Pirkan hölkkä

No, nyt se on takana. Jännitti pirusti kestääkö paikat, mutta lopulta kesti ihan hyvin...Näköjään kun vajaa 2000 ihmistä lähtee liikkeelle reitille, jossa lähes puolet mennään yhden juoksijan levyistä polkua, kannattaa valita lähtöasemansa hyvin. Ensimmäiset 10 kilsaa menikin lönkötellessä ja kelloa katsellessa. Taktikoin ja vedin pari ekaa juomapistettä suoraan ohi ja pääsin näin varmaan pari sataa sijaa ylös päin ja sopivan vauhtiseen seuraan lopulta :) Vauhti oli sellaista 6:30 min/km kun olisin halunnut mennä 5:30...Puolessa välissä oli vielä ihan vahva olo, joten päätin sitten ottaa pienen riskin ja lisätä vauhtia ihan reilusti alle 5:n. Hyvin kulki oikeastaan, ihan viimeiset 3 km piti puristaa tahdonvoimalla kun alkoi pohkeet ilmoittelemaan että kramppi ei ole kovin kaukana. Onnistuin kuitenkin välttämään krampit ja pääsin maaliin ajassa 3:07 ja luulisin että enemmän jäi ihmisiä taakse kuin eteen. Todella tyytyväinen olen, varsinkin kun tiedän että alle 3 tuntia olisi aivan realistinen jos vaan alussa valitsee lähtöpaikan vähän optimistisemmin, eikä sitten tarttisi ottaa noin hullua loppukiriä. Täytyy kyllä sanoa että tolla kirityksellä ei montaa metriä maalin jälkeen olisi juostu ja pari minsaa siinä seisoskeltuani totesinkin, että kävelykin on aika suuri saavutus.

Mutta takuulla ensi vuonna uudestaan ja tavoite vaatimattomasti alle 3 tuntiin...

Ihan oikeaoppiselle näyttää IMO nuo käppyrät, mutta hyvin näkyy kyllä missä on metsäosuudet tulleet vastaan...

Tästä se taas lähtee

Viikonloppuna oli Sebastien Muratin sukelluskurssi. Harmi etten voinut osallistua siihen koko ajalta, mutta sen mitä ehdin oli kyllä silkkaa asiaa. Ihan kaikkia herran väitteitä ei purematta niele, mutta paljon uusia ajatuksia sai omaan käsitykseen sukeltamisesta. Hieman pettynyt olin allas- ja avovesisessioihin. Murat hehkutti kovasti omaa omaperäistä uintitekniikaansa, mutta sitä ei koskaan nähty ja ukko ei tullut edes veteen katsomaan uintiamme. Teoria sen sijaan taas ylitti odotukset. Oikeastaan koko kurssi olisi minusta parempi jos teoriaan keskityttäisiin enempi ja vesileikit jätettäisiin muutamaan demoon. Kurssin sisältöä on tähän turha vuodattaa, mutta eiköhän siitä joku juttu jonnekin kirjoiteta.

Eilen alkoi peppu olla jo sen verta kondiksessa, että päätin kokeilla varovasti juosta totuttelulenkin. Juoksin tarkoituksella todella hiljaa ja tunnustellen. Sykemittari veti jotain ihan omaa showtaan. Vaikka vauhti oli kokoajan alle 10 km/h, se näytti suurimman osan matkaa alle 110 ja lopussa yhtäkkiä yli 170. En tiedä olisiko vehje saanut viikonlopun sukelluksilla vettä sisäänsä tms...Ihan hyvälle tuntui juosta tuo lenkki ja ehkä voisi taas varovasti aloitella juoksua. Pysyn kuitenkin toistaiseksi poissa Suolijärven alpeilta ja pyrin vetämään tasaisessa maastossa rauhallisesti.

Tänään sitten sali ja täytyy todeta että puntin pudottaminen 2 kertaan viikossa oli hyvä idea. Varsinkin kun tekee 1-jakoista, niin palautumiseen tarvitaan kertakaikkiaan aikaa, että jaksaa tehdä seuraavankin täydellä teholla. Ja nyt selkeästi jaksaa, eli sarjapainot ovat heti nousseet pykälän. Kyykyn tein tarkoituksella aika varovaisesti, aloittaen 50kg:sta, halusin varmistaa ettei nämä peppuongelmat juonna sieltä. Hyvin kuitenkin kulki, eli ei hätää silläkään osastolla.

Kimmo kirjoitti kommentteihin, että piriformis on fysiopiireissä jonkunmoinen "klisee". Vähän tällaisen kuvan siitä saikin kun selaisi googlella asiaa, eli joskus sitä tarjotaan kait selitykseksi melkein mihin tahansa selkävaivaan. Itselläni en usko olevan kyse mistään puristukseen jääneestä hermosta, vaan ihan vaan lihaksen ärtymisestä tai ylirasituksesta. Hieronta tuntui vähän auttavan. Kipua aiheuttaa erityisesti jalan kiertoliike astuttaessa ja parhaiten se tuntuu kun kierto (ulospäin) tapahtuu ylämäessä tai vastuksessa. Ongelmana ei selvästikään ole pelkkä piriformis-lihas, vaan myös muita lihaksia joita en ole onnistnut löytämään. Veikkaan että tässä on aika pitkälti kyse vaan tekniikkavirheestä ja liian kovasta vauhdista tasoon nähden ylämäissä. Pikkulenkeillä tuo ei vielä ole tullut ilmi, mutta puolikkaan pituisella matkalla virhe kostautuu. Ehkäpä vois käydä tuon askelluksen tutkituttamassa, niin olisi sekin sitten selvitetty...

Piriformis

Viimeksi puolikkaan lopussa kipeytyi vasen pakarani julmasti. Sisutin lenkin loppuun ja järkeilin että se on ihan normaalia että pitkällä lenkillä vähän paikat kipeytyy.

Parilla lenkillä sen jälkeenkin on nyt kevyessäkin vauhdissa esiintynyt samaa, joten pitää sitten kai taas yrittää ottaa asioista selvää.

Onneksi on kotona henkilökohtainen urheilulääkäri, joka epäili heti ärtynyttä piriformis-lihasta. Pikainen googletus aiheesta ja oireet osuvat (kuten myös ITB:ssä jonka onnistuneesti "voitin") kuin nyrkki silmään. Hyvä että älysin homman tässä vaiheessa, koska siitä ilmeisesti voi saada itselleen todella todella ikävän vaivan.

Kivun luonteesta päättelisin, että itselläni homma ei ole ärtynyt vielä "hermopohjaiseksi", vaan itse lihas on vaan ylirasittunut ja jumissa. Ja sen tunteekin aika hyvin. Ensihoitona siis hieronta ja venyttely.

Kuulemma tyypillinen piriformis-vaivainen juoksee melko kovaa ja erityisesti mäkisessä maastossa - guilty as charged, suolijärvihän on käytännössä kokoajan mäkeä joko ylös tai alas.

Kaltevalla tasolla yksipuolinen juoksu pahentaa vaivaa - ja taas jäin nalkkiin, juoksen aina samaa (kaltevaa) lenkkiä vieläpä samaan suuntaan.

Lisäksi taustalla voi olla pronaatio-ongelmia ja huono tekniikka - näistä on paha sanoa itse, mutta täytynee selvitellä jos ei ongelma ala ratkeamaan.

Eli battle plan:
-Ainakin hetkeksi aikaa keventynyt harjoittelu, jos homma pahenee, niin täysi lepo
-Korostetun huolellinen venyttely ja hieronta
-Lenkin vaihtaminen tasaisempaan maastoon ja enempi suoraa kuin yksipuolista käännöstä
-Lihaskunnon parantaminen ongelma-alueella
-Fiilistely ja tunnustelu ja juoksun lopettaminen ongelmien ilmaantuessa

Jos nuo ei pure niin:
-Homman analysointi ja selvittäminen spesialistilla

Jos sekään ei auta:
-Elämän ja tavoitteiden uudelleen evaluointi :)

Vauhtia riittää

Päätin juosta tänään taas puolikkaan ja tällä kertaa yrittää ihan tosissaan. Päätin myös ekaa kertaa testata energiageeliä. Paljon ovat ihmiset niitä kehuneet, mutta skeptinen olen ollut.

Alusta asti oli vahva fiilis, joten en jäänyt alussa hissuttelemaan, kympille tulikin väliajaksi ihan lupaavasti n. 50. Siitä sitten vauhtia vähän lisää ja geelit peliin.

Täytyy sanoa, että minusta tuli kerralla uskovainen. Ehkä efekti on osin plaseboa, mutta toisaalta ei se ole kovin kaukaa haettua että lähes puhdas glugoosi nostaisi vähän verensokeria? Anyway, tuntui että juoksu alkoi vasta kulkea tuosta eteen päin. 18km kohdalta alkoi tiukka loppukiri ja vaikka vauhti oli tuolla 4 min/km tuntumassa, piipitteli sykkeet välillä alarajaa (jonka olin loppukiriin kiristänyt 165:een). Ihme fiilis.

En ole koskaan vetänyt näin hyvin nesteytettynä ja matkalla tankaten, ja hyvällehän se tuntui. Loppuajaksi tuli 21.2km kohdalla 1:42. Hieman epäuskoisena katsoin kelloa. Siis tämä on eka "tosissaan" juoksemani puolikas! Toki taas kerran kalibroinnit jne voivat selittää tuosta jonkin verran, mutta vaikka kuinka lasken ja pyörittelen, niin saan virhemarginaaliksi korkeintaan 500m, eli siltikin aika olisi luokkaa 1:45, mikä edelleen on minusta varsin hyvä.

Loppukirin jälkeen kun himmasin vauhtia alkoi huomata että nyt on juostu. Aika montaa paikkaa särki ja hetken käveltyäni en pystynyt enää hölkkäämään, kolotti liikaa. Mutta ei se virne silti mihinkään naamalta kadonnut :)

Muutoksia punttitreeniin

Tänään kävin taas puntilla ja homma tuntui aika tukkoiselta. Nyt jo useamman viikon junnannut samoilla painoilla ja ne tuntuvan käyvän vaan raskaammiksi joka kerta. Pikainen analyysi: erityisesti nyt kun mennään vähän miinuskaloreilla, en ehdi kertakaikkiaan palautua tarpeeksi. Pitää vähentää punttia "ylläpitomoodiin", varsinkin kun tavoitteet ovat nyt muualla. 1-2 kertaa viikossa korkeintaan. Täytyy myös hyväksyä se tosiasia että ei miinuskaloreilla kummoista kehitystä kannata odottaakaan.

Ei olisi oikein varaa vetää nyt ylikuntoon, joten varovaisuutta peliin. Aikaahan on vielä elinikä :)

Lidl-suunto 1-0

Tänään oli virallisesti Tampereen hallikauden avaus. Kokeilin Lidl:in sykemittaria ja kas, sehän toimi vedessä kuin unelma. Ohjekirjasen mukaan "vedenpitävä 30 metriin, ei sovellu sukellukseen", ei suomeksi tarkoittanee jotakuinkin että uimahallioloissa pitäis vielä toimia. Neljässä metrissä möllöttelin ja hyvin toimi, mutta en toki tuolla oikeasti syvyyttä lähtisi tekemään. Mutta uintiin olen mittaria kaivannut ja siinä tuo toimii.

