tiistaina, marraskuuta 29, 2011
Päivän kuivat
Tänään ei muuta treeniä, mutta kuivastatic 5:22 (ykkösellä, ilman pakkausta). Muutama sekunti kerrallaan hiivitään ylöspäin...
maanantaina, marraskuuta 28, 2011
Staticia pitkästä aikaa
Tänään ei vaan ollut dyna-fiilis, joten sallin itselleni tehdä vedessä staticia. Ajattelin että hyvä määrä voisi olla esim. kerran kuussa vesi-staticeja, ja aina tietysti Tikkakoskella. 25m luksusrataa ei sovi haaskata paikallaan kellumiseen.
Ajat eivät olleet kummoisia, pakkasin ihan antaumuksella ja silti eka n. 5:20 oli ihan tiukka. Huilasin vähän aikaa ja sitten tein jotain 5:30. Jälkimmäisessä nykäykset alkoivat vasta 4 minuutin jälkeen, mutta "romahdus" tuli sitten aika nopeasti.
Jotenkin tuo kuvaa kaikkia sukelluksiani tämän treenirupeaman aikana. Tuntuu että muuten olen saavuttanut vanhan tasoni aika nopeasti, mutta sukellus loppu "korkeammalla hapella" kuin silloin kun olin kunnossa. Loppua ei pysty sillä tavalla hallitusti liu-uttamaan pitemmälle niinkuin ennen. On vaan hyvä olo, sitten vähän epämukava ja hyvin pian sen jälkeen "romahdus". Ja vaikka kuinka hypoventiloin ja vedän ykkösellä niin fiilis on sama. No, kaipa se sieltä taas tulee kun jaksaa puurtaa.
No en minä toisaalta ihmeitä odottanutkaan, aika rankka salitreeni takana kuitenkin tänään jne, mutta onhan tuosta matkaa nuoruuden loistoon :) Se on kuitekin todettava että vedessä staticin tekeminen on huomattavasti kivempaa, ajoittain fiilis oli jopa nautinnollinen.
Sen jälkeen satunnaista häröilyä räpsät jalassa. Sukeltelin pikkuräpsillä pari kertaa n. 80m sukelluksen. Loppuun Kimmon esimerkin innoittamana yksi "static-dyna", eli dynaa niin rennosti ja rauhallisesti kuin vaan voi, välittämättä yhtään matkasta. Ehkä hieman yllättäen tuossa meni 100m pikkuräpsillä, todella hirveällä tekniikalla räpiköiden. Sukellusaika oli jotain 2:20.
Toisaalta masentavaa että vaikka tämä oli "rennoin vetoni", niin ME-miehet sukeltaa ajan lähes tuplana, ihan kunnon vauhtia kuitenkin. Töitä siis vielä riittää :)
Ajat eivät olleet kummoisia, pakkasin ihan antaumuksella ja silti eka n. 5:20 oli ihan tiukka. Huilasin vähän aikaa ja sitten tein jotain 5:30. Jälkimmäisessä nykäykset alkoivat vasta 4 minuutin jälkeen, mutta "romahdus" tuli sitten aika nopeasti.
Jotenkin tuo kuvaa kaikkia sukelluksiani tämän treenirupeaman aikana. Tuntuu että muuten olen saavuttanut vanhan tasoni aika nopeasti, mutta sukellus loppu "korkeammalla hapella" kuin silloin kun olin kunnossa. Loppua ei pysty sillä tavalla hallitusti liu-uttamaan pitemmälle niinkuin ennen. On vaan hyvä olo, sitten vähän epämukava ja hyvin pian sen jälkeen "romahdus". Ja vaikka kuinka hypoventiloin ja vedän ykkösellä niin fiilis on sama. No, kaipa se sieltä taas tulee kun jaksaa puurtaa.
No en minä toisaalta ihmeitä odottanutkaan, aika rankka salitreeni takana kuitenkin tänään jne, mutta onhan tuosta matkaa nuoruuden loistoon :) Se on kuitekin todettava että vedessä staticin tekeminen on huomattavasti kivempaa, ajoittain fiilis oli jopa nautinnollinen.
Sen jälkeen satunnaista häröilyä räpsät jalassa. Sukeltelin pikkuräpsillä pari kertaa n. 80m sukelluksen. Loppuun Kimmon esimerkin innoittamana yksi "static-dyna", eli dynaa niin rennosti ja rauhallisesti kuin vaan voi, välittämättä yhtään matkasta. Ehkä hieman yllättäen tuossa meni 100m pikkuräpsillä, todella hirveällä tekniikalla räpiköiden. Sukellusaika oli jotain 2:20.
