maanantaina, kesäkuuta 28, 2004

Air Force One

Edellisestä päivityksestä alkaakin olla jo "kohtalaisesti" aikaa. Joku kommenteissakin ehti jo kaipailla uusia päivityksiä, joten kaiketi minulla on ainakin yksi lukija!

Jokavuotuinen Air Force One -uusinta tuli taas kerran katsottua ja en voi edelleenkään olla pitämättä tästä elokuvakulttuurin helmestä. Odotan jännityksellä seuraako tästä myös vuosittain toistuva kiihkeä väittely uutisryhmissä. Hieman petyn jos näin ei tapahdu, olenhan ennenkin ollut siellä jenkkilippu liehuen puolustamassa Wolfgang Petersenin kiistatta hienointa elokuvaa sitten Das Bootin (Troija oli kyllä ihan pannukakku, eikä edes realistinen!).

Väittelyhän etenee näin. Ensiksi joku murrosiän kynnyksellä kamppaileva nörttioppilas ja aloitteleva nyyssipoliisi keksii, että vihdoinkin on joku kitkerä tilitys josta hän voi aloittaa ihka oman säikeen, ihan niinkuin isot pojat (murrosikäinen, tai sitten teekkarifuksi). Ja mikäs sen hienompaa kuin arvostella elokuvaa realismin puutteesta ja samalla naureskella tyhmille jenkeille. Sitten kuoroon liittyy joku hieman kokeneempi nörttikokelas, joka haluaa näpäyttää tulokasta siitä että hän sortuu niinkin kliseiseen temppuun kuin "realismi-threadiin" ja huomauttaa ehkä väärästä uutisryhmästä tai crosspostauksesta. Onhan näet täysin naurettavaa yrittää edes etsiä tällaisesta täysin kieli poskella tehdystä elokuvasta realismia. Hän saattaa muistuttaa jopa siitä, että kaikki amerikkalaiset eivät ole tyhmiä ja että ei kannattaisi aliarvioida maailman mahtavinta kansaa vain sen takia että niillä on tyhmä presidentti ja paljon lukutaidottomia. Seuraa kitkerää ja pikkunäppärää sananvaihtoa ja näsäviisastelua todennäköisyyksistä johtojen katkomisessa ja jenkkipatriotismista. Lopulta ajaudutaan puhumaan Suomen puolustusvoimista, Nick Bergin kurkunleikkauksesta, sekä markkina-arvoteoriasta. Kokeneet konkarit naureskelevat partaansa ja seuraavat huvittuneena muutaman tason keskustelua, hymähtävät "johan sitä sai odottaakin" ja lopulta kyllästyttyään kääntyvät taas selaamaan tietokoneiden myynti-ilmoituksia.

Tässäpä viikon liekkisyötit:
1. Air Force One ja Independece Day ovat ihan kelpo viihdettä, joita ei kukaan täysijärkinen voi ottaa tosissaan.
2. Gozillan uudisversio, Armageddon ja Pearl Harbor sen sijaan ovat ihan oikeasti tuskaista katsottavaa, vaikka olisi aivot nollillakin.
3. Babylon 5 ei ollut täydellinen sarja. Eikä edes realistinen! Se oli kylläkin "ihan hyvä", ellei jopa loistava paikoittain.
4. Osa amerikkalaisista on oikeastaan aika fiksuja ja Suomesta taasen löytyy ihan käsittämättömän typeriä ihmisiä.
5. Itseironia ylikäytettynä huumorinlajina voi olla äärimmäisen rasittavaa.

Jahas, minne hävisivät ne lukuisat jutuntyngät päästäni, josta en jaksanut tehdä muistiinpanoja koska ajattelin muistavani ne kuitenkin? No minne lie, tässä lopputulos.