Käsittämätöntä että suunnon vehkeet ei toimi vedessä. Kattelin uusien mittarien speksit ja niistäkin tuntuu tarkoituksella jätetyn pois uinti lajina. Löytyy jopa "duathlon pack", mutta ei triathlon...Miksiköhän? Ei siis mitään syytä olettaa että uudet mittarit olisivat tässä suhteessa sen parempia.

Uiskentelin mittarin innoittamana hieman vaparia. Eka puoli kilsaa lämppäreiksi ja sitten "cooper", eli 12 minuuttia suht kovaa. Pääsin 650m, mikä jonkun taulukon mukaan on tulos "erinomainen". Enemmänkin olisi mennyt...Ihan kiva kehitys sikäli, että vielä puoli vuotta sitten yli 100m vapaauintia oli ihan mahdoton ajatus :)

Muutenpa ei mitään ihmeitä tullut tehtyä. Vähän fiilistelin monoa ja tein viikinkinä 5 mintuutin staticin, ihan vaan tsekatakseni että homma toimii...

Omituiset sykkeet

Varsin outo juttu, mutta nyt olen varma että kyse ei ole sattumasta, koska olen toistanut kokeen kymmeniä kertoja. Minulle tulee lenkillä joskus sellaisia happamia röyhtäisyjä. Joka ikinen kerta kun röyhtäisen, sykkeet putoavat VÄLITTÖMÄSTI 15-20 pykälää n. 10 sekunniksi. Mistähän tuokin johtuu? Saatan juosta ylämäkeen ja ylärajavarotin piippaa jatkuvasti. Röyh -> hetken päästä piippaa alaraja. Noh, en tiiä.

Tänään oli tarkoitus juosta palauttava pk ja niin myös tein, eli 11 km keskisykkeellä 135. Samalla tuli mitattua uusilla kalibroinneilla vanha "kymppi", joka näytti olevan aika tasan 10.5km, eli kympin referenssiajoista voinen ottaa pari minuuttia hyvällä omallatunnolla pois, eli vetoni ovat olleet välillä 43-45 min.

Säälicooper

Venla halusi juosta cooperin testin joten lähdin radalle ottamaan aikaa ja kirittämään. Aika hyvin tuo vetäisikin, 2370m. Varsinkin ottaen huomioon ettei rouva ole juossut metriäkään reiluun vuoteen. Mutta näköjään peruskunto pysyy melko hyvänä hyötyliikunnallakin.

Alkoi kuitenkin siinä polttelemaan kun katselin menoa ja piti ittekin hetken mielijohteesta kokeilla. Pääsin tällä kertaa 3120m, eli pikkasen paransin omaa enkkaa. Rankalle se tuntui, mutta puolustukseksi täytyy sanoa että alla oli jo tunnin salitreeni ja tuon 2.4km hölkkäily Venlan rinnalla :) Seli seli. No aina pitää olla tyytyväinen kun tulos paranee. Kalibroin T6:n matkamittarin coopervauhtiin ja se olikin jäänyt selkeästi jälkeen, osoittaen n. 100m liian pientä lukemaa. Juoksin sitten vielä 2 km pk-vauhtia kalibroidakseni mittarin myös sille nopeudelle (anturi ei oikein pysy mukana jos nopeus muuttuu radikaalisti). Sekin jäi vielä hieman lyhyeksi.

Loppujen lopuksi sain kertoimeksi pk-vauhdilla melkein 1.1, tarkoittaen siis että jos kalibroimaton mittari sanoo minun juosseen 10km, se on todellisuudessa ollut lähes 11km. Toki olin hieman kalibroinut sitä jo aiemmin, mutta näin ollen vaikuttaisi siltä, että esim. tuo kuuluisa "kymppi" on todellisuudessa hieman pitempi. Pitääkin käydä tässä joskus vetäisemässä kymppi radalla jotta voi sitten vertailla tulosta objektiivisesti myös yleiseen tasoon.

Lisäksi kun huomioidaan että olen luullut tähän asti maratonin olevan 44km ja puolikkaan siis 22, niin siitä puolikkaan ajastakin voi pudottaa yhden kilsan pois :) Kyllä se siis pitäisi alle 2h mennä kevyesti. Pitääpä kokeilla sitäkin joku ilta.

Juoksu kulkee

Hidastettuani vauhteja lenkeillä selkeästi olen löytänyt ihan uuden ilon koko touhuun. Säännöllinen lenkittely on selkeästi kannattanut, sillä olo lenkkipolulla on vahva ja "voittamaton". Tuollaista rauhallista vauhtia pystyn juoksemaan pitkiäkin lenkkejä ilman mainittavaa epämukavuutta. Sunnuntai-aamuna päätin kokeilla mennä ilman aamiaista lenkille. Vähän vettä vaan koneeseen ja menoksi. En minä näistä jutuista oikein vieläkään ymmärrä, mutta jotenkin järkeilin että tämän pitäisi koetella erityisesti rasva-aineenvaihduntaa koska ennen aamiaista kehon pitäisi olla kaiketi puhtaasti rasva-aineenvaihdunnalla (ja rasva-aineenvaihdunta taas on tärkeää pitkillä juoksuilla kuten maraton, koska sieltä se energia lopulta haetaan kuitenkin). Hyvin jaksoi noinkin. Juoksin ekat 3 kierrosta n. 10.5 km/h (en vieläkään osaa ajatella vauhteja min/km). Selkeästi alle aerobisen kynnyksen, mutta kuitenkin alaraja oli 135, eli suht kapealla alueella. Viimeiselle en malttanut olla nostamatta vauhtia hieman. Koko lenkki (18.7km) meni n. keskinopeudella 11.4 km/h, mikä olisi jo Pirkan hölkässäkin alle kolmen tunnin vauhti. Toki tohon pitäisi vielä tunti pistää lisää, mutta kun nytkin lopetin juoksemisen lähinnä siksi että aika loppui. Mukana oli 0.5l vettä, joka oli toki liian vähän, mutta antoi pikkasen lisää puhtia touhuun.

Mutta kuten todettua, olo lenkkipolulla on nyt hyvä. Mihinkään ei särje, mitään ei kolota. Juoksu kulkee ja kontrolli pysyy ja mikä ihmeellisintä, en enää koe pitkiäkään lenkkejä edes erityisen tylsinä, vaan minulla on ajoittain jopa hauskaa juosta. Tämä on täysin uusi ilmiö :) Enää en edes kaipaa mp3-soitinta (jonka olen hukannut), kun taas ennen en voinut ajatellakaan yli tunnin lenkkiä ilman musiikkia.

Pirkalle soittimen voisi kuitenkin ottaa ihan sen takia, että viimeiseksi tunniksi kun laittaa Rammsteinia tms soimaan, niin jalka nousee huomattavasti paremmin vaikkei oikein enää huvittaisikaan. Tämmösen havainnon olen ainakin joskus tehnyt...

Viime viikolle kertyikin jo ihan kivasti juoksukilometrejä, eli 57km. Eihän nuo isoja määriä "oikealle" juoksijalle olisi, mutta tämmöselle maatiaiselle jo kuulostaa ihan isoilta luvuilta. Vaan ei ne metrit ja sekunnit, fiilis on tärkeintä :) Joku nyt varmaan ihmettelee että miksi hitossa vaan juoksen, miten se tukee sukeltamista? No ei se varmaan kauheasti tuekaan, mutta juuri nyt se vaan kiinnostaa enemmän. Talvella ehtii kyllä taas kaakeleitakin vahdata. Kunnianhimo alkaa kuitenkin silläkin saralla nostaa sen verran päätään, että olen päättänyt yrittää halli-MM maajoukkueeseen, joten kohta kyllä pidätellään taas hengitystäkin. Nyt on kuitenkin vielä peruskunnon aika. Päätavoitteeni on HUG 2007, jossa tavoite on rikkoa oma Static PB eli siihen ajoitan ekan kuntohuipun. Toinen on sitten Heinäkuu 2007 jos luoja suo...Dynaa aion kyllä treenata myös, mutta ellei jotain ihan friikkiä tapahdu, niin en siinä lähde edes maajoukkuetasoa tavoittelemaan, se on kertakaikkiaan liian kaukana. Mutta jos kaudella pb:n saisi, niin olisihan se kivaa...

Hmm, toimisikohan staticissa semmonen, että laittais ekasta nykäyksestä Hierate Mich:n soimaan - antaisi sopivasti terää taistella ikävän vaiheen loppuun. Biisin kestosta voisi päätellä myös missä mennään ajallisesti.

Ulos kaapista

Vanhat ja vuosia hyvin palvelleet "RUK-tuulipuvun" housut alkoivat vedellä viimeisiään, joten antauduin pimeälle puolelle ja ostin ihan oikeat juoksutrikoot. Voin kyllä sanoa suoraan että jos joku olisi ehdottanut minulle pari vuotta sitten tällaisten vetimien päälle vetämistä olisin nauranut hyvin makeasti. Ja onhan nämä aika, miten sen nyt sanoisi seksuaalivähemmistöjä ja juoksunharrastajia loukkaamatta...Sanotaan nyt vaikka aika kornin näköiset vetimet. No pakkohan niitä oli heti päästä testaamaan joten ei kun lenkille. Olen aina ollut hyvin skeptinen kaiken maailman hifistelyjen suhteen, mutta täytyy sanoa, että vaikutus fiilikseen oli yllättävän suuri. Mikään ei hierrä, vehkeet tuntuvat kevyiltä, ovat lämpimät, mutta silti hengittävät. Kaipa näitä jatkossakin voi käyttää. Tavoite oli vetää palauttava pk ja niin teinkin. Vauhdin hillitseminen oli vaikeaa välillä, menohaluja olisi ollut, mutta pysyin päätöksessäni. Kolmannen kiekan jälkeen oli niin hyvä fiilis että vakavasti leikittelin ajatuksella puolikkaan vetämisestä taas, mutta järkeilin että ei siinä olisi mitään mieltä kun ei taaskaan ollut juotavaa mukana jne. Jäi kuitenkin selkeästi sellainen olo, että alle kahden tunnin puolikas olisi hyvinkin realistinen tavoite.

Ostin myös hetken mielijohteesta Lidlistä sykemittarin. En sinänsä sellaista tartte, kyllä tuo T6 vieläkin asiansa ajaa, mutta luin siitä hyviä kommentteja ja hinta oli naurettavan halpa joten varamittariksi ja kenties uintiin (Suunto ei toimi vedessä). Täytyy sanoa kyllä että ainakin tuon kokeen perusteella hinta/laatu -suhteeltaan ERITTÄIN asiallinen vehje. Toimintoja löytyy kaikki olennainen, samat kuin perus polareista. Pidin vehkeitä päällä rinnan ja molemmat näyttivät kokojan 1-2 lyönnin samaa sykettä. Molemmat antoivat tismalleen saman keskisykkeen ja maksimin lenkille. Suunto arvioi kaloreita vähän optimistisemmin (950 vs. 866), mutta samaa luokkaa nekin (ja sykemittareiden kalorilaskurit ovat muutekin varsin viitteellisiä). Oikeastaan ainoa mitä jää kaipaamaan on pc-interface ja datan lataaminen koneelle, mutta sekin on lopulta todella hifistelyä. Muisti kattaa kuitenkin 20 harjoituskertaa. Näyttö ja ulkonäkökin ovat ihan asialliset (hyvin Polar-maiset IMO, ei ole vaikea arvata mikä tälle on ollut esikuvana :). Vielä jos se toimii uidessa, niin voidaan puhua hyvästä vehkeestä.