Toisaalta masentavaa että vaikka tämä oli "rennoin vetoni", niin ME-miehet sukeltaa ajan lähes tuplana, ihan kunnon vauhtia kuitenkin. Töitä siis vielä riittää :)
Salitreeneistä
En ole pahemmin kirjoitellut salitreeneistä, kun ei ole oikein ollut mitään kovin mielenkiintoista kirjoiteltavaa. Pitkän tauon jälkeen kun alottaa, niin menee muutama viikko vaan siinä että sekalaisesti häröillen saa itsensä taas "treenikuntoon".
Nyt kun tämä on saavutettu, niin ajattelin ottaa hieman järjestelmällisyyttä peliin.
Itsekurini ei riitä pitämään erillisiä ruumiinosapäiviä, joten teen joka kerta koko kropan. Pitääkseni homman jotakuinkin mielenkiintoisena ajattelin kuitenkin jakaa sen seuraavasti.
2 treeniä pitkiä sarjoja, kunnolla hapolle (esim. 3x15-20)
2 treeniä keskipitkiä (esim. 5x5)
1 treeniä "maksimeja" (3x1-3 toistoa)
Kun käyn noin 3 kertaa viikossa salilla, tästä tulee sellainen parin viikon rupeama. Sitten alusta.
Ideana tuossa siis on että pitkät kehittävät kestävyysvoimaa, keskipitkät massaa ja energiavarastoja, ja maksimit - no maksimeja ja hermotusta.
Kun "sukelluskausi" lähenee, vaihdan painotuksen toisin päin, eli vähemmän kestävyyttä ja massaa, enemmän hermotusta.
Tänään siis aloitin ekasta pitkästä setistä, ja kirjataan nyt aloituspainot ja sarjat:
Kyykky: 3x20x50kg
Ylätalja: (asetus 8, mitä liekään kiloina) 20,15,15
Alavatsat (jalkojen nosto selältään, ilman painoja): 20, 20, 15
Pena (50kg): 20, 15, 12
Hauiskääntö (11kg per käsi): 20, 15, 12
Alaselkä (ilman painoja): 20, 15, 12
Hartian takaa pystypunnerrus (30kg vapaa tanko): 15, 12, 12
Jalkaprässi-tsydeema (asetus 16): 15, 15, 15
Hyvin alkoi kyllä lopussa olla veto poissa. Vielä pitäisi jaksaa toinen tällainen, sitten pääsee taas massailemaan :)
Positiivinen yllätys on ollut että kun olen malttanut pitää kyykkypainot alle 70kg:n, selkäongelmia ei ole tullut. Jatkan vielä jonkin aikaa tällä alueella ja kun lähden kasvattamaan, niin erittäin konservatiivisesti...Viimekesän parin kuukauden "selkäinvalidius" on vielä turhan tuoreessa muistissa.
Kuivastaticissa tänään meni 5:10 (ykkönen ilman pakkausta), eli pientä parannusta sielläkin...
Nyt kun tämä on saavutettu, niin ajattelin ottaa hieman järjestelmällisyyttä peliin.
Itsekurini ei riitä pitämään erillisiä ruumiinosapäiviä, joten teen joka kerta koko kropan. Pitääkseni homman jotakuinkin mielenkiintoisena ajattelin kuitenkin jakaa sen seuraavasti.
2 treeniä pitkiä sarjoja, kunnolla hapolle (esim. 3x15-20)
2 treeniä keskipitkiä (esim. 5x5)
1 treeniä "maksimeja" (3x1-3 toistoa)
Kun käyn noin 3 kertaa viikossa salilla, tästä tulee sellainen parin viikon rupeama. Sitten alusta.
Ideana tuossa siis on että pitkät kehittävät kestävyysvoimaa, keskipitkät massaa ja energiavarastoja, ja maksimit - no maksimeja ja hermotusta.
Kun "sukelluskausi" lähenee, vaihdan painotuksen toisin päin, eli vähemmän kestävyyttä ja massaa, enemmän hermotusta.
Tänään siis aloitin ekasta pitkästä setistä, ja kirjataan nyt aloituspainot ja sarjat:
Kyykky: 3x20x50kg
Ylätalja: (asetus 8, mitä liekään kiloina) 20,15,15
Alavatsat (jalkojen nosto selältään, ilman painoja): 20, 20, 15
Pena (50kg): 20, 15, 12
Hauiskääntö (11kg per käsi): 20, 15, 12
Alaselkä (ilman painoja): 20, 15, 12
Hartian takaa pystypunnerrus (30kg vapaa tanko): 15, 12, 12
Jalkaprässi-tsydeema (asetus 16): 15, 15, 15
Hyvin alkoi kyllä lopussa olla veto poissa. Vielä pitäisi jaksaa toinen tällainen, sitten pääsee taas massailemaan :)
Positiivinen yllätys on ollut että kun olen malttanut pitää kyykkypainot alle 70kg:n, selkäongelmia ei ole tullut. Jatkan vielä jonkin aikaa tällä alueella ja kun lähden kasvattamaan, niin erittäin konservatiivisesti...Viimekesän parin kuukauden "selkäinvalidius" on vielä turhan tuoreessa muistissa.
