Viikonloppuna oli Sebastien Muratin sukelluskurssi. Harmi etten voinut osallistua siihen koko ajalta, mutta sen mitä ehdin oli kyllä silkkaa asiaa. Ihan kaikkia herran väitteitä ei purematta niele, mutta paljon uusia ajatuksia sai omaan käsitykseen sukeltamisesta. Hieman pettynyt olin allas- ja avovesisessioihin. Murat hehkutti kovasti omaa omaperäistä uintitekniikaansa, mutta sitä ei koskaan nähty ja ukko ei tullut edes veteen katsomaan uintiamme. Teoria sen sijaan taas ylitti odotukset. Oikeastaan koko kurssi olisi minusta parempi jos teoriaan keskityttäisiin enempi ja vesileikit jätettäisiin muutamaan demoon. Kurssin sisältöä on tähän turha vuodattaa, mutta eiköhän siitä joku juttu jonnekin kirjoiteta.
Eilen alkoi peppu olla jo sen verta kondiksessa, että päätin kokeilla varovasti juosta totuttelulenkin. Juoksin tarkoituksella todella hiljaa ja tunnustellen. Sykemittari veti jotain ihan omaa showtaan. Vaikka vauhti oli kokoajan alle 10 km/h, se näytti suurimman osan matkaa alle 110 ja lopussa yhtäkkiä yli 170. En tiedä olisiko vehje saanut viikonlopun sukelluksilla vettä sisäänsä tms...Ihan hyvälle tuntui juosta tuo lenkki ja ehkä voisi taas varovasti aloitella juoksua. Pysyn kuitenkin toistaiseksi poissa Suolijärven alpeilta ja pyrin vetämään tasaisessa maastossa rauhallisesti.
Tänään sitten sali ja täytyy todeta että puntin pudottaminen 2 kertaan viikossa oli hyvä idea. Varsinkin kun tekee 1-jakoista, niin palautumiseen tarvitaan kertakaikkiaan aikaa, että jaksaa tehdä seuraavankin täydellä teholla. Ja nyt selkeästi jaksaa, eli sarjapainot ovat heti nousseet pykälän. Kyykyn tein tarkoituksella aika varovaisesti, aloittaen 50kg:sta, halusin varmistaa ettei nämä peppuongelmat juonna sieltä. Hyvin kuitenkin kulki, eli ei hätää silläkään osastolla.
Kimmo kirjoitti kommentteihin, että piriformis on fysiopiireissä jonkunmoinen "klisee". Vähän tällaisen kuvan siitä saikin kun selaisi googlella asiaa, eli joskus sitä tarjotaan kait selitykseksi melkein mihin tahansa selkävaivaan. Itselläni en usko olevan kyse mistään puristukseen jääneestä hermosta, vaan ihan vaan lihaksen ärtymisestä tai ylirasituksesta. Hieronta tuntui vähän auttavan. Kipua aiheuttaa erityisesti jalan kiertoliike astuttaessa ja parhaiten se tuntuu kun kierto (ulospäin) tapahtuu ylämäessä tai vastuksessa. Ongelmana ei selvästikään ole pelkkä piriformis-lihas, vaan myös muita lihaksia joita en ole onnistnut löytämään. Veikkaan että tässä on aika pitkälti kyse vaan tekniikkavirheestä ja liian kovasta vauhdista tasoon nähden ylämäissä. Pikkulenkeillä tuo ei vielä ole tullut ilmi, mutta puolikkaan pituisella matkalla virhe kostautuu. Ehkäpä vois käydä tuon askelluksen tutkituttamassa, niin olisi sekin sitten selvitetty...
tiistaina, syyskuuta 19, 2006
keskiviikkona, syyskuuta 13, 2006
Piriformis
Viimeksi puolikkaan lopussa kipeytyi vasen pakarani julmasti. Sisutin lenkin loppuun ja järkeilin että se on ihan normaalia että pitkällä lenkillä vähän paikat kipeytyy.
Parilla lenkillä sen jälkeenkin on nyt kevyessäkin vauhdissa esiintynyt samaa, joten pitää sitten kai taas yrittää ottaa asioista selvää.
