katsoa kuinka käy. Olen melko vakuuttunut että mulle sopii paremmin hidas ja rento kuin nopea tykitys. Sellaista olen hakenutkin, mutta yleensä pidän 40 sek vinstaa hitaana. Ehkäpä voisi hidastaa vielä lisää.

En tiedä mitä jengi Tampereella tekee, mutta sen tiedän mitä ne ei tee :) Nimittäin treenaa - taas kumisi halli tyhjyyttään ja pikkasen harmitti kun ei päässyt tekemään pitkiä sukelluksia, kuten olin suunnitellut.

2007-10-10T10:57:00.000+03:00

Aamulla
-Kuivastatic 7:40 (FRC 4:30, Täpö 5:45, pakattuna 7:40)

Pakkasin melko täyteen tällä kertaa. Ihan hyvä fiilis ja staticit kulkee taas "vanhaan malliin". Hyperventiloin tosin vieläkin liikaa (aina kun aloitan uuden static-putken tuo on ongelma alussa, henkinen kantti ei riitä mennä suurella co2-määrällä, mikä syö kokonaisaikaa hieman. Joka kerta pitää "opetella hengittämään uudestaan").

Illalla:
-Pitkiä sukelluksia. DYN 135, DYN 125, DNF 85

Noniin, tulihan se sieltä, pb nurin 10 metrillä :) Olo ei ollut ihan niin vahva kuin sunnuntaina, mutta sen verran vahva kuitenkin että luottamus riitti puskea käännöksen jälkeen muutaman potkun. Sukelsin uudestaan 125 - se oli jo aika tiukka, ei kahta maksimidynaa voi peräkkäin oikein sukeltaa. Loppuun vielä huvin vuoksi DNF 85, olin vaan jo niin hapoilla että nykäyksiä oli melkein koko matka :)

Mukava fiilis kuitenkin tehdä oma enkka varsinkin näin kun se on pitkän ja määrätietoisen treeniputken ja suunnitellun "herkistelykauden" tulos. Ts. hommat menee niin kuin oli suunnitellutkin. Aika usein aiemmin mun enkat ovat olleet sellaisia onnenkantamoisia...

Noh, nyt tarvii enää toistaa tuo - eihän sitä muuten voi enkaksi laskea :)

2007-10-09T20:41:00.001+03:00

Ti 9.10.2007

Vihdoinkin pääsin vetämään ekat pitkät! Tulin hallille tarkoituksella myöhään että pahin ruuhka olisi hellittänyt. Aikaa sukeltaa oli niukalti, joten vedin pikaiset lämppärit (2x50m FRC). Sitten asiaan.

Sukelsin 2x 122m. Jotenkin ei vaan usko riittänyt seinään asti kummallakaan kertaa, vaikka mitään varsinaisia ongelmia ei ollut. Hyvä fiilis kuitenkin jäi. Sitten olikin jo niin kylmä ettei ollut järkeä enempää vetää.

Täytyy varmaan ottaa taas hallipuku käyttöön kun alkaa tekemään rauhallisempia treenejä, koska kylmä tossa tulee, varsinkin Hervannan hallissa.

Väsäsin myös uuden (kuinkakohan monennen) kaulapainon ja se osoittautui varsin toimivaksi peliksi...
Ma 8.10.2007

Ei kertakaikkiaan motivaatiota eilisen jälkeen. Kävin illalla pelaamassa sulkapalloa pitkästä aikaa mikä toi mukavasti vaihtelua.

Su 7.10.2007

Menin aamulla Kalevan hallille tarkoituksenani tehdä ekat pitkät sukellukset. Vesi oli lämmintä (vauvauintien takia), fiilis hyvä, aurinko paistoi...Lämppärit kulkivat erinomaisesti ja oli kova nälkä päästä sukeltamaan...Kello tuli 11 - ei ketään...11:30 ei ketään...

Lopulta vuorolle ei sitten tullut ketään muuta :( Hieman pisti kututtamaan, mutta eihän sille mitään voi. Sain kai ihan ok treenin kuitenkin aikaiseksi, vetelin sitten tekniikkaa ja muuta fiilistelyä.

Hallilta menin Venlaa vastaan Pirkan hölkän maaliin. Hassua seurata tapahtumaa maalista, ihan eri käsitys jää koko tapahtumasta. Kun itse juoksee maaliin se tuntuu suureltakin uroteolta ja fiilis on vähän sellainen että odottaisi kaikkien ventovieraidenkin taputtelevan selkään. Mutta maalissa seuratessa jokainen "henkilökohtainen sankaritarina" on kuitenkin "taas yksi maaliintullut häiskä". No yksi sankaritarina sieltä kuitenkin löytyi. Venla sinnitteli reitin läpi aikaan 3:31 - mikä vaikkakaan ei mitään kärkitasoa, on melko hyvä aika käytännössä 0 harjoittelulla. On sen vaan niin ihmeen itsepäinen kun se johonkin ryhtyy - paahtaa kirjaimellisesti vaikka läpi sen harmaan kiven :)

2007-10-06T11:34:00.000+03:00

La 6.10

Kuivastatic 7:15 (FRC 3:15, FRC 4:00, Täpö 5:30, pakattu 7:15)
Otin ekaa kertaa mukaan pakkauksen. Vedin aika "rennosti täyteen", eli en ollenkaan ähkyyn, 7:15 meni aika kevyesti, joten aika selkeä tuo pakkauksen vaikutus kyllä...

Perjantai 5.10

Salitreenit
-Kyykkyä 3x15x60kg
-Hartiapunneruksia 3x15
-Alaselkä 5kg painolla kädet "räpyläuinti"-asennossa
-Jalkojen nostoja 3x8 (onpa mulla surkeassa jamassa nuo vatsat)
-Ylätalja 3x12
-Perusteellinen venyttely

Torstai 4.10

Hallitreenit
-Alkuverra (pintauinti 200m)
-2x 8x50 tasaminuutein
-Sekalaista pintauintia kumiräpsillä
-FRC sukeltelua

8x50 ei tuntunut enää "missään", joten lisäsin jälkimmäiseen vähän pökköä ja sukeltelin kaikki alle 30 sekuntiin. Ihan kivaa ja kiva huomata että kunto kehittyy, mutta treeninä tuo ei varmaan paljoa enää anna, mutta ei se mitään koska piinaviikot on nyt ohi.

Lopussa sukeltelin FRC:n hakien vaan mahdollisimman "äiti maa" oloa vedessä. Sukelsin 50m niin rennosti kuin vain suinkin ja kivaa oli

2007-10-03T21:47:00.000+03:00

Aamulla kuivastatic 6:45 (FRC 4:00, täpö 6:00, täpö 6:45). Taitaa muuten olla pb ilman pakkausta

Illalla hallitreenit
-Venyttely
-e-sukellukset
-5xdyna 105-115m
-Pintauintia kumppareilla 300m
-Pintauintia kärpäslätkämonolla 400m

Sukellukset meni ihan jees, 3 ekaa tuntui että olisi voinut painaa seinään asti, mutta pidättäydyin tekemästä sitä. Viimeisellä sanoin Laurille että voin mennä pitemmällekin, mutta usko loppui ennen seinää ja ajattelin että mieluummin puhdas ja alle 125 kuin limiiteille. Fiilis oli kuitenkin hyvä ja malttamattomana odotan ensi viikkoa kun pääse vetämään pitkiä. Uuden pb:n tekeminen (vanha 125) ei pitäisi olla nyt kummoinenkaan temppu.

Kokeilin piruuttaan kärpäslätkämonolla uida 400m pintauintia kohtuu vauhdilla. Sain ajaksi 5:35, ei siis mitään kovin ihmeellistä, mutta varmaan kun laittaisi oikean monon ja vähän effortia joku 4:30 olisi realistinen. No siinä on miettimistä kisojen jälkeen, nyt ei ole mitään mieltä lähteä hakemaan mitään pintauintienkkoja, mutta tulipahan kokeiltua. Muuten hyvä treenimono, mutta pirkule vaan liian pieni, jalat on tommosen lenkin jälkeen ihan hellänä...

2007-10-02T20:52:00.000+03:00

Aamulla venyttelysetti

Illalla hallitreenit
-Venyttely
-Alkuverra (pintauintia 400m)
-2x 8x50m minuutin tasalähdöillä
-pintauintia 200m
-6x50m kumiräpsillä mahdollisimman rennosti
-Loppuverra

Lepopäivä kannatti, sillä nyt oli ehkä ekaa kertaa sellainen fiilis että on selkeästi kehitytty. 8x50m tasaminuutein meni yllättävän sujuvasti. Tuntuihan se, mutta toivottomuus ei iskenyt missään vaiheessa. Mitä nyt kelloa vilkuilin niin sukeltelin n. 30-34 sekunnin sisään nuo pätkät eikä se tuntunut mitenkään erityisen raskaalta vauhdilta.

Lopuksi sukeltelin kumiräpsillä 50m sukelluksia yrittäen edetä mahdollisimman rennosti. Tuolla työllä sukellusajaksi tuli n. 55 sek. Kokeilin myös kerran mennä "työvauhtia" ja se oli 38 sek, mikä oli kumiräpsillä mielestäni yllättävän kova vauhti. Kokeilenkin varmaan seuraavalla kerralla tehdä 50m sukelluksia tasaminuutein kumppareilla, jos saisi vähän lisää treeniärsykettä :)

Halli oli ihan täyteen ammuttu ja nolotti mennä vetämään varattu-kyltti radalle. Kyllähän siinä pari maksavaa asiakasta pikkasen vastaan juputtikin. Mun on vaikea pistää tossa tilanteessa vastaan, koska tiedän kuinka paljon itseäni **tuttaa mennä liikuntapaikoille vain todetakseni että seurat ovat varanneet kaikki ajat kaikilta paikoilta kaikkina päivinä. Mutta minkäs teet kun treenata pitää ja vuorokin on, niin sitten mennään...

2007-09-30T10:58:00.000+03:00

Su 30.9.2007

Käytiin Kimmon kanssa sukeltelemassa syvyyttä. Ihan hyvin kulki ja pikkasen itsevarmuus kasvoi. Vaikka syvin sukellus olikin vain 45m, niin se meni sen verran kevyesti että jäi todella hyvä fiilis. Pikkasen hälveni myös epäusko sukelluksen kestoon kun tuli (taas kerran) muistutettua itselle, että dyna ja cw ovat vaan ihan eriasioita. Siinä missä dynassa 1:30 on jo todella epämiellyttävä sukellus, ei mulle constassa tule edes nykäyksiä samassa ajassa. Treenitavioite täyttyi sillä sain todella mukavasti toistoja 30-45 välille. Harmi vaan kun treenitagista jäi karabiini pois, mutta harjoittelin tagin poimintaa mielikuvana...

Sukeltelin paljon FRC:llä myös eikä puikahdus 30:een tuottanut niinkään mitään vaikeuksia paksusta (6.5mm) puvusta huolimatta. Lopussa sukeltelin muutamia hupisukelluksia FRC:llä ja täytyy sanoa että tuo lienee nautinnollisin tapa sukeltaa, kun pudottaa siihen 10m tietämille - täysin neutraaliin nosteeseen ja liukuu seinämää pitkin maisemia katsellen...

"Recreational"-sukellukset 20 metriin frc:llä olivat myös erittäin iisejä ja näinkin sukellusaika parhaimmillaan lähenteli paria minuuttia, joten hyvällä tiellä ollaan.

Maanantain pidän täyttä lepoa, kroppa alkaa selvästi olla sitä mieltä että lepopäivä on paikallaan ja sitä vastaan on huono väitellä :)

La 29.9.2007

Aamulla kuivastatic 6:27 (FRC 3:30, täysillä 5:45, täysillä 6:27)

Iltapäivällä allastreenit
-Venyttelysetti
-E-sukellukset alkuun
-5x100m
-Loppuverra

Olin Jyväskylässä ja kävin Kimmon kannssa treenaamassa Aaltoalvarissa. Sataset tuntuivat vähän tunkkaisilta, mutta meni kuitenkin. Altaan matala pää on vain 80 senttiä, mihin oli vähä vaikea sopeutua. Varsinkin käännökset oli aika villin näköisiä :)

Olen vetänyt sataset nyt aika rennolla tahdilla ja sukellusaika on tuolla 1:25-1:30 tuntumassa. Jos haluan sukeltaa yli 60 metriä konstaa pitäisi saada sukellusaika tuonne 2 minuutin tuntumaan

2007-09-28T17:44:00.001+03:00

Punttipäivä

Tavoitteena oli tehdä rennohko ylläpitävä treeni, pieniä painoja, pitkiä sarjoja
-Lämppäriksi soutua 5 min
-Kyykky 3X15X60kg
-Olkapäät 3x10
-Alaselkä (kädet räpsäuintiasennossa 5kg levypaino käsissä) 3x12
-Pystypunnerrus 3x15
-Ylätalja 3x12
-Vatsat (jalkojennostoja räpsäpotkua jäljitellen)3x10

Huomasin että jalannostoissa homma vaikeutuu huomattavasti kun kääntää nilkat suoraksi. Ajattelin jatkossa treenata näin koska tuosas asennossa ne on räpsässäkin.

Loppupäivän otan rennosti, huomenna sitten taas altaaseen...

2007-09-28T17:44:00.000+03:00

Punttipäivä
-Lämppäriksi soutua 5 min
-Kyykky 3X15X60kg
-Olkapäät 3x10
-Alaselkä (kädet räpsäuintiasennossa 5kg levypaino käsissä) 3x12
-Pystypunnerrus 3x15
-Ylätalja 3x12
-Vatsat (jalkojennostoja räpsäpotkua jäljitellen)3x10

Huomasin että jalannostoissa homma vaikeutuu huomattavasti kun kääntää nilkat suoraksi. Ajattelin jatkossa treenata näin koska tuosas asennossa ne on räpsässäkin.

Loppupäivän otan rennosti, huomenna sitten taas altaaseen...

2007-09-27T10:54:00.000+03:00

Aamulla venyttelysetti

Illalla allastreenit
-Venyttely ja alkuverra
-Tekniikka vetoja 8x25 (kumiräpsät), joka toinen kädet sivuilla, joka toinen kädet edessä)
-4x25m sukelluksia kumiräpsillä (etu, kylki, kylki, selkä)
-2x 8x50m sukelluksia tasaminuutein (eli lähtö aina tasaminuutilla, palautusaikaa jää siis minuutti-sukellusaika)
-Loppuverra

Halli oli tässä vaiheessa ihan tyhjä, joten jätin e-sukellukset tekemättä. Ei niistä 2m altaassa muutenkaan olisi paljoa lisäarvoa saanut...

Tarkoitus oli tehdä tasaminuutin sukellukset 5 sarjoina, mutta puristin jostain lisämotivaation vetää 8. Jos harjoituksella hakee vain pahaa oloa, niin tämä on siihen aika hyvä. Uskoisin kyllä että myös muuten tehokas, mutta aika näyttää...

2007-09-26T09:22:00.000+03:00

Aamulla:
-Kuivastatic 6:15 (FRC 4:15, täysillä 5:30, täysillä 6:15)

Illalla:
Allastreenit
-Perusteellinen venyttely
-5x n. 100m (100, 105, 100, 85, 100)
Meni suht kevyesti, mutta usko loppui kesken tuossa 85-sukelluksella. Pari ekaa oli ok, mutta viimeisissä sai jo puristaa kun alkoi happoja kertyä sen verran kroppaan. Järki pysyi kuitenkin selvänä. Jätän nyt kuitenkin hetkeksi noissa sarjoissa matkat tuohon satasen pintaan enkä lähde ahnehtimaan lisää ettei homma käy henkisesti ylivoimaiseksi ja motivaatio romahda.
-Pintauintia 400m rennosti, happojen poistoa lähinnä
-6x e-lung setti

Treenipäiväkirja

2007-09-25T16:19:00.000+03:00

Pyrin nyt kirjaamaan treenit viimeisen kuukauden ajalta suht yksityiskohtaisesti niin pysyy joku historia jota voi sitten myöhemmin pyöritellä kun haluaa analysoida mitä meni hyvin tai mitä vikaan.

To 21.9

Hallitreenit
-Tekniikkatreeni 4x25 kädet sivuilla kumiräpsillä
-4x25 kädet edessä
-4x25 sukellus kumiräpsillä (mahallaan, vasen kylki, oikea kylki, selällään)
-5x75-85m sukelluksia
-6x venytys tyhjillä -setti
Pe 22.9
Kuiva static 5:30

La 23.9
Sukellusta kaukajärvellä. Ei ollut köyttä kun oletettiin soutukopin olevan paikoillaan, mutta ei ollut sitäkään. Näkyvyys oli mahtava joten hauskaa oli. FRC:llä sukeltelin ja harjoittelin mouthfilliä

Su 24.9
Allastreenit
-Venyttely 20 min
-5x 85-100m sukelluksia kunnon palautuksella - ilokseni huomasin että 100 meni aika kevyesti lopulta
-Tyhillä keuhkoilla 6x venytys setti
-Fiilistelyä pikkuräpsillä ja pintauintia 200m loppuverraksi

Ma 25.9
-Selkä jumissa joten lepopäivä

Ti 26.9

Aamuvenyttelysetti
-pohkeet
-takareidet
-etureidet
-kyljet
-selkä
-tissit
-olkapäät
-ojentajat
-niskat
-rintaranka tai mikä onkaan

Pakattuna (2 toistoa)
-kyljet
-selkä
-rintaranka

Palleavenytyksiä 2 kertaa selällään maaten

3x uloshengitys plus negatiivinen pakkaus "alkaa kiristää"-alueelle, jonka jälkeen "negatiivisella ilma suuhun - paineentasaus - ilma pihalle"-sykliä niin kauan kuin menee

Tästä eteenpäin yo tilitykseen viitataan nimellä "venyttelysetti".

Kevyt punttisali n. 1h, pitkiä sarjoja pienillä painolla keskittyen keskikroppaan ja jalkoihin (selät, vatsat, etu- ja takareidet)

Treeneistä

2007-09-21T16:14:00.000+03:00

Aikaa kisoihin on miltei täsmälleen kuukausi. Palautuminen maratonista on ollut nopeaa ja olen varovasti aloitellut jo treenejä, mutta ensi viikosta alkaen täysi höyry päälle.

Stepanekin kurssi oli sikäli motivoivaa, että vaikkei siellä tullut sinänsä mitään uutta asiaa paljonkaan, niin moni asia ja idea konkretisoitui. Hieman noita oppeja sivuten olen ajatellu treenaamista nyt näin.

Valmistautuminen kisoihin kestää normaalisti n. 6kk. Osa-alueet voisi ajatella seuraavasti:
-Aerobinen kunto (eka 4kk)
-Anaerobinen kunto (5. kk)
-Tekniikka (kokoajan)
-Hengenpidätyskyky (viimeinen kk)
-Syvyysadaptaatio (viimeinen kk + kisaviikko)
-Päänuppi (kokoajan)

Eli pääosa treenikaudesta tehdään aerobista, katson tämän vaiheen olevan nyt tehty ja kunto on kohdallaan. Minulla ei ole aikaa juurikaan panostaa enää anaerobiseen. Aion tehdä vielä ensiviikolla muutamia intervalli ja nopeusharjoituksia, sekä ylläpitävää lihaskuntotreeniä, mutta pääpaino on nyt sukeltamisessa.

Altaalla 3 kertaa viikossa. Ensimmäisellä viikolla teen alkuverran ja n. 15-20 minuuttia erilaisia tekniikkaharjoituksia, sitten 70-80% sukelluksia kunnon palautuksilla ja loppuverra. Aloitin tämä eilen ja käytännössä tämä tarkoitti dynassa 70-80 metriä. Tarkoitus on hilata tätä pikkuhiljaa eteenpäin.

2 kertaa viikossa kuivastatic. Pyrin välttämään maksimeja, mutta kuitenkin kasvattamaan aikaa kokoajan. Tänä aamuna 5:30.

Näillä menee siis tekniikka ja hengenpidätyskyky.

Syvyysadaptaatiota ylläpitääkseni pyrin käymään avovedessa kerran viikossa. Sukellan paljon toistoja ja harjoittelen kaksivaiheisesti. Täysillä keuhkoilla harjoittelen lähtöä ja ekaa 20-30 metriä sukelluksesta. Pyrin saamaan itseni neutraaliksi kisapainotuksessa 8 potkun jälkeen, joten otan 8+8 potkun sukelluksia (8 voimakasta + 8 rennompaa). Toisaalta harjoittelen vajailla keuhkoilla vapaapudotusta, paineentasausta (suuntäyttöä), tagin poimintaa, kääntymistä ja nousun alkua. Tarkoitus olisi päästä kuitenkin vetämään pari ihan oikeaakin sukelluskertaa ennen kisaviikonloppua ihan vaan itsevarmuuden kasvattamiseksi ja että pääsee treeniviikolla suoraan asiaan käsiksi.

Joka allastreenin lopuksi sama setti negatiivisia sukelluksia (max 10 sec pohja-ajalla)
1. totuttelusukellus rennosti uloshengittäen
2. 5 negatiivista pakkausta
3. 10 negatiivista
4. Pakkaus tyhjäksi
5. Pakkaus tyhjäksi, palleavenytys pohjalla
6. 10 negatiivista, pohjalla pakkaus+paineentasaus+ilmat ulos -sykliä niin monta kuin saan

Näiden lisäksi joka toinen aamu kunnon venyttely. Ensin koko kroppa läpi, sitten hengityslihakset pakattuna ja negatiivisesti.

Kerran viikossa kevyt palautteleva aerobinen, sekä yksi ylläpitävä lihaskuntotreeni.

Päänuppia huollan lähinnä tekemällä paljon toistoja sekä lähdöissä (valmistautumisessa) että käännöksissä. Rakensin Kimmon yksinkertaisen ohjeen mukaan ei-kertakäyttöisen treenitagin ja haen toistoja tagin nappaamisessa, käännöksessä ja pintaprotokollassa tagin kanssa. Mietin että mikä minua kisasuorituksessa eniten jänskättää ja päädyin siihen että se on se selviänkö tagin kanssa hyvin. No jos se jännittää, niin miksei sitä treenaisi? Hölmöähän se olisi olla treenaamatta. Pyrin tekemään avovesi ja allastreenien valmistautuiset myös aina samalla tavalla hakien rutiinia. Lisäksi "jotain juttuja", mitä on turha yrittää selittää muille kun oma nuppi toimii niin kuin toimii :)
Katsotaan kuinka äijän käy

Finlandia Marathon

2007-09-16T10:40:00.000+03:00

Onpahan sekin nyt juostu. Tapasin Kimmon lähtöalueella n. puoli tuntia ennen lähtöä ja ehdimme siinä vähän rupatella. Lähdössä ryhmityin kuitenkin rohkeasti melko eteen koska kaikissa aiemmissa juoksuissa olen alussa jäänyt hieman jumiin. Paikan valinta onnistui hyvin, sillä heti alusta sain juosta omaa vauhtiani, muttei minua myöskään liiemmin ohiteltu. Nyrkkisääntönä näyttäisi olevan että "ota puoli tuntia kovempi ryhmitys kuin mikä tavoiteaikasi on". Eli jos tavoittelet 4 tunnin alitusta, lähde 3:30 porukasta. Maratonin juokseminen on kyllä henkisesti paljon paljon helpompaa kun sen on kerran tehnyt. Tampereen maratonilla oli lähdössä selkeä jännitys ja aina loppumetreille saakka sellainen pieni epävarmuus että pääseeköhän tätä loppuun saakka ollenkaan. Nyt olo oli kuitenkin itsevarma. Kunto oli parempi, keli oli "parempi" (juoksumielessä, mutta ei miellyttävyydessä), valmistautuminen oli onnistunut paremmin ja pari viimeksi pieleen mennyttä asiaa huomioituna.

Juoksin ensimmäiset 3 kilometriä n. 5:15 ja kun paikat lämpenivät nostin vauhdin vitosen tuntumaan. Olin kalibroinut foot pod:n radalla, mutta ikäväkseni jouduin toteamaan että se näyttää taas ihan mitä sattuu, joten nopeuden arvioinnissa piti siirtyä perinteiseen kilometritolppien ja kokonaisajan kyttäilyyn.

Olin luvannut itselleni että en mene alle vitosen ekalla puolikkaalla, mutta ahneus iski taas ja ensimmäisen kympin jälkeen vauhti oli paikoitellen jo selkeästi alle, 4:45 tuntumassa. Ekalle puolikkaalle väliaika 1:49. Ei nyt mitään tappovauhtia, mutta ihan hyvä. Juoksu alkoi kuitenkin tuntua jaloissa jo aika hyvin joten päätin (onneksi) hillitä vauhtia hieman. Venla oli sadetta uhmaten tullut 28 kilometrin pisteelle tuomaan minulle lisätankkausta ja nappasin vauhdissa puolen litran juomapullon ja vähän geeliä. Tässä vaiheessa jo pelkkä näkeminen antoi lisää voimia mutta myös puolen litran lisäneste tuli todella tarpeeseen ja en usko että ilman sitä olisi jaksanut yhtä hyvin loppuun asti.

Hieman ennen 30 kilometria alkoi kunnon sadekuuro ja kylmässä kaatosateessa järvenrantaa vastatuuleen juostessa ehti kieltämättä käydä jo mielessä kysymys miksi tätä oikein teen ja tässä vaiheessa jalat olivat jo aika hellänä mutta päätin keskittyä siihen että yritän päästä 32:een alle kolmen tunnin, näin pääsisin maaliin alle neljässä jos juoksen viimeisen kympin 6:00 min/km, mikä on minulle jo aika rento vauhti. 32 tuli ja meni ja jalat vielä kantoivat, joten keskityin siitä eteenpäin pyrkimään pitävään vauhdin 5-alkuisilla, jolloin viimeinen kymppi menisi alle tunnin. Olin tällä kertaa varautunut suolatableteilla yrittääkseni ehkäistä viimekertaisia kramppiongelmia. Otin yhden puolessa välissä ja toisen n. 30 kohdalla, mutta jälleen lähes täsmälleen 37 kohdalla alkoi takareisi "lupailla" kramppia. Tällä kertaa kuitenkin ennakoin sen ja pysähdyin n. puoleksi minuutiksi venyttämään takareisiä ennenkuin kramppi kehittyi kunnolla ja se kannata . Jalka aukesi ja sain aivan uutta puhtia seuraavalle 3 kilometrille, pystyen pitämään vauhdin lähes vitosen tuntumassa.

Viimeiset pari kilometriä olivat puhdasta tuskaa, mutta kun maalialueen meteli kantautui jo korviin ja kellosta näki että 3:45 alitus olisi teoriassa mahdollinen, sain piiskattua itseäni eteenpäin. Olisi mielenkiintoista nähdä kuva tai videota maaliintulostani sillä tekniikka oli täysin romahtanut ja naama hirvittävässä irvistyksessä, mutta vauhti pysyi ja kello pysähtyi 3:43.56. n. 6 minuutin parannus siis ja tällä kertaa ainakin toivottavasti oikeasti täydellä matkalla (Tampereen maraton oli ilmeisesti hieman alimittainen).