Kuivastaticissa tänään meni 5:10 (ykkönen ilman pakkausta), eli pientä parannusta sielläkin...
torstaina, marraskuuta 24, 2011
Häröilytreeni
Keskiviikonna treenasimme taas Tikkakoskella. Olin melko latautunut treeniin, koska edellinen meni niin hyvin. Olin valmistautunut huolella, syönyt, nesteyttänyt jne. ja lähdin tekemään perinteistä pitkää ykkösellä.
Viimekertainen kokemus fluid-goggleista oli niin hyvä, että päätin sukeltaa niillä. Lisäksi olin lisännyt kaulapainoon vähän rautaa ja muutenkin säätänyt sitä "kisakuntoon".
Sukellus oli aivan kaameaa häröilyä. Fluidien takia etäisyyden arvioiminen seinästä ei tahtonut onnistua (suurennusefektin takia), joten kaikki käännökset menivät aivan löperiksi. Tasapaino ei ollut kunnossa ja kun 100m käännöksen jälkeen vielä kaulapainokin tippui, niin totesin että tää oli nyt tässä.
Olkoot tämä taas muistutus siitä, että ei kannata vaihtaa liikaa muuttujia kerralla. Nyt oli fluidit, kaulapainon muutokset ja erimittainen allas kuin viimeksi ja kaaoshan siitä seurasi.
Positiivista kuitenkin oli, että tällä sukelluksella ehkä ekaa kertaa tällä kaudella hapotti "oikein". Eli tasaisesti kasvava, kokonaisvaltainen kehon hapotus (ei siis pelkät reidet) alkoi jo jossain 50m jälkeen ja olin vasta pääsemässä vauhtiin 100m kohdalla.
Kokeilin sitten muutamia eri vetoja, säätäen vähän painoja ja totutellen fluideihin. Pari satasta monolla ja muutama n. 80 metrinen pikkuräpsillä. Jossain kolmannen sukelluksen kohdalla totesin että ei nämä fluidit ole kuin tiellä ja sukelsin paljain silmin. Yllätyksekseni se olikin aika mukavaa, ja taidan jatkaa tällä linjalla. En tiedä onko veden koostumus tuolla erilainen vai onko silmät vaan tottuneet, mutta ei se tuntunut ollenkaan ikävältä.
Viimeinen veto pikkuräpsillä oli jotain 105m luokkaa, joten se oli ihan rohkaisevaa - alkoi häröilyn lopuksi löytyä balanssikin.
Kaiken muun ohella olen alkanut tehdä taas kuivastaticeja pitkästä aikaa. Haluan kuitenkin pitää treenipainotuksen dynassa, joten altaalla en staticeja tee kuin korkeintaan kerran kuussa.
Toistaiseksi teen kuivat "ykkösellä" ja ilman pakkausta, ihan vaan säästääkseni aikaa ja hermoja. Noin viikossa se on kehittynyt 4 min tuntumasta tasaisesti ja tänään meni ekan kerra 5 min rikki. Ei kuulosta kummoiselta, mutta kiva fiilis olla nousujohteisessa kondiksessa. Voi olla että lämppäreillä menisi enemmän ja pakkaaminenkin toisi varmaan minuutin lisää, mutta haluan päästä lämppäreistä eroon kokonaan ja pakkaamista ehtii harjoitella sitten myöhemminkin...
Viimekertainen kokemus fluid-goggleista oli niin hyvä, että päätin sukeltaa niillä. Lisäksi olin lisännyt kaulapainoon vähän rautaa ja muutenkin säätänyt sitä "kisakuntoon".
Sukellus oli aivan kaameaa häröilyä. Fluidien takia etäisyyden arvioiminen seinästä ei tahtonut onnistua (suurennusefektin takia), joten kaikki käännökset menivät aivan löperiksi. Tasapaino ei ollut kunnossa ja kun 100m käännöksen jälkeen vielä kaulapainokin tippui, niin totesin että tää oli nyt tässä.
Olkoot tämä taas muistutus siitä, että ei kannata vaihtaa liikaa muuttujia kerralla. Nyt oli fluidit, kaulapainon muutokset ja erimittainen allas kuin viimeksi ja kaaoshan siitä seurasi.
Positiivista kuitenkin oli, että tällä sukelluksella ehkä ekaa kertaa tällä kaudella hapotti "oikein". Eli tasaisesti kasvava, kokonaisvaltainen kehon hapotus (ei siis pelkät reidet) alkoi jo jossain 50m jälkeen ja olin vasta pääsemässä vauhtiin 100m kohdalla.