Mutta olen muutenkin fanaillut lidlin tuotteita viimeaikoina. Sukellushanskat rox, sukelluslamppu ok, märkäpuvut hintaan nähden erittäin hyviä. Olisin ostanut "Hitlerin Tiimarin" juoksutakinkin jos olisi ollut kokoja...Oli sekin ihan asiallisen näköinen ja törkeän halpa...

Tänään oli myös salipäivä, joten kalorilaskut voinee taas jättää aika löysälle. Lähemmäs 4000kcal saisi syödä että plussalle pääsisi ja sitä en kyllä saa vaikka yrittäisin.

Kuvia

Pääsin vihdoin testaamaan uutta kameraani eilen. Ostin tuossa n. kk sitten Fuji Finepix F30 kameran ja kotelon. Päädyin tähän valintaan nimenomaan siksi, että sen hämäräkuvausominaisuuksia on kehuttu. Eli suurillakin ISO-herkkyyksillä pitäisi kohinan pysyä näpeissä ja ISO-moodeja ylipäätään löytyy (aina 3200:aan asti, useimmat pokkarit hyytyy 400:aan ja siinäkin on kohinaa ihan riittämiin). Muut vanhassa kamerassa (Canon Ixus 500) ärsyttäneet asiat olivat surkea videonlaatu ja pitkä laukaisuviive - myös nämä ovat tässä kamerassa kunnossa. Plussana markkoinoiden paras (ainakin mainospuheiden mukaan) akun kesto. Puheissa lienee perää jonkin verran, koska en ole saanut vielä akku-indikaattoria edes värähtämään...

Tarkoitus ei ollut ottaa mitään taideotoksia, vaan lähinnä testailla erilaisia valotusmoodeja jne. Kuvailin pääasiassa tuollaista ahvenparvea ja tarkoitushan on nimeen omaan saada liikkuvasta kohteesta veden alla terävä kuva ilman salamaa - mikä siis esim. vanhalla Canonillani oli käytännössä mahdotonta tai ihan uskomatonta tuurin kauppa.

Ihan ok näkyi toimivan ja muutama mun mittapuilla ihan hyväkin kuva tuli otettua. Ei kauheesti viittinyt jäädä fiilistelemään kun olin liikkeellä ilman pukua ja reissun tarkoitus oli muutenkin enemmänkin retkeillä Heramaanjärven ympäristössä. Valkotasapaino pitää ens kerralla säätää veden alla sopivaksi, sillä kuvat olivat ihan tajuttoman vihreitä. Vihreitä ovat vieläkin vaikka parantelin väritasapainoa hieman jälkikäteen...

Kotelo ja kamera toimivat kuten pitikin ja varovaisesti voisin suositella tätä. Noilla herkkyyksillä pitäisi hallissakin saada ilman salamaa jo aika hyvin kuvia. Lisäksi 640x480x30fps muistikortin koon rajoittama video ja iso näyttö tulevat talven tekniikkatreeneissä tarpeeseen. (vanha kamera otti max 3 minuutin pätkiä muistikortin koosta riippumatta)


Kuvia voi ihmetellä täältä

Sivuhuomautuksena - olin ihan eri paikassa sukeltamassa kuin yleensä heriksellä. Kattelin tuulen suuntaan suhteutetusti sopivan näköisen niemen jossa luulisi olevan ahvenia. Olin kerrankin oikeassa. Iso parvi oli ja huomattavasti isompia kaloja keskimäärin kuin siellä perinteisessä "ahvenpaikassa". Muutamia melko "mörköjäkin"...

Palauttava pk

Ajattelin vetää kevytvauhtisen pk-lenkin palautellakseni puolikasta. Tarkoituksena oli siis vetää selkeästi alle aerobisen kynnyksen ja huuhtoa maitohapon rippeet ja muut kuonat pois. Pidin vauhdin siis hyvin rauhallisena. Asetin ylärajan 145:een ja pysyinkin reilusti sen alla suurimman osan lenkkiä. Keskisykkeiksi tuli 135.

Vauhti tuntui hyvältä (n. 9km/h) ja tuota olisi jaksanut vaikka kuinka pitkään. Täytyy ottaa ohjelmaan juosta tällaisia aina välillä. Suihkun jälkeen olo on kuin ei olisi lenkillä ollutkaan, mikä on kivaa vaihtelua tuntikausien jumittamiseen :)

Juoksentelin noin puolitoista tuntia ja matkaa kertyi kait vajaa 14km...Tuota vauhtia maraton menisi juuri alle 5 tunnin, eli aika kevyttä lönköttelyähän tuo on...

Kalastusta

Lisäsin treenit.net:in linkin tohon ylös, toivottavasti se toimii...

Eilen oli taas vaihteeksi kalassa. Kyyti- yms. asioista johtuen, olin vedessä reilut 3 tuntia, mutta hyvin tuonkin ajan viihtyi.

Olen tähän asti kalastanut aika matalalla, sanotaan max. 4 metriä. Päätin nyt kokeilla vähän syvempää. Yleensä en ole siellä pahemmin hengannut, koska siellä on vain ollut aivan autiota. Autiota oli nytkin, kunnes tuli kohtaan missä termokliini kohtaa vedenpohjan. Tämä oli n. 7.5 metrissä. Huomasin yhtäkkiä uivani kirjaimellisesti ahvenkeitossa! Ihan mieletön kuhina ja keski-isoja ahvenia oli todella paljon. Pari isompaa mörköä kurkki parven reunalla, mutta jäivät tällä kertaa saamatta. 6 ahventa ammuin, joista 4 oli siinä vähän 200g molemmin puolin. Ei mitään kauheita mörköjä siis, mutta Kaukajärven tasoon ihan isoja. Tapani mukaan osumia oli ehkä 15% joten parempisihtiselle saalis olisi ollut valtava :)

Jotain tarttis tähtäykselle tehdä, en vaan kertakaikkiaan osu mihinkään. Rankensin semmosen kelluvan maalitaulunkin ja harjoittelin jokusen laakin siihen. Mutta pettymyksekseni osuin siihen käytännössä joka kerta, eli en varsinaisesti löytänyt tähtäyksestä mitään "vikaa" - ts. en oppinut yhtään mitään.

Mulle tappo on varma vain jos kala ui nuolen kärkeen. Kohtuullisesti osun vielä n. 0.5 metrin matkalta, mutta minusta tuntuu käsittämättömältä että joku voi ampua kaloja 1-2 metrin matkalta. Tuolle etäisyydelle menee mulla ainakin niin hehtaaripyssyllä, ettei mitään rajaa. Toisaalta, jos tehokkaan ampumaetäisyyden saisi noihin mittoihin, alkaisi isoa ahventa tulla ihan toiseen tahtiin. Noin lähelle niitä vielä pääsee suht helposti...

Erottelu

Päätin siirtyä käyttämään treenidatan tallettamiseen treenit.net:iä. Kyseessä on tuollainen köykäinen treenipäiväkirja. Ei likikään täydellinen mutta mulle riittävä.

Tämä siksi että tuskin ketään kiinnostaa lukea sivutolkulla tilastoja jostain mun salitreeneistä, eniten ne kiinnostavat minua itseäni (toisin kuin kaikki muut mun jorinat, joilla on jo vankka fanikuntansa - not), mutta toisaalta haluan pitää sähköisenä kun olen niin laiska paperin kanssa puljaamaan. Kun ne ovat netissä, pääsen myös päivittämään niitä mistä tahansa, eli ei tartte olla just oma kone, saati sitten oma lehtiö aina mukana. Pistän tohon oikealle linkin treeneihin jahka keksin miten sen saa koneesta pihalle.

Tänne sitten kirjoittelen enempi fiiliksiä ja oivalluksia treeneistä ja muusta menosta. Tän päivän salista voisi todeta että tauot kannattavat. On ihan eri fiilis mennä taas vääntämään kun on lökötellyt pari viikkoa. Voimat ovat palanneet entiselleen jo nyt ja odotettavissa on että ne ylittävät edellisen huipun melko pian. Sitä ei vaan tajua silloin kun on hyvä "putki" päällä, että kroppa tottuu kaikkeen kun sitä tekee tarpeeksi pitkään. Lopulta liian säännöllinen (ja ennenkaikkea samanlainen) harjoittelu on vain kehityksen jarruna!

Puolikas

Lähdin juoksemaan kaverin kanssa joka ei ole paljoa lenkkeillyt, joten pidimme vauhdin hyvin rauhallisena. Juostiin 2 kiekkaa suolijärveä, eli vajaa 9 km. Keskisykkeeni oli tuon jälkeen 117, joten päätin vetää vielä kiekan lisää vähän reippaammin.

Juoksu tuntui kulkevan, joten painoin vielä toisen kierroksen. Sittenpä olikin liian lyhyt matka puolimaratoniin että olisin malttanut jättää sen tekemättä. Matkaa vähän laskentatavasta riippuen on 21.5-23 km ja aikaa meni muhkea 2:20. Eli todella hidas vauhti, mutta eipä tuo sinänsä "tuntunut missään". Varmaankin pitkälle matkalle on aika hyvä strategia lähteä todella rauhallisesti ja ottaa paikat kunnolla auki, ennenkuin alkaa lisäämään löylyä - jos lisääkään. Mutta kuiteskin, antaa aika kivasti itseluottamusta pirkkaan, koska kyllä tosta olisi vielä ollut varaa jatkaa. Sitäpaitsi en ollut varautunut tuohon matkaan, joten juotavaakaan mulla ei ollut, mikä kyllä olisi tuonut lisää voimia merkittävästi. Kaloreita meni sykemittarin mukaan n. 1700, eli tänään on taas kunnon ilta-ahtaminen edessä että palautuminen pysyy raiteillaan.

Näin lenkillä 3 hirveä. Emo ja kaksi vasaa. Olivat ihan parin kymmenen metrin päästä lenkkipolusta ja paikallaan katsoa möllöttivät meitä uteliaita lenkkeilijöitä. Aika jylhä näky tuo hirvi tuolta etäisyydeltä. Aiemmin lenkillä vastaan tuli nainen jonka päälle hirvi oli meinannut kuulemma juosta viime vuonna, joten hän peesasi meitä hetken kun oli aiemmin nähnyt hirvet...Vaikka kasvissyöjäelukka onkin, niin on siinä sen verran lihaa ja sarvea että en kyllä haluaisi sitä kohti laukkaamassa nähdä.