Maalissa fiilis oli huojentunut, mutta jalat ihan soosina. Muuten olo oli kyllä parempi kuin Tampereella, eli tällä kertaa rajaksi tuli jalkojen lihaskunto, mihin varmaankin vaikutti paljon se ettei ole päässyt oikein juoksemaan viimeisen parin viikon aikana eikä salille viimeisen parin kuukauden aikana säännöllisesti. Hapen puolesta juoksu ei tökkinyt missään vaiheessa ja heti maalissakin ruokahalu oli kohdallaan, mitä se ei Tampereella todellakaan ollut. Pissihätäkin tuli vain pari tuntia juoksun jälkeen, eli nesteytyskin meni tällä kertaa paremmin. Tampereella meni pitkälti seuraavan vuorokauden puolelle kovasta palauttelusta huolimatta ennen kuin keho suostui nesteistä vapaaehtoisesti luopumaan.

Maalissa olikin ilahduttavasti lähdes koko suku vastassa. Olisin halunnut nähdä Kimmon maaliintulon, mutta kylmä iski nopeasti sateessa ja märissä kamppeissa, joten lopulta päätimme lähteä kotia saunomaan, mutta hyvin Kimmokin maaliin pääsi n. 4:30 aikaan.

Reittinä Finlandia Marahton oli mukava kokemus. Erittäin tasaista maastoa ja kolme 14 km lenkkiä oli henkisesti helpomaa juosta kuin 4 10km lenkkiä. Viimeiselle kierrokselle lähtiessä oli vielä sen verran voimia ettei olisi tullut mieleenkään jättää siihen ja kun kerran oli lähtenyt sille, niin loppuunhan se pitää juosta. Tamperemaratonilla maalin ohittaminen 30km kohdalla otti todella koville :)

Mutta tästä on hyvä jatkaa. Lohdullista on että mitään rasitusvammoja tms minulle ei tullut, joten juoksua voi jatkaa ja varmasti juoksen ensi kaudellakin maratoneja. Päätin kuitenkni että Pirkan hölkkä jää tänä vuonna väliin. Aikaa palautua on liian vähän ja toisekseen se on liian lähellä mm-kisoja. Venla on kuitenkin sen uhonnut juoksevansa, joten huoltojoukkoihin varmasti liityn. Ehkä elin-ikäinen maraton tavoite 3:30 olisi sittenkin realistinen joskus.

Nyt pitäisi aerobisen pohjan olla aika hyvällä mallilla. Viikon verran menee palautellessa, mutta sitten alan keskittyä enemmän anaerobiseen ja varsinaiseen sukellukseen. Luottamus omaan kuntoon on kuitenkin nyt kova.

Projekti MM-kisat

2007-09-10T13:24:00.001+03:00

Tarkoituksenani ei ollut lähteä MM-kisoihin tänä vuonna, mutta valitusta joukkueesta yksi joutui perumaan ja kun kerta kaikki matkajärjestelytkin on jo tehty pyydettiin minua paikkaamaan. Tämä sattui osaltani sikäli hyvään saumaan, että motivaationi on nyt aika hyvä. Olen ylipäätään satsannut peruskuntoon koko kauden aivan uudella tasolla ja toisaalta löytänyt syvyyssukellukseen myös aivan uuden draivin, mutta erinäisistä syistä johtuen varsinaisia syviä sukelluksia en ole tänä vuonna päässyt tekemään niin paljoa kuin olisi halunnut. Kisoihin on kuitenkin vielä melkein 2 kk aikaa. Pohjakunto on hyvä ja tuo aika pitäisi riittää mainiosti muiden osa-alueiden hiomiseen kuntoon. Järjestelmällisyyttä vaaditaan, mutta sehän sopii koska kuten todettua, motivaatio on myös kohdillaan. Töistä joudun ottamaan palkatonta vapaata, mikä tietysti hieman kirpaisee, mutta mitäpä sitä ei tekisi sukeltaakseen.

Olen ollut flunssatoipilaana reilun viikon, mutta nyt tuntuisi keho sallivan taas pientä treeniä. Panostan vielä hetken aikaa kuntoon, lähinnä ylläpitomielessä. Ensi viikonloppuna on finlandia maraton ja sen aion vetää vielä läpi. Sen jälkeen palauttelua, jonka jälkeen keskityn vähemmän pitkiin matkoihin ja enemmän anaerobisella aluella liikkuviin harjoituksiin. Tekniikka ja räpsäharjoitukset otan mukaan tästä viikosta lähtien.

Tavoitteena on myös sukeltaa vähintään kerran viikossa avovedessä, jotta saisi ylläpidettyä liikkuvuutta ja paineadaptaatiota eikä sitä tarvitse ihan nollasta egyptissä rakentaa. Syvyyksien ei tarvitse olla kummallisia, mutta toistoja pitää tulla. Toki asteittain haluaisin siirtyä hieman syvempiinkin sukelluksiin. En kuitenkaan usko että on järkeä lähteä lokakuisessa suomessa paukuttamaan tavoitesyvyyksiä. Paikan päällä on viikko aikaa kerätä palaset kohdalleen joten jätän pb:t sinne.

Tavoitteeksi asetan 65 metriä. Realistinen, mutta haastava syvyys. Toisaalta sellainen, johon en hetkeäkään epäile pääseväni. Onneksi vielä tällä tasolla ei tarvitse olla huolissaan sijoituksista, niin voi asettaa tavoitteen täysin omista lähtökohdistaan. Kisapaikalla tietysti tehdään lopullinen päätös onko ET yli vai ali.

Harjoitusohjelmasta tarkemmin hieman myöhemmin. Tällä hetkellä välitön tavoite on tuo maraton, sen jälkeen mietitään vakavammin sukellusjuttuja.

Puolikas matolla

2007-08-28T12:52:00.001+03:00

Jaa-a, en tiedä mikä lie päähänpisto tai hulluuskohtaus, mutta päätin rynkyttää hotellin juoksumatolla puolimaratonin. Homma vaan jotenkin lipsahti. Lähdin tavoittelemaan "pitempää aikaa kuin eilen", eli yli 1:10, mutta sitten huomasin että 15km tulikin jo melkein varkain ja siitä päätin sitten nylkyttää loppuun.

Aloitin tarkoituksella vähän kovemmalla vauhdilla. Yleensä lämmittelen ekan vartin kutosen vauhdilla, mutta nyt lähdin suoraan 5:20 ja vartin jälkeen 5:00. Tämän jälkeen lisäsin joka 5 minuutti vauhtia 0.1 km/h ja yllätyksekseni jaksoin juosta vielä 16 km/h vauhtiin asti ihan ok. Sitten piti vähän hiljentää, mutta loppuun asti juoksin alle 4:30 - mikä oli todella positiivinen yllätys.

No, anyway, loppuajaksi tuli 1:38 mikä olisi puolikkaalle jo ihan kiva aika. Toisaalta en elättele mitään illuusioita että matolla juostu puolikas vastaa oikein mitenkään oikeassa maastossa juostua, mutta hyvä treeni kuitenkin ja nostaa vähän itsevarmuutta. Varsinkin kun en tuon jälkeen mitenkään erityisen rikki ollut.

Tajusin eilen että Bangalore on yli 800m korkeudessa. Ei nyt ihan korkeanpaikan leiri siis, mutta varmaan tuo marginaalisesti treeniefektiä lisää :) Kaiken kaikkiaan tämä on ollut yksi kauden kovimpia treenirupeamia mitä en todellakaan odottanut tänne lähtiessäni. Jotenkin vaan on iskenyt semmonen kapinahenki ja sisu että voisinhan minä syödä ravintolassa joka ilta ja löhötä hotellihuoneessa katsomassa telkkaria, mutta hitto soikoon, minähän ravaan matolla ja nautin siitä kuinka hulluna minua pidetään...

Juuri nyt itseluottamus ja hinku maratonille on kova. Vielä pitäisi pari viikkoa malttaa. Ensi viikon treenaan vielä suhtkot kovaa. Viimenen viikko palautellen ja tankaten...Eiköhän se siitä :)

Juoksumatolla

2007-08-24T09:00:00.000+03:00

Finlandia Maraton lähestyy ja pitäisi saada vähän kilometrejä alle. Olen 2 viikon työkomennuksella Intiassa, Bangaloressa. Optimistina otin tietysti lenkkeilyvehkeet mukaan.

Kirjoitin joskus, että kun menkin ensimmäistä kertaa Nizzaan, liikenne siellä oli mielestäni epäjärjestynyttä ja järkyttävää, mutta kuitenkin kuinka nähtyäni egyptin liikenteen, etelä-ranska vaikutti lähes pohjoismaisen järjestäytyneeltä. No, nyt on pakko todeta, että egyptin liikenteeseen voisi melkein kuvitella lähtevänsä kun on nähnyt tämän meiningin. Sitä ei voi sanoin, eikä kuvinkaan, kuvailla. Tämä olisi nähtävä. Kaupungissa on 14 miljoonaa asukasta ja yli 5 miljoonaa autoa. Meinkinki on ihan sanoinkuvailematonta eikä mitään sääntöjä käytännössä ole. Kaistoja voidaan mennä molempiin suuntiin, poikittain, ihan miten vaan.

Anyway, mitenkä tämä liittyy mihinkään. No, tämä on kertakaikkiaan kaupunki, jossa ei ainakaan länsimaisessa mielessä paljoa juosta. Vielä kun nyt on monsuunikausi ja sataa jatkuvasti niin ei senkään vertaa.

Olen siis korvikkeena juossut hotellin juoksumatolla joka päivä. Tätä aikaisemmin ei minulla ole ollut kokemusta juoksumatosta. Täytyy kyllä sanoa että kyllähän se korvikkeena kerran tai kaksi menee, mutta olisi todella masentava ajatus juosta aina matolla. Tylsäähän pitkän lenkin juokseminen on aina, mutta kun siitä poistetaan kaikki vaihtelevuus, maisemat...Ainakin minulle juoksemisessa erittäin suuri osa koko jujua on luonnossa tai maastossa liikkumisen ilo (maasto voi olla kaupunkikin, ei siinä mitään). Tämä vie hommasta kaiken ilon.

No, hyvä puoli juoksumatossa toki on se, että vauhdin tarkkailu ja sinänsä "treenaaminen" sillä onnistuu. Se voisi olla hyvä apuväline esim. erilaisiin vauhti ja tekniikkaharjoituksiin ja kenties sadepäivien varalle vaihtoehtona. Jos se olisi kuitenkin ainoa vaihtoehto harjoitella, luopuisin tästä harrastuksesta varmaankin aika vinhaan. En myöskään suostu uskomaan että se voi millään korvata vaihtelevan alustan, maaston ja nousujen tuomaa askeleen ja rasitukseen totuttamista, mikä varsinkin pitkillä matkoilla on todella tärkeää.

Pääasia kuitenkin että askelia ja matkaa kertyy, eiköhän tästä ihan hyvä maratooni saada.

Luotan siis valmistautumisessani ihan perinteiseen juoksutreeniin. Kimmolla on "hieman" radikaalimpi lähestymistapa, mutta pakko sanoa että mielenkiintoinen! Oikeastaan melkein kiinnostaa enemmän kuinka Kimmon käy kuin oma juoksu, koska jos käy hyvin se laittaa omaankin mietintämyssyyn paljon uutta ajateltavaa. Kimmon ajatuksia voi lukea täältä:
http://freexperience.blogspot.com/

Sitten vielä pirkan hölkkä - sen jälkeen keskittynen hetkeksi enemmän taas puhtaaseen sukellustreeniin. Ainakin kuntopohja pitäisi olla silloin kunnossa.

Tampere Maraton

2007-08-04T20:00:00.000+03:00

Noniin, nyt se on takana. Elämäni ensimmäinen maraton. Kimmo haastoi minut n. kuukauden päästä juostavalle Finlandia-maratonille ja hetken mielijohteesta ajattelin osallistua tähän Tampereen kisaan ikään kuin harjoitusmielessä kun kerta noin lähelle tulevat. Tarkoitus oli juosta ensin puolikas, mutta hetken mielenhäiriössä ilmoittauduin täydelle matkalle. Järkeilin, että koska en ole koskaan kokopitkää juossut, saan Finlandiaa varten paljon arvokkaampaa oppia kun kärvistelen tuon läpi. Oikeassa oli, sillä paljon tarttui uusia ajatuksia ja virheitäkin sattui.

Sinänsä olin yllättynyt siitä, miten hyvin valmistautumiseni meni. En oikeastaan sitä niin stressannut, lipittelin pari päivää vähän korostuneesti urheilujuomaa, söin paljon hiilaria ja välttelin juttuja mitkä vaikeuttavat ruuansulatusta. Oikeastaan suurin pelkoni pitkällä matkalla on tuolla osastolla. Suolistu pulputtelikin uhkaavan oloisesti heti alussa, mutta mitään ongelmia ei ollut, joten jatkoin matkaa - eikä sillä osastolla ongelmia tullutkaan, mikä oli iloinen yllätys.

Lähdin vauhtiin vähän liian ahnaasti. Olin ajatellut juoksevani ekan kiekan n. 5:40 min/km (maraton juostiin 4x10km + hilut päälle tyyppisesti), ikään kuin lämppäriksi, mutta vauhti ei millään tahtonut pysyä kurissa, kyllä sitä tällaisestakin jeesustelijasta näköjään vähän kilpahenkeä löytyy kun edessä löntystelee pitkä rivi ohiteltavia :)

Eka kymppi meni todella "varkain" ja ajattelin ottaa hieman riskiä ja kiihdytin entisestään. Toka kierros meni tuolla 5:00 pintaan, mikä on minulle ihan hyvä vauhti jo. Eka puolikas meni karvan alle 1:50 joten aloin elättelemään epäterveitä unelmia 3:40 alittamisesta.

Kolmas kierros meni monelta osin jo alle 5:n vauhtia, mutta se oli jo liian kovaa tällaiselle kehäraakille. 30 kilometrin jälkeen jalat alkoivat selkeästi protestoida. Viimeiselle kierrokselle oli todella tuskaista lähteä. Ohittaa nyt maali ja vielä pitäisi vetää 10 km? Askel alkoi painaa toden teolla siinä 35 kilometrin jälkeen, mutta pystyin hammasta purren pitämään vielä yllä joten kuten 5:20-5:30 vauhtia laskeskelle, että 3:40 olisi vielä saavutettavissa.

Olo oli väsynyt, mutta jalat kantoivat joten piiskasin itseäni eteenpäin. Täysin varoittamatta vasempaan reiteen iski julmettu kramppi melkein tarkalleen 37:ssä. Pelkäsin jo juoksun jääneen siihen, sillä pienikin yritys kävellä tai edes koukistaa polvea veti krampin heti uudestaan. Venyttelin sitä rauhassa pari minuuttia ja sen jälkeen pystyin kävelemään. Hetken päästä kokeilin hölkätä ja ihmeekseni se toimi taas ihan ok.

Seuraavalla juomapisteella kahmin kourallisen suolakurkkuja, mutta myöhäistähän se nyt oli. Ihmeekseni kramppi ei kuitenkaan palannut. Raahustin viimeiset kilometrin todella tuskissani, mutta vauhti pysyi edelleen ihan ok:na, 5:30 luokkaa. Viimeiselle kilometrille sain piiskattua vielä itsestäni irti pienen loppukirin ja ihan maalisuoralla hetkellisesti mittari painui vielä alle 4:00 - mistä olin todella tyytyväinen. Oli siellä voimia sitten kuitenkin, ukko vaan inisee turhasta :)

Lopulta aikani oli oman kellon mukaan 3:49. Hieman harmitti että 3:40 jäi saavuttamatta, mutta kyllä se oli vaan myönnettävä että liian kunnianhimoinen tavoite tällä kertaa. Olin asettanut tavoitteekseni päästä läpi ja salaa toivoin alle 4 tunnin aikaa, joten virne oli kyllä tyytyväinen tuskasta huolimatta.

Ilokseni vielä huomasin numeroni voittaneen arvonnassa mahtavan upean posliinikupin. Järjestäjän puolesta olisi tarjottu mustaa makkaraa, mutta täytyi nyt tällä kertaa epä-tamperelaisittan todeta, että ei oikein uppoa. Yhden haukun yritin urhoollisesti, mutta loppu meni roskiin. Tällaiselle kaiken pakkosyöjälle kynnys oli kova, mutta en halunnut suotta tehdä siivoojille lisää hommia. Laattaajia oli muutenkin jo ihan tarpeeksi.

Tuskaista hommaa, mutta uudestaan on pakko päästä :)

Tukialus

2007-07-02T09:29:00.000+03:00

Minua on jo pitkään harmittanut kun sukeltaminen rajoittuu käytännössä kohteisiin, jotka ovat max 200m rannasta. Muuten uinnista kaikkine varusteineen tulee niin pitkä, ettei sukeltaminen ole enää kovin nautinnollista. Venettä olen tietysti miettinyt, mutta toisaalta kunnon vene on käytännössä sidottu siihen vesistöön mihin sen laskee. Voihan niitä toki siirrellä, mutta vaiva on kohtuuton - varsinkin kun käyttötarve on päästä hieman rannasta irti eikä vaeltaa kymmeniä kilometrejä. Toisekseen kunnon vene maksaa omakotitalon verran - tai vähintäänkin henkilöauton. Vesillä liikkuminen olisi toki mukavaa muutenkin kuin sukellusmielessä, mutta tähän asti se ei ole ollut minulle taloudellisesti tai ajallisesti järkevä panostus.

Noin vuosi sitten satuin lukemaan Tekniikan Maailman vertailun ilmapohjaisista pikkukumiveneistä ja sieltä jäi itämään mieleeni seuraavat houkuttelevalta kuulostavat mainoslauseet:
-Mahtuu auton tavaratilaan
-Käyttöön laittaa 15 minuutissa
-Nousee 2:lla aikuisella liukuun 6 hv koneella

Kuulostaa kerrostaloasukille aika hyviltä spekseiltä.

Lidl mainosti joku aika sitten juuri tarkoitukseen sopivaa venettä hintaan 699e. Onhan se aika paljon rahaa ostaa "läppänä" lidlistä, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Kokemus on osoittanut että Lidlin kamppeet ovat usein mainettaan parempia - itseasiassa usein ihan merkkivalmistajien tekemiä mistä on vaan logot vaihdettu. Täytyy silti myöntää että minulle tällaisessa ostopäätöksessä merkittävä motivaattori on myös se tyydytys mitä saan siitä kun kaiken maailman besserwisserit repivät partaansa ja tilittävät suomi24:ssä että "eihän venettä voi ostaa Lidlistä! Järki käteen!". Hihii...Kyllä vaan voi. Olisihan noita ollut muillakin valmistajilla, kenties parempiakin, mutta jotenkin ajatus on vaan niin kiero, että pakko se oli toteuttaa.

Alkuperäinen ajatukseni oli "lainata" kotoa vanha 3.5 hv 2-tahti tohatsu sitä kuljettamaan. Tämä vanha sotaratsu on ostettu 80-luvun puolivälin tienoilla. Parin kokeilun jälkeen hermot menivät kuitenkin aika täydellisesti kun kertaakaan ei päässyt ajamaan ilman että koppa piti ottaa auki ja väännellä jotain kuntoon - ja sittenkin kone kävi miten kävi, jäähdytysvesi ei kiertänyt kunnolla jne...Antaa olla. Katselin hetken aikaa eri konevaihtoehtoja. 2-tahti olisi houkuttanut paremman paino/teho suhteensa takia, mutta kun ei niitä enää uusina saa mistään. Toisekseen olen kuunnellut elämäni aikana 2-tahdin honotusta ihan tarpeeksi. Kriittinen raja tehon ja järjen kohdalla tuntuisi menevän 6 hv:ssa. Tämän jälkeen koneet muuttuvat yleensä 2-pyttyisiksi ja paino liki tuplaantuu. Toisaalta pienempi kone ei venettä liukuun nosta. Lopulta Suzukilta löytyi kiva kompromissi, DF6. 6 hv 4-tahti kone, painoa 24 kiloa, eli vielä varsin liikuteltava. Sellainen siis...

Veneen mukana tullut onneton jalkapumppu osoittautui pian aika turhauttavaksi kapineeksi. Biltemasta löytyikin apu sähköpumpun muodossa. Maksoikohan se 12e, eli aika järkisijoitus. Pumppu ei vedä ihan kovaksi asti, mutta täyttää ilmatilat muotoonsa muutamassa minuutissa. Viimeistely täytyy sitten tehdä manuaalisesti. Parin harjoituskerran jälkeen veneen saa takakontista veteen todellakin n. 15 minuutissa. Moottorin asennuksesta tulee ehkä 5 minuuttia lisää.

Uuden koneen sisäänajovaihe oli tuskaa - miten niin ei saa ajaa täydellä kaasulla! Koko kevät talven olin unelmoinut tukka putkella kaahaamisesta pitkin ulappaa ja sitten pitää putputella puoliteholla ympäriinsä. Onneksi muutaman tunnin jälkeen sai jo alkaa lyhyesti ottamaan tehojakin irti. Hymy levisikin pian kasvoille kun minun ja Venlan kuormalla vene plaanasi nätisti. GPS:llä nopeudeksi mittasin n. 22 km/h. Ei mitään pikavauhtia, mutta aivan riittävä, ottaen huomioon paketin kompaktius ja hinta. Yksin ajaessa vene syöksähtää liukuun lähes heti ja sen hallinta on vaikeaa täydellä kaasulla. Kahdella aikuisella miehellä taas en sitä vielä liukuun saanut - tosin luulen että sekin onnistuu nyt kun olen muutamasta asetuksesta paremmin perillä.

Nyt kun sisäänajotunnit alkavat olla täynnä oli aika kokeilla venettä hieman vakavammin. Pakkasimme Venlan kanssa mukaan vähän evästä, bensaa ja muuta välttämätöntä ja suuntasimme Näsijärvelle. Keli oli mahtava joten mikäs siinä veneillessä vaikka pikkupaatissa vesi vähän pärskyykin. Ajelimme kaikkiaan lähes 4 tuntia ja ai että kun oli hauskaa. Väittäisin jopa että noin pienellä veneellä homma on korostuneen hauskaa. Keskinopeuden saa pidettyä kivasti 20 km/h tuntumassa n. 3/4 kaasulla ja vene kulkee nätisti. Pienen kumiveneen etuna on vielä se, että käytännössä ei ole sellaista paikkaa jonne sillä ei pääsisi. Uppouma on joitakin senttejä, maksimissaan 10. Jos paikassa on vettä, niin vene siinä vielä kulkee.

Ei tällaisen veneen hankkimista voi kaikille suositella. Se vaati tietyllä tapaa kieron luonteen. Yleensähän tuollainen vene olisi ison purjeveneen tai jahdin apujollana, ei todellakaan mitään sunnuntaivaelluksia varten. Meille se kuitenkin sopii juuri tästä syystä täydellisesti. Pitää elämässä aina olla vähän huumoria, ei se niin haudanvakavaa touhua voi se veneilykään olla. Terve järki toki mukana.

Hyvät puolet:
-Vaivattomuus
-Hinta
-Kuljetettavuus (voisi hyvin ottaa vaikkapa Norjan reissulle mukaan)
-Asenne
-Ympäristöystävällisyys
-Funktionaalisuus

Huonot:
-Kyllähän se kanniskelu joskus tuppaa käymään hermoille
-Munanjatkeeksi tuosta ei ole
-2 aikuista aika maksimi yhtään isommalla reissulla. 3 menee vielä kyytiin, mutta ahdasta on ja nopeus reilua matelua
-Kallishan tuo "leluksi" on
-Varmasti vähän isommassa aallokossa kaipaisi äkkiä laitoja ympärilleen

Ilmapohjaista n. 3 metrin kumivenettä voin siis tietyin varauksin suositella. Kannattaako sitten ostaa Lidl:stä? No, enpä tiedä. Mitään puutteita sinänsä en ole vielä veneestä keksinyt, mutta tietysti kumiveneessä erityisesti kestävyys epäilyttää. Se on paljon materiaaleista ja työn laadusta kiinni. Toisaalta, on siinä 3 vuoden takuu. Jonkunhan se on kokeiltava :) Toiminnallisessa mielessä kuitenkin mitä mainioin vehje.

Lidlin veneet ovat muuten oikeasti Silver Marine merkkisiä, logot on vain vaihdettu. Ohjekirjaan unohtui kuitenkin vanha logo :) Tarkemmalta malliltaan Silver Marinen G9. Ilmeisesti Kiinalaista alkuperää.

Toimii!

2007-06-20T10:38:00.000+03:00

Nimittäin 3mm hd neopreenipuku. Tilasin talvella tuollaisen "kisapuvuksi", halvinta neopreeniä, ei coatingeja, 3mm ja high density. Ideana oli että silloin kun on tarpeen tehdä suoritus, saan tuon rimpuiltua päälle ja lämpö riittää heittää lämppärit plus yhden syvän. Tarkoitus on siis tietysti eliminoida puvun nosteenvaihtelu laittamalla niin ohut puku kuin kestää, lisäksi high density neopreenissä se on muutenkin pienempi plus vielä bonuksena se on periaattessa syvällä jopa lämpimämpi koska ei painu niin paljoa kasaan. Puku tuli toisen uuden puvun kylkiäisena ja maksoi 170e ja on siitä lähtien kerännyt pölyä nurkissa.

Nizzaan otin sen kuitenkin mukaan ja totesin, että alle 20 asteisessa vedessä sillä puljasi varsin mukavasti, eikä pukeminen ole shampoon kanssa mikään ongelma. Joten rohkeasti kokeilemaan suomen vesiin.

Menimme sunnuntaina Heramaanjärvelle. Keli ok, ei kovin kylmä, muttei hellettäkään. Pintavesi hieman alle 20 astetta. Oltiin vedessä reilu tunti ja yllätyksekseni puku toimi ihan hyvin. Sukelsin jonkun puolen kymmentä syvää (n. 30) sukellusta. Kyllähän alhaalla viileä tuli, muttei häiritsevästi, itseasiassa ihan yhtä kylmä taitaa olla 5mm puvullakin. Varmasti kesäkuun loppu, heinäkuu ja elokuun alku menee tuolla puvulla ihan kivasti, jos vedessä nyt ei tuntikausia olla. Eli voi tuollaista varovaisesti suomen olosuhteisiinkin suositella, muttei ainoaksi puvuksi. Alkukesästä ja syksyllä varmasti tulee kylmä, talvisukelluksista puhumattakaan. Hmm, tajusinpa juuri että minulla on nyt 4 elioksen pukua: 1.5mm, 3mm, 5mm ja 6.5mm. Ehkä hieman liioittelua :)

Mutta se noste, ai että. 3kg oli vyöllä ja tein kaikki syvät FRC:nä. Koko matka vapaapudotusta, ylös uinti kevyttä. Juuri tätä hainkin. Olin hieman huolissani siitä onko hd materiaalina liian jäykkää, mutta puku on päällä erittäin mukava. Hieman pakko perua puheitani vaikka olenkin vannoutunut nylon-pinnan kannattaja ollut monissa keskusteluissa. Kyllä mukavuusero on sitä luokkaa että nylonin poisjättämistä kannattaa vakavasti harkita jos aikoo sukeltaa yhtään enemmän "tosissaan". Pukemisessa saa toki olla tarkkana, samaten siinä ettei törmäile veden alla tai pinnalla mihinkään, mutta kyllä se vaan on niin kiva päällä. Oman pukunikin sain tosin jo revittyä polvesta auki kaatumalla Nizzassa sataman betoniliuskalla liukkaaseen levään. Tosin polvi oli vielä pahemman näköinen kuin puku ja liimaamalla siitä (puvusta) tuli kuin uusi.