Kokeilin sitten muutamia eri vetoja, säätäen vähän painoja ja totutellen fluideihin. Pari satasta monolla ja muutama n. 80 metrinen pikkuräpsillä. Jossain kolmannen sukelluksen kohdalla totesin että ei nämä fluidit ole kuin tiellä ja sukelsin paljain silmin. Yllätyksekseni se olikin aika mukavaa, ja taidan jatkaa tällä linjalla. En tiedä onko veden koostumus tuolla erilainen vai onko silmät vaan tottuneet, mutta ei se tuntunut ollenkaan ikävältä.
Viimeinen veto pikkuräpsillä oli jotain 105m luokkaa, joten se oli ihan rohkaisevaa - alkoi häröilyn lopuksi löytyä balanssikin.
Kaiken muun ohella olen alkanut tehdä taas kuivastaticeja pitkästä aikaa. Haluan kuitenkin pitää treenipainotuksen dynassa, joten altaalla en staticeja tee kuin korkeintaan kerran kuussa.
Toistaiseksi teen kuivat "ykkösellä" ja ilman pakkausta, ihan vaan säästääkseni aikaa ja hermoja. Noin viikossa se on kehittynyt 4 min tuntumasta tasaisesti ja tänään meni ekan kerra 5 min rikki. Ei kuulosta kummoiselta, mutta kiva fiilis olla nousujohteisessa kondiksessa. Voi olla että lämppäreillä menisi enemmän ja pakkaaminenkin toisi varmaan minuutin lisää, mutta haluan päästä lämppäreistä eroon kokonaan ja pakkaamista ehtii harjoitella sitten myöhemminkin...
sunnuntaina, marraskuuta 20, 2011
SB
Tänään oli hyvä vire koko päivän ja sellainen olo, että poltteli päästä treeneihin. Pari tuntia ennen treenejä saimme tuttavaperheeltä kutsun lähteä syömään Rossoon, joten siinä oman annokseni, puoli pizzaa ja tyttöjen ruokien jämät sisään imuroituani meniasi vähän epäusko tulla että olikohan tämä järkevin tankkaus tuntia ennen treenejä.
Ihan hyvin kulki kuitenkin. Sukelsin "ykkösellä" n. 130m, eli henkisesti tuiki tärkeä käännös 125 metristä. Tiukkahan se oli, kyllä siinä sai hook:kia taas hokea, mutta menipä kuitenkin.
Hienoa kuitenkin oli että tällä kertaa hapottaminen alkoi selkeästi aikaisemmin ja tuli voimakkaampana kuin koskaan ennen tällä kaudella, joten oikeaan suuntaan toivottavasti ollaan menossa.
Sen jälkeen sukelsin 4x100m monolla ja kerran n. 85 pikkuräpsillä. Vähän kokeillen erilaisia vauhteja ja potkutyylejä, mutta pääpointtina vaan nyt saada apnea-kilometrejä. Viimeiset 2 satkua päätin kokeilla vetää fluid-goggleilla, joilla aiemmin en ole dynaa juuri vetänyt. Yllättävän hyvin se sujui niinkin, joten ehkä jatkossa käytän niitä.
Loppuun vedin yhden hiilidioksidi-harkan taas, tällä kertaa 10x25m hengittäen kerran joka käännöksessä. 25m on ehkä vähän liian hidas kerryttämään co2:ta, koska kesti aika kauan ennen kuin alkoi kunnolla potkia, mutta toisaalta loppupäässä pystyi venyttämään harjoitusta kivasti. Ehkä järkevämpi olisi joku 2x50 jolla saisi tasot koholle ja sen jälkeen 25m pätkissä ylläpitoa.
Nyt toista kertaa altaalla oli uusi pukuni, Orca Free. Ihan kiva puku, en ole ihan varma onko se oikeasti NIIN hyvä että yli 400e hinta on oikeutettu, mutta onpahan nyt puku seuraavaksi 5 vuodeksi. Pikkasen sinne tuntuu vettä tulevan jos vauhti nousee yli 1 m/s, mutta muuten istuu oikein kivasti jne. Paljon paremmin se ainakin korostaa pakaroita kuin elios!
Ihan hyvin kulki kuitenkin. Sukelsin "ykkösellä" n. 130m, eli henkisesti tuiki tärkeä käännös 125 metristä. Tiukkahan se oli, kyllä siinä sai hook:kia taas hokea, mutta menipä kuitenkin.
Hienoa kuitenkin oli että tällä kertaa hapottaminen alkoi selkeästi aikaisemmin ja tuli voimakkaampana kuin koskaan ennen tällä kaudella, joten oikeaan suuntaan toivottavasti ollaan menossa.