Salikauden avaus

Eilen vedin perussetin salilla. Käytin tarkoituksella vähän kevyempiä painoja ja tarkoitus oli lähinnä herätellä ja valmistella kroppaa taas aloittamaan säännöllinen pumppaaminen. Vaikka tässä tuli kuukausi pidettyä enempi tai vähempi täyttä taukoa (pari säälitreeniä tonne väliin), niin ilokseni voimat eivät olleet oikeastaan mihinkään hävinneet. Sinänsä koko touhu tuntui taas kovin nihkeältä ja rutiini puuttui. Ihan niin kuin juoksemisessakin, jos tauko venähtää liian pitkäksi tuntuu kuin aloittaisi taas aivan alusta. Noh, pari kertaa täytyy vaan piiskata itsensä väkisin niin kyllä se sieltä taas tulee.

Tänään olisi tarkoitus mennä kalaan/sukeltamaan mutta toisaalta olisi myös lenkkipäivä. Karua, mutta molempia ei enää voi tehdä. Lomalla se ei olisi ollut mikään ongelma, mutta nyt vaan loppuu päivästä tunnit kesken :/

Puskien kutsu

Viikonloppu tuli taas vietettyä anopin lihapatojen ääressä. Tässä on elokuussa nyt ollut enemmän tai vähemmän samalla porukalla kolmet suuret juhlat, ja vaikka kivaa onkin ollut, niin on ihan helpotus ettei hetkeen tarvitse juhlaruokiin koskea. Mutta mikä tärkeintä, sain kenkäni takaisin, joten heti sunnuntaina synninpäästölenkille viikonlopun mässyjen jälkeen.

Tein taas samanlaisen nopeuslenkin ja juoksu kulkikin ihan mukavasti ja varsinkin kengät tuntuivat taivaallisilta. Jalkani kipeytyivät noilla sisäkengillä juostessa omituisesti ja vieläkin vähän arasti. Täytyy toivoa että kyseessä ei kuitenkaan ole penikat tms. krooninen vaiva. Tuli kuitenkin todettua että todella reilun kokoinen pizza ei ehkä ole optimitankkaus nopealle lenkille. Todella happamia röyhtäisyjä päästelin koko matkan ja keskittyminen oli vaikeaa. Lopussa taas puskien kutsu oli niin voimakasta, että piti kotiin tullessa portaat kävellä hyvin hyvin varovasti vahinkojen välttämiseksi. Mutta hyvä treeni silti. Kiristin nopeaan osuuteen sykkeen alarajaa pykälän 166:een. Ajattelin tällä tavoin hilata sitä hiljalleen ylöspäin, koska ei tuokaan vielä tuntunut ihan kuolemalta. Muutenkin pitäisi ehkä erotella nopeusosuus selkeämmin. Eli alku rauhallisemmin (nyt yli 160 myös alussa, optimi voisi olla luokkaa 150), ja selkeämpi kiristys lopussa. No en tiiä, pitää kattoa minkälaista tulosta alkaa tulemaan...

Jalat on taas vähän pipit, mutta ei niin pahasti kuin esim. edellisen sisäkenkälenkin jälkeen. Kipu tuntuu vähän niinkuin pohkeissa, mutta ei sitten kuitenkaan, eli pohkeiden venyttely ei tunnu oikeassa kohtaa, vaan kipu on vähän alempana eikä sitä saa oikein venyteltyä niin että tuntuisi oikeassa kohtaa...Ärsyttävää.

Viikon pitkä

Olen ajatellut jakaa juoksutreenit jotakuinkin siten, että juoksen 2-3 vauhtilenkkiä viikossa ja yhden pitkän kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa. Tänään siis vaihtelun vuoksi pitkä. Tarkoituksenani oli juosta suolijärven lenkki 4 kertaa, mutta kolmannen jälkeen puskat kutsuivat jo siihen malliin, että katsoin parhaaksi poistua radalta. Eipä silti, tuotakin ilmiötä vasten pitäisi ihan oikeasti treenata jos pitkää kisaa mielii juosta. Puskailmiö iski tänään varmaankin siksi, että en nesteyttänyt itseäni eilisen yökalastusreissun jälkeen kunnolla, joten aamulla suoritin hätänesteytyksen. Nestehän ei tunnetusti imeydy nopeammin kuin oliko se nyt 0.9l/h, joten osa tästä sitten tuli läpi lenkin aikana. Juoksin siis lopulta 3 kiekkaa + alku/loppu pätkät, josta laskujeni mukaan tulee n. 14 km. Aikaa meni 1:16 ja keskisyke oli 159. Tarkoitus oli juosta matalammalla sykkeellä, mutta se vaan jotenkin lipsahti. Mutta jos mielii vielä aikaa pitentää, niin pitänee oppia hillitsemään myös vauhtia.

Sisäkengillä juokseminen alkaa todella tympiä, mutta onneksi tänä viikonloppuna saan taas oikeat kenkäni ja matkamittarin kehiin. Aah...

Virittelin aikani kuluksi kalareissuille opiskelijabudjettiin sopivan lampun (vaikken olekaan opiskelija). Ostin 7ah 12v suljetun lyijyhyytelöakun (20e), 35w halogeenipolttimon (jotain 8e). Tein "valopään" vanhasta rikkinäisestä pikkulampusta ja vetelin johdot suoraan akun napoihin ja akku vyölle. Virtaa toki vuotaa hieman vedessä, mutta hyvin tuolla virityksellä riitti yli 2 tunniksi valoa, ja hinta on sitä luokkaa että jo parin reissun kestettyään se on ollut kaupallisiin lamppuihin verrattuna lyömätön hinta/laatu -suhteeltaan. Eikä mulla ole mitään syytä olettaa etteikö se kestäisi enemmänkin...

Jatkokehitysideana ajattelin tiivistää toisen navoista epoksilla jolloin oikosulkuongelmaa ei tule vedessä. Lataamista varten vaan pitää sitten vetää toinen latausjohto "valopään" sisään.

Kalastajan lampuissa on se hyvä puoli, että koska syvyydet ovat varsin maltillisia, niin sen ei tartte kestää mitään 5 barin paineita. 2 bariakin olisi jo luksusta...Suljettu lyijyhyytelöakku on tiivis ja lisäksi täynnä nestettä, joten kokoonpainumisen vaaraa ei ole. Ongelmaksi jää vain tiivistää valopää, eikä sekään ole niin justiinsa. Eilenkin lirahti vettä sisään eikä se menoa mitenkään olennaisesti haitannut...Satojen eurojen lampussa se toki harmittaisi :)

Sitä samaa

Juoksin lähes identtisen lenkin kuin viimeksi. Vähän kiristelin sykerajoja, eli nyt eka kiekka 160-170, toisella 165-175 ja viimeiset 5 min siten, että ylärajan hälytys piippaa kokoajan. En saanut henkisesti tänään irti revittää hamburgeria täysillä, mutta ihan kivasti loppua kohti nousi syke. Keskisykkeeksi lenkille tuli mukavat 168 ja loppua kohti olin kokoajan 180 tuntumassa. Kokonaisuudessaan "kympille" tuli 20 sekuntia parempi aika kuin maanantaina, eli ei oikeastaan mitenkään merkittävästi, mutta vähän vauhti kiristyi. Kun puhun "kympistä", niin en siis tarkkaan ole sitä koskaan mitannut, mutta kyseessä on aina sama lenkki, joten ainakin kehityksen osalta arvioitaessa tulokset ovat vertailukelpoisia.

Punttihommat on lomilla vähän jääneet. Töissä on hyvä, ilmainen sali joten tuntuisi tyhmältä maksaa touhusta. Toisaalta lomalla töihin meneminen edes salille olisi rikos ihmiskuntaa vastaan. Ostin kuitenkin leuanvetoa varten tuollaisen rekkitangon ja olen joka aamu ottanut tavaksi vetää sarjat. Olen pikkuhiljaa lisännyt painoa ja tänään oli n. 10 kg ylimääräistä. Vielä meni 6, 5 ja 4:n sarjat, eli ihan jees.

Leuanvetotanko on kyllä kurko hankinta. Maksoi 14e ja kun vielä 10e:n voimapyöräkin on kaapissa niin pystyy lomallakin tekemään suht monipuolista treeniä. Olen parina iltana tehnyt semmosta pientä settiä ylläpitomielessä (kehitykseen tähtäävä harjoittelu saa odottaa töiden alkamista), eli leuat, voimapyörä, punnerruksia ja kyykkyjä. Aika hyvin noilla jo tärkeimmät lihakset kunnossa pysyykin. Ei maksa paljoa hyvä lihaskunto...

Vauhtilenkki

Noniin, päästiinhän sitä vihdoin asiaan.

Tänään eka ihan "oikea" lenkki pitkään aikaan. Päätin vetää klassisen nopeuskestävyys-lenkin, koska se on selkeästi heikko kohtani. Eli juoksin vain reilut 10km ja lenkin kesto oli 47 min. Alussa mukavaa lönköttelyä alueella 150-160 yksi kierros ja viimeiset 20 minuuttia vauhtia kiristäen (165-175) ja lopussa kaikki läpät auki.

Kokeilin toisella kierroksella hamburger hillissä pistää urut niin auki kuin sain. Oli aika jännä fiilis kun päässä alkoi jo sumenemaan, mutta löylyä pystyi silti lisäämään. Sain käytettyä sykkeen 187:ssä, mikä on jo melko lähellä laskennallista maksimia. Ehkäpä siinä Karvosen kaavassa on kuitenkin jotain perää...Selkeästi pitkä lepotauko on siinä mielessä tehnyt terää että maksimit saa otettua paremmin irti. Nyt jälkeen päin kun miettii, niin edellisessä treenirupeamassa alkoi ehkä olemaan pientä väsymystä loppua kohti, en ehtinyt palutua aina kunnolla ja välillä lenkki tahmasi todella pahasti. Täytyy nyt yritää keskittyä enempi laatuun kuin määrään.

Mittailin aamulla piruuttani leposykettä ja sain sen aika helposti laskemaan 45 tienoille kun vähän aikaa sängyssä köllöttelin. Ihan hyvä. Tästä on hyvä lähteä rakentamaan...

Käynnistelyä

Yllättävän vaikeaa saada "konetta käyntiin" kun on pari viikkoa antanut repsahtaa. Mässyt maistuu ja lenkille ei tee mieli. Aina ajattelee vaan että "no, meen huomenna sitten".

Alkuviikko oltiin Venlan kanssa pyöräilemässä Turun saaristossa. Päätettiin ihan hetken mielijohteesta vuokrata turisti-infosta "mummopyörät" ja poljettiin pari päivää Saariston kehätietä. Mentiin vain semmosta leppoisaa 50-60 km päivävauhtia, mutta pyörät oli sen verran onnettomat että kyllä tuostakin aika hyvin hikeä sai pintaan. Oma pyöräni oli varmaan ainakin 4 pykälää liian pieni ja vaikka nostin satulan ihan tappiin, niin silti ajelin ihan kyyryssä.

