Tänään oli ensimmäinen virallinen sukelluspäivä. Artturi oli unohtanut siirtää kellonsa ja kun se tykkää muutenkin herätä aikasin venyttelemään "koneen" auki niin herättiin sitten koko porukka kuuden pintaan. Ensimmäinen kulttuurishokki tuli kun lampsimme cipa:aan. Paikalla oli vain monttu. Entiset parakit on purettu ja tontille on nousemassa pramean näköinen kompleksi johon keskus muuttaa toukokuussa. Nyt "cipa" on kuitenkin muutaman neliön kokoinen täyteen ahdettu työmaakoppi...hieman ankeaa esim kamojen vaihdon kannalta. No, uudet veneet ovat sentään tilavat ja hyvät.
kelit jättivät toivomisen varaa. Oli melko kova tuuli ja aallokko ja veneessä hirveä ruuhka. Suoraan sanottuna sukellusreissu oli vähän pettymys. Köysiä oli vain kaksi ja sukeltajia natiiveineen toista kymmentä. Keli oli huono ja itse tulin huonovointiseksi aallokosta ja suolaveden suuhun menemisestä, eikä "sukellusmoodi" oiken tahtonut lähteä päälle. Ehkäpä aamiainenkin oli vähän turhan tuhti mikä ei helpottanut oloa...eilinen omatoimisukellus jätti paljon paremmat fiilikset. Iltapäivällä kiipesimme joutessamme näköalapaikalle josta päivän kuva. Lauri haetaan kohta ja vähän suunniteltiin sille "kastetta" coco beachlla. Katotaan nyt jaksaako...eiköhän huomenna sukellukset ala taas sujua, pitää vaan hetkeksi unohtaa suomalainen nöyryys herrakansojen edessä ja pyytää lisää köysiä jne...siitähän me kuitenkin maksetaan.
sunnuntaina, huhtikuuta 30, 2006
the awakening
Tänään oli ensimmäinen virallinen sukelluspäivä. Artturi oli unohtanut siirtää kellonsa ja kun se tykkää muutenkin herätä aikasin venyttelemään "koneen" auki niin herättiin sitten koko porukka kuuden pintaan. Ensimmäinen kulttuurishokki tuli kun lampsimme cipa:aan. Paikalla oli vain monttu. Entiset parakit on purettu ja tontille on nousemassa pramean näköinen kompleksi johon keskus muuttaa toukokuussa. Nyt "cipa" on kuitenkin muutaman neliön kokoinen täyteen ahdettu työmaakoppi...hieman ankeaa esim kamojen vaihdon kannalta. No, uudet veneet ovat sentään tilavat ja hyvät.
kelit jättivät toivomisen varaa. Oli melko kova tuuli ja aallokko ja veneessä hirveä ruuhka. Suoraan sanottuna sukellusreissu oli vähän pettymys. Köysiä oli vain kaksi ja sukeltajia natiiveineen toista kymmentä. Keli oli huono ja itse tulin huonovointiseksi aallokosta ja suolaveden suuhun menemisestä, eikä "sukellusmoodi" oiken tahtonut lähteä päälle. Ehkäpä aamiainenkin oli vähän turhan tuhti mikä ei helpottanut oloa...eilinen omatoimisukellus jätti paljon paremmat fiilikset. Iltapäivällä kiipesimme joutessamme näköalapaikalle josta päivän kuva. Lauri haetaan kohta ja vähän suunniteltiin sille "kastetta" coco beachlla. Katotaan nyt jaksaako...eiköhän huomenna sukellukset ala taas sujua, pitää vaan hetkeksi unohtaa suomalainen nöyryys herrakansojen edessä ja pyytää lisää köysiä jne...siitähän me kuitenkin maksetaan.
kelit jättivät toivomisen varaa. Oli melko kova tuuli ja aallokko ja veneessä hirveä ruuhka. Suoraan sanottuna sukellusreissu oli vähän pettymys. Köysiä oli vain kaksi ja sukeltajia natiiveineen toista kymmentä. Keli oli huono ja itse tulin huonovointiseksi aallokosta ja suolaveden suuhun menemisestä, eikä "sukellusmoodi" oiken tahtonut lähteä päälle. Ehkäpä aamiainenkin oli vähän turhan tuhti mikä ei helpottanut oloa...eilinen omatoimisukellus jätti paljon paremmat fiilikset. Iltapäivällä kiipesimme joutessamme näköalapaikalle josta päivän kuva. Lauri haetaan kohta ja vähän suunniteltiin sille "kastetta" coco beachlla. Katotaan nyt jaksaako...eiköhän huomenna sukellukset ala taas sujua, pitää vaan hetkeksi unohtaa suomalainen nöyryys herrakansojen edessä ja pyytää lisää köysiä jne...siitähän me kuitenkin maksetaan.