Sen jälkeen sukelsin 4x100m monolla ja kerran n. 85 pikkuräpsillä. Vähän kokeillen erilaisia vauhteja ja potkutyylejä, mutta pääpointtina vaan nyt saada apnea-kilometrejä. Viimeiset 2 satkua päätin kokeilla vetää fluid-goggleilla, joilla aiemmin en ole dynaa juuri vetänyt. Yllättävän hyvin se sujui niinkin, joten ehkä jatkossa käytän niitä.
Loppuun vedin yhden hiilidioksidi-harkan taas, tällä kertaa 10x25m hengittäen kerran joka käännöksessä. 25m on ehkä vähän liian hidas kerryttämään co2:ta, koska kesti aika kauan ennen kuin alkoi kunnolla potkia, mutta toisaalta loppupäässä pystyi venyttämään harjoitusta kivasti. Ehkä järkevämpi olisi joku 2x50 jolla saisi tasot koholle ja sen jälkeen 25m pätkissä ylläpitoa.
Nyt toista kertaa altaalla oli uusi pukuni, Orca Free. Ihan kiva puku, en ole ihan varma onko se oikeasti NIIN hyvä että yli 400e hinta on oikeutettu, mutta onpahan nyt puku seuraavaksi 5 vuodeksi. Pikkasen sinne tuntuu vettä tulevan jos vauhti nousee yli 1 m/s, mutta muuten istuu oikein kivasti jne. Paljon paremmin se ainakin korostaa pakaroita kuin elios!
sunnuntaina, marraskuuta 13, 2011
Isänpäivän treenit
Hallilla oli tänään aika hiljaista. Pitkään arvoin lähdenkö edes kokeilemaan, mutta soitin etukäteen ja hallilta sanottiin että auki ollaan. Kimmo ei nyt ehtinyt mukaan reissukiireiden vuoksi, mutta ajattelin että vetelen sitten jotain co2 settiä yksikseni jos ei muuta.
Epäilyttävän hiljaiselta kuitenkin näytti parkkipaikalla. Ovikellon soittelun jälkeen tuli henkilökunta kuitenkin oven avaamaan. Pienen sananvaihdon jälkeen totesin että en taida nyt kehdata tulla yksin tänne jos ketään muita ei koko hallissa ole ja henkilökuntakin jo pois lähdössä :) Käännyin kantapäilläni ja lähdin autoa kohti, mutta parkkipaikalla vastaan tulikin Lauri joten päätimme lähteä vielä kokeileemaan.
Sisään päästiin ja ulosmennessään vaksi huikkasi että "laittakaa allasrobotin johto seinään kun lähdette". Aika kumma fiilis oli treenailla kun hallissa ei tosiaan ollut edes henkilökuntaa.
Mutta itse asiaan. Alkuun taas pitkä ilman lämppäreitä. Tällä kertaa meni jo "rutiinilla" 125m. Happoja ei vieläkään pahemmin kuulunut, mutta ehkä kuitenkin jo vähän enemmän. Sukellus oli kuitenkin sen verran tiukka että hyvä etten kääntynyt.
Perään sukeltelin pari kolme satasta, kokeilin Laurin uuttaa monoa ja loppuun vähän taas hiilidioksidia kehoon.
Ensin sukelsin 3x50 hengittäen pari henkosta päädyissä, sitten epämääräisen setin 25m sukelluksia yhdellä henkosella.
Viimeiseen otin pikkuräpsät jalkaan ja sukelsin 175m 25m pätkissä yhdellä henkosella. Tässä tulikin yllättän kovat hiilidioksidit, alkoi jo tulla hieman sekava olo pelkästä hiilidioksidista ja hieman piti hakea päädyssä koordinaatteja. Lisäksi armoton päänsärky, mikä on yleensä merkki melko kovasta co2 tasosta ainakin minulla. Aika tarkkana saa näidenkin kanssa näköjään olla. Vaikkei taju lähtisikään, niin ei nuo harjoitukset vaarattomia ole.
Mutta sellaista, kehitystä näkyvissä, mutta ei vielä mitään dramaattista.
Epäilyttävän hiljaiselta kuitenkin näytti parkkipaikalla. Ovikellon soittelun jälkeen tuli henkilökunta kuitenkin oven avaamaan. Pienen sananvaihdon jälkeen totesin että en taida nyt kehdata tulla yksin tänne jos ketään muita ei koko hallissa ole ja henkilökuntakin jo pois lähdössä :) Käännyin kantapäilläni ja lähdin autoa kohti, mutta parkkipaikalla vastaan tulikin Lauri joten päätimme lähteä vielä kokeileemaan.
Sisään päästiin ja ulosmennessään vaksi huikkasi että "laittakaa allasrobotin johto seinään kun lähdette". Aika kumma fiilis oli treenailla kun hallissa ei tosiaan ollut edes henkilökuntaa.