Pyöräilyyn jäi kuitenkin sen verran nälkää, että kävimme sitten kotiin palattuamme "oikeilla" pyörillä heittämässä "pirkkalan lenkin", matkaa tuli 67km, mutta tuo ei ollut missän likipitäenkään yhtä rankkaa kuin saariston viiskymppiset. Välineillä on näköjään väliä. Välillä piti sahata mäkiä ees taas odotellessa että saisi edes vähän "treeniä" mukaan :)

Kalassa on myös tullut käytyä parikin kertaa. Viime kerralla tulin ekan kerran pois ilman mitään saalista. Ei vaan tullut vastaan mitään ammuttavan kokoista ja sen verran verenhimo on jo tyydytetty, ettei tartte pikkuahvenia lahdata ihan vaan sen vuoksi että saisi edes jotain. Sukeltaminen oli silti todella nautinnollista. Lieneekö vuodenaikajuttu vai mitä, mutta ahvenparvet ovat nyt valtavan kokoisia. Satoja tai tuhansia pikkuahvenia pelmahtaa paikalle kun on hetkenkin pohjassa ja ne alkavat näykkiä harppuunaa. Omituinen tapa sekin. Tyynellä kelillä oli myös mahtavaa vaan möllötellä pohjalla katsomassa kuinka isommat ahvenet tulevat syönnille ja neppivät parvesta pikkuraukat pois. Täys kannibaaleja näemmä.

Parin kalareissun jälkeen on nyt kuitenkin vasen korva melko kipeä. Luultavasti ulkokorvan tulehdus. Sitä kun ei ole pitkään aikaan ollut, niin olen tullut laiskaksi pirtutippojen suhteen. Noh, pitää se kai sitten kerran kesässä kärsiä että muistaa kuinka kipeäksi se ärtyy, niin muistaa taas vähän aikaa herutella otiborinia korvaan. Lisäksi joku pieni räkätauti tms on iskenyt ja kurkku on karhea ja lima lentää. Vähän arveluttaa esim. lenkille lähteminen, kun hengittäessä tuntuu selvästi rohinaa...Vaan pakko sinne polullekin on kohta lähteä jos pirkan hölkän juosta mielii...

Das Projekt

Vähän on ollut hiljaista treenien suhteen viimeiset pari viikkoa. Lenkillä olen viimeksi ollut 3 tai 4 viikkoa sitten. Pari säälitreeniä salilla ehdin tuossa vetää, mutta muuten on aika mennyt ihan muissa puuhissa.

Ehkäpä alla oleva kuva selventää työn alla ollutta projektia hieman :)



Tänään on kyllä pakko puristaa joku pieni aloituslenkki, ettei paikat ehdi kokonaan repsahtaa. Oli niin hyvä putki ennen kisoja päällä, että olisi sääli päästää se notkahtamaan. Asetan tavoitteekseni Pirkan Hölkän ja alan keskittymään nyt hetkeksi juoksuun enemmän. Siellä onkin kohta vapaasukeltajilla ihan oma sarjansa :) Vielä tämä viikko menee kuitenkin epäsäännöllisesti koska pitäähän sitä nyt joku häämatka tai jotain tehdä...

Rössö on myös tehnyt parin viikon vanhempien luona löhöilyn jälkeen hyvin (kirjaimellisesti) näyttävän paluun, joten pieni kiristely on taas kohta paikallaan. On se vaan vaikeaa FFB:nä, heti kun kontrolli pettää hetkeksikin, paukahtaa viiden kilon vararengas vyötärölle. Syömisessä ei ole kuin moodit on ja off, kaikenlainen "kohtuukäyttö" on esim. makeisten suhteen aivan toivotonta. Alkakoot siis perinteinen P&L kuuri, eli "Puritaaninen kieltäytyminen ja Liikunta".

Päivitys:

Joo, tulipahan todettua että ehkä ei ole fiksuin aika lähteä lenkille kesän kenties kuumimpana päivänä noin puolen päivän aikaan. Meinasin ihan kirjaimellisesti pyörtyä...Juoksin vain puoli tuntia, joten päätin ottaa koneesta tehot aika hyvin irti...Keskisyke oli 167 mikä on mulle aika kova ja huiput 184.

Uusi Suomenennätys :)

Kilpailut ovat takana ja jatkoistakin aletaan pikkuhiljaa toipua. Sukelluksen osalta saavutin sen mitä lähdin tekemään. Loppuilta ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta nukun nyt ainakin yhden yön ennenkuin käyn sitä märehtimään, koska ei sellaista suomalaisen stereotyypi itsesäälissä rypemistä kukaan halua lukea :) Mutta virheet on analysoitu ja niistä on opittu.

Sukellus oli muuten todella hyvän tuntuinen, mutta pohjalla tuli vietettyä vähän turhan pitkään aikaa kun en meinannut saada tagia oikein irti ja pujotettua käteen. Sinänsä lyhyt aika, mutta 9 sekuntia sähläystä voi olla hyvinkin se ero onnistuneen ja epäonnistuneen sukelluksen välillä kun puhutaan rajoille menevistä jutuista. Koko sukelluksen oli todella vahva olo, mutta aivan pintaan tullessa minule tuli yhtäkkiä sellainen olo, että en ollut ihan varma alanko sambaamaan. Varmaan se vähän naamasta näkyi, että olin vähän huolissani. Pintaprotokolla kuitenkin meni rutiinilla kun sitä on treenannut, joten valkoinen kortti sieltä tuli ja ilmekin lopulta kirkastui. Olisi kyllä kiva nähdä nauhalta miltä se näytti...Koko valmistautuminen oli mennyt ihan nappiin ja jo lämppäreissä huomasin että tänään kulkee ja olin sellaisessa "äiti maa"-vireessä, että vedessä oleminen oli vaan luonnollista ja helppoa. En ole mielestäni oikein koko kaudella päässyt tuollaiseen vireeseen, joten tunne oli hieno ja siitä oli luottavainen ja rento mieli lähteä tekemään itse sukellusta.

Koko kisa oli mainio tapahtuma ja Kimmo, Kalle ja muut järjestelyihin osallistuneet olivat huhkineet hartiavoimin töitä ja pistäneet parastaan. Oli outo tunne olla kisoissa pitkästä aikaa "turistina", mutta toisaalta ihan rentouttavaa. Syvyyskisan järkkääminen ei ole mikään simppeli juttu, joten vähintäänkin hattu nousee täällä otsalta (tai siis nousis, jos käyttäisin hattua). Kiitokset ja respect!

Enpä tiedä tulenko koskaan sukeltamaan syvemmälle. Ainakin se nyt tuntuu kovin kaukaiselta ajatukselta. Toisaalta, ei sitä tiedä miten sitä taas innostuu kun vähän vetää henkeä.

Mutta mikä tärkeintä, juoksu- ja punttiselibaatti on ohi, joten huomenna taas hiki virtaa! Yllättävän vaikeaa on ollut olla ihan vihanneksena viikko...

Loppusilaus

Keskiviikkona meni ilman pakkausta 6:00. Ei siis mikään monsteriaika, mutta hyvä kuitenkin. Eilen pidin ihan täydellisen lepopäivän, kuten tapoihini kuuluu ja tänään illalla teen vielä yhden kuivastaticin. Valmistautuminen on sitten osaltaltani siinä.

ET:t julkaistiin tänään ja yllätyin hieman, että olenkin listan kärkipäässä. Eli jos onnistun, SE on minun. Olin 100% varma että ainakin Timo olisi nokittanut syvyyden ja luotinkin vain siihen, ettei mies jaksa 2:n syvän jälkeen tehdä enää kolmatta. Itsehän en osallistu varsinaiseen kilpailuun, pelkästään ennätysyritykseen.

Ilmoittamani syvyys on 55m. Päädyin lukuun siten, koska tiesin sen olevan saavutettavissani helpostikin ja toisekseen, syvin ranking tulossa FI:ssä on 54 metriä, joten minusta alle sen olisi ollut vähän noloa tehdä lajin ensimmäinen SE. Eihän tuo syvyytenä mikään hurja ole ja löytyyhän näistäkin kisoista sukeltajia jotka rikkoisivat sen minä päivänä tahansa, mutta alku ainakin. Täytyy nyt vielä toivoa että kaikki menee nappiin, mutta kyllä kait kaltaiseltani superatleetilta tuo pitäisi onnistua jos joku Doc Lopezkin vetää syvempiä ;)

Kauhean henkisen kamppailun jälkeen olen päättänyt, että luultavasti pakkaan hieman - sen verran että saan keuhkot oikeasti täyteen. En kuitenkaan mitään monsteripakkausta, niinkuin normaalisti tekisin. Lopullisen päätöksen teen kuitenkin sen mukaan mikä on fiilis lämppäreissä jne.

Yllättävän vaikeaa on ollut olla juoksematta tai tekemättä mitään muuta koko viikko. Sinänsä positiivista, koska elävästi muistan ajan jolloin juttu oli päin vastoin, piti pakottaa itsensä lenkille. Itseasiassa en ihan malttanutkaan olla. Kävin keskiviikkona kaupungilla pyörällä. Tarkoitus oli vaan rennosti polkea sinne, mutta aika suoritukseksihan se taas meni ja jokainen mummo oli pakko ohittaa. Kyllä siinä paita oli aika märkänä ja matkaa n. 20km, eli melkein treeniksihän sen jo voisi laskea...

Pieni pettymys

Kävimme eilen Asikkalassa sukeltamassa ja lähdin sinne sillä asenteella että 51-52m menee helposti. Keli oli lähes täydellinen, aurinko paistoi eikä tuullut juuri yhtään. Köysi oli mieluinen, painoja riittävästi...Kaikki siis kohdallaan. Mutta jotenkin en vaan saanut päätäni kerättyä tekemään syvää sukellusta, itseluottamus ei ollut kohdallaan. Ei ole alla tarpeeksi syviä sukelluksia, että voisi todella luottaa siihen, että pystyn joka kerta samaan. Ehkä viime kerta oli vain onnenkantamoinen? Ehkä se oli vain hyvä päivä. Ehkä tänään hyydynkin 10 metriä ennen pintaa. Tällaiset pelkotilat ovat seurausta rutiinin ja kokemuksen puutteesta ja liian nopeasta syvyyden kasvattamisesta. Osaltaan terää syö se, että haluaisin tehdä sukellukseni ilman pakkausta. Se olisi niin helppoa ottaa se lisävarmuus siitä, että ahtaisi muutaman litran lisää ilmaa koneeseen, mutta jotenkin olisi niin paljon siistimpää pärjätä ilman. Saa nähdä mihin päädyn varsinaisessa sukelluksessa, mutta harjoituksissa en halua pakata toistaiseksi. Jos olisin sukeltanut 50 m kymmeniä kertoja ilman ongelmia, niin tottakai olisi helpompaa mennä sinne nyt. Itselläni tuollainen mukavuusraja on jossain 30m tienoilla. Tampereen olosuhteista johtuen, olen sukeltanut 30 metriin satoja kertoja. Pakattuna, ilman, FRC:nä, etuperin, takaperin, free immersionina, monolla, sterkoilla, hyvänä päivänä, huonona päivänä...Tiedän ja luotan siihen, että vaikka minulla olisi huono päivä, vähän ilmaa, molemmat jalat ja toinen käsi kramppaisivat, lanyard jäisi solmuun ja vielä pää uppoaisi mutaan, niin pääsisin sieltä silti koska tahansa pintaan. Mutta jossain 40 metrin jälkeen tulee itselleni se raja, varsinkin pimeässä ja kylmässä vedessä, että en olekaan enää ihan niin varma. Pääsenkö pintaan omin voimin jos jotain sattuu? Ja 50m tienoilla näköjään menee raja, josta en ole ihan varma pääsenkö ongelmitta pintaan edes optimioloissa. Toistothan tähän auttaisivat, mutta valitettavasti kisoja ajatellen niitä ei oikein ehdi enää tekemään. Täytyy siis hakea itsevarmuutta muuta kautta, eli tekemällä staticeja ja siten valamalla itseensä uskoa siitä että apnea kulkee ja lepäilemällä. Molemmat yhdessä nostavat onnistumismarginaalia reilusti, eli objektiivinen järki sanoo, että jos pystyin 50 metriä sukeltamaan jo kahdesti ilman ongelmia harjoituksissa, kesken treenikauden ja ei optimioloissa, niin heittämällä se menee myös nyt kun keskityn vain ja ainoastaan yhteen sukellukseen optimioloissa.