Onneksi on kotona henkilökohtainen urheilulääkäri, joka epäili heti ärtynyttä piriformis-lihasta. Pikainen googletus aiheesta ja oireet osuvat (kuten myös ITB:ssä jonka onnistuneesti "voitin") kuin nyrkki silmään. Hyvä että älysin homman tässä vaiheessa, koska siitä ilmeisesti voi saada itselleen todella todella ikävän vaivan.
Kivun luonteesta päättelisin, että itselläni homma ei ole ärtynyt vielä "hermopohjaiseksi", vaan itse lihas on vaan ylirasittunut ja jumissa. Ja sen tunteekin aika hyvin. Ensihoitona siis hieronta ja venyttely.
Kuulemma tyypillinen piriformis-vaivainen juoksee melko kovaa ja erityisesti mäkisessä maastossa - guilty as charged, suolijärvihän on käytännössä kokoajan mäkeä joko ylös tai alas.
Kaltevalla tasolla yksipuolinen juoksu pahentaa vaivaa - ja taas jäin nalkkiin, juoksen aina samaa (kaltevaa) lenkkiä vieläpä samaan suuntaan.
Lisäksi taustalla voi olla pronaatio-ongelmia ja huono tekniikka - näistä on paha sanoa itse, mutta täytynee selvitellä jos ei ongelma ala ratkeamaan.
Eli battle plan:
-Ainakin hetkeksi aikaa keventynyt harjoittelu, jos homma pahenee, niin täysi lepo
-Korostetun huolellinen venyttely ja hieronta
-Lenkin vaihtaminen tasaisempaan maastoon ja enempi suoraa kuin yksipuolista käännöstä
-Lihaskunnon parantaminen ongelma-alueella
-Fiilistely ja tunnustelu ja juoksun lopettaminen ongelmien ilmaantuessa
Jos nuo ei pure niin:
-Homman analysointi ja selvittäminen spesialistilla
Jos sekään ei auta:
-Elämän ja tavoitteiden uudelleen evaluointi :)
Parilla lenkillä sen jälkeenkin on nyt kevyessäkin vauhdissa esiintynyt samaa, joten pitää sitten kai taas yrittää ottaa asioista selvää.
Onneksi on kotona henkilökohtainen urheilulääkäri, joka epäili heti ärtynyttä piriformis-lihasta. Pikainen googletus aiheesta ja oireet osuvat (kuten myös ITB:ssä jonka onnistuneesti "voitin") kuin nyrkki silmään. Hyvä että älysin homman tässä vaiheessa, koska siitä ilmeisesti voi saada itselleen todella todella ikävän vaivan.
Kivun luonteesta päättelisin, että itselläni homma ei ole ärtynyt vielä "hermopohjaiseksi", vaan itse lihas on vaan ylirasittunut ja jumissa. Ja sen tunteekin aika hyvin. Ensihoitona siis hieronta ja venyttely.
Kuulemma tyypillinen piriformis-vaivainen juoksee melko kovaa ja erityisesti mäkisessä maastossa - guilty as charged, suolijärvihän on käytännössä kokoajan mäkeä joko ylös tai alas.
Kaltevalla tasolla yksipuolinen juoksu pahentaa vaivaa - ja taas jäin nalkkiin, juoksen aina samaa (kaltevaa) lenkkiä vieläpä samaan suuntaan.
Lisäksi taustalla voi olla pronaatio-ongelmia ja huono tekniikka - näistä on paha sanoa itse, mutta täytynee selvitellä jos ei ongelma ala ratkeamaan.