Mutta itse asiaan. Alkuun taas pitkä ilman lämppäreitä. Tällä kertaa meni jo "rutiinilla" 125m. Happoja ei vieläkään pahemmin kuulunut, mutta ehkä kuitenkin jo vähän enemmän. Sukellus oli kuitenkin sen verran tiukka että hyvä etten kääntynyt.
Perään sukeltelin pari kolme satasta, kokeilin Laurin uuttaa monoa ja loppuun vähän taas hiilidioksidia kehoon.
Ensin sukelsin 3x50 hengittäen pari henkosta päädyissä, sitten epämääräisen setin 25m sukelluksia yhdellä henkosella.
Viimeiseen otin pikkuräpsät jalkaan ja sukelsin 175m 25m pätkissä yhdellä henkosella. Tässä tulikin yllättän kovat hiilidioksidit, alkoi jo tulla hieman sekava olo pelkästä hiilidioksidista ja hieman piti hakea päädyssä koordinaatteja. Lisäksi armoton päänsärky, mikä on yleensä merkki melko kovasta co2 tasosta ainakin minulla. Aika tarkkana saa näidenkin kanssa näköjään olla. Vaikkei taju lähtisikään, niin ei nuo harjoitukset vaarattomia ole.
Mutta sellaista, kehitystä näkyvissä, mutta ei vielä mitään dramaattista.
tiistaina, marraskuuta 08, 2011
Perusjyystöä
Sitten edellisen kirjoituksen on käyty pari huomionarvotonta kertaa altaalla. Sunnuntaina kuitenkin vähän huomionarvoisempi treeni.
Olimme pitkästä aikaa Vaajakosken uimahallissa - ah miten luksukselta tuntui 25 metriä ja yli metrin syvä vesi!
Tapani mukaan aloitin tekemällä yhden pitkän ilman lämppäreitä. Sukellus meni ihan jees, mutta kieltämättä oli pieni pettymys. Pituutta tuli hieman yli 100m ja kuitenkin se oli aika tiukka.
Sukeltelin ja huinailin siinä sitten kaikenlaista ja Kimmo testaili samalla erilaisia vauhtiprofiileja tekemällä putkeen reilun satasen sukelluksen ainakin puolen tusinaa. Oli mielenkiintoista seurata miten sama sukellus tehtynä eri nopeuksilla ja eri vauhdinjaoilla veti miehen välillä ihan loppuun ja välillä oli pirteä kuin peipponen.
Helpoin oli kuulemma sellainen, että ensimmäinen 50m "static moodissa", täysin rentona, vauhdista tai tekniikasta välittämättä. Seuraava 25 hyvässä ryhdissä ja paketti kasassa, mutta vielä aika rauhallista vauhtia ja kädet sivuilla. Sen jälkeen kädet eteen ja "kunnon uintia". Saman tyylistä strategiaa on kokeiltu joskus ennenkin, mutta en silloin saanut siitä mielestäni mitään erityistä hyötyä. Idea lienee että sukelluksen alku, kun vaste ei ole vielä päällä, kannattaisi pitää mahdollisimman pienellä liekillä - mutta kuitenkin mennä eteenpäin. Sitten kun vaste on päällä, antaa soida vähän kovempaa. Murathan teki tämän äärimmileen niin että teki reilun minuutin frc-staticin ensin ja vasta sitten lähti uimaan.
No, päätin tätä kokeilla ja yllätyksekseni meni 125m ilman sen kummepaa valmistautumista. Kuulostaa nykynuorille varmaan aika pieneltä sukellukselta, mutta itselleni se on jo aika iso juttu. PB on karvan yli 150 ja varmaan yli 125m sukellukset laskettavissa jos ei yhden niin kahden käden sormilla. Tämä meni vieläpä treenin lopuksi, takana jo useita yli satasen vetoja ja melko konservatiivisella pakkaamisella.
Tästä tuli heti pieni motivaatiobuusti ja teki mieli tehdä jotain "oikeaa harjoitusta" ikuisen häröilyn sijaan, joten vedin perinteisen 8x50 tasaminuutein lähdöillä. Hieman yllättävää kyllä tämä ei ollut kovinkaan epämukavaa, muistelin että se olisi paljon pahempi - ehkä tuo uusi mono vähän tuo helpotusta. Sai siinä kuitenkin pikkasen hiilidioksidia kiertoon.
Maanantaina vuorostaan taas tikkakoskella ja olihan paluu arkeen aika karmiva. Sukelsin taas alkuun ilman lämppäreitä yhden pitkän, olisiko ollut 105m luokkaa eli 6 käännöstä. No hyvä puoli tässä on että kun on ehdollistunut siihen että satanen on 3 käännöstä niin nyt ehdollistuu siihen että käännöksiä on paljon enemmän - luulisi että tuo pientä psykologista helpotusta kun saa vetää 25m altaassa taas.