Kumma juttu mutta tuntuu ettei minulla ole paineentasauksessa mitään "rajaa" enää. Aiemmin kun sukelsin FRC:nä, tuli paineentasausraja vastaan kuin seinä jossain 20m jälkeen. Nyt pystyn tasaamaan vielä pohjallakin ilman mouthfilliä. Nostan ilmaa keuhkoista negatiivisella pakkauksella pienen kuplan ja painan korviin.

Kehitin tästä seuraavanlaisen harjoituksen
-Istutaan lattialla selkä suorana
-Puhalletaan kaikki ilma ulos, mennään vielä kyyryyn ja ihan kaikki tiristetään pihalle
-Sen jälkeen 10 negatiivista pakkausta siten, että alipaine alkaa kunnolla tuntua
-Tämän jälkeen seuraavaa sykliä: suu kiinni negatiivinen pakkaus, paineentasaus, loppu ilma suusta ulos.

Pystyin näin tekemään paineentasauksia niin kauan kuin ilmaa ylipäätään ylös tuli (ja voin sanoa että keuhkot ovat siinä vaiheessa aika lytyssä). Lopulta homma tyssää siihen kun kurkunpäässä ei riitä enää voima pumppaamaan ilmaa pihalle. Nenäonteloon kehittyy keskenjääneen liikken takia alipaine ja tulee hillitön nielemisrefleksi. Veikkaisin että tuo on juuri sen "paniikkinykäys"-tunne mikä joskus tulee syvillä sukelluksilla kun mennään paineentasausrajan yli.

Parilla kokeilulla homman sai kuitenkin haltuun.

Vielä mielenkiintoisempi koe oli tehdä 10 negatiivisen pakkauksen jälkeen mouth fill Francoisin kuvailemalla tavalla. Tekniikassa otetaan negatiivinen pakkaus, imetään ilma huulilla/poskilla suun etuosaan, painetaan poskiin ja tämän jälkeen "kielilukko" paikalleen, jolloin ilma jää poskiin "talteen" ja voi ottaa toisen samanlaisen. Pienen puljaamisen jälkeen sain kuin sainkin koko suun ääriään myöten täyteen. Pelottaa ajatellakin kuinka syvän paineentasauksen tämä sallisi...

Nizzan reissu

2007-06-12T10:45:00.000+03:00

Jo perinteeksi muodostunut "Nizzan reissu" on taas takana. Kun on reissussa jo kolmatta kertaa, alkaa mestat olla jo niin tuttuja, ettei siellä ihmeemmin jaksa turistia leikkiä - homman nimi on sukeltaminen ja niin myös tein. Tällä kertaa sukelin joka päivä ilman välipäiviä neljänä päivänä jopa kaksi kertaa - illalla omatoimisesti. Francois neuvoi meille ystävällisesti uuden omatoimimestan. "Coco beach" on kieltämättä perinteikäs ja siellä käymisessä on oma rituaalinomainen hohtonsa, mutta mainio paikka löytyy heti sataman toiselta puoletlta, suunnilleen 1. maailmansodan muistomerkin kohdalta heti rannan tuntumasta. Veden alla on 2 isoa kiveä/röykkiötä, joiden pohja menee n. 18 metriin. Toisen rinteessa on jonkinmoinen pyhimyspatsas tms. Paikka on varsin upea ja jylhä veden alta katsottuna ja siellä on pirusti kalaa. Ja jos syvyyttä haluaa niin rinne putoaa varsin nopeasti "jonnekin". Ei tullut käytyä kokeilemassa, mutta 18 metristä ei pohjaa vielä näkynyt.

Reissussa oli taas ilahduttavasti sekä "veteraaneja", että uusiakin. Arde ja Laura, minä, Kalle ja Juha edustimme veteraaneja ja uusina mukaan lähtivät Titta, Ville H, Ville A ja Jone. Mikäs siinä hyvässä seurassa touhutessa. Huumori löysi "Nizza-tyylin" aika nopeasti ja väsyneet kaksimielisyydet jotka vielä lentokentällä tuntuivat hauskoilta ovat nyt arkeenpalattuna lähes käsittämättömän typerän kuuloisia. Mutta tämä kuuluu vain asiaan. On sinänsä onni ettei ulkopuoliset noita juttuja kuule, koska pienikin täysjärkisyyden leima mitä minulla ehkä vielä on häviäisi lopullisesti. Se on kuitenkin aina tämmöstä kun tarpeeksi pitkään asutaan isolla porukalla pienissä tiloissa ja tiiviisti. En tiedä mistä se sitten johtuu, kenties hermostuneet kaksimielisyydet ovat vain psyykeen tapa suojata itseään liialta intimiteetiltä ja kiusallisen hämmentyineiltä tunteilta, jotka syntyvät kun vieressä nukkuu salskea 195 cm mies illasta toiseen. Vähemmästäkin sitä mieli järkkyy :) (toimikoot tuo virke esimerkkinä "huumorista" jollaista muut ovat saaneet koko viikon kuunnella)

Sukelluksellisesti tämä oli paras reissu mitä on tullut tehtyä. Valmistautumishössötyksissä olen näköjään tullut täyden ympyrän. Vielä viime vuonna minulla oli ties mitä purnukkaa ja jauhoa mukana, välttelin viiniä sukellusta edeltävinä iltoina ja aamupala oli tarkka rituaali. Nyt valmistautumiseni on suunilleen: syö mitä mieli tekee mutta pidä järki mukana. Eli ei tietenkään aamiaiseksi mitään t-luu pihviä, mutta ihan tukeva aamiainen kahveineen kaikkineen. Lähes joka ilta kävimme ulkona syömässä ja yleensä ateriaan kuului lasi tai pari viiniä, ehkä olut silloin tällöin. Lähtökohtaisesti sukeltamaan lähtiessä edellisen illan eväs oli järkyttävän suuri pizza tai muu tukeva eväs. Sukellukset siis luonnollisesti kärsivät? Höpö höpö, koskaan ei ole kulkenut näin hyvin. Tärkeintä vaikuttaisi (eikä tämä sinänsä yllätys ole) olevan, ettei asiosita tee suurta numeroa. Oli kyse sitten syömisestä, valmistautumisrutiineistä, lämppäreistä jne...Rentous ja itsevarmuus ovat ne asiat mitä tarvitaan. Tietysti aamulla tunnustelee oloaan - olenko terve ja täydessä iskussa? Tsekkaa välineet - ovatko ne ehjiä ja tarkoituksenmukaisia? Ovatko sääolosuhteet sukellukseen sopivat? Jos kyllä, niin mitä siinä sitten muuta kuin sukeltamaan vaan. Pitää vaan huolen että koneessa on ravintoa ja nestettä ja maha ei ole aivan halkeamassa, niin hyvä siitä tulee.

Reissuun lähtiessä olimme luonnollisesti hieman huolissamme, onko kovin tahdikas aika mennä CIPA:aan Loicin onnettomuuden jälkeen. Jannujen kanssa jutusteltuamme jäi kuitenkin vahvasti sellainen kuva, että pikemminkin hekin toivovat että hommat palaisivat vanhoille urilleen. Tietysti traaginen tapahtuma tuntuu ja on mielissä, mutta katseet on suunnattava eteenpäin. Sukellustoiminta CIPA:ssa oli varsin aktiivista ja kyllä siellä hymyilläkin jo sai. Turvajärjestelyjä siellä mietitään uudestaan ja siksi erittäin syvät sukellukset ovat toistaiseksi piirrustuspöydällä. Ihan hyviä ideoita heillä kuitenkin oli.

Alkuviikosta ajattelin että en pakkaa vielä ollenkaan, vaan haen kropalle joustavuutta tekemällä FRC:lla keskisyviä ja syvemmät ilman pakkausta. Heti sunnuntaina tuntui kulkevan ihan hyvin ja sukelsin helpohkosti FRC:lla 30 ja täysillä 40+ sukelluksia. Maanantaina 45 meni vielä niin sujuvasti, että päätin yrittää vanhaa enkkaani eli 50m ilman pakkausta. Ihmetyksekseni sekin meni helpon oloisesti. Viikon mittaan kasvatin tulosta pari metriä kerrallaan. Kaiken kaikkiaan sukelsin 5 yli 50m sukellusta ja viimeisenä päivänä 57 metriin. Kertaakaan en pakannut ja mikä kummallisinta, tein myös paineentasaukset ihan perinteisellä frenzelillä, ilman mouthfilliä. Aika moni vanha käsitys joutanee siis taas romukoppaan ja paljon ahaa-elämyksiä syntyi. Ehkäpä nuo huru-ukot ovat kuitenkin olleet kokoajan oikeassa. Se että pääsee syvyyteen x ei vielä tarkoita että osaisi sukeltaa. Toisaalta sitten kun osaa, niin syvyyteen x meneminen on helppoa, rentoa ja sinne pääsee useilla eri tapaa. Sukelluksen voi heittää koska vaan, valmistautumiseksi riittää pari minuuttia rauhoittumista jne...Kokeilin viikon aikana sukelluksia maskilla, fluid goggleseilla ja pelkällä nenäklipillä. Ei siinä suurta eroa ollut. Kahdella jälkimmäisellä lähtö on hieman tehokkaampi, mutta ero on marginaalinen, kokonaisajassa joitakin sekunteja...Ilma riitti paineentasaukseen hyvin kaikilla tavoilla. Ilman laseja sukeltamisessa on vinkeä ilmiö, että veden virtaaminen paljaita silmiä vasten aiheuttaa hillittömiä nielemisrefleksejä, joten paineentasaukseen saa todella keskittyä. Siihenkin tottuu parin vedon jälken. Muuten se oli yllättävän mukavaa. Epämukavammat fluidgogglet on silmiä vasten. Näkö on tietysti mitä on...

Tällä reissulla ja ylipäätään tänä keväänä on vain niin moni palanen loksahtanut kohdalleen. Ensinnäkin, kun olen toisaiseksi luopunut kilpailullisista ambitioista, se on vapauttanut minut henkisesti kokeilemaan uusia uria. Toisekseen, olen vihdoin opetellut myös sukelluksen fyysistä puolta, eli räpylällä uimista. Suoraan sanottuna en minä sitä vielä vuosi sitten osannut. Kunhan jotenkin räpsyttelin menemään. Viime vuonna minulla kesti 50m sukelluksessa liki 2 minuuttia, nyt aika oli lähes puolittunut, mutta silti meno oli rennompaa eikä fyysisesti yhtä rasittavaa. Räpsä- ja lihaskuntotreenit ovat auttaneet tässä huomattavasti. Syvyyssukelluksen alussa ja käännöksen jälkeen tarvitaan tehoja. Jotta tehot taas saa rennosti irti, tarvitaan lihaskuntoa ja tekniikkaa. Aikaisemmin olen hallinnut kyllä hengenpidätyksen ja paineentasauksen, mutta nyt hallitsen myös liikkeen, ja ero on valtava.

Räpyläuinnin hiomisessa valtavassa roolissa taas on ollut välinehankinta, eli uusi mono. Joku fiksu joskus totesi "joskus on helpompi vaihtaa välinettä kuin muokata itsensä kokonaan väärälle välineelle", tai jotenkin noin. Erityisesti tämä pätee kaltaiselleni ikälopulle kehäraakille, jonka keho ei enää kasva ja adaptoidu uusiin välineisiin :) Minulla on nyt ensimmäistä kertaa jalassani mono, johon olen tyytyväinen. Tärkein uudistus on, että se on jalassa niin mukava, että sillä voi uida käytännössä loputtomiin. Esimerkiksi nyt pidin sitä jalassa koko sukellussession ajan, eli parhaimmillaan pari kolme tuntia. Jalkataskut ovat silti hyvät ja jämäkät. Monon ei siis tarvitse olla epämukava toimiakseen hyvin. Omat epäilykseni minulla oli siitä, kuinka hyvin tällainen kelluva mono toimii syvyyssukellukseen. En huomannut siinä kyllä yhtään mitään eroa pinnalla tai yli 50 metrissä. Hyvin se toi ylös. Tärkeintä kuitenkin on, että uusi mono on motivoinut minua treenaamaan ja kymmenet kevään aikana uidut allaskilometrit todella tuntuvat.

Sitten on niinkin yksinkertainen asia kuin taitto. Kiitos Kallen, sekin on nyt ekaa kertaa joten kuten hallussa. Sanoisin että jo pelkästään siinä häviää valtaosa sukelluksen fyysisestä rankkuudesta ja ajallisesti varmasti 5-10 sekuntia. Huono taitto on sukelluksen rankin osa eikä edellytyksen sukeltaa syvälle ole kovin hyvät jos hengästyy jo lähdössä. Asiaan kannattaa siis paneutua hetki.

Tällä reissulla minulla oli myös ensimmäistä kertaa käytössäni uusi 3mm high density pukuni. Sillä oli varmasti myös paljon vaikutusta suorituskykyyn. Olen hankintaani todella tyytyväinen. Olin hieman epäileväinen onko hd materiaalina liian jäykkä, mutta hyvin se venyy ja paukkuu. Päällä todella mukava, mutta nosteen vaihtelu on käytännössä olematon. Painoa minulla oli 2 kiloa enkä oikein edes tiedä missä vaiheessa vapaapudotus alkoi. Koko matkan oli helppoa uida niin ylös kuin alaskin. Pukuni on halvinta hd-neopreeniä, ilman mitään coatingeja ja maksoi 170e. Sanoisin että hinta-laatusuhde aika hyvin kohdallaan, vaikkei sitä suomessa juuri voi käyttää. Päälle se menee vielä vedelläkin ok, pikkasen shampoota niin ei mitään ongelmia.

Näiden lisäksi kun otetaan vielä henkinen itsevarmuus, tulospaineista vapautuminen ja näiden kautta kasvanut rentous vedessä, niin paineentasauskin sujui ilman ihmeempää hässäköintiä. 57:ssa sain vielä pohjalevyllä tasattua eikä ylöstulossakaan ollut ongelmia joten voisi olettaa että kaudelle asettamani tavoite 60m on aika hyvin saavutettavissa :) Fiilis on korkealla ja siinä missä viime vuoden Nizzan reissun jälkeen teki mieli keskittyä hetkeksi kalastamiseen ja muuhun fiilistelyyn, nyt motivaatio syvyyssukellukseen on korkeahko. Liekö ollut edellinen 50m kuitenkin jotenkin liian jänskä sukellus - ainakin se oli ihan eri tavalla pingottamista kuin nyt.

Kuvia reissusta:
http://jome.1g.fi/kuvat/Nice+2007/
http://fdtf.1g.fi/kuvat/Nizza+2007/

Aktivoitumista

2007-05-25T11:21:00.001+03:00

Lopetin jossain vaiheessa blogiin treenieni kirjaamisen lähinnä laiskuudeta. Periaatteessa kirjoitin sitä aina itselleni, mutta jossain vaiheessa alkoi tuntua ettei itseäkään kiinnosta lukea päivittäisiä kilometrilukemia - saati sitten muita.

En ole suinkaan makoillut paikoillani tätä aikaa, vaan treenattua on tullut monellakin tapaa. Nyt on vaan tullut taas fiilis että tekisi mieli tehdä hommaa hetken aikaa hieman fokusoituneemmin. Lasken olevani "kilpailullisesti" eläkkeellä. Varmasti vielä kilpailuissa kierrän huvin vuoksi, mutta treenaaminen kilpasuoritusta varten ei vain tunnu juuri nyt mielekkäältä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö haluaisi kehittyä tai ettei olisi järkevää asettaa tavoitteita. Tavoitteenani onkin kokonaisvaltainen parantaminen joka osa-alueella. Olen tähän asti ollut selkeästi static-spesialisti ja useista yrityksistäni ja lupauksistani huolimatta, siihen lokeroon lankean kerta toisensa jälkeen. Tämä on johtunut lähinnä siitä, että aina kisojen lähestyessä iskee tunne että ainakin staticissa pärjään joten pitää treenata sitä. Hölmöläisten hommaa. Oli tavallaan uskomattoman vapauttavaa jäädä SM-kisoissa kolmoseksi. Tajusin vasta silloin että olen tietämättäni kokenut aikamoista ulkoista painetta "kakkosena" olemisesta. Aina pitäisi pystyä johonkin ihmeelliseen. Tietysti tällaiset motiivit ovat äärimmäisen huonoja ja johtavat vain turhaan jännitykseen ja yliyrittämiseen...

Uutta suuntaa treeniin ilmestyi kun sain uuden monon. Enpä olisi uskonut mikä ero sillä voi olla treenimotivaation, kun väline on oikea. Näin jälkikäteen voin sanoa leaderin uppoavasta flyeristä vain sen, että harmittaa pirusti että sinnikkäästi haaskasin aikaani siihen toista vuotta. Se oli vain kertakaikkiaan mun jalkaan täysin väärä räpylä. Sinänsä flyer on ihan hyvä räpsä, mutta nuo tehdasmallin jalkataskut ovat täysin masokistiset.

Treeniviikkoni ovat viimeisen puoli vuotta näyttäneet suunilleen tältä:
-Puntti 2-3 kertaa viikossa
-Lenkki 2-3 kertaa viikossa
-2 allastreeniä

Tarkoitus olisi nyt nostaa määriä maltillisesti hieman

Viimeiset pari kuukautta lenkkeily on jäänyt hieman vähemmälle ja altaassa on tullut oltua 3-4 kertaa viikossa - hieman vaihtelevasti. Altaassa olen keskittynyt lähinnä räpyläuintitreeniin ja kehitystä on tapahtunut mukavasti. 50m sprintti menee 20-21 sekunnin pintaan vaikka lapa on soft. Aikaisempi ennätys oli 24 sekunnin luokkaa medium flyerillä. Ihan kiva parannus siis...

Punttisalilla olen jatkanut 1 jakoisella, eli teen koko kropan kerralla joka treenissä. Kierrätän tosin "painotusliikettä", eli esim. yhtenä päivänä aloitan kyykyllä ja toisena leuanvedoilla jne. Junnasin useamman kuukauden kehittymättä lainkaan, mutta nyt kehitystä on taas alkanut tulla kun vaihdoin rytmitystä siten, että en junna aina samoja toistoja samoilla painoilla, vaan 2 viikon jaksoissa ensin pienillä painoilla pitkiä sarjoja, sitten raskaammilla painoilla keskipitkiä ja lopulta 2 viikkoa maksimeja (3 toistoa) niin isoilla kuin tekniikka sallii. Pari kierrosta menty ja varsin mukavasti kehitystäkin on tullut. Aion jatkaa samaa ohjelmaa vielä ainakin yhden kierroksen.

Punttitreeni on sikäli ristiriitainen, että kaiken maailman "penkkihauis"-viritykset eivät takuulla sukeltamista juuri tue. Mutta tykkään vaan tehdä sitä, joten se siitä - sukeltaminen ei ole kaikki kaikessa. Sen sijaan koen että varsinkin kyykkäämisestä ja vatsojen treenaamisesta on ollut räpyläuintiin valtavasti hyötyä. Kasvaneen lihaskunnon ja kontrollin kautta liikkeet voi tehdä loppuun ja teknisesti oikein paljon paremmin ja väsymättä.

Juoksu on ollut lähinnä ylläpitomoodissa. Tavoitteena on kuitenkin juosta kaudella ainakin yksi maratooni, joten pitänee sitäkin hieman treenata.

Viimeisen puoli vuotta olen syönyt "hyvin". Painoakin on kertynyt. Keveimmilläni viime kesänä olin n. 85kg ja nyt vaaka näyttää 92. Toivottavasti tästä ainakin osa on lihasta. En ajatellun sen kummemmin dieetille alkaa, ei siinä niin järkeä ole. Mutta toki tuo lisämassakin hieman tuntuu esim. juoksussa ja liikkeissä kuten leuanveto. Hyvähän se vaan on kun on pikkasen lisää vastusta.

Nizzan reissu lähenee ja tarkoitus oli nyt viimeisen viikon aikana herkistellä hyvä apneakunto välitavoitteena. Shokki olikin melkoinen, kun totesin keskiviikkona 100m rajan olevan todella tiukassa. Lopulta siihen pääsin, mutta sambasin kevyesti! Samba 100m sukelluksella...Enpä kyllä muista koska viimeksi. Toisaalta en ole niin huolissani, tiedostin kyllä että treenaamalla juoksua, räpyläyintia ja punttia kehittyy näissä lajeissa ja luodaan kuntopohjaa - sukeltamaan se ei opeta. Uskon ja tiedän kuitenkin että kun alan taas lisäämään sukelluksen osuutta, kunto alkaa löytyä äkkiä. Nizzan sukelluksia ajatellen saisi mukavasti itsevarmuutta jos yli satasen dynat menisivät rutiinilla. Saa nähdä pääsenkö viikossa tuollaiseen kuntoon.

Mutta tavoitteita pitää olla, jotta jaksaa treenata.

Juoksu
Nyt: Pirkan hölkkä (33km) 3:07, puolimaraton 1:47, 10km ~45 min, cooper 3150
Tavoite: Pirkan hölkkä alle 3h, puolimaraton alle 1:40, 10km alle 43 min, cooper ei laske, Maraton läpi

Puntti
-Tavoite ei takapakkia

50 räpyläsprintti
Nyt: 20.9s
Tavoite: alle 20s

Dynamic
Nyt: 125m
Tavoite: 150m

Dnf
Nyt: 93m
Tavoite: 105m

CW:
Nyt: 50m
Tavoite: 60m

Nämä tavoitteet pyrin saavuttamaan tämän vuoden puolella.

Edelleenkään en ala jokaikistä treeniä kirjaamaan, mutta kohokohdat kylläkin.

Rentous ja tekniikka

2007-05-10T13:19:00.000+03:00

"Kaiken perustana on rentous"

Kuinka monta kertaa vapaasukeltajat ovatkaan kuulleet nuo sanat? Varmasti vielä melko usein minun suustani. Silti, vielä vuosia sukellettuanikin täytyy nöyränä myöntää, ettei monotekniikassani ole ollut mitään rentoa.

Naiivi ja itsepäinen kun joskus olen, vähättelin pitkään pintauinnin merkitystä treenissä. Kyllähän sitä kaikki hyvät sukeltajat hehkuttivat, mutta järkeilin, että parhaiten kehittyy tekemällä sitä mitä aikoo tehdä. Tärkeää onkin ymmärtää, että vaikka tämä jälkimmäinenkin on monesti totta, se riippuu täysin sukeltajan kokemuksesta ja taustasta. Jos osaa jo uida monolla, on hyvässä kunnossa ja osaa pidättää hengitystään, tottakai dynassa kehittyy tekemällä dynaa. Toisaalta kaltaiseni "ex-sohvaperuna" voi kehittyä valtavasti keskittymällä joskus hetkeksi muuhunkin. Olen viimeaikoina uinut paljon pintauintia ja oivaltanut, lähinnä Kallen myötävaikutuksella, paljon asioita.

1. 50m tai jopa 100m sukellukset eivät ole tarpeeksi pitkiä, jotta rentoudesta omaksuisi välttämättä mitään. 200-400 metriä pintauintinakin voi vielä "puristaa" väkisin. Sitä pitemmillä alkaa kuitenkin käydä selväksi homman tuskallisuus jos rentous puuttuu, olipa vauhti mikä tahansa. Toisaalta sitten, kun rentous löytyy, fiilis on mahtava, sillä uintia voisi jatkaa loputtomiin kunhan tempo pysyy tarpeeksi rauhallisena.

2. Siihen on syynsä miksi räpyläuimarien snorkkelit ovat sellaisia kuin ovat. Mitään jatkokappaleita ei tarvita vaan ne itseasiassa vain haittaavat oikean tekniikan oppimista antamalla liikaa anteeksi. Syy siihen miksi otsasnorkkelilla hengittäminen oli vaikeaa ei tietenkään ole omassa fysiologiassani tai välineissäni - sehän on itsestään selvää kun asiaa pysähtyy hetkeksi miettimään. Kesti silti kauan hakata päätään seinään ennen kuin nöyrtyi opettelemaan hyvin yksinkertaisen uuden asian.

3. Välineillä ON väliä. Harjoitusmonon 2 tärkeintä ominaisuutta ovat: tarpeeksi löysä, tarpeeksi mukava jotta sitä voi pitää jalassa kilometritolkulla. Kaikki muu on hifistelyä. Ero hyvän ja huonon monon välillä on huikea, mutta sen huomaa vasta kun molemmilla ui tarpeeksi. Joskus todella on helpompi vaihtaa väline kuin säätää koko oma olemus väärän varusteen ympärille uusiksi.

4. "delfiinipotku" on terminä huono, koska ihmiset ajattelevat vaistomaisesti potku=jalkojen käyttöä. Delfiiniuinti olisi parempi. Monouimarilla pitää olla jaloissa voimaa. Ei sen takia että niillä potkittaisiin, vaan sen takia että kontrolli säilyy kun niin ei tehdä.

Minulle tällaisten oivallusten saaminen on tullut mahdolliseksi kun muutin seuraavat asiat treenissäni:
-Paljon kilometrejä ja säännöllisesti
-Silti yhtään altaanmittaa ei uida miettimättä mitä voisi tehdä paremmin
-Jossakin useiden kilometrien kohdalla yleensä pään päälle syttyy lamppu
-Avoin mieli, nöyrä käsitys siitä ettei tiedä kaikkea, tai paljonkaan. Tieto ei myöskään korvaa kokemusta ja lihasmuistia
-Treenien ei tarvitse olla kärsimystä. Sen sijaan tärkeää on säännöllisyys, johdonmukaisuus ja vaihtelevuus.
-Monoräpylä on vaikea väline oppia kunnolla. Varsinkin jos sillä lähdetään harjoittelemaan suoraan ja se on liian jäykkä. Ensin tulisi osata potku hyvin kumppareilla, sitten löysällä monolla - sitten voi harkita vähän jäykempää lapaa. Edes syvyyssukellus ei kelpaa tekosyyksi. Löysällä lavalla pääsee kyllä ihan hyvin syvältäkin ylös, jos tekniikka on kasassa (kokeiltu on :)
-Treenin pitää olla mukavaa ja haastavaa, tavoitteena ei ole konreettinen tulos, vaan kokonaisvaltainen kehitys ja siitä nauttiminen itseisarvoisesti. Eli suomeksi - ihan sama kasvaako tulkoset, koska monolla meneminen on nyt paljon rennompaa ja hauskempaa kuin ennen. Sitten on helppo löytää myös motivaatiota :)

Kootut selitykset

2007-01-22T09:16:00.000+02:00

Selailin läpi kotimaan "scenen" blogit ja pettymyksekseni kukaan ei ollut vielä kirjoittanut kisoista mitään. Kenties toipuminen on vielä käynnissä, joten iskempä markkinarakoon kuukausien hiljaisuuden jälkeen.