Eilen pelkoni ruumillistuivat sinänsä taas järjettömään muotoon, eli aloin yhtäkkiä pelkäämään, että 30 litran kanisterin noste ei riitä, koska olin lisännyt pohjalle 5 kiloa painoja. Pelko ei ollut ollenkaan rationaalinen, mutta yritä sitä nyt itsellesi uskotella. Sitäpaitsi vasta juuri nyt muistin, että vaikka edellisellä kerralla painoja olikin vain 5 kiloa vähemmän, niin sitä edellisellä taas siinä olis tuo ylimääräinen 5 kilon puntti, eli systeemi oli ihan testattu ja toimiva.

Free Immersion on lajina sikäli haastava, että sen treenaaminen on aina paljon monimutkaisempaa. Painoja pitää olla pirusti mikä jo yksistään vie sukelluksesta terää. Tuollaisen 15 kilon mötikän uiminen selälle, ja erityisesti sieltä pois, on sen verta rankka juttu, että eilenkin tuli taas luvattua itselle että "ei koskaan enää". Lisäksi turvallisuus on vähintäänkin arvelluttavaa ilman mitään vastapaino- tai nostosysteemiä. Tuollainen 50 metrin sukellus on jo hyvinkin harmaalla alueella sen suhteen, mitä on noilla painoilla järkevä tehdä. 5 kilon konstapainon voi vielä hätätapauksessa jotenkuten nostaa, ainakin jos on pinnalla pari jannua hääräämässä, mutta free immersion painoilla ei kertakaikkiaan ole muuta vaihtehtoa, kuin että sukeltajan pääsee omin voimin syvyyteen, johon turvasukeltajat tulevat vastaan. Enhän toki asettaisi luottamustani köyden nostamiseen konstassakaan, kyllä se lähinnä ruumiin nostoa on jos niin jouduttaisiin tekemään, mutta kaikki lisästressi on lisästressiä. Kuitenkin, em. syistä johtuen, freetä pääsee kunnolla treenaamaan todella harvoin ja siten rutiiniakaan ei oikein ole.

No, ei treeni ihan katastrofi kuitenkaan ollut, sukelsin pari kertaa 44m, mikä ei ole ollenkaan hullumpi sukellus sekään, varsinkin ilman pakkausta. Päätin että en ala pingottamaan maksimia kun fiilis ei vaan nyt osunut kohdalleen ja tyydyin tekemään sellaisia mihin mukavasti menee. Tein lisäksi paljon negatiivisia sukelluksia ja harjoittelin paineentasausjuttuja, ja ainahan "vesiaika" itsessäänkin vahvistaa psyykkistä sukelluskuntoa. Saas nähdä ehtiikö tässä enää veteen ennen kisaa, mutta vaikkei ehtisikään, niin lähden yritykseeni luottavaisin mielin. Ja mikään pakko ei ole mennä pohjaan asti, jos ei siltä tunnu.

Tänä aamuna jatkoin static-treeniä. Johtotähtenä nyt ajatus, että jos aion sukeltaa ilman pakkausta, niin lienee mielekästä treenata staticiakin ilman pakkausta. Oli vaihteeksi sellainen päivä että heti ekasta FRC:stä (4:20) huomasi, että tänään kulkee. Joten siitä sitten sarja FRC 4:45, 6:00 ja 6:20. Ei hullumpaa, kaksi yli kuutosen vetoa ilman pakkausta. Viime viikolla 6:20 oli vielä kova aika ihan ähkyyn asti pakattuankin.

Toki kaiken tämän seurauksena takaraivossa kytee ajatus. Miksi edes haluaisin mennä syvemmälle? Mitä siellä on? Pimeää ja kylmää...Olen jo nyt ihan hyvä sukeltaja ja pystyn mukavasti sukeltamaan niihin syvyyksiin, missä ylipäätään mitään nähtävää on. En tule koskaan olemaan ME-luokan sukeltaja, tai edes mitaliluokan sukeltaja kansainvälisesti, tai edes kotimaisesti. Joten miksi piiskata itseään sen syvemmälle?

Syvyyssukellus on monimutkaisempi juttu kuin moni haluaa myöntää. Ehkäpä on aika taas vähän painaa jarrua ja kasvattaa syvyyttä maltillisemmin. Jos joskus pääsen tilanteeseen jossa 50 metriä on kevyt heitto, niin helppohan siihen on pistää metri tai pari lisää.

En tajua mistä jotkut nimeltämainitsemattomat sukeltajat keräävät sen rohkeuden yrittää maailmanennätystä käytännössä joka kerta, vaikka viimeiset puolitusinaa yritystä ovat päättyneet tajunnan menetykseen. Eikö heillä ole itsesuojeluvaistoa ollenkaan?

Pohjat kympille

Oli vahva ja energinen olo, joten lähdin lenkille periaatteella "pohjat kympille pitää juosta". Asetin T6:stä nopeushälytykset 13.5 km/h ja eikun menoksi. Ensimmäinen 5 kilometria kulki todella kevyesti, mutta lopussa sai kyllä piiskata henkiseltä puolelta aika hyvin lisää vauhtia, mutta ärsyttävä koneen piipitys motivoi kummasti. Lopulta kellot pysähtyivät aikaan 44 min 23 sek. Eli enkka parani 3 minuutilla. Rankkaa se kyllä oli ja lopussa tunsi todella juosseensa. Tuo tekisi laskujeni mukaan 2700 cooperissa. Joo joo, onhan se ärysttävää, kun lasken nopeuksia aina coopereissa, mutta mulle se vaan on ainoa vertailukohta tai jotain. Anyway, olisipa kova juttu jo joskus pääsisi 40 minuuttiin, eli 3 km cooperivauhtia. Mutta siihen pitäisi jo kiristellä aikalailla. Sitä voisi kuitenkin pitää jonkunmoisena rajapyykkinä jollekin.

Jos huomenaamulla tulee vielä staticissa pohjat, niin sitten mulla onkin vähän uudelleen miettimistä mun static-teorioissa :) Jotenkin en usko että siitä on kuitenkaan pelkoa.

Nyt pitää lopettaa juokseminen yli viikoksi. Nyyh :( Toivottavasti jaksan vielä sitten aloittaa uudestaan.

Aamustatic kulkee

Eilen vetäisin 6:45 ja olin itseeni varsin tyytyväinen. Lämppärit lyhenevät ja staticit pitenevät. En malttanut olla käymättä salilla, joten ajattelin että tänään tulee sitten takapakkia. Mutta ehei, aamulla 7:15! Elämä hymyilee taas. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää mitä tuossa kropalle oikeasti tapahtuu. Kyse ei ole pelkästään henkisestä terän takaisin saamisesta, vaan apnea vaan kertakaikkiaan helpottuu. Nytkin nykäykset alkoivat 4:45 kun maanantaina vielä yli 3 minuuttia oli kova juttu. Mikä minussa muuttuu että näinkin lyhyessä ajassa alkaa tulla minuuttikaupalla lisää?

Anyways, kävin eilen illalla vielä Kaukajärveä koluamassa harppuunan kanssa, kun sain äkillisen inspiksen. Olin ihan toisella puolen järveä kuin viimeksi. Muutama havainto:
-Ahvenet ovat tällä puolella keskimäärin isompia. Sain pari ihan kivan kokoista ja melkein joka parvessa oli useita ammuttavan kokoisia
-En nähnyt yhtään rapua tai edes merkkejä siitä, että rapuja koko järvessä olisi
-Särjet ovat täälläkin lehmän kokoisia. Välillä oikein säikähti kun iso särkiparvi pelmahti paikalle "mitä noi on?!?". En ampunut yhtään vaikka mieli teki, koska ei niitä tulisi syötyä kuitenkaan - mitä niitä siis tappamaan.
-Haukia oli runsaasti

Alkuun ehdin jo turhautua, ettei täällä mitään ahventa isompaa edes ole, mutta kummasti vaan taas auringon alettua laskunsa alkoi haukia ilmestyä mestoille. Harmittaa yksi arviolta n. 2 kg hauki, josta ammuin ohi. Taisi jopa vähän nuoli kolhaista (ja sekös harmittaa vielä enemmän, nimittäin turha haavoittaminen). Näin saman hauen vielä paluumatkallakin, mutta se oli niin arkana ettei päässyt ampumaetäisyydelle. Noh, en syytä sitä siitä :) Sain kuitenkin 2 haukea, arviolta n. kiloisen ja toinen vähän pienempi, sekä kolme mukavan kokoista ahventa. Päätin tällä kertaa yrittää taas fileoida kalat, koska olen niin laiska etten jaksa alkaa suomustelemaan, ja se on muutenkin sisätiloissa kerrostaloasunnossa aika sottaista touhua. Taitaa olla elämäni 3 kerta kun fileoin kalaa, mutta harjoitus tekee mestarin. Ei se kovin sujuvaa ollut, mutta varsinkin hauista sain lopulta ihan ok kokoiset ja suht ruodottomat fileet aikaiseksi. Aiemmin on vähän tupannut jäämään liikaa lihaa siihen ruhoon kiinni, mutta nyt onnistui hyvin sekä fileointi, että nahan poisto. Ahvenet nyljin ja fileoin. Eipä isostakaan ahvenesta kyllä kummoista filettä saa, mutta kyllä nuo nyt kehtaa jo pannulle heittää...

Tänään varmaan tarttis käydä lenkillä. Ei tuo puntti näköjään ainakaan täysin tuhonnut apnea-kuntoa. Katotaan miten lenkillä käy :) Kun on tässä treenaillut vähän normaalia enemmän, huomaan että on hyvin, hyvin vaikeaa päästää irti ja levätä se 2 viikkoa. Mutta pyhä lupaukseni on, että ensiviikolla ei kertakaikkiaan mitään muuta treeniä kuin sukellusta tai hengenpidätystä!

Asikkalan sukellukset

Vedin aamulla static-treenit koska tiesin illalla lähteväni sukeltamaan, joten iltatreeneistä ei tulisi mitään. Ihmeen hyvin kulki ja sain aikaiseksi sarjan 4:40, 5:30 ja 6:40. Viimeinen veto alkoi jo muistuttaa ihan oikeaa staticia :) Lohdullista huomata että romahdus ei olekaan niin paha kuin olin pelännyt. Varmasti olen viikon päästä jo 7 minuutin kunnossa. Kohtuullinen static-tulos antoi myös lisää itsevarmuutta syvyyssukellukseen. Vaikkei tulos päätä huimaakaan, niin ainakin tiedän olevani noin suunilleen ok apneakunnossa.