lauantaina, huhtikuuta 29, 2006
saapuminen
Reissu alkoi sikäli ikävästi, että johanna ja kasper joutuivat perumaan matkansa aivan viime metreillä. Todella harmi...saimme houkuteltua laurin päivän varoitusajalla tuuraamaan ja hän saapuu huomenna. Laskeuduimme pelipaikoille hieman ennen kahdeksaa. Jakauduimme nopeasti asuntoihin. Pientä draamaa oli heti luvassa, sillä toisessa kämpässä oli vain 3 sänkyä. Markku ja roope kuitenkin löysivät pian viime keväiset tunteensa ja jakoivat sulassa sovussa parisängyn...jossa tietysti on vain yksi peitto :p
Koska päivänvaloa oli vielä puolisen tuntia päätimme kallen kanssa lähteä tietysti sukeltamaan...muut nössöt menivät syömään. Ei voi kuin ihmetellä millä motiivilla hekin ovat reissuun lähteneet. Syödä nyt voi suomessakin! Merivesi on 16 asteista, mikä riitti meille mainiosti. Ei siis tartte edes sukkia. Mahtava fiilis pulahtaa hämärtyvässä illassa kirkkaaseen veteen kalojen joukkoon. Kovin syvää siinä ei ollut, mutta ei se ollutkaan pointti :)
illalla paikallisessa pizzeriassa muistimme matkan organisoiaa, markkua, pienillä lahjoilla ja liikuttavien puheiden jälkeen selvitimme arille syyn miksi aina tulemme nizzaan. Syyhän ei ole vain sukeltaminen, vaan ennen kaikkea ranskan lahja maailmalle, jumalten nektari, kronenburg aka "kronari".
Pahoittelen kuvien laatua...toistaiseksi pystyn lähettämään vain puhelimella näpsittyjä kuvia...kuvassa markun räpylä pakkaus mallia "särmä". Pojat suunnittelivat ilmeisesti kaappausta aseinaan hiilikuituräpylät ja kynsisakset. Valitettavasti suunnitelma kariutui, sillä lentokentän henkilökunta oli tarkkana. Mare joutui improvisoimaan paketin ruumaan ja juhan ja raimon kynsisakset takavarikoitiin...
Koska päivänvaloa oli vielä puolisen tuntia päätimme kallen kanssa lähteä tietysti sukeltamaan...muut nössöt menivät syömään. Ei voi kuin ihmetellä millä motiivilla hekin ovat reissuun lähteneet. Syödä nyt voi suomessakin! Merivesi on 16 asteista, mikä riitti meille mainiosti. Ei siis tartte edes sukkia. Mahtava fiilis pulahtaa hämärtyvässä illassa kirkkaaseen veteen kalojen joukkoon. Kovin syvää siinä ei ollut, mutta ei se ollutkaan pointti :)
illalla paikallisessa pizzeriassa muistimme matkan organisoiaa, markkua, pienillä lahjoilla ja liikuttavien puheiden jälkeen selvitimme arille syyn miksi aina tulemme nizzaan. Syyhän ei ole vain sukeltaminen, vaan ennen kaikkea ranskan lahja maailmalle, jumalten nektari, kronenburg aka "kronari".
Pahoittelen kuvien laatua...toistaiseksi pystyn lähettämään vain puhelimella näpsittyjä kuvia...kuvassa markun räpylä pakkaus mallia "särmä". Pojat suunnittelivat ilmeisesti kaappausta aseinaan hiilikuituräpylät ja kynsisakset. Valitettavasti suunnitelma kariutui, sillä lentokentän henkilökunta oli tarkkana. Mare joutui improvisoimaan paketin ruumaan ja juhan ja raimon kynsisakset takavarikoitiin...
keskiviikkona, huhtikuuta 26, 2006
Sunken logs does Nice 2006
Sunken logs vahvistuksineen palaa nizzan vesiin 29.4 alkaen. Tälle sivulle ilmestyy satunnaisia matkakertomuksia ja kuvia, joten pysykää kanavalla
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)