Tapahtumana kisa oli mielestäni mainio. Tämä lienee suurin, tai ainakin suurimpia, hallikisoja osallistujamäärältään mitä suomessa on pidetty ja erityisen ilahduttavaa oli että uusia naamoja oli liikkeellä niin paljon. Oli tavallaan haikeaa katsoa kuinka kisan jälkeen kuvioissa suht vähän aikaa pyörineet sopivat keskenään vierailutreeneistä toistensa kaupungeissa eikä enää itse ollut keskustelussa mitenkään olennainen. Haikeaa siis siinä positiivisessa mielessä kun vanha kehäraakki (valtavalla 3 vuoden kokemuksella) huomaa että uusi sukupolvi on noussut täyteen kukoistukseensa. Mutta samalla se oli todella hienoa, koska käytännössä se tarkoittaa sitä, että voin itsekin toivottavasti joskus jäädä eläkkeelle. Uusia, innokkaampia ja kyvykkäämpiäkin kavereita on jo uraputkessa tulossa. Hienoa!

Toisaalta minulle jäi hieman ristiriitaiset fiilikset siitä, että niin monelle uudelle ja vielä viattomalle sukeltajalle ensimmäinen kisakokemus oli tällainen sambakarnevaali. Erityisen ilkeälle tuntui että palkinnoille pääsi suorituksella, joista toinen päättyi BO:hon. Minusta tässä olisi selkeä sääntömuutoksen paikka, esim. siten että kilpailuissa joissa lasketaan usean lajin kokonaispisteitä tulos mitätöidään jos yksikin lajeista on BO.

Sambasta sitten...No, karua mutta totta, nykysäännöillä "samba on sallittu". Itse olen silti nykysääntöjen kannattaja. Aikanaahan tästä väännettiin paljonkin ja keskustelu oli varsin tunnepitoista. Minusta kuitenkin aikaisempi sääntö, jonka mukaan sambasta tuli hylsy ja tuomari sai täysin mielivaltaisesti päättää mikä on samba, seurasi paljon närää. Pintaprotokollan ideahan on siis olla niin vaikea, että sitä ei voi tehdä selvässä sambassa oikein ja tämä objektiivisesti eliminoi hylätyt suoritukset vanhan subjektiivisen tavan mukaan. Idea on minusta hyvä, mutta itse protokolla saattaisi vaatia vielä hienosäätöä. Ensimmäisenä vuonna aikaa protokollaan oli 20 sekuntia, mikä havaittiin niin pitkäksi ajaksi, että jopa pienestä BO:sta pystyi toipumaan ja tekemään protokollan oikein. Tämä ei tietenkään ollut tavoitteiden mukaista. Nyt protokollaan on aikaa 15 sekuntia. Tämä on parantanut tilannetta hieman. Tuo aika on oikeasti niin lyhyt, että ei siinä paljoa jäädä fiilistelemään. Jos ei ole kunnossa, niin vaikea siitä on toipua tarpeeksi. Mutta kuten nytkin nähtiin, on se mahdollista.

Pintaprotokollan idea ei kuitenkaan ole "sallia sambat", vaan tehdä pintautumisesta niin vaativaa, että se ei sambassa onnistu. Ihmiset tulkitsevat sitä kuitenkin lähes poikkeuksetta väärin ja ajatus on että "no nyt voin vetää loppuun asti, kunhan saan tehtyä protokollan". Ei mikään periaatteessa ole muuttunut, ihan samat rajat pätevät edelleenkin. Hylkäysperusteet vaan ovat muuttuneen subjektiivisista objektiivisiksi - tai ainakin se on lopullinen tavoite. Siirtymävaiheessa homma ei kuitenkaan ole aivan yksikäsitteistä...

Määräänsä enempää protokollaa ei voi lyhentää vaarantamatta turvallisuutta. On kuitenkin hyvä että kisaajalla on aikaa rauhassa koota itsensä ennenkuin alkaa stressaamaan merkeistä. Erityisesti syvyyskisoissa, joissa voi olla kovaa aallokkoa sun muuta, ei ole ollenkaan itsestään selvää että 15 sekunnissa saa maskin pois ja näytettyä ok, vaikka olisi ihan kunnossakin. Ehkäpä protokollaa voitaisiin lyhentää allaskisoissa vaikkapa 12 sekuntiin, mutta avovesikisoissa jopa kasvattaa? Ja muitakin säätöjä siihen voisi tehdä. Verbaalinen ok on siitä huono, että se pysäyttää hengityksen ja sikäli ääritilanteissa jopa vaarantaa turvallisuutta. Toisaalta pelkkä ok-merkin näyttäminen on protokollana liian yksinkertainen mitatakseen mitään tolkun tasoa. Ehkä esim. sellainen, että tuomari näyttää kisaajalle lapulta sattumanvaraisesti numeron yhdestä kolmeen ja kisaajan pitää ok-merkin sijaan vastata nostamalla pystyyn niin monta sormea kuin numero osoittaa? Vaatii hieman älliä, hieman motoriikkaa, muttei kuitenkaan katkaise hengittelyä...Protokollan pitäisi kuitenkin olla niin "tiukka", että ainoa vaihtoehto selvitä siitä on tehdä täysin moitteeton suoritus.

Oma suoritukseni staticissa ei suinkaan mennyt tähän kategoriaan. Siinä oli ihan selkeä samba. Harmittaa varsinkin sikäli, että tähänastinen kisarekisterini on ollut melko puhdas. Dynassa olen sambannut kerran ja staticissa tämä oli ainakin oman muistini mukaan ensimmäinen. Toisaalta, otin tietoisen riskin ja tiedostin sen jo edellisenä iltana. Itselleni yksi pyhimmistä valmistautumisrituaaleista on, että mitään ei muutella viimeisellä viikolla, eikä etenkään edellisenä iltana. Nyt olin kuitenkin antanut periksi jo aikaa sitten. 2 viikkoa jotka olin varannut kisakunnon herkistelyyn menivät sairasteluksi. Ensin piti voittaa Egyptistä tuotu vatsapöpö ja sitten poskiontelontulehdus. Itselleni on erityisesti henkisesti tärkeää saada ennen kisaa pari hyvää treenivetoa alle, että tiedän oman kuntoni. Nyt minulla ei ollut hajuakaan. Niinpä päätin, että ok, ei tästä mitään tule kuitenkaan, joten kokeillaan sitten kaikkea uutta, mitä ei vielä ole tullut kokeiltua. Tällä kertaa kokeiluun meni ns. emästankkaus, eli hiilidioksidin puskurointikyvyn kasvattaminen tankkaamalla natrium bikarbonaattia suullisesti (eli suomeksi ruokasoodaa). Tämä ristiriitainen menetelmä on tuttu mm. keskipitkän matkan juoksijoille, sillä uskotaan että se puskuroi myös maitohappoa. Tulokset ovat hieman ristiriitaisia, mutta hengenpidätyksessä vaikutus on aika yksiselitteinen. Bikarbonaatti sitoo vetyioneja ja siten puskuroi elimistön ph:n laskemista tehokkaasti. Suomeksi siis hengitysrefleksi heikkenee. Teoriassa siis saisi hyperventiloinnin "hyödyt", ilman kaikkia sivuvaikutuksia.

Toimiko se? No joo, sain ensimmäisen palleanykäyksen pitkälti 5 minuutin jälkeen. Väittäisin että toimi, vaikka ei tuollainen toki ole mahdotonta minulle muutenkaan kun olen ventiloinut liikaa. Nyt kuitenkin ventiloin selkeästi tavallista vähemmän. Sain kuitenkin myös kaikki hyperventiloinnin sivuvaikutukset. Olin kokoajan hermostunut ja kaikkea muuta kuin rento. Lihakset nykivät eivätkä suostuneet olemaan aloillaan. En pystynyt hallitsemaan esim. nielemisrefleksiä, mikä minulle pakatessa tulee aina, mutta yleensä en välitä siitä. Nyt nielin käytännössä kaiken pakkaamani ilman (eli tämähän toimii niin, että jos henkitorvessa on ylipainetta ja nielaisee, niin "paineentasaus" tulee suoritettu ruokatorven suuntaan, ihan niinkuin korvatorven aukaisussakin. Tämä toimii niin kauan kun ylipainetta on. Eli kun painetta ei ole, voi sitä pitää merkkinä siitä että melkeimpä kaikki "ylimääräinen" ilma on mahassa). Pahinta oli kuitenkin täydellinen kontrollin puute lopussa. Yleensä tiedän hyvin tarkkaan staticissa kun "raja" lähenee. Nyt olin (onneksi!) päättänyt tehdä 6:30 eikä minulla mitään selkeää syytä vielä ollut nousta. Nousin kuitenkin ja näin kävi. Eli kun tätä lukevat kuitenkin kiinnostuvat bikarbonaatista (onhan hengitysrefleksin kanssa kamppaileminen eittämättä inhottavin osa hengenpidätystä ja useimmille syy miksi static jää kesken), niin kerrataan vielä ne haittavaikutukset vakavuusjärjestyksessä.

1. Kontrollin puute, tuntemuksiin ei voi luottaa
2. Negatiivinen bohrin efekti, eli kun veren happamoituminen estetään puskuroimalla, ei se myöskään luovuta happea niin hyvin kuin voisi. Suomeksi siis raja ei tule pelkästään äkkiarvaamatta, se tulee aikaisemmin. Eli vaikka mieli muistaa kunnianpäivät ja 7 minuutin staticit, raja on tänään 6:30. Tämä on erityisen vaarallista yhdistettynä kohtaan 1
3. Heikentynyt sukellusrefleksi, koska on aivan selvää että mitä aikaisemmin hengitysrefleksi potkii, sitä aikaisemmin aktivoituu myös sukellusrefleksi
4. Henkisen itsevarmuuden romuttuminen, kun tietää olevansa "mömmöjen" varassa
5. Rentouden häviäminen, levottomuus
6. Mahdolliset vatsavaivat. Itselleni ei tullut, mutta kuulemma bikarbonaatin kanssa saa helposti aikaan pikku ripulin.

Oikeastaan ainoa sivuvaikutus hyperventilaation verrattuna mikä jää pois on voimakkaan puuskuttelun aiheuttama aineenvaihdunnan kasvu ja sykkeen nousu. Tosin luulenpä että nämäkin ovat osittain mukana.

No, static meni laboratorio-osaston puolelle ja oli opettava kokemus. Mutta dyna se vasta olikin mielenkiintoinen :)

Okei, selittelyä osa 1:
Kyllä minä ihan oikeasti osaan sukeltaa. Toki tekniikkani ei ole samaa tasoa kuin Kallella tai Eerolla, mutta olen minä sen treenaamiseen aikaa uhrannut ja sukellan kyllä "perinteisellä" tyylillä ihan ok. Tämän halusin selventää koska tuota kisasukellustani katsoessa monelle saattoi tulla yllätyksenä että tällä jannulla on joskus ennenkin ollut räpylä jalassa :)

Tai kuiten turvasukeltajan toiminut Väinö (joka minunkin treenejäni on aika paljon nähnyt) sen sanoiksi puki: "Rumin sukellus mitä olen koskaan nähnyt"

No mitä siinä sitten oikein tapahtui? Olen parina treenikertana kokeillut uudenlaista lähestymistapaa dynaan, lähinnä sen vuoksi, että se on ollut niin paljon hauskempaa. En ole oikein koskaan kokenut sitä "Pedersen"-koulukunnan tyyliä omakseni, missä sukelletaan nopeasti ja tasaisesti suorittaen mahdollisimman pitkä matka. Minä tykkään nautiskella. Idea oli että sukellan hengitysrefleksiin asti mahdollisimman rentona, kädet sivuilla, tehden pitkiä liukuja ja tekniikasta murehtimatta. Sitten kun hengitysrefleksi tuntuu, alan polkemaan perinteistä tyyliä.

Tämä toimi Kalevassa oikein hyvin ja sukelsin omaa enkkaani sivuten 125m. Hervannan allas kuitenkin "yllätti" taas kerran. Onhan se naurettavaa selitellä että olosuhteet yllättivät kun itse kuitenkin asun Hervannassa. Totuus kuitenkin on, että treenaan siellä erittäin harvoin siitä yksinkertaisesta syystä, että inhoan kyseistä allasta. Siellä on kylmää ja matalaa eikä tän kokoinen ruho mahdu kunnolla edes kääntymään matalassa päässä. No ähäkutti, itsehän aina vaahtoan että pitää treenata heikkouksiaan, ei vahvuuksiaan. Mutta minkäs teet, olen mukavuudenhaluinen.

Kuitenkin...

Kalevassa pystyin sukeltamaan mukavasti välivedessä, hyvässä balanssissa ilman huolta. Nyt tasapaino oli kuitenkin aivan metsässä. Näin matalassa vedessä kaulapainoni oli useita kiloja liian pieni, varsinkin kun pakkasin vielä hieman enemmän kuin normaalisti (tätä minä en sitten koskaan opi - kisoissa tulee aina pakattua enemmän kuin on etukäteen päättänyt). Käytännössä minun piti siis uida kokoajan alaspäin etten olisi tullut pintaan. No kaikkihan tietävät (toivottavasti) miten siinä käy, eli seurauksena on ns. poijuperse-efekti. Naama kyntää pohjaa, mutta perä viistää pintaa. No mitä tästä seuraa jos valittu strategia on pitkiin liukuihin perustuva rento ja hidas sukellus? Muuten hyvä, mutta liukuja ei käytännössä ole, joten seurauksena on ainoastaan hidas töksähtely. Jälkikäteen on oikeastaan ihme, että sukelsin noinkin pitkään. Harmi kun en tiedä kauanko tuohon oikein meni, olisi mielenkiintoista nähdä :)

No dyna meni taas sitten ihan hupiosastolle, mutta voi siitäkin toki oppia:
1. Säädä tasapaino kuntoon niissä olosuhteissa missä meinaat kisata
2. Älä kokeile uusia strategioita toista kertaa kisassa
3. Jos huomaat kesken sukelluksen että tasapaino on aivan metsässä, vaihda nopeampaan tyyliin ja pelasta mitä voit (kovassa vauhdissa tasapainon merkitys vähenee)

Ja siis ihan oikeasti, nimenomaan kaulalle painoa pitää lisätä. Tämä on monelle vaikea hyväksyä koska kuvastahan näkyy selvästi että päähän siinä liian raskas on. Kyse on kuitenkin nimenomaan siitä, että sukeltaja kompensoi yläkropan liikaa kelluvuutta suuntaamalla uinnin vaistomaisesti alaspäin. Mun räpylä painaa 4.5 kiloa, en minä mitään painoa alakroppaan tarvitse...

Jännä seuraamus tästä kaikesta on, että vielä lauantaina minulla oli sellainen olo, ja erityisesti sitä ennen, että tuskimpa enää koskaan jaksan kilpailla sukeltamisessa. Nyt kuitenkin nousi sellainen kumma uho päälle, että ei hitto, kyllähän minä pystyn niiiin paljon parempaankin. Katsotaan nyt...

SM-kisat jäänevät jokatapauksessa väliin järjestelykiireiden takia, ja siten myös maajoukkue, mutta ehkä vielä joskus...

Pirkan hölkkä

2006-10-01T13:44:00.000+03:00

No, nyt se on takana. Jännitti pirusti kestääkö paikat, mutta lopulta kesti ihan hyvin...Näköjään kun vajaa 2000 ihmistä lähtee liikkeelle reitille, jossa lähes puolet mennään yhden juoksijan levyistä polkua, kannattaa valita lähtöasemansa hyvin. Ensimmäiset 10 kilsaa menikin lönkötellessä ja kelloa katsellessa. Taktikoin ja vedin pari ekaa juomapistettä suoraan ohi ja pääsin näin varmaan pari sataa sijaa ylös päin ja sopivan vauhtiseen seuraan lopulta :) Vauhti oli sellaista 6:30 min/km kun olisin halunnut mennä 5:30...Puolessa välissä oli vielä ihan vahva olo, joten päätin sitten ottaa pienen riskin ja lisätä vauhtia ihan reilusti alle 5:n. Hyvin kulki oikeastaan, ihan viimeiset 3 km piti puristaa tahdonvoimalla kun alkoi pohkeet ilmoittelemaan että kramppi ei ole kovin kaukana. Onnistuin kuitenkin välttämään krampit ja pääsin maaliin ajassa 3:07 ja luulisin että enemmän jäi ihmisiä taakse kuin eteen. Todella tyytyväinen olen, varsinkin kun tiedän että alle 3 tuntia olisi aivan realistinen jos vaan alussa valitsee lähtöpaikan vähän optimistisemmin, eikä sitten tarttisi ottaa noin hullua loppukiriä. Täytyy kyllä sanoa että tolla kirityksellä ei montaa metriä maalin jälkeen olisi juostu ja pari minsaa siinä seisoskeltuani totesinkin, että kävelykin on aika suuri saavutus.

Mutta takuulla ensi vuonna uudestaan ja tavoite vaatimattomasti alle 3 tuntiin...

Ihan oikeaoppiselle näyttää IMO nuo käppyrät, mutta hyvin näkyy kyllä missä on metsäosuudet tulleet vastaan...

Tästä se taas lähtee

2006-09-19T11:19:00.000+03:00

Viikonloppuna oli Sebastien Muratin sukelluskurssi. Harmi etten voinut osallistua siihen koko ajalta, mutta sen mitä ehdin oli kyllä silkkaa asiaa. Ihan kaikkia herran väitteitä ei purematta niele, mutta paljon uusia ajatuksia sai omaan käsitykseen sukeltamisesta. Hieman pettynyt olin allas- ja avovesisessioihin. Murat hehkutti kovasti omaa omaperäistä uintitekniikaansa, mutta sitä ei koskaan nähty ja ukko ei tullut edes veteen katsomaan uintiamme. Teoria sen sijaan taas ylitti odotukset. Oikeastaan koko kurssi olisi minusta parempi jos teoriaan keskityttäisiin enempi ja vesileikit jätettäisiin muutamaan demoon. Kurssin sisältöä on tähän turha vuodattaa, mutta eiköhän siitä joku juttu jonnekin kirjoiteta.

Eilen alkoi peppu olla jo sen verta kondiksessa, että päätin kokeilla varovasti juosta totuttelulenkin. Juoksin tarkoituksella todella hiljaa ja tunnustellen. Sykemittari veti jotain ihan omaa showtaan. Vaikka vauhti oli kokoajan alle 10 km/h, se näytti suurimman osan matkaa alle 110 ja lopussa yhtäkkiä yli 170. En tiedä olisiko vehje saanut viikonlopun sukelluksilla vettä sisäänsä tms...Ihan hyvälle tuntui juosta tuo lenkki ja ehkä voisi taas varovasti aloitella juoksua. Pysyn kuitenkin toistaiseksi poissa Suolijärven alpeilta ja pyrin vetämään tasaisessa maastossa rauhallisesti.

Tänään sitten sali ja täytyy todeta että puntin pudottaminen 2 kertaan viikossa oli hyvä idea. Varsinkin kun tekee 1-jakoista, niin palautumiseen tarvitaan kertakaikkiaan aikaa, että jaksaa tehdä seuraavankin täydellä teholla. Ja nyt selkeästi jaksaa, eli sarjapainot ovat heti nousseet pykälän. Kyykyn tein tarkoituksella aika varovaisesti, aloittaen 50kg:sta, halusin varmistaa ettei nämä peppuongelmat juonna sieltä. Hyvin kuitenkin kulki, eli ei hätää silläkään osastolla.

Kimmo kirjoitti kommentteihin, että piriformis on fysiopiireissä jonkunmoinen "klisee". Vähän tällaisen kuvan siitä saikin kun selaisi googlella asiaa, eli joskus sitä tarjotaan kait selitykseksi melkein mihin tahansa selkävaivaan. Itselläni en usko olevan kyse mistään puristukseen jääneestä hermosta, vaan ihan vaan lihaksen ärtymisestä tai ylirasituksesta. Hieronta tuntui vähän auttavan. Kipua aiheuttaa erityisesti jalan kiertoliike astuttaessa ja parhaiten se tuntuu kun kierto (ulospäin) tapahtuu ylämäessä tai vastuksessa. Ongelmana ei selvästikään ole pelkkä piriformis-lihas, vaan myös muita lihaksia joita en ole onnistnut löytämään. Veikkaan että tässä on aika pitkälti kyse vaan tekniikkavirheestä ja liian kovasta vauhdista tasoon nähden ylämäissä. Pikkulenkeillä tuo ei vielä ole tullut ilmi, mutta puolikkaan pituisella matkalla virhe kostautuu. Ehkäpä vois käydä tuon askelluksen tutkituttamassa, niin olisi sekin sitten selvitetty...

Piriformis

2006-09-13T10:49:00.000+03:00

Viimeksi puolikkaan lopussa kipeytyi vasen pakarani julmasti. Sisutin lenkin loppuun ja järkeilin että se on ihan normaalia että pitkällä lenkillä vähän paikat kipeytyy.

Parilla lenkillä sen jälkeenkin on nyt kevyessäkin vauhdissa esiintynyt samaa, joten pitää sitten kai taas yrittää ottaa asioista selvää.

Onneksi on kotona henkilökohtainen urheilulääkäri, joka epäili heti ärtynyttä piriformis-lihasta. Pikainen googletus aiheesta ja oireet osuvat (kuten myös ITB:ssä jonka onnistuneesti "voitin") kuin nyrkki silmään. Hyvä että älysin homman tässä vaiheessa, koska siitä ilmeisesti voi saada itselleen todella todella ikävän vaivan.

Kivun luonteesta päättelisin, että itselläni homma ei ole ärtynyt vielä "hermopohjaiseksi", vaan itse lihas on vaan ylirasittunut ja jumissa. Ja sen tunteekin aika hyvin. Ensihoitona siis hieronta ja venyttely.

Kuulemma tyypillinen piriformis-vaivainen juoksee melko kovaa ja erityisesti mäkisessä maastossa - guilty as charged, suolijärvihän on käytännössä kokoajan mäkeä joko ylös tai alas.

Kaltevalla tasolla yksipuolinen juoksu pahentaa vaivaa - ja taas jäin nalkkiin, juoksen aina samaa (kaltevaa) lenkkiä vieläpä samaan suuntaan.

Lisäksi taustalla voi olla pronaatio-ongelmia ja huono tekniikka - näistä on paha sanoa itse, mutta täytynee selvitellä jos ei ongelma ala ratkeamaan.

Eli battle plan:
-Ainakin hetkeksi aikaa keventynyt harjoittelu, jos homma pahenee, niin täysi lepo
-Korostetun huolellinen venyttely ja hieronta
-Lenkin vaihtaminen tasaisempaan maastoon ja enempi suoraa kuin yksipuolista käännöstä
-Lihaskunnon parantaminen ongelma-alueella
-Fiilistely ja tunnustelu ja juoksun lopettaminen ongelmien ilmaantuessa

Jos nuo ei pure niin:
-Homman analysointi ja selvittäminen spesialistilla

Jos sekään ei auta:
-Elämän ja tavoitteiden uudelleen evaluointi :)

Vauhtia riittää

2006-09-08T21:38:00.000+03:00

Päätin juosta tänään taas puolikkaan ja tällä kertaa yrittää ihan tosissaan. Päätin myös ekaa kertaa testata energiageeliä. Paljon ovat ihmiset niitä kehuneet, mutta skeptinen olen ollut.

Alusta asti oli vahva fiilis, joten en jäänyt alussa hissuttelemaan, kympille tulikin väliajaksi ihan lupaavasti n. 50. Siitä sitten vauhtia vähän lisää ja geelit peliin.

Täytyy sanoa, että minusta tuli kerralla uskovainen. Ehkä efekti on osin plaseboa, mutta toisaalta ei se ole kovin kaukaa haettua että lähes puhdas glugoosi nostaisi vähän verensokeria? Anyway, tuntui että juoksu alkoi vasta kulkea tuosta eteen päin. 18km kohdalta alkoi tiukka loppukiri ja vaikka vauhti oli tuolla 4 min/km tuntumassa, piipitteli sykkeet välillä alarajaa (jonka olin loppukiriin kiristänyt 165:een). Ihme fiilis.

En ole koskaan vetänyt näin hyvin nesteytettynä ja matkalla tankaten, ja hyvällehän se tuntui. Loppuajaksi tuli 21.2km kohdalla 1:42. Hieman epäuskoisena katsoin kelloa. Siis tämä on eka "tosissaan" juoksemani puolikas! Toki taas kerran kalibroinnit jne voivat selittää tuosta jonkin verran, mutta vaikka kuinka lasken ja pyörittelen, niin saan virhemarginaaliksi korkeintaan 500m, eli siltikin aika olisi luokkaa 1:45, mikä edelleen on minusta varsin hyvä.

Loppukirin jälkeen kun himmasin vauhtia alkoi huomata että nyt on juostu. Aika montaa paikkaa särki ja hetken käveltyäni en pystynyt enää hölkkäämään, kolotti liikaa. Mutta ei se virne silti mihinkään naamalta kadonnut :)

Muutoksia punttitreeniin

2006-09-07T12:47:00.000+03:00

Tänään kävin taas puntilla ja homma tuntui aika tukkoiselta. Nyt jo useamman viikon junnannut samoilla painoilla ja ne tuntuvan käyvän vaan raskaammiksi joka kerta. Pikainen analyysi: erityisesti nyt kun mennään vähän miinuskaloreilla, en ehdi kertakaikkiaan palautua tarpeeksi. Pitää vähentää punttia "ylläpitomoodiin", varsinkin kun tavoitteet ovat nyt muualla. 1-2 kertaa viikossa korkeintaan. Täytyy myös hyväksyä se tosiasia että ei miinuskaloreilla kummoista kehitystä kannata odottaakaan.

Ei olisi oikein varaa vetää nyt ylikuntoon, joten varovaisuutta peliin. Aikaahan on vielä elinikä :)

Lidl-suunto 1-0

2006-09-06T22:06:00.000+03:00

Tänään oli virallisesti Tampereen hallikauden avaus. Kokeilin Lidl:in sykemittaria ja kas, sehän toimi vedessä kuin unelma. Ohjekirjasen mukaan "vedenpitävä 30 metriin, ei sovellu sukellukseen", ei suomeksi tarkoittanee jotakuinkin että uimahallioloissa pitäis vielä toimia. Neljässä metrissä möllöttelin ja hyvin toimi, mutta en toki tuolla oikeasti syvyyttä lähtisi tekemään. Mutta uintiin olen mittaria kaivannut ja siinä tuo toimii.

Käsittämätöntä että suunnon vehkeet ei toimi vedessä. Kattelin uusien mittarien speksit ja niistäkin tuntuu tarkoituksella jätetyn pois uinti lajina. Löytyy jopa "duathlon pack", mutta ei triathlon...Miksiköhän? Ei siis mitään syytä olettaa että uudet mittarit olisivat tässä suhteessa sen parempia.