Ajelimme Väinön kanssa Asikkalaan n. viideksi. Hieman etuajassa siis, koska paikallinen jengi ilmaantui paikalle kun olimme jo keräämässä kamppeita. Sää oli kohtalaisen tyyni, vesi lämmintä ja kohtuu kirkasta, joten kaikki oli kunnossa. Tällä kertaa aseina olivat myös oma köysi ja poiju, joten senkin puolesta taas pari pykälää luottamusta lisää. Päätimme laittaa vain 12 kiloa painoja, koska jotenkin järkeilimme, ettei kumpikaan meistä jaksaisi vetää 15 kiloa ylös yksin hätätilanteessa. Noh, eipä se paljoa paremmin kyllä nouse tuo 12 kiloakaan. Pistimme suoraksi kuitenkin 50 metriä köyttä pienen palaverin jälkeen kun sain Väinön vakuuteltua että en aio kuolla sukellukseeni. Alusta asti kulki hyvin. Tein helpohkot sukellukset 32 ja 40 metriin ja valmistauduin vetämään yhden syvän. Alle tein 3 minuutin staticin ja sitten rentouduin ja lepäilin 3-4 minuuttia. Painoja oli niin vähän, että Väinö joutui antamaan hieman vauhtia pari ekaa metriä kun en alkanut uppoamaan ollenkaan, mutta lopulta päästiin matkaan. Oli aivan eri fiilis nyt kuin viime kerralla. Alas mennessä ei missään vaiheessa tuntunut oikeastaan epämiellyttävälle. Nautiskelin vaan kyydeistä ja vapaapudotuksesta, kunnes jalkojen alla tömpäshti pohjalevy. Tällä kertaa tein simuloidun taginpoiminnan, eli kosketin nopeasti levyä ja sitten ylöspäin. Myös ylös tullessa fiilis oli hyvä. Toki lopussa alkoi jo tehdä mieli pintaan, mutta homma pysyi henkisesti paremmin kasassa. Pidin nyt silmiä auki koko matkan, mikä auttoi ehkä pitämään "möröt" paremmin poissa. Luin deeperistä että silmien kiinnipitäminen pahentaa narkoosia, ja olisin ehkä varovasti samaa mieltä. Vaikea sanoa kuitenkaan, voi se johtua muistakin tekijöistä. Mielestäni sukellus oli varsin nopea, mutta kello väittää siihen kuluneen 2:47! Todella outoa ottaen huomioon, että viimeksi meni lähes puoli minuuttia vähemmän. Treenistä jäi hyvä maku suuhun ja kun Väinökin vielä sukelteli oman enkkansa, niin kelpasi lähteä suu messingillä Tamperetta kohti. Lopuksi kokeilimme vielä huvikseen sukeltaa pelkissä uikkareissa syvyyttä laiturin tuntumassa. Väinö voitti tämän kisan 6.6m vedollaan. Uskomattoman karmea tunne kun rysähtää 25-asteisesta vedestä termokliiniin. Koko kroppa menee ihan kramppiin eikä todellakaan tee mieli jäädä siihen fiilistelemään. Kyllä kait tuohonin voisi helposti totutella jos tarve olisi, mutta aika säälittäväksi jäivät uhosta huolimatta "viikinkien" sukellukset.

Niin joo, 50m free immersion siis meni ilman pakkausta ja paineentasaus perinteisillä Frenzeleillä. Suun olisin saanut täyteen varmaan vielä pohjallakin, joten paineentasauksesta ei syvyys hetkeen töki...Kaipa siitä pallean venyttelystä ihan oikeasti on ollut hyötyä...

Tos ny vielä toi pakollinen käppyrä:

Jostain se on aloitettava

Kaksi viikkoa Asikkalan kisoihin, eli viimeistään nyt on korkea aika aloittaa keskittyminen taas apnea juttuihin. Se tuntuu yllättävän vaikealta, koska olen juuri saanut juoksuhommissa hyvän vireen päälle. Käyn kenties vielä kerran tai kaksi lenkillä vielä tällä viikolla, mutta ensi viikolla ei kertakaikkiaan mitään muuta fyysistä aktiviteettia, kuin sukeltaminen.

Mutta lenkkiä tai ei, on aika aloittaa kuivastaticit. Silloin kun tein niitä aktiivisesti, en aina jaksanut ymmärtää ihmisten narinaa siitä kuinka he eivät jaksa tehdä kuivastaticeja koska "se on niin kauheaa". Nyt kun taukoa on taas vähän ollut, pystyn samaistumaan fiilikseen. Se todella on aivan hirveää, ennenkaikkea henkisesti. Rutiini puuttuu ja halu taistella yli epämukavuuskynnyksen on nolla. Mutta ei auta ininä, se on vaan lähdettävä tekemään. Ettei motivaatio kuitenkaan kuole alkukuoppiinsa, niin pitää lähteä tekemään nousujohteisesti. Tavoite olisi päästä ensiviikon loppuun mennessä taas tuonne 7+ minuutin kuntoon. Tänään tein kolme staticia: 4, 5 ja 6 minuuttia. Tuon vitosen jälkeen olin ihan varma, että jo aiemmin tavoitteeksi asettamani 6 jää tänään tekemättä. Mutta lopulta se menikin suht helposti. Lopetin kyllä mielelläni tuohon, mutta jos olisi tarvinnut, olisi voinut jatkaa vielä ainakin 10-20 sekuntia suhtkot iisisti. Eli fiilis oli sellainen, että vaikka pahalle tuntuikin, niin olin täysin kontrollissa.

Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin kyllä se tästä nopeasti lähtee taas kohoamaan. Jospa ottaisi välitavoitteeksi että perjantaihin mennessä menisi 6:30.

Se luo lohtua, että tiedän static-treenin tuntuvan suoraan syvyyssukelluksessa. Välttämättä suorituskyky ei niinkään kasva, mutta suorituksesta tulee vähemmän tuskainen. Eli jos nyt menee FI:ssä 50m vähän puristamalla, niin toivon ja uskon, että tämän viikon loppupuolella se menee jo melko mukavasti (sikäli kun pääsen kokeilemaan).

Iltalenkki

Päätin kuitata viikonlopun mässyt periaatteella "juostu kierros per viikonloppuna syöty jäätelöannos", eli kaikkiaan piti siis juosta 4 kierrosta. Alku- ja loppuverryttelyineen tuosta tuli 18.6km ajassa 1:32, eli keskinopeus 12.1 km/h. Ei hullumpaa, ja vaikka lopussa kyllä huomasi juosseensa, niin ei tuo ollut olleenkaan niin paha kuin olisin kuvitellut. Mukana oli puoli litraa vettä mikä tuntui riittävän ihan hyvin...

Training managerin mukaan tuohon paloi 1400kcal. Vaikka se onkin vain suuntaa antava arvio, niin eiköhän tuolla nyt parit jätskit ole anteeksi annettu :)

Viikonlopun anti

Kävimme lauantaina porukalla Asikkalassa. Itsellä oli vähän suoraan sanottuna suoritusmeininki, koska tiesin, että syviä pitää nyt alkaa tehdä alle jos aikoo kisoissakin niitä tehdä. Enää ei auta selittelyt. Ja toisaalta, mahdollisuuksia tehdä syviä ennen kisaa on enää vähän...

Laitoin siis 50 metriä köyttä free immersionia varten. Köysi ei ollut ehkä lajia ajatellen ihan optimi, ja 30 litran poijukin on siinä ja siinä, mutta hyvin siinä pystyi tekemään.

Tein aluksi muutaman sukelluksen ihan totutteluksi ja voi hitto kun olin unohtanut mitä se suomen järvien pimeä ja kylmä ihan oikeasti tarkoittaa. Meininki on aivan toinen kuin jossain Kaatialassa tai edes Heramaanjärvellä. 20 metrissä on kertakaikkiaan mustaa, ja pirun kylmä. Parilla ekalla vedolla tuntui että ei tästä mitään tule. Pääsin hanuttamalla juuri ja juuri sen 20 metriä eikä ollut yhtään sellainen fiilis, että syvemmälle haluaisi mennä. Kasvatin kuitenkin hiljalleen syvyyttä ja tein paljon staticeja pinnalla ja pikkuhiljaa alkoi sukellusvire löytyä. Lopulta sukelsin 43 metriä ilman pakkausta, huilin kunnolla, tein pari staticia ja sitten pohjalevylle asti hieman pakkaamalla. Koska menen jalat edellä jäi siitä koneeseen lukema 48m. Sukellusta ei voi varsinaisesti kehua miellyttäväksi. Alaspäin oli ihan hyvä fiilis, mutta ylöstullessa iski jossain vaiheessa se inhottava tunne mikä joskus tulee, että "hitto, mitä jos en pääsekään omin voimin ylös". Tunne on ihan epärationaalinen, koska objektiivisesti tiedän ettei mitään hätää ole, mutta kylmässä ja pimeässä sille antaa helposti vallan. Oli todella vaikeaa pitää nuppi kurissa ja keskittyä vain olennaiseen. Tämä oli tietysti sikäli kaikkien oppien vastainen veto, että tuosta pääsee eroon tekemällä toistoja tiettyyn syvyyteen ja paljon. Ei se ole ihmekään jos jänskättää kun lähtee tekemään suoraan syviä. Koin myös pientä narkoosia, tai miksi sitä nyt sitten kutsuisikaan. Syvyydessä ajantaju sekoaa ja alkaa kuvitella asioita. Esim. köysi oli kierteisesti punottu ja pidin siitä kokoajan kiini. Tämä ilmeisesti pyöritti minua hiukan vapaapudotuksessa ympäri. Rationaalisesti ajatelle, en takuulla ole pyörinyt kuin puoli kierrosta, mutta siinä pimeässä pudotessa se tuntui siltä että kiepun villisti köyden ympäri. Kaikki tuollaiset pikkujutut saavat syvällä ihan väärät mittasuhteet, varsinkin kun ei ole tottunut noissa olosuhteissa syvälle sukeltamaan.



No, lopulta viimeisen 15 metrin aikana mieli kirkastui kun huomasi että hyvinhän tämä meni ja lopulta sukellus oli kuitenkin aika helppo. Aikaa meni vain 2:15, mikä oli lähes sekunnilleen sama kuin tuolla 43 metrisellä, eli teknisesti tuo oli parempi. En usko että paljoa tuota nopeampaa kyllä kannattaa pyrkiä, sitten alkaa rentous kärsiä. Täytyy nyt kuitenkin mennä ainakin pari kertaa vetämään vielä syviä ennen kisaa, että pääsee oikeasti vireeseen.