Eli battle plan:
-Ainakin hetkeksi aikaa keventynyt harjoittelu, jos homma pahenee, niin täysi lepo
-Korostetun huolellinen venyttely ja hieronta
-Lenkin vaihtaminen tasaisempaan maastoon ja enempi suoraa kuin yksipuolista käännöstä
-Lihaskunnon parantaminen ongelma-alueella
-Fiilistely ja tunnustelu ja juoksun lopettaminen ongelmien ilmaantuessa
Jos nuo ei pure niin:
-Homman analysointi ja selvittäminen spesialistilla
Jos sekään ei auta:
-Elämän ja tavoitteiden uudelleen evaluointi :)
perjantaina, syyskuuta 08, 2006
Vauhtia riittää
Päätin juosta tänään taas puolikkaan ja tällä kertaa yrittää ihan tosissaan. Päätin myös ekaa kertaa testata energiageeliä. Paljon ovat ihmiset niitä kehuneet, mutta skeptinen olen ollut.
Alusta asti oli vahva fiilis, joten en jäänyt alussa hissuttelemaan, kympille tulikin väliajaksi ihan lupaavasti n. 50. Siitä sitten vauhtia vähän lisää ja geelit peliin.
Täytyy sanoa, että minusta tuli kerralla uskovainen. Ehkä efekti on osin plaseboa, mutta toisaalta ei se ole kovin kaukaa haettua että lähes puhdas glugoosi nostaisi vähän verensokeria? Anyway, tuntui että juoksu alkoi vasta kulkea tuosta eteen päin. 18km kohdalta alkoi tiukka loppukiri ja vaikka vauhti oli tuolla 4 min/km tuntumassa, piipitteli sykkeet välillä alarajaa (jonka olin loppukiriin kiristänyt 165:een). Ihme fiilis.
En ole koskaan vetänyt näin hyvin nesteytettynä ja matkalla tankaten, ja hyvällehän se tuntui. Loppuajaksi tuli 21.2km kohdalla 1:42. Hieman epäuskoisena katsoin kelloa. Siis tämä on eka "tosissaan" juoksemani puolikas! Toki taas kerran kalibroinnit jne voivat selittää tuosta jonkin verran, mutta vaikka kuinka lasken ja pyörittelen, niin saan virhemarginaaliksi korkeintaan 500m, eli siltikin aika olisi luokkaa 1:45, mikä edelleen on minusta varsin hyvä.
Loppukirin jälkeen kun himmasin vauhtia alkoi huomata että nyt on juostu. Aika montaa paikkaa särki ja hetken käveltyäni en pystynyt enää hölkkäämään, kolotti liikaa. Mutta ei se virne silti mihinkään naamalta kadonnut :)
Alusta asti oli vahva fiilis, joten en jäänyt alussa hissuttelemaan, kympille tulikin väliajaksi ihan lupaavasti n. 50. Siitä sitten vauhtia vähän lisää ja geelit peliin.
Täytyy sanoa, että minusta tuli kerralla uskovainen. Ehkä efekti on osin plaseboa, mutta toisaalta ei se ole kovin kaukaa haettua että lähes puhdas glugoosi nostaisi vähän verensokeria? Anyway, tuntui että juoksu alkoi vasta kulkea tuosta eteen päin. 18km kohdalta alkoi tiukka loppukiri ja vaikka vauhti oli tuolla 4 min/km tuntumassa, piipitteli sykkeet välillä alarajaa (jonka olin loppukiriin kiristänyt 165:een). Ihme fiilis.
En ole koskaan vetänyt näin hyvin nesteytettynä ja matkalla tankaten, ja hyvällehän se tuntui. Loppuajaksi tuli 21.2km kohdalla 1:42. Hieman epäuskoisena katsoin kelloa. Siis tämä on eka "tosissaan" juoksemani puolikas! Toki taas kerran kalibroinnit jne voivat selittää tuosta jonkin verran, mutta vaikka kuinka lasken ja pyörittelen, niin saan virhemarginaaliksi korkeintaan 500m, eli siltikin aika olisi luokkaa 1:45, mikä edelleen on minusta varsin hyvä.