Uiskentelin mittarin innoittamana hieman vaparia. Eka puoli kilsaa lämppäreiksi ja sitten "cooper", eli 12 minuuttia suht kovaa. Pääsin 650m, mikä jonkun taulukon mukaan on tulos "erinomainen". Enemmänkin olisi mennyt...Ihan kiva kehitys sikäli, että vielä puoli vuotta sitten yli 100m vapaauintia oli ihan mahdoton ajatus :)

Muutenpa ei mitään ihmeitä tullut tehtyä. Vähän fiilistelin monoa ja tein viikinkinä 5 mintuutin staticin, ihan vaan tsekatakseni että homma toimii...

Omituiset sykkeet

2006-09-05T20:21:00.000+03:00

Varsin outo juttu, mutta nyt olen varma että kyse ei ole sattumasta, koska olen toistanut kokeen kymmeniä kertoja. Minulle tulee lenkillä joskus sellaisia happamia röyhtäisyjä. Joka ikinen kerta kun röyhtäisen, sykkeet putoavat VÄLITTÖMÄSTI 15-20 pykälää n. 10 sekunniksi. Mistähän tuokin johtuu? Saatan juosta ylämäkeen ja ylärajavarotin piippaa jatkuvasti. Röyh -> hetken päästä piippaa alaraja. Noh, en tiiä.

Tänään oli tarkoitus juosta palauttava pk ja niin myös tein, eli 11 km keskisykkeellä 135. Samalla tuli mitattua uusilla kalibroinneilla vanha "kymppi", joka näytti olevan aika tasan 10.5km, eli kympin referenssiajoista voinen ottaa pari minuuttia hyvällä omallatunnolla pois, eli vetoni ovat olleet välillä 43-45 min.

Säälicooper

2006-09-05T09:38:00.000+03:00

Venla halusi juosta cooperin testin joten lähdin radalle ottamaan aikaa ja kirittämään. Aika hyvin tuo vetäisikin, 2370m. Varsinkin ottaen huomioon ettei rouva ole juossut metriäkään reiluun vuoteen. Mutta näköjään peruskunto pysyy melko hyvänä hyötyliikunnallakin.

Alkoi kuitenkin siinä polttelemaan kun katselin menoa ja piti ittekin hetken mielijohteesta kokeilla. Pääsin tällä kertaa 3120m, eli pikkasen paransin omaa enkkaa. Rankalle se tuntui, mutta puolustukseksi täytyy sanoa että alla oli jo tunnin salitreeni ja tuon 2.4km hölkkäily Venlan rinnalla :) Seli seli. No aina pitää olla tyytyväinen kun tulos paranee. Kalibroin T6:n matkamittarin coopervauhtiin ja se olikin jäänyt selkeästi jälkeen, osoittaen n. 100m liian pientä lukemaa. Juoksin sitten vielä 2 km pk-vauhtia kalibroidakseni mittarin myös sille nopeudelle (anturi ei oikein pysy mukana jos nopeus muuttuu radikaalisti). Sekin jäi vielä hieman lyhyeksi.

Loppujen lopuksi sain kertoimeksi pk-vauhdilla melkein 1.1, tarkoittaen siis että jos kalibroimaton mittari sanoo minun juosseen 10km, se on todellisuudessa ollut lähes 11km. Toki olin hieman kalibroinut sitä jo aiemmin, mutta näin ollen vaikuttaisi siltä, että esim. tuo kuuluisa "kymppi" on todellisuudessa hieman pitempi. Pitääkin käydä tässä joskus vetäisemässä kymppi radalla jotta voi sitten vertailla tulosta objektiivisesti myös yleiseen tasoon.

Lisäksi kun huomioidaan että olen luullut tähän asti maratonin olevan 44km ja puolikkaan siis 22, niin siitä puolikkaan ajastakin voi pudottaa yhden kilsan pois :) Kyllä se siis pitäisi alle 2h mennä kevyesti. Pitääpä kokeilla sitäkin joku ilta.

Juoksu kulkee

2006-09-04T13:32:00.000+03:00

Hidastettuani vauhteja lenkeillä selkeästi olen löytänyt ihan uuden ilon koko touhuun. Säännöllinen lenkittely on selkeästi kannattanut, sillä olo lenkkipolulla on vahva ja "voittamaton". Tuollaista rauhallista vauhtia pystyn juoksemaan pitkiäkin lenkkejä ilman mainittavaa epämukavuutta. Sunnuntai-aamuna päätin kokeilla mennä ilman aamiaista lenkille. Vähän vettä vaan koneeseen ja menoksi. En minä näistä jutuista oikein vieläkään ymmärrä, mutta jotenkin järkeilin että tämän pitäisi koetella erityisesti rasva-aineenvaihduntaa koska ennen aamiaista kehon pitäisi olla kaiketi puhtaasti rasva-aineenvaihdunnalla (ja rasva-aineenvaihdunta taas on tärkeää pitkillä juoksuilla kuten maraton, koska sieltä se energia lopulta haetaan kuitenkin). Hyvin jaksoi noinkin. Juoksin ekat 3 kierrosta n. 10.5 km/h (en vieläkään osaa ajatella vauhteja min/km). Selkeästi alle aerobisen kynnyksen, mutta kuitenkin alaraja oli 135, eli suht kapealla alueella. Viimeiselle en malttanut olla nostamatta vauhtia hieman. Koko lenkki (18.7km) meni n. keskinopeudella 11.4 km/h, mikä olisi jo Pirkan hölkässäkin alle kolmen tunnin vauhti. Toki tohon pitäisi vielä tunti pistää lisää, mutta kun nytkin lopetin juoksemisen lähinnä siksi että aika loppui. Mukana oli 0.5l vettä, joka oli toki liian vähän, mutta antoi pikkasen lisää puhtia touhuun.

Mutta kuten todettua, olo lenkkipolulla on nyt hyvä. Mihinkään ei särje, mitään ei kolota. Juoksu kulkee ja kontrolli pysyy ja mikä ihmeellisintä, en enää koe pitkiäkään lenkkejä edes erityisen tylsinä, vaan minulla on ajoittain jopa hauskaa juosta. Tämä on täysin uusi ilmiö :) Enää en edes kaipaa mp3-soitinta (jonka olen hukannut), kun taas ennen en voinut ajatellakaan yli tunnin lenkkiä ilman musiikkia.

Pirkalle soittimen voisi kuitenkin ottaa ihan sen takia, että viimeiseksi tunniksi kun laittaa Rammsteinia tms soimaan, niin jalka nousee huomattavasti paremmin vaikkei oikein enää huvittaisikaan. Tämmösen havainnon olen ainakin joskus tehnyt...

Viime viikolle kertyikin jo ihan kivasti juoksukilometrejä, eli 57km. Eihän nuo isoja määriä "oikealle" juoksijalle olisi, mutta tämmöselle maatiaiselle jo kuulostaa ihan isoilta luvuilta. Vaan ei ne metrit ja sekunnit, fiilis on tärkeintä :) Joku nyt varmaan ihmettelee että miksi hitossa vaan juoksen, miten se tukee sukeltamista? No ei se varmaan kauheasti tuekaan, mutta juuri nyt se vaan kiinnostaa enemmän. Talvella ehtii kyllä taas kaakeleitakin vahdata. Kunnianhimo alkaa kuitenkin silläkin saralla nostaa sen verran päätään, että olen päättänyt yrittää halli-MM maajoukkueeseen, joten kohta kyllä pidätellään taas hengitystäkin. Nyt on kuitenkin vielä peruskunnon aika. Päätavoitteeni on HUG 2007, jossa tavoite on rikkoa oma Static PB eli siihen ajoitan ekan kuntohuipun. Toinen on sitten Heinäkuu 2007 jos luoja suo...Dynaa aion kyllä treenata myös, mutta ellei jotain ihan friikkiä tapahdu, niin en siinä lähde edes maajoukkuetasoa tavoittelemaan, se on kertakaikkiaan liian kaukana. Mutta jos kaudella pb:n saisi, niin olisihan se kivaa...

Hmm, toimisikohan staticissa semmonen, että laittais ekasta nykäyksestä Hierate Mich:n soimaan - antaisi sopivasti terää taistella ikävän vaiheen loppuun. Biisin kestosta voisi päätellä myös missä mennään ajallisesti.

Ulos kaapista

2006-08-29T20:38:00.000+03:00

Vanhat ja vuosia hyvin palvelleet "RUK-tuulipuvun" housut alkoivat vedellä viimeisiään, joten antauduin pimeälle puolelle ja ostin ihan oikeat juoksutrikoot. Voin kyllä sanoa suoraan että jos joku olisi ehdottanut minulle pari vuotta sitten tällaisten vetimien päälle vetämistä olisin nauranut hyvin makeasti. Ja onhan nämä aika, miten sen nyt sanoisi seksuaalivähemmistöjä ja juoksunharrastajia loukkaamatta...Sanotaan nyt vaikka aika kornin näköiset vetimet. No pakkohan niitä oli heti päästä testaamaan joten ei kun lenkille. Olen aina ollut hyvin skeptinen kaiken maailman hifistelyjen suhteen, mutta täytyy sanoa, että vaikutus fiilikseen oli yllättävän suuri. Mikään ei hierrä, vehkeet tuntuvat kevyiltä, ovat lämpimät, mutta silti hengittävät. Kaipa näitä jatkossakin voi käyttää. Tavoite oli vetää palauttava pk ja niin teinkin. Vauhdin hillitseminen oli vaikeaa välillä, menohaluja olisi ollut, mutta pysyin päätöksessäni. Kolmannen kiekan jälkeen oli niin hyvä fiilis että vakavasti leikittelin ajatuksella puolikkaan vetämisestä taas, mutta järkeilin että ei siinä olisi mitään mieltä kun ei taaskaan ollut juotavaa mukana jne. Jäi kuitenkin selkeästi sellainen olo, että alle kahden tunnin puolikas olisi hyvinkin realistinen tavoite.

Ostin myös hetken mielijohteesta Lidlistä sykemittarin. En sinänsä sellaista tartte, kyllä tuo T6 vieläkin asiansa ajaa, mutta luin siitä hyviä kommentteja ja hinta oli naurettavan halpa joten varamittariksi ja kenties uintiin (Suunto ei toimi vedessä). Täytyy sanoa kyllä että ainakin tuon kokeen perusteella hinta/laatu -suhteeltaan ERITTÄIN asiallinen vehje. Toimintoja löytyy kaikki olennainen, samat kuin perus polareista. Pidin vehkeitä päällä rinnan ja molemmat näyttivät kokojan 1-2 lyönnin samaa sykettä. Molemmat antoivat tismalleen saman keskisykkeen ja maksimin lenkille. Suunto arvioi kaloreita vähän optimistisemmin (950 vs. 866), mutta samaa luokkaa nekin (ja sykemittareiden kalorilaskurit ovat muutekin varsin viitteellisiä). Oikeastaan ainoa mitä jää kaipaamaan on pc-interface ja datan lataaminen koneelle, mutta sekin on lopulta todella hifistelyä. Muisti kattaa kuitenkin 20 harjoituskertaa. Näyttö ja ulkonäkökin ovat ihan asialliset (hyvin Polar-maiset IMO, ei ole vaikea arvata mikä tälle on ollut esikuvana :). Vielä jos se toimii uidessa, niin voidaan puhua hyvästä vehkeestä.

Mutta olen muutenkin fanaillut lidlin tuotteita viimeaikoina. Sukellushanskat rox, sukelluslamppu ok, märkäpuvut hintaan nähden erittäin hyviä. Olisin ostanut "Hitlerin Tiimarin" juoksutakinkin jos olisi ollut kokoja...Oli sekin ihan asiallisen näköinen ja törkeän halpa...

Tänään oli myös salipäivä, joten kalorilaskut voinee taas jättää aika löysälle. Lähemmäs 4000kcal saisi syödä että plussalle pääsisi ja sitä en kyllä saa vaikka yrittäisin.

Kuvia

2006-08-28T11:37:00.000+03:00

Pääsin vihdoin testaamaan uutta kameraani eilen. Ostin tuossa n. kk sitten Fuji Finepix F30 kameran ja kotelon. Päädyin tähän valintaan nimenomaan siksi, että sen hämäräkuvausominaisuuksia on kehuttu. Eli suurillakin ISO-herkkyyksillä pitäisi kohinan pysyä näpeissä ja ISO-moodeja ylipäätään löytyy (aina 3200:aan asti, useimmat pokkarit hyytyy 400:aan ja siinäkin on kohinaa ihan riittämiin). Muut vanhassa kamerassa (Canon Ixus 500) ärsyttäneet asiat olivat surkea videonlaatu ja pitkä laukaisuviive - myös nämä ovat tässä kamerassa kunnossa. Plussana markkoinoiden paras (ainakin mainospuheiden mukaan) akun kesto. Puheissa lienee perää jonkin verran, koska en ole saanut vielä akku-indikaattoria edes värähtämään...

Tarkoitus ei ollut ottaa mitään taideotoksia, vaan lähinnä testailla erilaisia valotusmoodeja jne. Kuvailin pääasiassa tuollaista ahvenparvea ja tarkoitushan on nimeen omaan saada liikkuvasta kohteesta veden alla terävä kuva ilman salamaa - mikä siis esim. vanhalla Canonillani oli käytännössä mahdotonta tai ihan uskomatonta tuurin kauppa.

Ihan ok näkyi toimivan ja muutama mun mittapuilla ihan hyväkin kuva tuli otettua. Ei kauheesti viittinyt jäädä fiilistelemään kun olin liikkeellä ilman pukua ja reissun tarkoitus oli muutenkin enemmänkin retkeillä Heramaanjärven ympäristössä. Valkotasapaino pitää ens kerralla säätää veden alla sopivaksi, sillä kuvat olivat ihan tajuttoman vihreitä. Vihreitä ovat vieläkin vaikka parantelin väritasapainoa hieman jälkikäteen...

Kotelo ja kamera toimivat kuten pitikin ja varovaisesti voisin suositella tätä. Noilla herkkyyksillä pitäisi hallissakin saada ilman salamaa jo aika hyvin kuvia. Lisäksi 640x480x30fps muistikortin koon rajoittama video ja iso näyttö tulevat talven tekniikkatreeneissä tarpeeseen. (vanha kamera otti max 3 minuutin pätkiä muistikortin koosta riippumatta)

Kuvia voi ihmetellä täältä

Sivuhuomautuksena - olin ihan eri paikassa sukeltamassa kuin yleensä heriksellä. Kattelin tuulen suuntaan suhteutetusti sopivan näköisen niemen jossa luulisi olevan ahvenia. Olin kerrankin oikeassa. Iso parvi oli ja huomattavasti isompia kaloja keskimäärin kuin siellä perinteisessä "ahvenpaikassa". Muutamia melko "mörköjäkin"...

Palauttava pk

2006-08-25T19:48:00.000+03:00

Ajattelin vetää kevytvauhtisen pk-lenkin palautellakseni puolikasta. Tarkoituksena oli siis vetää selkeästi alle aerobisen kynnyksen ja huuhtoa maitohapon rippeet ja muut kuonat pois. Pidin vauhdin siis hyvin rauhallisena. Asetin ylärajan 145:een ja pysyinkin reilusti sen alla suurimman osan lenkkiä. Keskisykkeiksi tuli 135.

Vauhti tuntui hyvältä (n. 9km/h) ja tuota olisi jaksanut vaikka kuinka pitkään. Täytyy ottaa ohjelmaan juosta tällaisia aina välillä. Suihkun jälkeen olo on kuin ei olisi lenkillä ollutkaan, mikä on kivaa vaihtelua tuntikausien jumittamiseen :)

Juoksentelin noin puolitoista tuntia ja matkaa kertyi kait vajaa 14km...Tuota vauhtia maraton menisi juuri alle 5 tunnin, eli aika kevyttä lönköttelyähän tuo on...

Kalastusta

2006-08-25T12:49:00.000+03:00

Lisäsin treenit.net:in linkin tohon ylös, toivottavasti se toimii...

Eilen oli taas vaihteeksi kalassa. Kyyti- yms. asioista johtuen, olin vedessä reilut 3 tuntia, mutta hyvin tuonkin ajan viihtyi.

Olen tähän asti kalastanut aika matalalla, sanotaan max. 4 metriä. Päätin nyt kokeilla vähän syvempää. Yleensä en ole siellä pahemmin hengannut, koska siellä on vain ollut aivan autiota. Autiota oli nytkin, kunnes tuli kohtaan missä termokliini kohtaa vedenpohjan. Tämä oli n. 7.5 metrissä. Huomasin yhtäkkiä uivani kirjaimellisesti ahvenkeitossa! Ihan mieletön kuhina ja keski-isoja ahvenia oli todella paljon. Pari isompaa mörköä kurkki parven reunalla, mutta jäivät tällä kertaa saamatta. 6 ahventa ammuin, joista 4 oli siinä vähän 200g molemmin puolin. Ei mitään kauheita mörköjä siis, mutta Kaukajärven tasoon ihan isoja. Tapani mukaan osumia oli ehkä 15% joten parempisihtiselle saalis olisi ollut valtava :)

Jotain tarttis tähtäykselle tehdä, en vaan kertakaikkiaan osu mihinkään. Rankensin semmosen kelluvan maalitaulunkin ja harjoittelin jokusen laakin siihen. Mutta pettymyksekseni osuin siihen käytännössä joka kerta, eli en varsinaisesti löytänyt tähtäyksestä mitään "vikaa" - ts. en oppinut yhtään mitään.

Mulle tappo on varma vain jos kala ui nuolen kärkeen. Kohtuullisesti osun vielä n. 0.5 metrin matkalta, mutta minusta tuntuu käsittämättömältä että joku voi ampua kaloja 1-2 metrin matkalta. Tuolle etäisyydelle menee mulla ainakin niin hehtaaripyssyllä, ettei mitään rajaa. Toisaalta, jos tehokkaan ampumaetäisyyden saisi noihin mittoihin, alkaisi isoa ahventa tulla ihan toiseen tahtiin. Noin lähelle niitä vielä pääsee suht helposti...

Erottelu

2006-08-24T13:53:00.000+03:00

Päätin siirtyä käyttämään treenidatan tallettamiseen treenit.net:iä. Kyseessä on tuollainen köykäinen treenipäiväkirja. Ei likikään täydellinen mutta mulle riittävä.

Tämä siksi että tuskin ketään kiinnostaa lukea sivutolkulla tilastoja jostain mun salitreeneistä, eniten ne kiinnostavat minua itseäni (toisin kuin kaikki muut mun jorinat, joilla on jo vankka fanikuntansa - not), mutta toisaalta haluan pitää sähköisenä kun olen niin laiska paperin kanssa puljaamaan. Kun ne ovat netissä, pääsen myös päivittämään niitä mistä tahansa, eli ei tartte olla just oma kone, saati sitten oma lehtiö aina mukana. Pistän tohon oikealle linkin treeneihin jahka keksin miten sen saa koneesta pihalle.

Tänne sitten kirjoittelen enempi fiiliksiä ja oivalluksia treeneistä ja muusta menosta. Tän päivän salista voisi todeta että tauot kannattavat. On ihan eri fiilis mennä taas vääntämään kun on lökötellyt pari viikkoa. Voimat ovat palanneet entiselleen jo nyt ja odotettavissa on että ne ylittävät edellisen huipun melko pian. Sitä ei vaan tajua silloin kun on hyvä "putki" päällä, että kroppa tottuu kaikkeen kun sitä tekee tarpeeksi pitkään. Lopulta liian säännöllinen (ja ennenkaikkea samanlainen) harjoittelu on vain kehityksen jarruna!

Puolikas

2006-08-23T20:45:00.000+03:00

Lähdin juoksemaan kaverin kanssa joka ei ole paljoa lenkkeillyt, joten pidimme vauhdin hyvin rauhallisena. Juostiin 2 kiekkaa suolijärveä, eli vajaa 9 km. Keskisykkeeni oli tuon jälkeen 117, joten päätin vetää vielä kiekan lisää vähän reippaammin.

Juoksu tuntui kulkevan, joten painoin vielä toisen kierroksen. Sittenpä olikin liian lyhyt matka puolimaratoniin että olisin malttanut jättää sen tekemättä. Matkaa vähän laskentatavasta riippuen on 21.5-23 km ja aikaa meni muhkea 2:20. Eli todella hidas vauhti, mutta eipä tuo sinänsä "tuntunut missään". Varmaankin pitkälle matkalle on aika hyvä strategia lähteä todella rauhallisesti ja ottaa paikat kunnolla auki, ennenkuin alkaa lisäämään löylyä - jos lisääkään. Mutta kuiteskin, antaa aika kivasti itseluottamusta pirkkaan, koska kyllä tosta olisi vielä ollut varaa jatkaa. Sitäpaitsi en ollut varautunut tuohon matkaan, joten juotavaakaan mulla ei ollut, mikä kyllä olisi tuonut lisää voimia merkittävästi. Kaloreita meni sykemittarin mukaan n. 1700, eli tänään on taas kunnon ilta-ahtaminen edessä että palautuminen pysyy raiteillaan.

Näin lenkillä 3 hirveä. Emo ja kaksi vasaa. Olivat ihan parin kymmenen metrin päästä lenkkipolusta ja paikallaan katsoa möllöttivät meitä uteliaita lenkkeilijöitä. Aika jylhä näky tuo hirvi tuolta etäisyydeltä. Aiemmin lenkillä vastaan tuli nainen jonka päälle hirvi oli meinannut kuulemma juosta viime vuonna, joten hän peesasi meitä hetken kun oli aiemmin nähnyt hirvet...Vaikka kasvissyöjäelukka onkin, niin on siinä sen verran lihaa ja sarvea että en kyllä haluaisi sitä kohti laukkaamassa nähdä.

Salikauden avaus

2006-08-22T08:41:00.000+03:00

Eilen vedin perussetin salilla. Käytin tarkoituksella vähän kevyempiä painoja ja tarkoitus oli lähinnä herätellä ja valmistella kroppaa taas aloittamaan säännöllinen pumppaaminen. Vaikka tässä tuli kuukausi pidettyä enempi tai vähempi täyttä taukoa (pari säälitreeniä tonne väliin), niin ilokseni voimat eivät olleet oikeastaan mihinkään hävinneet. Sinänsä koko touhu tuntui taas kovin nihkeältä ja rutiini puuttui. Ihan niin kuin juoksemisessakin, jos tauko venähtää liian pitkäksi tuntuu kuin aloittaisi taas aivan alusta. Noh, pari kertaa täytyy vaan piiskata itsensä väkisin niin kyllä se sieltä taas tulee.

Tänään olisi tarkoitus mennä kalaan/sukeltamaan mutta toisaalta olisi myös lenkkipäivä. Karua, mutta molempia ei enää voi tehdä. Lomalla se ei olisi ollut mikään ongelma, mutta nyt vaan loppuu päivästä tunnit kesken :/

Puskien kutsu

2006-08-21T09:58:00.000+03:00

Viikonloppu tuli taas vietettyä anopin lihapatojen ääressä. Tässä on elokuussa nyt ollut enemmän tai vähemmän samalla porukalla kolmet suuret juhlat, ja vaikka kivaa onkin ollut, niin on ihan helpotus ettei hetkeen tarvitse juhlaruokiin koskea. Mutta mikä tärkeintä, sain kenkäni takaisin, joten heti sunnuntaina synninpäästölenkille viikonlopun mässyjen jälkeen.

Tein taas samanlaisen nopeuslenkin ja juoksu kulkikin ihan mukavasti ja varsinkin kengät tuntuivat taivaallisilta. Jalkani kipeytyivät noilla sisäkengillä juostessa omituisesti ja vieläkin vähän arasti. Täytyy toivoa että kyseessä ei kuitenkaan ole penikat tms. krooninen vaiva. Tuli kuitenkin todettua että todella reilun kokoinen pizza ei ehkä ole optimitankkaus nopealle lenkille. Todella happamia röyhtäisyjä päästelin koko matkan ja keskittyminen oli vaikeaa. Lopussa taas puskien kutsu oli niin voimakasta, että piti kotiin tullessa portaat kävellä hyvin hyvin varovasti vahinkojen välttämiseksi. Mutta hyvä treeni silti. Kiristin nopeaan osuuteen sykkeen alarajaa pykälän 166:een. Ajattelin tällä tavoin hilata sitä hiljalleen ylöspäin, koska ei tuokaan vielä tuntunut ihan kuolemalta. Muutenkin pitäisi ehkä erotella nopeusosuus selkeämmin. Eli alku rauhallisemmin (nyt yli 160 myös alussa, optimi voisi olla luokkaa 150), ja selkeämpi kiristys lopussa. No en tiiä, pitää kattoa minkälaista tulosta alkaa tulemaan...

Jalat on taas vähän pipit, mutta ei niin pahasti kuin esim. edellisen sisäkenkälenkin jälkeen. Kipu tuntuu vähän niinkuin pohkeissa, mutta ei sitten kuitenkaan, eli pohkeiden venyttely ei tunnu oikeassa kohtaa, vaan kipu on vähän alempana eikä sitä saa oikein venyteltyä niin että tuntuisi oikeassa kohtaa...Ärsyttävää.

Viikon pitkä

2006-08-18T12:45:00.000+03:00

Olen ajatellut jakaa juoksutreenit jotakuinkin siten, että juoksen 2-3 vauhtilenkkiä viikossa ja yhden pitkän kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa. Tänään siis vaihtelun vuoksi pitkä. Tarkoituksenani oli juosta suolijärven lenkki 4 kertaa, mutta kolmannen jälkeen puskat kutsuivat jo siihen malliin, että katsoin parhaaksi poistua radalta. Eipä silti, tuotakin ilmiötä vasten pitäisi ihan oikeasti treenata jos pitkää kisaa mielii juosta. Puskailmiö iski tänään varmaankin siksi, että en nesteyttänyt itseäni eilisen yökalastusreissun jälkeen kunnolla, joten aamulla suoritin hätänesteytyksen. Nestehän ei tunnetusti imeydy nopeammin kuin oliko se nyt 0.9l/h, joten osa tästä sitten tuli läpi lenkin aikana. Juoksin siis lopulta 3 kiekkaa + alku/loppu pätkät, josta laskujeni mukaan tulee n. 14 km. Aikaa meni 1:16 ja keskisyke oli 159. Tarkoitus oli juosta matalammalla sykkeellä, mutta se vaan jotenkin lipsahti. Mutta jos mielii vielä aikaa pitentää, niin pitänee oppia hillitsemään myös vauhtia.

Sisäkengillä juokseminen alkaa todella tympiä, mutta onneksi tänä viikonloppuna saan taas oikeat kenkäni ja matkamittarin kehiin. Aah...

Virittelin aikani kuluksi kalareissuille opiskelijabudjettiin sopivan lampun (vaikken olekaan opiskelija). Ostin 7ah 12v suljetun lyijyhyytelöakun (20e), 35w halogeenipolttimon (jotain 8e). Tein "valopään" vanhasta rikkinäisestä pikkulampusta ja vetelin johdot suoraan akun napoihin ja akku vyölle. Virtaa toki vuotaa hieman vedessä, mutta hyvin tuolla virityksellä riitti yli 2 tunniksi valoa, ja hinta on sitä luokkaa että jo parin reissun kestettyään se on ollut kaupallisiin lamppuihin verrattuna lyömätön hinta/laatu -suhteeltaan. Eikä mulla ole mitään syytä olettaa etteikö se kestäisi enemmänkin...