Sukelluksessa ei muuten ollut mitään erityisen huomionarvoista, mutta vaikka tein ilman lämppäreitä, hypoventiloin ja ennen sisäänhengitystä hengitin vain kerran vähän reilummin ulos, en vieläkään saa minkäänlaisia happoja sukelluksella. Tämä varmasti selittää sen miksi dyna ei kulje - kertakaikkiaan refleksi ei napsahda päälle.
Syitä tähän on varmasti monia. Olen ollut aina tosi huono "hapottamaan", mutta on se joskus paremminkin toiminut. Yksi on siis varmaan ihan reilu pitkien sukellusten puute viimeisen muutaman vuoden aikana. Toisekseen, oma teoriani on että tällainen "kestävyysliikkujan"-fysiologia ylipäätään on epäedullinen dynaan. CW:ssä toimii paremmin kun refleksi runnotaan väkisin päälle, mutta altaassa se ei tahdo herätä. Kolmannekseen - takana on erittäin aerobinen liikuntajakso, mikä omalta osaltaan varmaan heikentää sukellusvasteen heräämistä. Mutta treenaamallahan se paranee, luulisin.
Herätelläkseni uinuvaa sukellusvastetta, tein 2 co2 harjoitusta. Sukelsin aina 2 altaanväliä ja välissä 1 hengitys. Eka kierroksella jaksoin 8 ja toisella 10 varvia, mistä siis tulee melko vaatimaton 167 metriä - mutta se ei ole se pointti...Pointti on että siinä 5-6 kierroksen jälkeen alkoi muistua miltä pitäisi tuntua sukelluksen lopussa. Hiilidioksidi polttelee keuhkoissa, lihakset hapottavat, mutta pää on aivan kirkas. Otan nyt ohjelmaan näitä co2-harjoituksia koska oma uskomukseni on että niillä voin tehostaa samaan moodiin pääsemistä varsinaisella sukelluksellakin, mutta lähes puhdas arvaushan tämä on.
Kaiken ohessa olen myös alkanut käymään salilla, dokumentoidaan nyt alkutaso tähän että muistan myöhemmin mistä lähdettiin:
-Leuat 5,3,3,3
-Kyykky 60x8, 70x6, 70x6
-Pena 6x60, 5x70, 3x75, 1x80
-Niskan takaa punnerrus tangolla 3x30x10
-Alaselkä, ilman painoja 3x15
-Alavatsat (jalkojen nosto) 15, 12, 10
-Haba 16,5kg per käsi, 3x7
Aika vaatimatonta siis, mutta jostainhan sitä on lähdettävä. Sain keväällä selkäni aika pahasti solmuun kyykyssä, joten siinä on nyt erittäin konservatiivinen linja. Tunnustellen sellaisilla painoilla mitkä varmasti hallitsee. Vielä ei ainakaan ole vaivat palanneet, mutta en uskalla löylyä lisätäkään.
Monolla uidessa huomaa kyllä eron varsin selvästi kun on pikkasen vatsoja ja selkää rääkätty. Ei tartte montaa treenikertaa salilla kun alkaa tekniikka pysyä ihan eri tavalla paketissa.
Olimme pitkästä aikaa Vaajakosken uimahallissa - ah miten luksukselta tuntui 25 metriä ja yli metrin syvä vesi!
Tapani mukaan aloitin tekemällä yhden pitkän ilman lämppäreitä. Sukellus meni ihan jees, mutta kieltämättä oli pieni pettymys. Pituutta tuli hieman yli 100m ja kuitenkin se oli aika tiukka.
Sukeltelin ja huinailin siinä sitten kaikenlaista ja Kimmo testaili samalla erilaisia vauhtiprofiileja tekemällä putkeen reilun satasen sukelluksen ainakin puolen tusinaa. Oli mielenkiintoista seurata miten sama sukellus tehtynä eri nopeuksilla ja eri vauhdinjaoilla veti miehen välillä ihan loppuun ja välillä oli pirteä kuin peipponen.
Helpoin oli kuulemma sellainen, että ensimmäinen 50m "static moodissa", täysin rentona, vauhdista tai tekniikasta välittämättä. Seuraava 25 hyvässä ryhdissä ja paketti kasassa, mutta vielä aika rauhallista vauhtia ja kädet sivuilla. Sen jälkeen kädet eteen ja "kunnon uintia". Saman tyylistä strategiaa on kokeiltu joskus ennenkin, mutta en silloin saanut siitä mielestäni mitään erityistä hyötyä. Idea lienee että sukelluksen alku, kun vaste ei ole vielä päällä, kannattaisi pitää mahdollisimman pienellä liekillä - mutta kuitenkin mennä eteenpäin. Sitten kun vaste on päällä, antaa soida vähän kovempaa. Murathan teki tämän äärimmileen niin että teki reilun minuutin frc-staticin ensin ja vasta sitten lähti uimaan.