Loppukirin jälkeen kun himmasin vauhtia alkoi huomata että nyt on juostu. Aika montaa paikkaa särki ja hetken käveltyäni en pystynyt enää hölkkäämään, kolotti liikaa. Mutta ei se virne silti mihinkään naamalta kadonnut :)
torstaina, syyskuuta 07, 2006
Muutoksia punttitreeniin
Tänään kävin taas puntilla ja homma tuntui aika tukkoiselta. Nyt jo useamman viikon junnannut samoilla painoilla ja ne tuntuvan käyvän vaan raskaammiksi joka kerta. Pikainen analyysi: erityisesti nyt kun mennään vähän miinuskaloreilla, en ehdi kertakaikkiaan palautua tarpeeksi. Pitää vähentää punttia "ylläpitomoodiin", varsinkin kun tavoitteet ovat nyt muualla. 1-2 kertaa viikossa korkeintaan. Täytyy myös hyväksyä se tosiasia että ei miinuskaloreilla kummoista kehitystä kannata odottaakaan.
Ei olisi oikein varaa vetää nyt ylikuntoon, joten varovaisuutta peliin. Aikaahan on vielä elinikä :)
Ei olisi oikein varaa vetää nyt ylikuntoon, joten varovaisuutta peliin. Aikaahan on vielä elinikä :)
keskiviikkona, syyskuuta 06, 2006
Lidl-suunto 1-0
Tänään oli virallisesti Tampereen hallikauden avaus. Kokeilin Lidl:in sykemittaria ja kas, sehän toimi vedessä kuin unelma. Ohjekirjasen mukaan "vedenpitävä 30 metriin, ei sovellu sukellukseen", ei suomeksi tarkoittanee jotakuinkin että uimahallioloissa pitäis vielä toimia. Neljässä metrissä möllöttelin ja hyvin toimi, mutta en toki tuolla oikeasti syvyyttä lähtisi tekemään. Mutta uintiin olen mittaria kaivannut ja siinä tuo toimii.
Käsittämätöntä että suunnon vehkeet ei toimi vedessä. Kattelin uusien mittarien speksit ja niistäkin tuntuu tarkoituksella jätetyn pois uinti lajina. Löytyy jopa "duathlon pack", mutta ei triathlon...Miksiköhän? Ei siis mitään syytä olettaa että uudet mittarit olisivat tässä suhteessa sen parempia.
Uiskentelin mittarin innoittamana hieman vaparia. Eka puoli kilsaa lämppäreiksi ja sitten "cooper", eli 12 minuuttia suht kovaa. Pääsin 650m, mikä jonkun taulukon mukaan on tulos "erinomainen". Enemmänkin olisi mennyt...Ihan kiva kehitys sikäli, että vielä puoli vuotta sitten yli 100m vapaauintia oli ihan mahdoton ajatus :)
Muutenpa ei mitään ihmeitä tullut tehtyä. Vähän fiilistelin monoa ja tein viikinkinä 5 mintuutin staticin, ihan vaan tsekatakseni että homma toimii...
Käsittämätöntä että suunnon vehkeet ei toimi vedessä. Kattelin uusien mittarien speksit ja niistäkin tuntuu tarkoituksella jätetyn pois uinti lajina. Löytyy jopa "duathlon pack", mutta ei triathlon...Miksiköhän? Ei siis mitään syytä olettaa että uudet mittarit olisivat tässä suhteessa sen parempia.
Uiskentelin mittarin innoittamana hieman vaparia. Eka puoli kilsaa lämppäreiksi ja sitten "cooper", eli 12 minuuttia suht kovaa. Pääsin 650m, mikä jonkun taulukon mukaan on tulos "erinomainen". Enemmänkin olisi mennyt...Ihan kiva kehitys sikäli, että vielä puoli vuotta sitten yli 100m vapaauintia oli ihan mahdoton ajatus :)
Muutenpa ei mitään ihmeitä tullut tehtyä. Vähän fiilistelin monoa ja tein viikinkinä 5 mintuutin staticin, ihan vaan tsekatakseni että homma toimii...
tiistaina, syyskuuta 05, 2006
Omituiset sykkeet
Varsin outo juttu, mutta nyt olen varma että kyse ei ole sattumasta, koska olen toistanut kokeen kymmeniä kertoja. Minulle tulee lenkillä joskus sellaisia happamia röyhtäisyjä. Joka ikinen kerta kun röyhtäisen, sykkeet putoavat VÄLITTÖMÄSTI 15-20 pykälää n. 10 sekunniksi. Mistähän tuokin johtuu? Saatan juosta ylämäkeen ja ylärajavarotin piippaa jatkuvasti. Röyh -> hetken päästä piippaa alaraja. Noh, en tiiä.