Jatkokehitysideana ajattelin tiivistää toisen navoista epoksilla jolloin oikosulkuongelmaa ei tule vedessä. Lataamista varten vaan pitää sitten vetää toinen latausjohto "valopään" sisään.

Kalastajan lampuissa on se hyvä puoli, että koska syvyydet ovat varsin maltillisia, niin sen ei tartte kestää mitään 5 barin paineita. 2 bariakin olisi jo luksusta...Suljettu lyijyhyytelöakku on tiivis ja lisäksi täynnä nestettä, joten kokoonpainumisen vaaraa ei ole. Ongelmaksi jää vain tiivistää valopää, eikä sekään ole niin justiinsa. Eilenkin lirahti vettä sisään eikä se menoa mitenkään olennaisesti haitannut...Satojen eurojen lampussa se toki harmittaisi :)

Sitä samaa

2006-08-16T20:36:00.000+03:00

Juoksin lähes identtisen lenkin kuin viimeksi. Vähän kiristelin sykerajoja, eli nyt eka kiekka 160-170, toisella 165-175 ja viimeiset 5 min siten, että ylärajan hälytys piippaa kokoajan. En saanut henkisesti tänään irti revittää hamburgeria täysillä, mutta ihan kivasti loppua kohti nousi syke. Keskisykkeeksi lenkille tuli mukavat 168 ja loppua kohti olin kokoajan 180 tuntumassa. Kokonaisuudessaan "kympille" tuli 20 sekuntia parempi aika kuin maanantaina, eli ei oikeastaan mitenkään merkittävästi, mutta vähän vauhti kiristyi. Kun puhun "kympistä", niin en siis tarkkaan ole sitä koskaan mitannut, mutta kyseessä on aina sama lenkki, joten ainakin kehityksen osalta arvioitaessa tulokset ovat vertailukelpoisia.

Punttihommat on lomilla vähän jääneet. Töissä on hyvä, ilmainen sali joten tuntuisi tyhmältä maksaa touhusta. Toisaalta lomalla töihin meneminen edes salille olisi rikos ihmiskuntaa vastaan. Ostin kuitenkin leuanvetoa varten tuollaisen rekkitangon ja olen joka aamu ottanut tavaksi vetää sarjat. Olen pikkuhiljaa lisännyt painoa ja tänään oli n. 10 kg ylimääräistä. Vielä meni 6, 5 ja 4:n sarjat, eli ihan jees.

Leuanvetotanko on kyllä kurko hankinta. Maksoi 14e ja kun vielä 10e:n voimapyöräkin on kaapissa niin pystyy lomallakin tekemään suht monipuolista treeniä. Olen parina iltana tehnyt semmosta pientä settiä ylläpitomielessä (kehitykseen tähtäävä harjoittelu saa odottaa töiden alkamista), eli leuat, voimapyörä, punnerruksia ja kyykkyjä. Aika hyvin noilla jo tärkeimmät lihakset kunnossa pysyykin. Ei maksa paljoa hyvä lihaskunto...

Vauhtilenkki

2006-08-14T14:59:00.000+03:00

Noniin, päästiinhän sitä vihdoin asiaan.

Tänään eka ihan "oikea" lenkki pitkään aikaan. Päätin vetää klassisen nopeuskestävyys-lenkin, koska se on selkeästi heikko kohtani. Eli juoksin vain reilut 10km ja lenkin kesto oli 47 min. Alussa mukavaa lönköttelyä alueella 150-160 yksi kierros ja viimeiset 20 minuuttia vauhtia kiristäen (165-175) ja lopussa kaikki läpät auki.

Kokeilin toisella kierroksella hamburger hillissä pistää urut niin auki kuin sain. Oli aika jännä fiilis kun päässä alkoi jo sumenemaan, mutta löylyä pystyi silti lisäämään. Sain käytettyä sykkeen 187:ssä, mikä on jo melko lähellä laskennallista maksimia. Ehkäpä siinä Karvosen kaavassa on kuitenkin jotain perää...Selkeästi pitkä lepotauko on siinä mielessä tehnyt terää että maksimit saa otettua paremmin irti. Nyt jälkeen päin kun miettii, niin edellisessä treenirupeamassa alkoi ehkä olemaan pientä väsymystä loppua kohti, en ehtinyt palutua aina kunnolla ja välillä lenkki tahmasi todella pahasti. Täytyy nyt yritää keskittyä enempi laatuun kuin määrään.

Mittailin aamulla piruuttani leposykettä ja sain sen aika helposti laskemaan 45 tienoille kun vähän aikaa sängyssä köllöttelin. Ihan hyvä. Tästä on hyvä lähteä rakentamaan...

Käynnistelyä

2006-08-13T17:11:00.000+03:00

Yllättävän vaikeaa saada "konetta käyntiin" kun on pari viikkoa antanut repsahtaa. Mässyt maistuu ja lenkille ei tee mieli. Aina ajattelee vaan että "no, meen huomenna sitten".

Alkuviikko oltiin Venlan kanssa pyöräilemässä Turun saaristossa. Päätettiin ihan hetken mielijohteesta vuokrata turisti-infosta "mummopyörät" ja poljettiin pari päivää Saariston kehätietä. Mentiin vain semmosta leppoisaa 50-60 km päivävauhtia, mutta pyörät oli sen verran onnettomat että kyllä tuostakin aika hyvin hikeä sai pintaan. Oma pyöräni oli varmaan ainakin 4 pykälää liian pieni ja vaikka nostin satulan ihan tappiin, niin silti ajelin ihan kyyryssä.

Pyöräilyyn jäi kuitenkin sen verran nälkää, että kävimme sitten kotiin palattuamme "oikeilla" pyörillä heittämässä "pirkkalan lenkin", matkaa tuli 67km, mutta tuo ei ollut missän likipitäenkään yhtä rankkaa kuin saariston viiskymppiset. Välineillä on näköjään väliä. Välillä piti sahata mäkiä ees taas odotellessa että saisi edes vähän "treeniä" mukaan :)

Kalassa on myös tullut käytyä parikin kertaa. Viime kerralla tulin ekan kerran pois ilman mitään saalista. Ei vaan tullut vastaan mitään ammuttavan kokoista ja sen verran verenhimo on jo tyydytetty, ettei tartte pikkuahvenia lahdata ihan vaan sen vuoksi että saisi edes jotain. Sukeltaminen oli silti todella nautinnollista. Lieneekö vuodenaikajuttu vai mitä, mutta ahvenparvet ovat nyt valtavan kokoisia. Satoja tai tuhansia pikkuahvenia pelmahtaa paikalle kun on hetkenkin pohjassa ja ne alkavat näykkiä harppuunaa. Omituinen tapa sekin. Tyynellä kelillä oli myös mahtavaa vaan möllötellä pohjalla katsomassa kuinka isommat ahvenet tulevat syönnille ja neppivät parvesta pikkuraukat pois. Täys kannibaaleja näemmä.

Parin kalareissun jälkeen on nyt kuitenkin vasen korva melko kipeä. Luultavasti ulkokorvan tulehdus. Sitä kun ei ole pitkään aikaan ollut, niin olen tullut laiskaksi pirtutippojen suhteen. Noh, pitää se kai sitten kerran kesässä kärsiä että muistaa kuinka kipeäksi se ärtyy, niin muistaa taas vähän aikaa herutella otiborinia korvaan. Lisäksi joku pieni räkätauti tms on iskenyt ja kurkku on karhea ja lima lentää. Vähän arveluttaa esim. lenkille lähteminen, kun hengittäessä tuntuu selvästi rohinaa...Vaan pakko sinne polullekin on kohta lähteä jos pirkan hölkän juosta mielii...

Das Projekt

2006-08-07T11:21:00.000+03:00

Vähän on ollut hiljaista treenien suhteen viimeiset pari viikkoa. Lenkillä olen viimeksi ollut 3 tai 4 viikkoa sitten. Pari säälitreeniä salilla ehdin tuossa vetää, mutta muuten on aika mennyt ihan muissa puuhissa.

Ehkäpä alla oleva kuva selventää työn alla ollutta projektia hieman :)

Tänään on kyllä pakko puristaa joku pieni aloituslenkki, ettei paikat ehdi kokonaan repsahtaa. Oli niin hyvä putki ennen kisoja päällä, että olisi sääli päästää se notkahtamaan. Asetan tavoitteekseni Pirkan Hölkän ja alan keskittymään nyt hetkeksi juoksuun enemmän. Siellä onkin kohta vapaasukeltajilla ihan oma sarjansa :) Vielä tämä viikko menee kuitenkin epäsäännöllisesti koska pitäähän sitä nyt joku häämatka tai jotain tehdä...

Rössö on myös tehnyt parin viikon vanhempien luona löhöilyn jälkeen hyvin (kirjaimellisesti) näyttävän paluun, joten pieni kiristely on taas kohta paikallaan. On se vaan vaikeaa FFB:nä, heti kun kontrolli pettää hetkeksikin, paukahtaa viiden kilon vararengas vyötärölle. Syömisessä ei ole kuin moodit on ja off, kaikenlainen "kohtuukäyttö" on esim. makeisten suhteen aivan toivotonta. Alkakoot siis perinteinen P&L kuuri, eli "Puritaaninen kieltäytyminen ja Liikunta".

Päivitys:

Joo, tulipahan todettua että ehkä ei ole fiksuin aika lähteä lenkille kesän kenties kuumimpana päivänä noin puolen päivän aikaan. Meinasin ihan kirjaimellisesti pyörtyä...Juoksin vain puoli tuntia, joten päätin ottaa koneesta tehot aika hyvin irti...Keskisyke oli 167 mikä on mulle aika kova ja huiput 184.

Uusi Suomenennätys :)

2006-07-23T21:59:00.000+03:00

Kilpailut ovat takana ja jatkoistakin aletaan pikkuhiljaa toipua. Sukelluksen osalta saavutin sen mitä lähdin tekemään. Loppuilta ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta nukun nyt ainakin yhden yön ennenkuin käyn sitä märehtimään, koska ei sellaista suomalaisen stereotyypi itsesäälissä rypemistä kukaan halua lukea :) Mutta virheet on analysoitu ja niistä on opittu.

Sukellus oli muuten todella hyvän tuntuinen, mutta pohjalla tuli vietettyä vähän turhan pitkään aikaa kun en meinannut saada tagia oikein irti ja pujotettua käteen. Sinänsä lyhyt aika, mutta 9 sekuntia sähläystä voi olla hyvinkin se ero onnistuneen ja epäonnistuneen sukelluksen välillä kun puhutaan rajoille menevistä jutuista. Koko sukelluksen oli todella vahva olo, mutta aivan pintaan tullessa minule tuli yhtäkkiä sellainen olo, että en ollut ihan varma alanko sambaamaan. Varmaan se vähän naamasta näkyi, että olin vähän huolissani. Pintaprotokolla kuitenkin meni rutiinilla kun sitä on treenannut, joten valkoinen kortti sieltä tuli ja ilmekin lopulta kirkastui. Olisi kyllä kiva nähdä nauhalta miltä se näytti...Koko valmistautuminen oli mennyt ihan nappiin ja jo lämppäreissä huomasin että tänään kulkee ja olin sellaisessa "äiti maa"-vireessä, että vedessä oleminen oli vaan luonnollista ja helppoa. En ole mielestäni oikein koko kaudella päässyt tuollaiseen vireeseen, joten tunne oli hieno ja siitä oli luottavainen ja rento mieli lähteä tekemään itse sukellusta.

Koko kisa oli mainio tapahtuma ja Kimmo, Kalle ja muut järjestelyihin osallistuneet olivat huhkineet hartiavoimin töitä ja pistäneet parastaan. Oli outo tunne olla kisoissa pitkästä aikaa "turistina", mutta toisaalta ihan rentouttavaa. Syvyyskisan järkkääminen ei ole mikään simppeli juttu, joten vähintäänkin hattu nousee täällä otsalta (tai siis nousis, jos käyttäisin hattua). Kiitokset ja respect!

Enpä tiedä tulenko koskaan sukeltamaan syvemmälle. Ainakin se nyt tuntuu kovin kaukaiselta ajatukselta. Toisaalta, ei sitä tiedä miten sitä taas innostuu kun vähän vetää henkeä.

Mutta mikä tärkeintä, juoksu- ja punttiselibaatti on ohi, joten huomenna taas hiki virtaa! Yllättävän vaikeaa on ollut olla ihan vihanneksena viikko...

Loppusilaus

2006-07-21T10:49:00.000+03:00

Keskiviikkona meni ilman pakkausta 6:00. Ei siis mikään monsteriaika, mutta hyvä kuitenkin. Eilen pidin ihan täydellisen lepopäivän, kuten tapoihini kuuluu ja tänään illalla teen vielä yhden kuivastaticin. Valmistautuminen on sitten osaltaltani siinä.

ET:t julkaistiin tänään ja yllätyin hieman, että olenkin listan kärkipäässä. Eli jos onnistun, SE on minun. Olin 100% varma että ainakin Timo olisi nokittanut syvyyden ja luotinkin vain siihen, ettei mies jaksa 2:n syvän jälkeen tehdä enää kolmatta. Itsehän en osallistu varsinaiseen kilpailuun, pelkästään ennätysyritykseen.

Ilmoittamani syvyys on 55m. Päädyin lukuun siten, koska tiesin sen olevan saavutettavissani helpostikin ja toisekseen, syvin ranking tulossa FI:ssä on 54 metriä, joten minusta alle sen olisi ollut vähän noloa tehdä lajin ensimmäinen SE. Eihän tuo syvyytenä mikään hurja ole ja löytyyhän näistäkin kisoista sukeltajia jotka rikkoisivat sen minä päivänä tahansa, mutta alku ainakin. Täytyy nyt vielä toivoa että kaikki menee nappiin, mutta kyllä kait kaltaiseltani superatleetilta tuo pitäisi onnistua jos joku Doc Lopezkin vetää syvempiä ;)

Kauhean henkisen kamppailun jälkeen olen päättänyt, että luultavasti pakkaan hieman - sen verran että saan keuhkot oikeasti täyteen. En kuitenkaan mitään monsteripakkausta, niinkuin normaalisti tekisin. Lopullisen päätöksen teen kuitenkin sen mukaan mikä on fiilis lämppäreissä jne.

Yllättävän vaikeaa on ollut olla juoksematta tai tekemättä mitään muuta koko viikko. Sinänsä positiivista, koska elävästi muistan ajan jolloin juttu oli päin vastoin, piti pakottaa itsensä lenkille. Itseasiassa en ihan malttanutkaan olla. Kävin keskiviikkona kaupungilla pyörällä. Tarkoitus oli vaan rennosti polkea sinne, mutta aika suoritukseksihan se taas meni ja jokainen mummo oli pakko ohittaa. Kyllä siinä paita oli aika märkänä ja matkaa n. 20km, eli melkein treeniksihän sen jo voisi laskea...

Pieni pettymys

2006-07-18T09:07:00.000+03:00

Kävimme eilen Asikkalassa sukeltamassa ja lähdin sinne sillä asenteella että 51-52m menee helposti. Keli oli lähes täydellinen, aurinko paistoi eikä tuullut juuri yhtään. Köysi oli mieluinen, painoja riittävästi...Kaikki siis kohdallaan. Mutta jotenkin en vaan saanut päätäni kerättyä tekemään syvää sukellusta, itseluottamus ei ollut kohdallaan. Ei ole alla tarpeeksi syviä sukelluksia, että voisi todella luottaa siihen, että pystyn joka kerta samaan. Ehkä viime kerta oli vain onnenkantamoinen? Ehkä se oli vain hyvä päivä. Ehkä tänään hyydynkin 10 metriä ennen pintaa. Tällaiset pelkotilat ovat seurausta rutiinin ja kokemuksen puutteesta ja liian nopeasta syvyyden kasvattamisesta. Osaltaan terää syö se, että haluaisin tehdä sukellukseni ilman pakkausta. Se olisi niin helppoa ottaa se lisävarmuus siitä, että ahtaisi muutaman litran lisää ilmaa koneeseen, mutta jotenkin olisi niin paljon siistimpää pärjätä ilman. Saa nähdä mihin päädyn varsinaisessa sukelluksessa, mutta harjoituksissa en halua pakata toistaiseksi. Jos olisin sukeltanut 50 m kymmeniä kertoja ilman ongelmia, niin tottakai olisi helpompaa mennä sinne nyt. Itselläni tuollainen mukavuusraja on jossain 30m tienoilla. Tampereen olosuhteista johtuen, olen sukeltanut 30 metriin satoja kertoja. Pakattuna, ilman, FRC:nä, etuperin, takaperin, free immersionina, monolla, sterkoilla, hyvänä päivänä, huonona päivänä...Tiedän ja luotan siihen, että vaikka minulla olisi huono päivä, vähän ilmaa, molemmat jalat ja toinen käsi kramppaisivat, lanyard jäisi solmuun ja vielä pää uppoaisi mutaan, niin pääsisin sieltä silti koska tahansa pintaan. Mutta jossain 40 metrin jälkeen tulee itselleni se raja, varsinkin pimeässä ja kylmässä vedessä, että en olekaan enää ihan niin varma. Pääsenkö pintaan omin voimin jos jotain sattuu? Ja 50m tienoilla näköjään menee raja, josta en ole ihan varma pääsenkö ongelmitta pintaan edes optimioloissa. Toistothan tähän auttaisivat, mutta valitettavasti kisoja ajatellen niitä ei oikein ehdi enää tekemään. Täytyy siis hakea itsevarmuutta muuta kautta, eli tekemällä staticeja ja siten valamalla itseensä uskoa siitä että apnea kulkee ja lepäilemällä. Molemmat yhdessä nostavat onnistumismarginaalia reilusti, eli objektiivinen järki sanoo, että jos pystyin 50 metriä sukeltamaan jo kahdesti ilman ongelmia harjoituksissa, kesken treenikauden ja ei optimioloissa, niin heittämällä se menee myös nyt kun keskityn vain ja ainoastaan yhteen sukellukseen optimioloissa.

Eilen pelkoni ruumillistuivat sinänsä taas järjettömään muotoon, eli aloin yhtäkkiä pelkäämään, että 30 litran kanisterin noste ei riitä, koska olin lisännyt pohjalle 5 kiloa painoja. Pelko ei ollut ollenkaan rationaalinen, mutta yritä sitä nyt itsellesi uskotella. Sitäpaitsi vasta juuri nyt muistin, että vaikka edellisellä kerralla painoja olikin vain 5 kiloa vähemmän, niin sitä edellisellä taas siinä olis tuo ylimääräinen 5 kilon puntti, eli systeemi oli ihan testattu ja toimiva.

Free Immersion on lajina sikäli haastava, että sen treenaaminen on aina paljon monimutkaisempaa. Painoja pitää olla pirusti mikä jo yksistään vie sukelluksesta terää. Tuollaisen 15 kilon mötikän uiminen selälle, ja erityisesti sieltä pois, on sen verta rankka juttu, että eilenkin tuli taas luvattua itselle että "ei koskaan enää". Lisäksi turvallisuus on vähintäänkin arvelluttavaa ilman mitään vastapaino- tai nostosysteemiä. Tuollainen 50 metrin sukellus on jo hyvinkin harmaalla alueella sen suhteen, mitä on noilla painoilla järkevä tehdä. 5 kilon konstapainon voi vielä hätätapauksessa jotenkuten nostaa, ainakin jos on pinnalla pari jannua hääräämässä, mutta free immersion painoilla ei kertakaikkiaan ole muuta vaihtehtoa, kuin että sukeltajan pääsee omin voimin syvyyteen, johon turvasukeltajat tulevat vastaan. Enhän toki asettaisi luottamustani köyden nostamiseen konstassakaan, kyllä se lähinnä ruumiin nostoa on jos niin jouduttaisiin tekemään, mutta kaikki lisästressi on lisästressiä. Kuitenkin, em. syistä johtuen, freetä pääsee kunnolla treenaamaan todella harvoin ja siten rutiiniakaan ei oikein ole.

No, ei treeni ihan katastrofi kuitenkaan ollut, sukelsin pari kertaa 44m, mikä ei ole ollenkaan hullumpi sukellus sekään, varsinkin ilman pakkausta. Päätin että en ala pingottamaan maksimia kun fiilis ei vaan nyt osunut kohdalleen ja tyydyin tekemään sellaisia mihin mukavasti menee. Tein lisäksi paljon negatiivisia sukelluksia ja harjoittelin paineentasausjuttuja, ja ainahan "vesiaika" itsessäänkin vahvistaa psyykkistä sukelluskuntoa. Saas nähdä ehtiikö tässä enää veteen ennen kisaa, mutta vaikkei ehtisikään, niin lähden yritykseeni luottavaisin mielin. Ja mikään pakko ei ole mennä pohjaan asti, jos ei siltä tunnu.

Tänä aamuna jatkoin static-treeniä. Johtotähtenä nyt ajatus, että jos aion sukeltaa ilman pakkausta, niin lienee mielekästä treenata staticiakin ilman pakkausta. Oli vaihteeksi sellainen päivä että heti ekasta FRC:stä (4:20) huomasi, että tänään kulkee. Joten siitä sitten sarja FRC 4:45, 6:00 ja 6:20. Ei hullumpaa, kaksi yli kuutosen vetoa ilman pakkausta. Viime viikolla 6:20 oli vielä kova aika ihan ähkyyn asti pakattuankin.

Toki kaiken tämän seurauksena takaraivossa kytee ajatus. Miksi edes haluaisin mennä syvemmälle? Mitä siellä on? Pimeää ja kylmää...Olen jo nyt ihan hyvä sukeltaja ja pystyn mukavasti sukeltamaan niihin syvyyksiin, missä ylipäätään mitään nähtävää on. En tule koskaan olemaan ME-luokan sukeltaja, tai edes mitaliluokan sukeltaja kansainvälisesti, tai edes kotimaisesti. Joten miksi piiskata itseään sen syvemmälle?

Syvyyssukellus on monimutkaisempi juttu kuin moni haluaa myöntää. Ehkäpä on aika taas vähän painaa jarrua ja kasvattaa syvyyttä maltillisemmin. Jos joskus pääsen tilanteeseen jossa 50 metriä on kevyt heitto, niin helppohan siihen on pistää metri tai pari lisää.

En tajua mistä jotkut nimeltämainitsemattomat sukeltajat keräävät sen rohkeuden yrittää maailmanennätystä käytännössä joka kerta, vaikka viimeiset puolitusinaa yritystä ovat päättyneet tajunnan menetykseen. Eikö heillä ole itsesuojeluvaistoa ollenkaan?

Pohjat kympille

2006-07-13T21:21:00.000+03:00

Oli vahva ja energinen olo, joten lähdin lenkille periaatteella "pohjat kympille pitää juosta". Asetin T6:stä nopeushälytykset 13.5 km/h ja eikun menoksi. Ensimmäinen 5 kilometria kulki todella kevyesti, mutta lopussa sai kyllä piiskata henkiseltä puolelta aika hyvin lisää vauhtia, mutta ärsyttävä koneen piipitys motivoi kummasti. Lopulta kellot pysähtyivät aikaan 44 min 23 sek. Eli enkka parani 3 minuutilla. Rankkaa se kyllä oli ja lopussa tunsi todella juosseensa. Tuo tekisi laskujeni mukaan 2700 cooperissa. Joo joo, onhan se ärysttävää, kun lasken nopeuksia aina coopereissa, mutta mulle se vaan on ainoa vertailukohta tai jotain. Anyway, olisipa kova juttu jo joskus pääsisi 40 minuuttiin, eli 3 km cooperivauhtia. Mutta siihen pitäisi jo kiristellä aikalailla. Sitä voisi kuitenkin pitää jonkunmoisena rajapyykkinä jollekin.

Jos huomenaamulla tulee vielä staticissa pohjat, niin sitten mulla onkin vähän uudelleen miettimistä mun static-teorioissa :) Jotenkin en usko että siitä on kuitenkaan pelkoa.

Nyt pitää lopettaa juokseminen yli viikoksi. Nyyh :( Toivottavasti jaksan vielä sitten aloittaa uudestaan.

Aamustatic kulkee

2006-07-13T08:53:00.000+03:00

Eilen vetäisin 6:45 ja olin itseeni varsin tyytyväinen. Lämppärit lyhenevät ja staticit pitenevät. En malttanut olla käymättä salilla, joten ajattelin että tänään tulee sitten takapakkia. Mutta ehei, aamulla 7:15! Elämä hymyilee taas. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää mitä tuossa kropalle oikeasti tapahtuu. Kyse ei ole pelkästään henkisestä terän takaisin saamisesta, vaan apnea vaan kertakaikkiaan helpottuu. Nytkin nykäykset alkoivat 4:45 kun maanantaina vielä yli 3 minuuttia oli kova juttu. Mikä minussa muuttuu että näinkin lyhyessä ajassa alkaa tulla minuuttikaupalla lisää?

Anyways, kävin eilen illalla vielä Kaukajärveä koluamassa harppuunan kanssa, kun sain äkillisen inspiksen. Olin ihan toisella puolen järveä kuin viimeksi. Muutama havainto:
-Ahvenet ovat tällä puolella keskimäärin isompia. Sain pari ihan kivan kokoista ja melkein joka parvessa oli useita ammuttavan kokoisia
-En nähnyt yhtään rapua tai edes merkkejä siitä, että rapuja koko järvessä olisi
-Särjet ovat täälläkin lehmän kokoisia. Välillä oikein säikähti kun iso särkiparvi pelmahti paikalle "mitä noi on?!?". En ampunut yhtään vaikka mieli teki, koska ei niitä tulisi syötyä kuitenkaan - mitä niitä siis tappamaan.
-Haukia oli runsaasti

Alkuun ehdin jo turhautua, ettei täällä mitään ahventa isompaa edes ole, mutta kummasti vaan taas auringon alettua laskunsa alkoi haukia ilmestyä mestoille. Harmittaa yksi arviolta n. 2 kg hauki, josta ammuin ohi. Taisi jopa vähän nuoli kolhaista (ja sekös harmittaa vielä enemmän, nimittäin turha haavoittaminen). Näin saman hauen vielä paluumatkallakin, mutta se oli niin arkana ettei päässyt ampumaetäisyydelle. Noh, en syytä sitä siitä :) Sain kuitenkin 2 haukea, arviolta n. kiloisen ja toinen vähän pienempi, sekä kolme mukavan kokoista ahventa. Päätin tällä kertaa yrittää taas fileoida kalat, koska olen niin laiska etten jaksa alkaa suomustelemaan, ja se on muutenkin sisätiloissa kerrostaloasunnossa aika sottaista touhua. Taitaa olla elämäni 3 kerta kun fileoin kalaa, mutta harjoitus tekee mestarin. Ei se kovin sujuvaa ollut, mutta varsinkin hauista sain lopulta ihan ok kokoiset ja suht ruodottomat fileet aikaiseksi. Aiemmin on vähän tupannut jäämään liikaa lihaa siihen ruhoon kiinni, mutta nyt onnistui hyvin sekä fileointi, että nahan poisto. Ahvenet nyljin ja fileoin. Eipä isostakaan ahvenesta kyllä kummoista filettä saa, mutta kyllä nuo nyt kehtaa jo pannulle heittää...