No, päätin tätä kokeilla ja yllätyksekseni meni 125m ilman sen kummepaa valmistautumista. Kuulostaa nykynuorille varmaan aika pieneltä sukellukselta, mutta itselleni se on jo aika iso juttu. PB on karvan yli 150 ja varmaan yli 125m sukellukset laskettavissa jos ei yhden niin kahden käden sormilla. Tämä meni vieläpä treenin lopuksi, takana jo useita yli satasen vetoja ja melko konservatiivisella pakkaamisella.
Tästä tuli heti pieni motivaatiobuusti ja teki mieli tehdä jotain "oikeaa harjoitusta" ikuisen häröilyn sijaan, joten vedin perinteisen 8x50 tasaminuutein lähdöillä. Hieman yllättävää kyllä tämä ei ollut kovinkaan epämukavaa, muistelin että se olisi paljon pahempi - ehkä tuo uusi mono vähän tuo helpotusta. Sai siinä kuitenkin pikkasen hiilidioksidia kiertoon.
Maanantaina vuorostaan taas tikkakoskella ja olihan paluu arkeen aika karmiva. Sukelsin taas alkuun ilman lämppäreitä yhden pitkän, olisiko ollut 105m luokkaa eli 6 käännöstä. No hyvä puoli tässä on että kun on ehdollistunut siihen että satanen on 3 käännöstä niin nyt ehdollistuu siihen että käännöksiä on paljon enemmän - luulisi että tuo pientä psykologista helpotusta kun saa vetää 25m altaassa taas.
Sukelluksessa ei muuten ollut mitään erityisen huomionarvoista, mutta vaikka tein ilman lämppäreitä, hypoventiloin ja ennen sisäänhengitystä hengitin vain kerran vähän reilummin ulos, en vieläkään saa minkäänlaisia happoja sukelluksella. Tämä varmasti selittää sen miksi dyna ei kulje - kertakaikkiaan refleksi ei napsahda päälle.
Syitä tähän on varmasti monia. Olen ollut aina tosi huono "hapottamaan", mutta on se joskus paremminkin toiminut. Yksi on siis varmaan ihan reilu pitkien sukellusten puute viimeisen muutaman vuoden aikana. Toisekseen, oma teoriani on että tällainen "kestävyysliikkujan"-fysiologia ylipäätään on epäedullinen dynaan. CW:ssä toimii paremmin kun refleksi runnotaan väkisin päälle, mutta altaassa se ei tahdo herätä. Kolmannekseen - takana on erittäin aerobinen liikuntajakso, mikä omalta osaltaan varmaan heikentää sukellusvasteen heräämistä. Mutta treenaamallahan se paranee, luulisin.
Herätelläkseni uinuvaa sukellusvastetta, tein 2 co2 harjoitusta. Sukelsin aina 2 altaanväliä ja välissä 1 hengitys. Eka kierroksella jaksoin 8 ja toisella 10 varvia, mistä siis tulee melko vaatimaton 167 metriä - mutta se ei ole se pointti...Pointti on että siinä 5-6 kierroksen jälkeen alkoi muistua miltä pitäisi tuntua sukelluksen lopussa. Hiilidioksidi polttelee keuhkoissa, lihakset hapottavat, mutta pää on aivan kirkas. Otan nyt ohjelmaan näitä co2-harjoituksia koska oma uskomukseni on että niillä voin tehostaa samaan moodiin pääsemistä varsinaisella sukelluksellakin, mutta lähes puhdas arvaushan tämä on.
Kaiken ohessa olen myös alkanut käymään salilla, dokumentoidaan nyt alkutaso tähän että muistan myöhemmin mistä lähdettiin:
-Leuat 5,3,3,3
-Kyykky 60x8, 70x6, 70x6
-Pena 6x60, 5x70, 3x75, 1x80
-Niskan takaa punnerrus tangolla 3x30x10
-Alaselkä, ilman painoja 3x15
-Alavatsat (jalkojen nosto) 15, 12, 10
-Haba 16,5kg per käsi, 3x7
Aika vaatimatonta siis, mutta jostainhan sitä on lähdettävä. Sain keväällä selkäni aika pahasti solmuun kyykyssä, joten siinä on nyt erittäin konservatiivinen linja. Tunnustellen sellaisilla painoilla mitkä varmasti hallitsee. Vielä ei ainakaan ole vaivat palanneet, mutta en uskalla löylyä lisätäkään.
Monolla uidessa huomaa kyllä eron varsin selvästi kun on pikkasen vatsoja ja selkää rääkätty. Ei tartte montaa treenikertaa salilla kun alkaa tekniikka pysyä ihan eri tavalla paketissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)