Tänään oli tarkoitus juosta palauttava pk ja niin myös tein, eli 11 km keskisykkeellä 135. Samalla tuli mitattua uusilla kalibroinneilla vanha "kymppi", joka näytti olevan aika tasan 10.5km, eli kympin referenssiajoista voinen ottaa pari minuuttia hyvällä omallatunnolla pois, eli vetoni ovat olleet välillä 43-45 min.
Tänään oli tarkoitus juosta palauttava pk ja niin myös tein, eli 11 km keskisykkeellä 135. Samalla tuli mitattua uusilla kalibroinneilla vanha "kymppi", joka näytti olevan aika tasan 10.5km, eli kympin referenssiajoista voinen ottaa pari minuuttia hyvällä omallatunnolla pois, eli vetoni ovat olleet välillä 43-45 min.
Säälicooper
Venla halusi juosta cooperin testin joten lähdin radalle ottamaan aikaa ja kirittämään. Aika hyvin tuo vetäisikin, 2370m. Varsinkin ottaen huomioon ettei rouva ole juossut metriäkään reiluun vuoteen. Mutta näköjään peruskunto pysyy melko hyvänä hyötyliikunnallakin.
Alkoi kuitenkin siinä polttelemaan kun katselin menoa ja piti ittekin hetken mielijohteesta kokeilla. Pääsin tällä kertaa 3120m, eli pikkasen paransin omaa enkkaa. Rankalle se tuntui, mutta puolustukseksi täytyy sanoa että alla oli jo tunnin salitreeni ja tuon 2.4km hölkkäily Venlan rinnalla :) Seli seli. No aina pitää olla tyytyväinen kun tulos paranee. Kalibroin T6:n matkamittarin coopervauhtiin ja se olikin jäänyt selkeästi jälkeen, osoittaen n. 100m liian pientä lukemaa. Juoksin sitten vielä 2 km pk-vauhtia kalibroidakseni mittarin myös sille nopeudelle (anturi ei oikein pysy mukana jos nopeus muuttuu radikaalisti). Sekin jäi vielä hieman lyhyeksi.
Loppujen lopuksi sain kertoimeksi pk-vauhdilla melkein 1.1, tarkoittaen siis että jos kalibroimaton mittari sanoo minun juosseen 10km, se on todellisuudessa ollut lähes 11km. Toki olin hieman kalibroinut sitä jo aiemmin, mutta näin ollen vaikuttaisi siltä, että esim. tuo kuuluisa "kymppi" on todellisuudessa hieman pitempi. Pitääkin käydä tässä joskus vetäisemässä kymppi radalla jotta voi sitten vertailla tulosta objektiivisesti myös yleiseen tasoon.
Lisäksi kun huomioidaan että olen luullut tähän asti maratonin olevan 44km ja puolikkaan siis 22, niin siitä puolikkaan ajastakin voi pudottaa yhden kilsan pois :) Kyllä se siis pitäisi alle 2h mennä kevyesti. Pitääpä kokeilla sitäkin joku ilta.
Alkoi kuitenkin siinä polttelemaan kun katselin menoa ja piti ittekin hetken mielijohteesta kokeilla. Pääsin tällä kertaa 3120m, eli pikkasen paransin omaa enkkaa. Rankalle se tuntui, mutta puolustukseksi täytyy sanoa että alla oli jo tunnin salitreeni ja tuon 2.4km hölkkäily Venlan rinnalla :) Seli seli. No aina pitää olla tyytyväinen kun tulos paranee. Kalibroin T6:n matkamittarin coopervauhtiin ja se olikin jäänyt selkeästi jälkeen, osoittaen n. 100m liian pientä lukemaa. Juoksin sitten vielä 2 km pk-vauhtia kalibroidakseni mittarin myös sille nopeudelle (anturi ei oikein pysy mukana jos nopeus muuttuu radikaalisti). Sekin jäi vielä hieman lyhyeksi.