Tänään varmaan tarttis käydä lenkillä. Ei tuo puntti näköjään ainakaan täysin tuhonnut apnea-kuntoa. Katotaan miten lenkillä käy :) Kun on tässä treenaillut vähän normaalia enemmän, huomaan että on hyvin, hyvin vaikeaa päästää irti ja levätä se 2 viikkoa. Mutta pyhä lupaukseni on, että ensiviikolla ei kertakaikkiaan mitään muuta treeniä kuin sukellusta tai hengenpidätystä!

Asikkalan sukellukset

2006-07-11T22:14:00.000+03:00

Vedin aamulla static-treenit koska tiesin illalla lähteväni sukeltamaan, joten iltatreeneistä ei tulisi mitään. Ihmeen hyvin kulki ja sain aikaiseksi sarjan 4:40, 5:30 ja 6:40. Viimeinen veto alkoi jo muistuttaa ihan oikeaa staticia :) Lohdullista huomata että romahdus ei olekaan niin paha kuin olin pelännyt. Varmasti olen viikon päästä jo 7 minuutin kunnossa. Kohtuullinen static-tulos antoi myös lisää itsevarmuutta syvyyssukellukseen. Vaikkei tulos päätä huimaakaan, niin ainakin tiedän olevani noin suunilleen ok apneakunnossa.

Ajelimme Väinön kanssa Asikkalaan n. viideksi. Hieman etuajassa siis, koska paikallinen jengi ilmaantui paikalle kun olimme jo keräämässä kamppeita. Sää oli kohtalaisen tyyni, vesi lämmintä ja kohtuu kirkasta, joten kaikki oli kunnossa. Tällä kertaa aseina olivat myös oma köysi ja poiju, joten senkin puolesta taas pari pykälää luottamusta lisää. Päätimme laittaa vain 12 kiloa painoja, koska jotenkin järkeilimme, ettei kumpikaan meistä jaksaisi vetää 15 kiloa ylös yksin hätätilanteessa. Noh, eipä se paljoa paremmin kyllä nouse tuo 12 kiloakaan. Pistimme suoraksi kuitenkin 50 metriä köyttä pienen palaverin jälkeen kun sain Väinön vakuuteltua että en aio kuolla sukellukseeni. Alusta asti kulki hyvin. Tein helpohkot sukellukset 32 ja 40 metriin ja valmistauduin vetämään yhden syvän. Alle tein 3 minuutin staticin ja sitten rentouduin ja lepäilin 3-4 minuuttia. Painoja oli niin vähän, että Väinö joutui antamaan hieman vauhtia pari ekaa metriä kun en alkanut uppoamaan ollenkaan, mutta lopulta päästiin matkaan. Oli aivan eri fiilis nyt kuin viime kerralla. Alas mennessä ei missään vaiheessa tuntunut oikeastaan epämiellyttävälle. Nautiskelin vaan kyydeistä ja vapaapudotuksesta, kunnes jalkojen alla tömpäshti pohjalevy. Tällä kertaa tein simuloidun taginpoiminnan, eli kosketin nopeasti levyä ja sitten ylöspäin. Myös ylös tullessa fiilis oli hyvä. Toki lopussa alkoi jo tehdä mieli pintaan, mutta homma pysyi henkisesti paremmin kasassa. Pidin nyt silmiä auki koko matkan, mikä auttoi ehkä pitämään "möröt" paremmin poissa. Luin deeperistä että silmien kiinnipitäminen pahentaa narkoosia, ja olisin ehkä varovasti samaa mieltä. Vaikea sanoa kuitenkaan, voi se johtua muistakin tekijöistä. Mielestäni sukellus oli varsin nopea, mutta kello väittää siihen kuluneen 2:47! Todella outoa ottaen huomioon, että viimeksi meni lähes puoli minuuttia vähemmän. Treenistä jäi hyvä maku suuhun ja kun Väinökin vielä sukelteli oman enkkansa, niin kelpasi lähteä suu messingillä Tamperetta kohti. Lopuksi kokeilimme vielä huvikseen sukeltaa pelkissä uikkareissa syvyyttä laiturin tuntumassa. Väinö voitti tämän kisan 6.6m vedollaan. Uskomattoman karmea tunne kun rysähtää 25-asteisesta vedestä termokliiniin. Koko kroppa menee ihan kramppiin eikä todellakaan tee mieli jäädä siihen fiilistelemään. Kyllä kait tuohonin voisi helposti totutella jos tarve olisi, mutta aika säälittäväksi jäivät uhosta huolimatta "viikinkien" sukellukset.

Niin joo, 50m free immersion siis meni ilman pakkausta ja paineentasaus perinteisillä Frenzeleillä. Suun olisin saanut täyteen varmaan vielä pohjallakin, joten paineentasauksesta ei syvyys hetkeen töki...Kaipa siitä pallean venyttelystä ihan oikeasti on ollut hyötyä...

Tos ny vielä toi pakollinen käppyrä:

Jostain se on aloitettava

2006-07-10T18:29:00.000+03:00

Kaksi viikkoa Asikkalan kisoihin, eli viimeistään nyt on korkea aika aloittaa keskittyminen taas apnea juttuihin. Se tuntuu yllättävän vaikealta, koska olen juuri saanut juoksuhommissa hyvän vireen päälle. Käyn kenties vielä kerran tai kaksi lenkillä vielä tällä viikolla, mutta ensi viikolla ei kertakaikkiaan mitään muuta fyysistä aktiviteettia, kuin sukeltaminen.

Mutta lenkkiä tai ei, on aika aloittaa kuivastaticit. Silloin kun tein niitä aktiivisesti, en aina jaksanut ymmärtää ihmisten narinaa siitä kuinka he eivät jaksa tehdä kuivastaticeja koska "se on niin kauheaa". Nyt kun taukoa on taas vähän ollut, pystyn samaistumaan fiilikseen. Se todella on aivan hirveää, ennenkaikkea henkisesti. Rutiini puuttuu ja halu taistella yli epämukavuuskynnyksen on nolla. Mutta ei auta ininä, se on vaan lähdettävä tekemään. Ettei motivaatio kuitenkaan kuole alkukuoppiinsa, niin pitää lähteä tekemään nousujohteisesti. Tavoite olisi päästä ensiviikon loppuun mennessä taas tuonne 7+ minuutin kuntoon. Tänään tein kolme staticia: 4, 5 ja 6 minuuttia. Tuon vitosen jälkeen olin ihan varma, että jo aiemmin tavoitteeksi asettamani 6 jää tänään tekemättä. Mutta lopulta se menikin suht helposti. Lopetin kyllä mielelläni tuohon, mutta jos olisi tarvinnut, olisi voinut jatkaa vielä ainakin 10-20 sekuntia suhtkot iisisti. Eli fiilis oli sellainen, että vaikka pahalle tuntuikin, niin olin täysin kontrollissa.

Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin kyllä se tästä nopeasti lähtee taas kohoamaan. Jospa ottaisi välitavoitteeksi että perjantaihin mennessä menisi 6:30.

Se luo lohtua, että tiedän static-treenin tuntuvan suoraan syvyyssukelluksessa. Välttämättä suorituskyky ei niinkään kasva, mutta suorituksesta tulee vähemmän tuskainen. Eli jos nyt menee FI:ssä 50m vähän puristamalla, niin toivon ja uskon, että tämän viikon loppupuolella se menee jo melko mukavasti (sikäli kun pääsen kokeilemaan).

Iltalenkki

2006-07-09T22:41:00.000+03:00

Päätin kuitata viikonlopun mässyt periaatteella "juostu kierros per viikonloppuna syöty jäätelöannos", eli kaikkiaan piti siis juosta 4 kierrosta. Alku- ja loppuverryttelyineen tuosta tuli 18.6km ajassa 1:32, eli keskinopeus 12.1 km/h. Ei hullumpaa, ja vaikka lopussa kyllä huomasi juosseensa, niin ei tuo ollut olleenkaan niin paha kuin olisin kuvitellut. Mukana oli puoli litraa vettä mikä tuntui riittävän ihan hyvin...

Training managerin mukaan tuohon paloi 1400kcal. Vaikka se onkin vain suuntaa antava arvio, niin eiköhän tuolla nyt parit jätskit ole anteeksi annettu :)

Viikonlopun anti

2006-07-09T20:28:00.000+03:00

Kävimme lauantaina porukalla Asikkalassa. Itsellä oli vähän suoraan sanottuna suoritusmeininki, koska tiesin, että syviä pitää nyt alkaa tehdä alle jos aikoo kisoissakin niitä tehdä. Enää ei auta selittelyt. Ja toisaalta, mahdollisuuksia tehdä syviä ennen kisaa on enää vähän...

Laitoin siis 50 metriä köyttä free immersionia varten. Köysi ei ollut ehkä lajia ajatellen ihan optimi, ja 30 litran poijukin on siinä ja siinä, mutta hyvin siinä pystyi tekemään.

Tein aluksi muutaman sukelluksen ihan totutteluksi ja voi hitto kun olin unohtanut mitä se suomen järvien pimeä ja kylmä ihan oikeasti tarkoittaa. Meininki on aivan toinen kuin jossain Kaatialassa tai edes Heramaanjärvellä. 20 metrissä on kertakaikkiaan mustaa, ja pirun kylmä. Parilla ekalla vedolla tuntui että ei tästä mitään tule. Pääsin hanuttamalla juuri ja juuri sen 20 metriä eikä ollut yhtään sellainen fiilis, että syvemmälle haluaisi mennä. Kasvatin kuitenkin hiljalleen syvyyttä ja tein paljon staticeja pinnalla ja pikkuhiljaa alkoi sukellusvire löytyä. Lopulta sukelsin 43 metriä ilman pakkausta, huilin kunnolla, tein pari staticia ja sitten pohjalevylle asti hieman pakkaamalla. Koska menen jalat edellä jäi siitä koneeseen lukema 48m. Sukellusta ei voi varsinaisesti kehua miellyttäväksi. Alaspäin oli ihan hyvä fiilis, mutta ylöstullessa iski jossain vaiheessa se inhottava tunne mikä joskus tulee, että "hitto, mitä jos en pääsekään omin voimin ylös". Tunne on ihan epärationaalinen, koska objektiivisesti tiedän ettei mitään hätää ole, mutta kylmässä ja pimeässä sille antaa helposti vallan. Oli todella vaikeaa pitää nuppi kurissa ja keskittyä vain olennaiseen. Tämä oli tietysti sikäli kaikkien oppien vastainen veto, että tuosta pääsee eroon tekemällä toistoja tiettyyn syvyyteen ja paljon. Ei se ole ihmekään jos jänskättää kun lähtee tekemään suoraan syviä. Koin myös pientä narkoosia, tai miksi sitä nyt sitten kutsuisikaan. Syvyydessä ajantaju sekoaa ja alkaa kuvitella asioita. Esim. köysi oli kierteisesti punottu ja pidin siitä kokoajan kiini. Tämä ilmeisesti pyöritti minua hiukan vapaapudotuksessa ympäri. Rationaalisesti ajatelle, en takuulla ole pyörinyt kuin puoli kierrosta, mutta siinä pimeässä pudotessa se tuntui siltä että kiepun villisti köyden ympäri. Kaikki tuollaiset pikkujutut saavat syvällä ihan väärät mittasuhteet, varsinkin kun ei ole tottunut noissa olosuhteissa syvälle sukeltamaan.

No, lopulta viimeisen 15 metrin aikana mieli kirkastui kun huomasi että hyvinhän tämä meni ja lopulta sukellus oli kuitenkin aika helppo. Aikaa meni vain 2:15, mikä oli lähes sekunnilleen sama kuin tuolla 43 metrisellä, eli teknisesti tuo oli parempi. En usko että paljoa tuota nopeampaa kyllä kannattaa pyrkiä, sitten alkaa rentous kärsiä. Täytyy nyt kuitenkin mennä ainakin pari kertaa vetämään vielä syviä ennen kisaa, että pääsee oikeasti vireeseen.

Tänään kun oli aika ja hyvä sää kävimme Venlan kanssa snorklailemassa Kaukajärvellä. Sainpahan kerrankin houkuteltua sen mukaan :) Ihan mukava ja rento meininki oli, pysyttiin kokoajan rannan tuntumassa, missä kaikki näkemisen arvoinen toki onkin. Sain otetuksi muutaman ainakin minun mittapuulla hyvä kuvan, niitä voipi ihmetellä täältä. Tuossa kuitenkin ehkäpä omasta mielestäni onnistunein mastiaiseksi

Nyt vielä iltalenkki päälle ja se onkin taas viikonloppu siinä...

Fiilistelyä pt2

2006-07-06T22:46:00.000+03:00

Eilen perinteinen sali, illalla hallitreenit. Vetelin ihan perinteisen kaavan mukaan ja taas tuntui että monouintiin löytyi pari uutta oivallusta. Pään asento alkaa vihdoinkin löytyä. Hassua kun olen tolkuttanut oppilaillekin sitä jo vaikka kuinka kauan, mutta vielä vaan tulee kurkittua salaa. Kun nyt uin sellaisella pään asennolla, että itseasiassa alaspotkussa voin nähdä räpsän kärjen vilahtavan, niin hommassa oli ihan uusi meininki. Siinä kaakeleita tuijotellessani huomasin myös toisen jutun. Aina kun "ylöspotkun" aikana kaakelit pysähtyivät. Tajusin että koukistan siinä kohtaa helposti polviani ja vastus käytännössä pysäyttää liikkeen. Parin treenivedon jälkeen löysin siihen hyväntuntuisen potkun millä liike pysyi kokoajan tasaisen rullaavana.

Lopuksi uin taas 1000m, mikä tällä kertaa oli yllättävän tuskaista, koska ojentajat olivat ihan sohjona salitreenistä. Vaparin käsivetojen loppuunvieminen otti todella koville, mutta sisulla sisulla.

Mutta asiaan. Tänään tavallinen sukellusreissu peruuntui, joten päätin mennä vihdoinkin Kaukajärvelle kalastamaan. Projekti mikä on pitänyt korkata jo pitkään. Olen monesti sanonut että Kaukajärvi on aliarvostettu sukelluspaikka. Nyt olen entistä enemmän sitä mieltä. Kun hetkeksi rauhottuu ja pysähtyy oikeasti katselemaan, niin järvihän kihisee elämää! Näkyvyys rannassa on yllättävän hyvä ainakin vielä. Syvällä se samenee, mutta siinä max 6-7 metrin huitteilla on useita metrejä näkyvyyttä ja paljon vilinää. Ensinnäkin, fakta mitä en ollut tajunnut aiemmin. Tuo järvi on aivan täynnä rapuja. Näin liioittelematta kymmeniä rapuja. Pari aikamoista monsteriakin. Suuria, satojen kalojen ahvenparvia, possun kokoisia särkiä jne. Ihmetyksekseni näin myös 4 haukea. En ole tainnut koskaan ennen nähdä veden alla haukea. Näistä 2 lähti kotiin. En viitsinyt ampua enempää, kun tuli sellainen fiilis että mitä noita teurastamaan, onhan sitä syötävää tässäkin. Ammuin myös yhden hervottoman kokoisen särjen, koska luulin sitä lahnaksi, sekä yhden ihan kivan kokoisen ahvenen.

Olin vedessä n. 2 tuntia ja tulin pois vain koska kello alkoi olla jo niin paljon. Olisin voinut fiilistellä siellä vielä vaikka kuinka kauan. Löysin pari todella mukavaa mestaa, mm. "kelppimetsän" (joo, ei kait se mitään kelppiä ole, mutta en parempaakaan termiä keksi), joka oli veden alta katsottuna upea näky. Pinnan päältä varmaan vaan ärsyttävää ahvenheinää. Parhaita hetkiä oli vaan möllötellä pohjalla ja katsoa kun valtavat ahvenparvet uivat aurinkoa vasten, sekä seurata rapujen kinastelua ahventen kanssa, sekä rapuja kalanraadon kimpussa puhdistustyössä. Sukellus kulki myös ja usein jouduin nousemaan ylös kellon mukana kun järki sanoi ettei pitempään uskalla olla kun on yksin liikkeellä. Mitään kiirettä ei ollut pois fiilisten puolesta. Tuntui hienolle väijyä kala, ampua, leikata kurkku auki, poistaa harppuunasta ja ladata harppuuna uudestaan kaikki yhdellä sukelluksella. Ehkä ensimmäistä kertaa pääsin kalastamisessa sellaiseen fiilikseen, missä vaan on jotenkin "yhtä" elementtinsä kanssa. Ei ollut mitään saalispakkoa, ei tavoitteita...Lipui vaan hiljaa ja rauhassa eteenpäin ja nautiskeli näkymistä. Ja kas, tulihan sitä kalaakin sitten.

No, hehkutus sikseen, mutta olen vaan niin täpinöissäni. Ehdottomasti top 5 sukelluskokemuksia ever. Suosittelen!

Päätin vetäistä illalla vielä puhdistavan lenkin. Piti saada "järven haju" hikoiltua pois iholta ja vähän veri taas liikkeelle. En edes yrittänyt nyt mitään puolentoista tunnin lenkkiä, vaan lähdin hakemaan 10km. Roopen innoittamana yritin pitää vähän reilumpaa vauhtia. Alussa juoksin 2900km cooperin ja sitten vähän rauhallisemmin loput. Lopulta kymppi meni aikaan 47:40. Alle 45 olis jo kova juttu mulle. Tosin tuossa voi satku tai pari heittää tuon mittarin kanssa, pitäisi käydä oikein radalla se kalibroimassa niin ei tarttis arvailla...

Fiilistelyä

2006-07-05T11:10:00.000+03:00

Sami Partinen aka "spar8" oli piipahtamassa Tampereella ja kyseli sukellusseuraa, joten kävin tutustuttamassa hänet kaukajärven tummiin vesiin. Vesi oli todella lämmintä ja kirkasta ja itselläkin kerrankin fiilikset about kohdallaan. Räpsä vähän puristeli ja pari kertaa piti ottaa se pois, mutta sekään ei haitannut menoa. Jotenkin veden alla tällä kertaa vain oli kiva olla. Tein rauhallisia sukelluksia 15-16 metriin, hengailin ja fiilistelin. Ei ollut mikään kiire pois.

Lopuksi sukeltelin vielä rannalla ihan fiilistelysukelluksia 4-7 metrin syvyydessä. Ihmettelin affenoita ja ravun raatoa, nautiskelin painottomuudesta ja kirkkaasta vedestä. Yli 2 minuutin sukellukset eivät tuntuneet ollenkaan väkinäisiltä vaan kokoajan oli kiva olla. Myös puku toimi hyvin eikä missään vaiheessa ollut kylmä. Päin vastoin, välillä jopa kuuma. Paikkailin sitä hieman ja luulen löytäneeni pari vuotokohtaa. Tai sitten kyse oli vain fiiliksistä, mutta kylmä ei vaivannut tällä kertaa. Kaukajärvi oli niin poikkeuksellisen hienossa kunnossa, että täytyy mennä sinne kalastamaan tässä joku ilta...

Illalla en hennonut enää rääkätä itseäni millään muulla. Tänään salitreeni + hallitreenit. Milloinkahan se halli menikään kiinni, joskus heinäkuussa...Toivottavasti ei tänään

Panokset kovenee

2006-07-03T23:38:00.000+03:00

Vedin tänään lenkillä 1:25. Tarkoitus oli vetää 1:15, mutta tuntui niin hyvältä että jatkoin vielä. Kieltämättä alkoi lopussa jo askel vähän painaa. Tuon mittaiselle lenkille olisi juomapullo jo ihan tervetullut, varsinkin näillä keleillä. Tiedä sitten pitääkö vaaka paikkansa, mutta sen mukaan painoa hävisi lähes 3 kiloa. Tuskin kuitenkaan ihan niin paljoa hikoilin, mutta helposti kai tuossa litra pari haihtuu.

Tuumailin siinä köpötellessä, että voisin kasvattaa lenkin tuonne 1:30:een tasaisesti nostamalla. Sitten en lisää enää ajallisesti pituutta, vaan laitan nopeushälytykseen joka lenkillä 0.1 km/h lisää, eli kiristän vähän tahtia.

Nyt vetelin n. 12 km/h ja vähän reilut 17 kilsaa. Eli ensikerralla pistäisin 12.1 km/h jne.

Pikkasen alkoi taas polvi vihoittelemaan. Hyvin se on kestänyt nyt, mitä nyt alkukaudesta pikkasen nikotteli, mutta se voi vielä lyödä kapuloita suunnitelmiini. Kyseessä on ns. "juoksijan polvi", mihin kyllä auttaa totuttelu ja ennen kaikkea venyttely. Ei siis varsinaisesti mitään rikki, mutta piru kun se on kipeä kunnon lenkin jälkeen.

Kesäkausi kovimmillaan

2006-07-03T08:25:00.000+03:00

Tylsät tilastot lyhyesti: pe salilla, perus setti. Nostin kyykkypainot 90:een ja hyvälle tuntui. Myös dippi alkaa kulkea. Alkukankeudesta päätellen olikin kyllä korkea aika ottaa se mukaan.

Lauantaina lenkki 1h 10min. Oli taas vaihteeksi yllättävän hyvin puhtia. Vauhti oli tuollaista 12km/h, eli ei mitään tappovauhtia mutta ihan reipas kuitenkin.

On ollut taas sellaisia kelejä ja luvattu myös tälle viikolle, että täytyy oikeasti alkaa nyt sukeltaa myös. Toisekseen, Asikkalan kisa lähestyy kovaa vauhtia ja ei sinne ihan valmistautumatta viitsi mennä. Pyhä lupaukseni on yrittää päästä veteen vähintään pari kertaa viikossa ja mielellään syvähköjä sukelluksia ainakin kerran viikossa. Ilmoittamani FI tulos on maltillinen (paljon suurempiakin lukuja pyöri mielessä), mutta kuitenkin paljon syvempi mihin olen koskaan FI:tä sukeltanut. Luotan kuitenkin siihen että seuraavan 3 viikon aikana saan homman kasaan koska peruskunto ja valmiudet ovat hyvät. Jos en kuitenkaan saa niin en kyllä sukellakaan.

Viikonloppuna olisi ollut Asikkalassa kova kuhina ja mieli teki paikalle päästä. Käytännön syistä se vaan olisi mennyt niin vaikeaksi. Varsinkin sunnuntaina kieltämättä hieman poltteli, kun olimme purjeveneella vain parin kymmenen kilsan päässä, mutta ei sitä voi veneellistä ihmisiä kiduttaa omien mielihalujensa mukaan :)

Pyrin pääsemään lenkille/hallille vielä pari viikkoa ainakin 3-4 kertaa viikossa. Punttia ehkä vielä tällä viikolla kerran tai pari, mutta sitten himmaan kisoihin asti ja keskityn pelkästään hengenpidätysjuttuihin.

Cooperin testi

2006-06-29T18:36:00.000+03:00

Juostiin tänään tuo paljon puhuttu cooperin testi. Lähdin juoksemaan sillä asenteella, että pidän kolmen tonnin vauhtia ja kiristän lopussa vähän minkä irti saan. Suunnitelma piti muuten hyvin, mutta kiristys jäi aika vaisuksi. Lopulta matkaa kertyi 3050m. Suoraan sanottuna lievä pettymys, mutta onhan tuo nyt kuitenkin ihan jees. Syksyllä pitäisi päästä siis 3350 noin pyöreästi. Varmaan siihen pitää jo vähän treenatakin, hittolainen. Tosin luulen että kun jätän puntin vähemmälle ja pudotan painoakin 4-5 kiloa, niin siitä tulee jo kummasti lisää virtaa.

Sykkeet ja vauhti pysyi aika tasaisena, lopussa sain 182bpm, mikä on tietääkseni oma enkka. Olosta päätellen tuo lienee aika lähellä maksimia. Ehkä ihan hitusen olisin voinut vielä tiristää lisää, mutta ei kyllä paljoa. Teki mieli vielä lähteä jäähdyttelylenkille, mutta aattelin olla HC ja ihan vaan levätä loppupäivän.

Eilen käytiin pitkästä aikaa sukeltamassa. Menimme Väinön kanssa moikkaamaan Kallea Kaatialaan. Keskityin free immersioneihin ja kun tuolla ei syvyyttä ole kuin se 30m niin sukeltelin FRC:nä. Fiilis ei ollut ihan paras mahdollinen ja kokoajan oli vähän semmonen olo ettei oikein kulje. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna, ei se ole ihan huono treeni jos viitisen kertaa käy 25-30 metrissä FRC:nä. Lopussa vedin vielä ihan tyhjillä yhden 10 metriin. Kun keuhkot olivat kunnolla kasassa tuntui köydestä nykiessä selvää puristusta rinnan alueella. Vähän jo säikähdin, mutta mitään hengitysoireita ei tullut. En kuitenkaan enää enempää viittinyt rääkätä itseäni. Lopuksi meidän piti Kallen kanssa käydä hengailemassa sukelluskellolla, mutta n. 10 metrissä vasen korvani veti ihan täyden lakon. Tuota sattuu harvoin, mutta aina välillä ja aina samaan korvaan. Typeryyksissäni pysähdyin ja yritin tasata väkisin. Menihän sinne ilmaa hirveän turinan saattelemana, mutta sain aikaan reverseblokin ja ylöstullessa oli sellainen narina ja turina korvassa ettei mitään rajaa. Ilmeisesti sain jotenkin limaa tai sylkeä työnnettyä korvaani. Vähän araksi se jäi mutta tänään ollut jo parempi. Harmitti kuitenkin, pitäisi minut tietää paremmin.

Vedessä huomasi selvästi sen, ettei tällä kaudella ole oikein tullut sukellettua. Oli vähän semmonen olo kuin olisi ihan vieraassa elementissä taas. Pohjalla ei viihtynyt, siellä oli vaan kylmää ja inhottavaa. Täytyy nyt ottaa ihan tietoisesti projektiksi käydä vähintään kerran pari viikossa vedessä, että pääsee vireeseen. Kausi on parhaimmillaan, joten selittelyt ei kelpaa :)

Jotenkin minusta tuntuu että minulla on kylmempi kuin ennen vanhaan. Osa tietysti selittyy biopreenin puutoksella, mutta alkaa tuntua että jotain muutakin tuossa on taustalla. Sain nytkin pohjalla oikein "kylmänykäyksiä". En tiedä alkaisiko puku väsyä jotenkin tai onko siinä liika reikiä vai mistä on kyse. Kylmä kuitenkin tahtoo tulla...

Eikö ihmisillä tosiaan ole parempaa tekemistä?

2006-06-27T21:40:00.000+03:00

Siis mitä hittoa, keskellä parasta kesää jengi lilluu jossain uimahallissa. Menisivät järveen uimaan :) No, anyway, menin altaalle illalla, mutta en saanut rataa kun oli niin paljon uimareita. Vetelin siis ilman räpsiä delfareita, uin 1000km vaparia ja sukeltelin vähän tyhjillä - joka välissä kävin kysymässä "joko nyt". Kahdeksaan mennessä meno ei vieläkään ollut hiljentynyt tarpeeksi, joten sain tarpeekseni ja lähdin kotia.