Loppujen lopuksi sain kertoimeksi pk-vauhdilla melkein 1.1, tarkoittaen siis että jos kalibroimaton mittari sanoo minun juosseen 10km, se on todellisuudessa ollut lähes 11km. Toki olin hieman kalibroinut sitä jo aiemmin, mutta näin ollen vaikuttaisi siltä, että esim. tuo kuuluisa "kymppi" on todellisuudessa hieman pitempi. Pitääkin käydä tässä joskus vetäisemässä kymppi radalla jotta voi sitten vertailla tulosta objektiivisesti myös yleiseen tasoon.
Lisäksi kun huomioidaan että olen luullut tähän asti maratonin olevan 44km ja puolikkaan siis 22, niin siitä puolikkaan ajastakin voi pudottaa yhden kilsan pois :) Kyllä se siis pitäisi alle 2h mennä kevyesti. Pitääpä kokeilla sitäkin joku ilta.
maanantaina, syyskuuta 04, 2006
Juoksu kulkee
Hidastettuani vauhteja lenkeillä selkeästi olen löytänyt ihan uuden ilon koko touhuun. Säännöllinen lenkittely on selkeästi kannattanut, sillä olo lenkkipolulla on vahva ja "voittamaton". Tuollaista rauhallista vauhtia pystyn juoksemaan pitkiäkin lenkkejä ilman mainittavaa epämukavuutta. Sunnuntai-aamuna päätin kokeilla mennä ilman aamiaista lenkille. Vähän vettä vaan koneeseen ja menoksi. En minä näistä jutuista oikein vieläkään ymmärrä, mutta jotenkin järkeilin että tämän pitäisi koetella erityisesti rasva-aineenvaihduntaa koska ennen aamiaista kehon pitäisi olla kaiketi puhtaasti rasva-aineenvaihdunnalla (ja rasva-aineenvaihdunta taas on tärkeää pitkillä juoksuilla kuten maraton, koska sieltä se energia lopulta haetaan kuitenkin). Hyvin jaksoi noinkin. Juoksin ekat 3 kierrosta n. 10.5 km/h (en vieläkään osaa ajatella vauhteja min/km). Selkeästi alle aerobisen kynnyksen, mutta kuitenkin alaraja oli 135, eli suht kapealla alueella. Viimeiselle en malttanut olla nostamatta vauhtia hieman. Koko lenkki (18.7km) meni n. keskinopeudella 11.4 km/h, mikä olisi jo Pirkan hölkässäkin alle kolmen tunnin vauhti. Toki tohon pitäisi vielä tunti pistää lisää, mutta kun nytkin lopetin juoksemisen lähinnä siksi että aika loppui. Mukana oli 0.5l vettä, joka oli toki liian vähän, mutta antoi pikkasen lisää puhtia touhuun.
Mutta kuten todettua, olo lenkkipolulla on nyt hyvä. Mihinkään ei särje, mitään ei kolota. Juoksu kulkee ja kontrolli pysyy ja mikä ihmeellisintä, en enää koe pitkiäkään lenkkejä edes erityisen tylsinä, vaan minulla on ajoittain jopa hauskaa juosta. Tämä on täysin uusi ilmiö :) Enää en edes kaipaa mp3-soitinta (jonka olen hukannut), kun taas ennen en voinut ajatellakaan yli tunnin lenkkiä ilman musiikkia.
Pirkalle soittimen voisi kuitenkin ottaa ihan sen takia, että viimeiseksi tunniksi kun laittaa Rammsteinia tms soimaan, niin jalka nousee huomattavasti paremmin vaikkei oikein enää huvittaisikaan. Tämmösen havainnon olen ainakin joskus tehnyt...
Viime viikolle kertyikin jo ihan kivasti juoksukilometrejä, eli 57km. Eihän nuo isoja määriä "oikealle" juoksijalle olisi, mutta tämmöselle maatiaiselle jo kuulostaa ihan isoilta luvuilta. Vaan ei ne metrit ja sekunnit, fiilis on tärkeintä :) Joku nyt varmaan ihmettelee että miksi hitossa vaan juoksen, miten se tukee sukeltamista? No ei se varmaan kauheasti tuekaan, mutta juuri nyt se vaan kiinnostaa enemmän. Talvella ehtii kyllä taas kaakeleitakin vahdata. Kunnianhimo alkaa kuitenkin silläkin saralla nostaa sen verran päätään, että olen päättänyt yrittää halli-MM maajoukkueeseen, joten kohta kyllä pidätellään taas hengitystäkin. Nyt on kuitenkin vielä peruskunnon aika. Päätavoitteeni on HUG 2007, jossa tavoite on rikkoa oma Static PB eli siihen ajoitan ekan kuntohuipun. Toinen on sitten Heinäkuu 2007 jos luoja suo...Dynaa aion kyllä treenata myös, mutta ellei jotain ihan friikkiä tapahdu, niin en siinä lähde edes maajoukkuetasoa tavoittelemaan, se on kertakaikkiaan liian kaukana. Mutta jos kaudella pb:n saisi, niin olisihan se kivaa...
Hmm, toimisikohan staticissa semmonen, että laittais ekasta nykäyksestä Hierate Mich:n soimaan - antaisi sopivasti terää taistella ikävän vaiheen loppuun. Biisin kestosta voisi päätellä myös missä mennään ajallisesti.
Mutta kuten todettua, olo lenkkipolulla on nyt hyvä. Mihinkään ei särje, mitään ei kolota. Juoksu kulkee ja kontrolli pysyy ja mikä ihmeellisintä, en enää koe pitkiäkään lenkkejä edes erityisen tylsinä, vaan minulla on ajoittain jopa hauskaa juosta. Tämä on täysin uusi ilmiö :) Enää en edes kaipaa mp3-soitinta (jonka olen hukannut), kun taas ennen en voinut ajatellakaan yli tunnin lenkkiä ilman musiikkia.
Pirkalle soittimen voisi kuitenkin ottaa ihan sen takia, että viimeiseksi tunniksi kun laittaa Rammsteinia tms soimaan, niin jalka nousee huomattavasti paremmin vaikkei oikein enää huvittaisikaan. Tämmösen havainnon olen ainakin joskus tehnyt...
Viime viikolle kertyikin jo ihan kivasti juoksukilometrejä, eli 57km. Eihän nuo isoja määriä "oikealle" juoksijalle olisi, mutta tämmöselle maatiaiselle jo kuulostaa ihan isoilta luvuilta. Vaan ei ne metrit ja sekunnit, fiilis on tärkeintä :) Joku nyt varmaan ihmettelee että miksi hitossa vaan juoksen, miten se tukee sukeltamista? No ei se varmaan kauheasti tuekaan, mutta juuri nyt se vaan kiinnostaa enemmän. Talvella ehtii kyllä taas kaakeleitakin vahdata. Kunnianhimo alkaa kuitenkin silläkin saralla nostaa sen verran päätään, että olen päättänyt yrittää halli-MM maajoukkueeseen, joten kohta kyllä pidätellään taas hengitystäkin. Nyt on kuitenkin vielä peruskunnon aika. Päätavoitteeni on HUG 2007, jossa tavoite on rikkoa oma Static PB eli siihen ajoitan ekan kuntohuipun. Toinen on sitten Heinäkuu 2007 jos luoja suo...Dynaa aion kyllä treenata myös, mutta ellei jotain ihan friikkiä tapahdu, niin en siinä lähde edes maajoukkuetasoa tavoittelemaan, se on kertakaikkiaan liian kaukana. Mutta jos kaudella pb:n saisi, niin olisihan se kivaa...
Hmm, toimisikohan staticissa semmonen, että laittais ekasta nykäyksestä Hierate Mich:n soimaan - antaisi sopivasti terää taistella ikävän vaiheen loppuun. Biisin kestosta voisi päätellä myös missä mennään ajallisesti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)