Koko päivä on ollut ihan hanurista. Ajattelin että kunnon treeni pesisi pahan mielen pois, mutta ei siitä jäänyt käteen kuin lisää samaa. Noh, ainakaan tästä huonommaksi ei kai juuri voi mennä.

Niin juu, luulitte varmaan jo että oli luopunut palleavenytyksistä ja tyhjien keuhkojen staticeista aamuisin. Ehei, vähän luovaa taukoa vaan :) Tänään vedin taas perinteisen setin. Staticissa sain 1:30, mikä oli yllättävän hyvä tauon jälkeen. Tuohon on kyllä aamulla puoliunessa todella vaikea motivoida itseä. Ei ole eka asia mielellä silloin hengenpidätys, eikä varsinkaan tyhjillä keuhkoilla...

Lomat on lusittu

2006-06-26T21:53:00.000+03:00

Juhannus tuli vietettyä melko rauhallisissa merkeissä. Söin hyvin ja lepäsin, ei mitään hirveetä örvellystä. Kolme päivää täyslepoa teki kuitenkin ihan hyvää. Torstaina kävin vielä vetämässä epätoivoiset pumpit salilla että saisi viikonlopun mässäilystä kaiken irti kasvumielessä :)

Tänään päivällä salilla perustreeni. Kulki sinänsä ihan hyvin, mutta jotenkin tuo salitouhu alkaa tökkiä. Ajattelin ottaa heinäkuun alusta Asikkalan kisoihin asti vähän aikalisää salitouhuista, tai ainakin keventää sitä puolta hetkeksi. Kestävyyslajit taas tuntuvat maistuvan, joten pistetään niihin vähän lisää tarmoa.

Ajattelin alkaa kasvattaa lenkkien pituutta nousujohteisesti, joten vedin tänään 1h 5 min, josta tuli 13.5km. Tarkoitus on vedättää itseä vanhalla hyväksi havaitulla konstilla, eli kasvattaa lenkin pituutta joka kerta 5 minuutilla. Samalla ajattelin vetää taas vaihteeksi kalorit vähän miinukselle ja karistella "bulkilla" kertyneitä ylimääräisiä renkaita vyötäröltä pois. Mitään varsinaista dieettiä en toistaiseksi kuitenkaan ala pitämään, koska ei treenissä sitten olisi mitään mieltä.

T6 sekoili jotain kummallista. Lenkillä vielä näytti kaiken ok, mutta kun yritin ladata tietoja koneelle sain nopeudeksi 869 km/h, lenkin pituudeksi 7 kilometria ja keskisykkeeksi 4. Ei vissiin nyt mennyt ihan nappiin. Harmi kun valitsin "tuhoa koneen muistista", niin en pääse kokeilemaan uudestaa oliko kyse vain tiedonsiirtohäiriöstä vai jostain muusta...

Saved by the bell

2006-06-21T22:27:00.000+03:00

Sainkin tänään treenailla hallilla ihan yksin, kukaan muu ei näemmä ehtinyt paikalle. No ei se mitään, koska tarkoitus oli muutenkin tehdä tekniikkapainotteista juttua.

Alkuun perinteiset 8x25 delfarit ilman räpsiä ja sama selällään. Uin sitten monolla 8x50m. Välillä löytyi taas ihan hyvän oloisia vetoja, harmi ettei ollut ketään kuvaamassa että olisi voinut nähdä oliko se vain kuvitelmaa. Vedän tosiaan näitä ilman kaulapainoa nykyisin Kallen kehotuksesta ja ihan hyvälle se tuntuu niinkin.

Ajattelin pitää hetken hauskaa, joten sukeltelin vähän tyhjillä keuhkoilla väliin. Palleavenytyksistä ja staticeista tyhjillä on selkeästi ollut hyötyä. Vaikka en ole aikoihin sukellellut tyhjillä, en nyt kertakaikkiaan saanut minkäänlaista "kiristävää" tunnetta aikaiseksi, vaikka pakkasin negatiivista niin että kurkku oli jo ihan lommolla, ilmaa ei kertakaikkiaan enää tullut enempää pihalle. Hieno fiilis sinänsä. Samalla refleksi heräsi hienosti ja lopussa FRC hengailut piti keskeyttää kellon, ei fiilisten mukaan. Ei viittinyt hengailla liian pitkään kun olin yksin, mutta fiilisten puolesta olisi mennyt vielä vaikka minuutti tai pari.

Uin sitten 400m kumiräpsillä ja otsasnorkkelilla. Kevyeksi palautumsieksi suunnittelemani setti olikin yllättävän tiukka! Pintauinti vaatii aivan omanlaisensa tekniikan ja snorkkelilla on vaikea rytmittää hengitystä kun potkii delfaria. Maalaisjärki sanoo, että jos minulla on vaikeaa uida 400m pehmeillä kumiräpsillä kokoajan hengittäen, niin mitä toivoa on sukeltaa 150m hengittämättä raskaalla monolla? Tätä siis lisää jatkossa, varmasti tekniikka hioutuu vähän samaan tapaan kuin vaparissakin, kun tarpeeksi tekee.

Loppuun 1000m vaparia, tuntui jo ihan hyvin, mutta olisin jatkanut ellei olisi tullut valomerkkiä. Lähtiessäni altaasta ainoastaa viereisellä radalla treenannut räpyläuimari oli enää vedessä. Kovaa treenaa tuokin tyttö, oli meinaan sillä radalla jo silloin kuin tulin, eikä liike kyllä pysähtynyt hetkeksikään siinä puolentoista tunnin aikana :)

Flyerin modaus pt 2

2006-06-20T20:47:00.000+03:00

Epätoivoiset yritykset saada monostani vielä harjoituskelpoinen jatkuvat. Se on ollut nyt muuten ihan hyvä, mutta kuten aiemminkin todettua, reiät jotka tein aikanaan ukkovarpaan kohdalle hiertävät ukkovarpaan ekasta nivelestä ikävästi. Palasin osittain alkuperäiseen visiooni ja ruiskutin sisäosaan reilusti silikoonia ja työnsin "kipsijalat" sinne yöksi muhimaan. Lopputuloksena toivoin että nuo reiät täyttyisivät silikonillaja räpylän sisälle muodostuisi myös semmoinen jalanmuotoinen tukeva tsydeemi. Homma toimi ihan ok, ainoo vaan että silikonia olisi saanut olla enemmänkin. Mutta nyt se tuntui jalassa jo ihan hyvältä. Ei vieläkään täydellinen, mutta selkeesti parempi.

Oli todella nuhjuinen olo tänään ja olin hyvin lähellä jättää treenit sikseen. Juokseminen tai mäen polkeminen ei oikein houkuttanut. Painostin itseni kuitenkin altaalle sillä verukkeella, että pitäähän tuota uutta viritystä testata. Hyvä että menin, koska se oli yksi parhaita allastreenejä pitkiin aikoihin.

En saanut aluksi rataa räpsälle, joten alotin uinnilla. Uin 2 km vaparia, vuorotelleen jokainen 200m hengitys 1/4 ja 1/2. Aikaa meni 41 minuuttia, eli ihan mukava vauhti ainakin minun kyvyilleni. Pikkasen alkoi hiilidioksidi kivistää päätä, mutta muuten jaksoi yllättävän hyvin. Kävin sitten testaamassa monoa. En ehtinyt paljoa fiilistellä kun aikaa oli 20 minuuttia. Uin 8x50m yrittäen keskittyä taas tekniikkaan. Yllättäen siltä löytyi taas monta hyvää juttua ja sain muutamalla kierroksella homman loksahtamaan aika hyvin paikalleen. Alan pikkuhiljaa sisäistää sen "perseen nostaminen"-jutun. Siis tarkoitus ei sinänsä ole nostaa persettä, vaan sillä saadaan lantio liikkumaan hyvin taakse. Vielä kun jalat pysyivät suorassa ja otin vatsan mukaan niin välillä kaakelit vilistivät oikein silmissä, vaikka poljin ihan rauhallista tahtia. En malttanut olla kellottamatta viimeistä vetoa. Siihen meni 28s vaikka en todellakaan pitänyt kiirettä. Aika hyvin, koska tuo oli vielä viime syksynä mulle "sprintti". Pitäisi vaan päästä tekemään toistoja ettei liike unohdu ja saisi sen lihasmuistiin. No, onneksi huomenna on ihan treenivuoro...

Uusia leluja

2006-06-19T21:26:00.000+03:00

Kun motivaatio on hakusessa, pitää ottaa tekniikka avuksi. Kaltaiselleni nörtille kaikki tekniset vipstaakit ovat aina ilon lähde, joten palkkapäivän kunniaksi ostin viimein pitkään himoitsemani jalka-anturin T6:een. Kyseessä on siis kenkään kiinnitettävä pikku kiihtyvyysanturi, joka kertoo sitten minulle sykkeen ja harjoituksen pituuden lisäksi kuljetun matkan ja nopeuden. Olin hieman skeptinen vehkeen tarkkuuden suhteen, mutta ei se nyt ainakaan ihan metsässä ollut. Kylttien mukaan 4.3 km lenkille se sai pituudeksi n. 4.1km ihan suoraan paketista ilman mitään kalibrointeja. Eikä tuosta lenkistä voi tietää kuinka pitkä se oikeasti on. Tunnetusti noissa viitoissa satku tai pari ei paina mitään. Mutta tulos on kuitenkin selkeästi luokkaa "uskottava". Juoksin tuon kahdesti plus kotimatkat päälle, eli n. 9.5 km.

Itse ainakin sain kovasti lisäkiksejä siitä, että näen kokoajan juoksunopeuteni. On paljon helpompi piiskata itsestään tehoja irti kun on joku objektiivinen mittari mitä vasten verrata. Muuten lenkki tuntui jotenkin normaalia raskaammalta, erityisesti pohkeet olivat ihan hiilenä. Juoksin tuollaista 12 km/h, mikä on vielä ihan rento vauhti, mutta monessa mäessä sai purra hammasta ettei vauhti hyytynyt. Ehkäpä pitäisi antaa kropalle vähän pitempi lepotauko.

No ok, kävin kyllä tänään myös salilla, mutta en pohkeita siellä rääkännyt, muuten en kyllä ihmettele että se vie parhaimman terän juoksusta. Jälleen tuntui että hapen puolesta olisi voinut pistää lisääkin vauhtia. Ei tietysti ole mitään järkeä käydä samana päivänä salilla ja lenkillä, mutta kun pitihän tuota vehjettä päästä testaamaan.

Kalliita vaan ovat insinöörin lelut. T6 maksoi aikanaan 370e ja tuo podi 99e. Noillahan ostaisi jo melkeen juoksumaton...(missä tosin IMO ei ole paljonkaan vehkeenä järkeä, jos lenkkipolulle on kirjaimellisesti kivenheiton matka)

Perus lenkki

2006-06-17T14:05:00.000+03:00

Oli hyvä sää ja semmonen fiilis että voi juosta ihan perinteisen lenkin tällä kertaa, ilman mitään intervalleja tai muuta hössötystä. Juoksin 2.7 km lenkin 5 kierrosta, eli tuleeko siitä nyt 13.5km. Sykemittari ei ollut mukana, mutta vauhti oli ihan reipas, aikaa meni 1:04, eli coopervauhtia tuo tehnee n. 2500. Lohdullista oli että vedin viimeisen kiekan reilusti alle 12 minuutin, joten kyllä sieltä sitä vauhtiakin tarvittaessa löytyy. Lenkki tuntui taas "hapen puolesta" yllättävän kevyeltä, mutta minulla oli vanhat kengät jalassa joilla en ole juossut pitkään aikaan, ilmeisesti sen takia jalkoja alkoi särkeä ja puuduttaa jo aika alussa - mutta ei se menoa haittaa :)

Nyt kun paikat alkaa vihdoin taas heräilemään lenkkikauteen, voisi alkaa pikkasen lisäämään pituutta noihin. Toisaalta olen tehnyt niitä bored to death lenkkejä elämässäni ihan tarpeeksi. Juuri nyt n. tunti mutta reilummalla vauhdilla tuntuu mielekkäämmältä...

Helvetin porteilla

2006-06-15T21:26:00.000+03:00

Koko viikon on kalvanut huono omatunto kun ei ole sukeltanut vaikka on ollut vuosisadan kelit. Noh, tänään vihdoin puoliväkisin liikkeelle. Päätimme mennä legendaariselle Heramaanjärvelle. Viimeinkin koko kevään pelkäämämme uhka realisoitui ja järvelle vievän tien aivan alkuun on ilmestynyt jykevä puomi. Aikaisemmanhan jotkut kansalaisaktivistit rikkoivat, mutta reservinupseerit ovat näköjään sen verta tarmokasta väkeä, että eivät pienestä lannistu. Tuo nykyinen on sen verta jylhää tekoa, että tuskin se siitä ihan pian häviää. Kaiken lisäksi sitä on tuotu pykälä eteenpäin, eli vanhalle "portin eteen" paikallekaan ei saa enää autoa.

Toisin sanoen, legendaarinen Heramaanjärvi rastitetaan käytännössä pois sukelluskohteiden joukosta :( Todella harmi, koska Tampereen seudulla ovat näin ollen edes jotenkuten järkevät paikat nyt todella vähissä.

Suuntasimme siis Kaukajärvelle. Olisi oikeastaan voinut jo siinä vaiheessa vaan suunnata McDonaldsin kautta kotia tai joitain, mutta sisulla piti vaan mennä. Ei jaksettu edes laittaa poijua ja köyttä, vaan mentiin "fiilistelemään". Sekin on ihan kivaa yleensä, mutta mono puristeli jalassa niin lujaa, että vaikea siinä oli keskittyä mihinkään euforiaan. Hitto vieköön että voi yksi väline tuhota ilon koko harrastuksesta. Pakko se vaan on vaihtaa, ei tässä muu auta. No, oli se sukeltelu kuitenkin tavallaan ihan kivaa, mutta täytyy sanoa ettei kautta ehkä kannata avata Nizzan reissulla, se kannttaisi säästää kauden loppuun. Tympii tulla kotivesiin sellaisen reissun jälkeen...

Oli sen verta sisuuntunut fiilis, että päätin rankaista itseäni fyysisesti ikävimmällä tavalla mitä keksin. Siis lukonmäkeen! Olisin halunnut lopettaa jo kolmannella vedolla, mutta sisutin kuusi. Kaksi ekaa pykälää isommalla vaihteella. Kummallista kyllä, en saanut maksimisykettä edes 170:een, vaikka kuinka poljin. Jalat sain kyllä ihan piippuun joka kerta ja vauhtiakin oli enemmän kuin aikaisemmin. Tavallaan tämän pitäisi olla kai hyvä juttu - kehitystä on siis tapahtunut. Mutta toisaalta, hittoako minä siellä poljen jos ei se "tunnu missään". Ok, tuntuuhan se jaloissa, ja lujaa tuntuukin. Itseasiassa se tuntuu aivan kaamealta. Pitää siis ottaa tämä kai jatkossa lähinnä jalkatreenin kannalta. Hapen puolesta olisin voinut vetää vaikka tuplalenkin. Happihommat täytynee jatkossakin hakea juoksemalla. Taas vetelin vähän kiertoteitä takaisin ja treeniä tuli 50min täyteen. Viikon pyöräilysaldo on tuolla 50km huitteilla. Ihan kiva, mutta toisaalta, tuon verran pitäisi mennä melkein per lenkki...

Vieroitusoireet

2006-06-14T21:43:00.000+03:00

Lopetin kahvin juonnin pari vuotta sitten ja päätös oli aikanaan hyvä. Jossain vaiheessa join kuitekin kupin silloin tällöin, esim. tärkeässä koulutuksessa tms, pysyäkseni skarppina. Homma on jossain vaiheessa repsahtanut sitten taas kun nyt menee taas puoli tusinaa kuppia päivässä. Lopetin siis taas :) Tästä välitön seuraus on kaamea päänsärky, mutta onneksi tiedän että se helpottaa jo huomiseksi.

Aamuapneat meni samaan kategoriaan kuin eilenkin. 1:20 hirveän pinnistelyn jälkeen. Täytyy varmaan kohta vaihtaa treeniä koska tuo alkaa käydä henkisesti aika raskaaksi.

Tarkoitukseni oli käydä ruokiksella salilla, mutta päivä oli töissä sen verran hektinen, etten ehtinyt. Lopulta menin vähän ennen viittä valmiiksi jo pieni vitutus päällä ja päätä kivistäen. Motivaatio oli about nolla, mutta sain kuitenkin runtattua läpi leuat, dippi, kulmasoutu, voimapyörä, haba. Hallille piti päästä seiskaksi, joten ei siinä paljoa ehtinyt kuin pari leipää naamariin ja menoksi.

Hallilla alkoi päivä pikkuhiljaa helpottaa kun alkuun lilluin vaan pohjassa jonkin aikaa. Täytyy vaan todeta että hyvää stressinhallintaa tuo sukellus. Vetelin sitten 8xilman räpsiä, 8x selällään ja 8x50m monolla. Monotreeni maistuisi muuten hyvälle, mutta nuo varpaiden kohdille leikkaamani reiät hinkkaavat ukkovarvasta todella ikävästi. Harmi kun aikanaan leikkasin ne liian pitkälle. Ajatus oli hyvä, mutta toteutus tökkii. Pitänee viritellä siihen joku patentti, mutta kyllä kai uuden monon osto on lopulta väistämätöntä jos tosissaan meinaa treenata. Yritin keskittyä pariin pääasiaan: jalat suorana, polvet yhdessä ja peppu heilumaan, eli lantio liikkeelle. Lopussa löysin lantion liikkeestä taas ihan uuden ulottuvuuden kun potkut alkoivat yhtäkkiä viedä eteenpäin ihan eri tavalla. Tuon kun saisi lihasmuistiin...

Loppuun vaparia 1200m, josta ekat 500 hengitys vain joka neljäs. Ihan hyvä lenkki ja aion pitentää matkaa taas ensi kerralla. Nytkin olisi voinut uida enemmänkin, mutta aika loppui :)

Päivän päätteeksi huomaan että iltapäivällä kertynyt vitutus on aika hyvin haihtunut. Treenissä on tuokin hyvä puoli. Viimeaikoina on ollut vähän takki tyhjä, ei ole työjuttujen lisäksi oikein riittänyt intoa säätää enää mitään muuta kuin treeniä. Sitten kun sukellusbyrokratia alkaa käydä työstä voikin kysyä itseltään miksi sitä tekee. Palkkaahan siitä ei saa :)

Hyötyliikuntaa

2006-06-13T21:13:00.000+03:00

Tänään ei oikein aamuapneat kulkenut. Sain kyllä taas hyvin venyteltyä palleaa, mutta paras apnea tyhjillä oli 1:20 ja FRC:näkin vain 4:00. Tuntui vaan jotenkin kaamealta, mutta ei tuo ole ihmekään ei hirveen pitkiä palautuksia ole ollut.

Menin hallille treenaamaan kun ei sukellusseuraa löytynyt. Ihme jengiä, jos ei tällaisella kelillä halua sukeltaa, niin minä annan periksi :) Anyways, oli niin hyvä sää että olisi tuntunut lähes rikolliselta mennä autolla, joten aattelin ottaa päivästä ilon irti ja menin pyörällä. Kiertelin sen verran sivuteitä, että sain matkamittariin pyöreät 30 km. Pidin vauhdin ripeänä, mutta sellaisena että jaksoi jotain altaallakin.

Tein jälleen kerran potkuja ilman räpsiä. Yritin nyt keskittyä entistä enemmän oikeisiin liikeratoihin enkä niinkään vain rimpuilla 15 potkua. Yritin keskittyä pitämään jalat suorana, lantion liikkeessä ja polvet yhdessä. Vaikeaahan se on kun tulee monta asiaa kerralla, mutta liikkeissä tuntui olevan järkeä. Selällään uinti on kivaa kun siinä painovoima vetää lantion tarpeeksi taakse "yläpotkussa" (eli siis selällään potku osoittaa tosin alaspäin). Sitä yritin fiilistellä ja saada saman liikkeen oikein päin uintiin. Vetelin sitten kumiräpsillä sekalaisen määrän erilaisia lyhyitä tekniikkasukelluksia. Välillä vähän kovempaa, välillä hitaampaa. Tuntui että muutamalla sukelluksella löytyi hyvä tyyli, mutta sitten se hukkui taas.

Lopuksi uin vaparia 1000m. Eka 400m hengitys joka neljännellä vedolla. Vapari alkaa näköjään kulkea, ei tuo oikestaan edes tehnyt tiukkaa, eli matkaa voi vielä lisätä. Tekniikkalaji tämäkin, kun vähän aikaa tekee hommaan löytyy rentous ja sitten matkatkin pitenee. "Vanhalla tyylillä" ei ollut ihmekään etten jaksanut, koko homma oli semmosta pusertamista. Tulihan tuossa kaikkiaan joku pitkälti kolmatta kilometriä vedessä ja 30 pyörällä...Tänään ei varmaan taas tartte pahemmin laskeskella kaloreita, ainakaan ylityksen pelossa.

2006-06-12T18:53:00.000+03:00

Aamulla perus palleavenytykset. Väsytti ihan surmana ja oli todella työn takana motivoida itsensä moiseen. Sain kuitenkin lopulta todella hyvää venytystä aikaiseksi ja nostettua taas tyhjien keuhkojen pb:tä - joka on nyt 1:40. Kaksi minuuttia siis häämöttää jo :) Tein lisäksi FRC:nä 4:00. Jahka saan motivaation kerättyä olen ajatellut alkaa tekemään taas "no breathup"-staticeja, eli jättämään kaikki valmistavat hengittelyt pois. Ainoastaan 1-2 syvää henkäystä ennen lähtöä, että saa kuolleen ilman pois keuhkoista, mutta ei yhtään hyperventilaatiota.

Minun oli tänään tarkoitus käydä sekä salilla että uimassa, mutta työpäivä venähti sen verran että taitaa jäädä vain saliin. Salilla oli ihan perusmeininki, mutta tuo "kultainen kuusikko" alkaa tökkiä. Tylsä vetää samaa treeniä joka kerta ja kehityskin on alkanut hidastua. Ajattelin muuttaa nyt suuntaa hieman, eli alkaa tekemään kestävyyspainotteista treeniä ja vähän eri liikkeitä. Jätän tuolta varmaankin leuat, voimapyörän ja kyykyn, ne on niin hyviä yleisliikkeitä, mutta tuo "penkkihauis"-osasto saa jäädä nyt vähäksi aikaa sivummalle. Tilalle voisi ottaa ainakin dippiä, kulmasoutua ja jotain jalkaliikkeitä...Pitää nyt vähän kattoa miten se muotoutuu.

On siinä silakkaa...

2006-06-11T21:41:00.000+03:00

Osallistuin eilen elämäni ensimmäiseen sukelluskalastuskilpailuun. Se oli kokemuksena ihan mielenkiintoinen moneltakin kantilta. Paljolti juuri sitä mitä odotin, ja paljon asioita jotka tuli vähän yllätyksenä. Varmaankin kirjoitan siitä jonkun stoorin FDTF:n sivulle, joten tässä tyydyn vain toteamaan, että kuntoilumielessä kisa oli paljon rankempi kuin odotin. Etäisyydet pääsivät yllättämään. Kun meille kerrottiin kisa-alue, ajattelin että "höh, noin pieni, eihän me edes kaikki mahduta siihen 30m väleillä". Mutta kun lähdin uimaan "läheistä luotoa" kohti, muuttui käsitys siinä kohtaa kun yli 30 min uinnin jälkeen huomasin olevani vasta puolessa välissä! Jostakin syystä minulle tuli kisassa todella kylmä, enkä kestänyt vedessä kuin reilut 3 tuntia. Hattua nostan noille kärkihemmoille, jotka uivat kilometritolkulla täydessä varustuksessa ja kilokaupalla kalaa vyöllä täyden 4.5h.

Itse en osaa oikein ottaa kalastusta kisan kannalta. Lähdin reissuun enemmänkin opiskelemaan ja ennekaikkea koska pääsee kalaan paikoille missä ei normaalisti tulisi käytyä. Saaliini jäi vähän laihaksi, mutta ihan viimemetreillä teurastin pari kampelaa jotka näyttivät täysmittaisilta. Aiemmin tapoin yhden ihan kitukasvuisen ja siitä jäi niin paha mieli, että jätin monta keskikokoista väliin kun en ollut ihan varma. Näin vielä paluumatkalla muutaman keskikokoisen, mutta ajattelin että noissakin riittä syötävää jo vaivaksi asti. Noh, tämä seivästämäni piikkikampela oli ilmeisesti kisan suurin kala, 1.6kg. Hassua kun en itse ole koskaan kampelaa metsästänyt, niin en yhtään osannut arvoida mikä on iso ja mikä pieni. Aattelin että tuo on aika normaali. Ihmettelin vaan kun ihmiset kommentoivat että "kiva piikkari sulla". Olin vähän, "joo, no tämmönen tää nyt on", aattelin että kohtelisaisuudsta vaan rohkaisevat ensikertalaista. Yritän elää periaatteen "kaikki syödään mitä tapetaan" mukaan, joten "big bertha" pienemmän sisarensa kanssa löysi uuden kodin lautaseltani uusien perunoiden vierestä. On muuten kohtalaisen hämy anatomia kampelalla. Olen kyllä kaloja perannut aeimminkin, mutta meinasi sormi mennä suuhun tuon kanssa kun ei peräaukkoakaan meinannut löytää (josta siis aloitetaan mahan auki viiltäminen). Sinänsä kampelan "metsästys" oli vähän pettymys. Kalat ovat niin laiskoja että niitä pystyy silittelemään käsin, ja yhden piikkikampelan otin jopa käsin kiinni ja vertasin sitä harppuunan pituuteen kun halusin tietää onko se alamittainen. Ei tuollaisen elukan tappamisessa kovin macho fiilis tule :)

No, se siitä. Tänään päätin lähteä illalla heittämään kevyen lenkin että saa taas lihakset auki venyttelyä varten. Juoksin taas tuon vähän reilun 10km ja aikaa meni n. 50min, eli ihan ok vauhti. Keskisyke leppoistasti 156. Jalat olivat vähän jumissa eilisestä uinnista ja nesteytyksin oli jäänyt vähän huonoksi tänään, joten lenkki tuntui tavallista raskaammalta. Olin ensin ajatellut juosta vähän pitemmän lenkin, mutta sen verran tuli kampelaröyhtäystä jo tuossa kohtaa ylös, että päätin että tuo riittää. Mutta tulipahan tehtyä.

Kalle olikin kommentoinut mukavasti noita videoitani. Jännä juttu etten ollut itse huomannut tuota polvien levitystä. Sehän loistaa videolta kuin aurinko. Sitä vaan on niin sokea omille virheilleen. Pitää tehdä pari korjaussarjaa ja videoida sitten taas uudestaan...Pitäisikin kaivella jostain oikein vanhoja videoita niin voisi vertailla kehitystä :)