Tänään kun oli aika ja hyvä sää kävimme Venlan kanssa snorklailemassa Kaukajärvellä. Sainpahan kerrankin houkuteltua sen mukaan :) Ihan mukava ja rento meininki oli, pysyttiin kokoajan rannan tuntumassa, missä kaikki näkemisen arvoinen toki onkin. Sain otetuksi muutaman ainakin minun mittapuulla hyvä kuvan, niitä voipi ihmetellä täältä. Tuossa kuitenkin ehkäpä omasta mielestäni onnistunein mastiaiseksi

Nyt vielä iltalenkki päälle ja se onkin taas viikonloppu siinä...

Fiilistelyä pt2

Eilen perinteinen sali, illalla hallitreenit. Vetelin ihan perinteisen kaavan mukaan ja taas tuntui että monouintiin löytyi pari uutta oivallusta. Pään asento alkaa vihdoinkin löytyä. Hassua kun olen tolkuttanut oppilaillekin sitä jo vaikka kuinka kauan, mutta vielä vaan tulee kurkittua salaa. Kun nyt uin sellaisella pään asennolla, että itseasiassa alaspotkussa voin nähdä räpsän kärjen vilahtavan, niin hommassa oli ihan uusi meininki. Siinä kaakeleita tuijotellessani huomasin myös toisen jutun. Aina kun "ylöspotkun" aikana kaakelit pysähtyivät. Tajusin että koukistan siinä kohtaa helposti polviani ja vastus käytännössä pysäyttää liikkeen. Parin treenivedon jälkeen löysin siihen hyväntuntuisen potkun millä liike pysyi kokoajan tasaisen rullaavana.

Lopuksi uin taas 1000m, mikä tällä kertaa oli yllättävän tuskaista, koska ojentajat olivat ihan sohjona salitreenistä. Vaparin käsivetojen loppuunvieminen otti todella koville, mutta sisulla sisulla.

Mutta asiaan. Tänään tavallinen sukellusreissu peruuntui, joten päätin mennä vihdoinkin Kaukajärvelle kalastamaan. Projekti mikä on pitänyt korkata jo pitkään. Olen monesti sanonut että Kaukajärvi on aliarvostettu sukelluspaikka. Nyt olen entistä enemmän sitä mieltä. Kun hetkeksi rauhottuu ja pysähtyy oikeasti katselemaan, niin järvihän kihisee elämää! Näkyvyys rannassa on yllättävän hyvä ainakin vielä. Syvällä se samenee, mutta siinä max 6-7 metrin huitteilla on useita metrejä näkyvyyttä ja paljon vilinää. Ensinnäkin, fakta mitä en ollut tajunnut aiemmin. Tuo järvi on aivan täynnä rapuja. Näin liioittelematta kymmeniä rapuja. Pari aikamoista monsteriakin. Suuria, satojen kalojen ahvenparvia, possun kokoisia särkiä jne. Ihmetyksekseni näin myös 4 haukea. En ole tainnut koskaan ennen nähdä veden alla haukea. Näistä 2 lähti kotiin. En viitsinyt ampua enempää, kun tuli sellainen fiilis että mitä noita teurastamaan, onhan sitä syötävää tässäkin. Ammuin myös yhden hervottoman kokoisen särjen, koska luulin sitä lahnaksi, sekä yhden ihan kivan kokoisen ahvenen.

Olin vedessä n. 2 tuntia ja tulin pois vain koska kello alkoi olla jo niin paljon. Olisin voinut fiilistellä siellä vielä vaikka kuinka kauan. Löysin pari todella mukavaa mestaa, mm. "kelppimetsän" (joo, ei kait se mitään kelppiä ole, mutta en parempaakaan termiä keksi), joka oli veden alta katsottuna upea näky. Pinnan päältä varmaan vaan ärsyttävää ahvenheinää. Parhaita hetkiä oli vaan möllötellä pohjalla ja katsoa kun valtavat ahvenparvet uivat aurinkoa vasten, sekä seurata rapujen kinastelua ahventen kanssa, sekä rapuja kalanraadon kimpussa puhdistustyössä. Sukellus kulki myös ja usein jouduin nousemaan ylös kellon mukana kun järki sanoi ettei pitempään uskalla olla kun on yksin liikkeellä. Mitään kiirettä ei ollut pois fiilisten puolesta. Tuntui hienolle väijyä kala, ampua, leikata kurkku auki, poistaa harppuunasta ja ladata harppuuna uudestaan kaikki yhdellä sukelluksella. Ehkä ensimmäistä kertaa pääsin kalastamisessa sellaiseen fiilikseen, missä vaan on jotenkin "yhtä" elementtinsä kanssa. Ei ollut mitään saalispakkoa, ei tavoitteita...Lipui vaan hiljaa ja rauhassa eteenpäin ja nautiskeli näkymistä. Ja kas, tulihan sitä kalaakin sitten.

No, hehkutus sikseen, mutta olen vaan niin täpinöissäni. Ehdottomasti top 5 sukelluskokemuksia ever. Suosittelen!

Päätin vetäistä illalla vielä puhdistavan lenkin. Piti saada "järven haju" hikoiltua pois iholta ja vähän veri taas liikkeelle. En edes yrittänyt nyt mitään puolentoista tunnin lenkkiä, vaan lähdin hakemaan 10km. Roopen innoittamana yritin pitää vähän reilumpaa vauhtia. Alussa juoksin 2900km cooperin ja sitten vähän rauhallisemmin loput. Lopulta kymppi meni aikaan 47:40. Alle 45 olis jo kova juttu mulle. Tosin tuossa voi satku tai pari heittää tuon mittarin kanssa, pitäisi käydä oikein radalla se kalibroimassa niin ei tarttis arvailla...

Fiilistelyä

Sami Partinen aka "spar8" oli piipahtamassa Tampereella ja kyseli sukellusseuraa, joten kävin tutustuttamassa hänet kaukajärven tummiin vesiin. Vesi oli todella lämmintä ja kirkasta ja itselläkin kerrankin fiilikset about kohdallaan. Räpsä vähän puristeli ja pari kertaa piti ottaa se pois, mutta sekään ei haitannut menoa. Jotenkin veden alla tällä kertaa vain oli kiva olla. Tein rauhallisia sukelluksia 15-16 metriin, hengailin ja fiilistelin. Ei ollut mikään kiire pois.

Lopuksi sukeltelin vielä rannalla ihan fiilistelysukelluksia 4-7 metrin syvyydessä. Ihmettelin affenoita ja ravun raatoa, nautiskelin painottomuudesta ja kirkkaasta vedestä. Yli 2 minuutin sukellukset eivät tuntuneet ollenkaan väkinäisiltä vaan kokoajan oli kiva olla. Myös puku toimi hyvin eikä missään vaiheessa ollut kylmä. Päin vastoin, välillä jopa kuuma. Paikkailin sitä hieman ja luulen löytäneeni pari vuotokohtaa. Tai sitten kyse oli vain fiiliksistä, mutta kylmä ei vaivannut tällä kertaa. Kaukajärvi oli niin poikkeuksellisen hienossa kunnossa, että täytyy mennä sinne kalastamaan tässä joku ilta...

Illalla en hennonut enää rääkätä itseäni millään muulla. Tänään salitreeni + hallitreenit. Milloinkahan se halli menikään kiinni, joskus heinäkuussa...Toivottavasti ei tänään

Panokset kovenee

Vedin tänään lenkillä 1:25. Tarkoitus oli vetää 1:15, mutta tuntui niin hyvältä että jatkoin vielä. Kieltämättä alkoi lopussa jo askel vähän painaa. Tuon mittaiselle lenkille olisi juomapullo jo ihan tervetullut, varsinkin näillä keleillä. Tiedä sitten pitääkö vaaka paikkansa, mutta sen mukaan painoa hävisi lähes 3 kiloa. Tuskin kuitenkaan ihan niin paljoa hikoilin, mutta helposti kai tuossa litra pari haihtuu.

Tuumailin siinä köpötellessä, että voisin kasvattaa lenkin tuonne 1:30:een tasaisesti nostamalla. Sitten en lisää enää ajallisesti pituutta, vaan laitan nopeushälytykseen joka lenkillä 0.1 km/h lisää, eli kiristän vähän tahtia.

Nyt vetelin n. 12 km/h ja vähän reilut 17 kilsaa. Eli ensikerralla pistäisin 12.1 km/h jne.

Pikkasen alkoi taas polvi vihoittelemaan. Hyvin se on kestänyt nyt, mitä nyt alkukaudesta pikkasen nikotteli, mutta se voi vielä lyödä kapuloita suunnitelmiini. Kyseessä on ns. "juoksijan polvi", mihin kyllä auttaa totuttelu ja ennen kaikkea venyttely. Ei siis varsinaisesti mitään rikki, mutta piru kun se on kipeä kunnon lenkin jälkeen.

Kesäkausi kovimmillaan

Tylsät tilastot lyhyesti: pe salilla, perus setti. Nostin kyykkypainot 90:een ja hyvälle tuntui. Myös dippi alkaa kulkea. Alkukankeudesta päätellen olikin kyllä korkea aika ottaa se mukaan.

Lauantaina lenkki 1h 10min. Oli taas vaihteeksi yllättävän hyvin puhtia. Vauhti oli tuollaista 12km/h, eli ei mitään tappovauhtia mutta ihan reipas kuitenkin.

On ollut taas sellaisia kelejä ja luvattu myös tälle viikolle, että täytyy oikeasti alkaa nyt sukeltaa myös. Toisekseen, Asikkalan kisa lähestyy kovaa vauhtia ja ei sinne ihan valmistautumatta viitsi mennä. Pyhä lupaukseni on yrittää päästä veteen vähintään pari kertaa viikossa ja mielellään syvähköjä sukelluksia ainakin kerran viikossa. Ilmoittamani FI tulos on maltillinen (paljon suurempiakin lukuja pyöri mielessä), mutta kuitenkin paljon syvempi mihin olen koskaan FI:tä sukeltanut. Luotan kuitenkin siihen että seuraavan 3 viikon aikana saan homman kasaan koska peruskunto ja valmiudet ovat hyvät. Jos en kuitenkaan saa niin en kyllä sukellakaan.

Viikonloppuna olisi ollut Asikkalassa kova kuhina ja mieli teki paikalle päästä. Käytännön syistä se vaan olisi mennyt niin vaikeaksi. Varsinkin sunnuntaina kieltämättä hieman poltteli, kun olimme purjeveneella vain parin kymmenen kilsan päässä, mutta ei sitä voi veneellistä ihmisiä kiduttaa omien mielihalujensa mukaan :)

Pyrin pääsemään lenkille/hallille vielä pari viikkoa ainakin 3-4 kertaa viikossa. Punttia ehkä vielä tällä viikolla kerran tai pari, mutta sitten himmaan kisoihin asti ja keskityn pelkästään hengenpidätysjuttuihin.

Cooperin testi

Juostiin tänään tuo paljon puhuttu cooperin testi. Lähdin juoksemaan sillä asenteella, että pidän kolmen tonnin vauhtia ja kiristän lopussa vähän minkä irti saan. Suunnitelma piti muuten hyvin, mutta kiristys jäi aika vaisuksi. Lopulta matkaa kertyi 3050m. Suoraan sanottuna lievä pettymys, mutta onhan tuo nyt kuitenkin ihan jees. Syksyllä pitäisi päästä siis 3350 noin pyöreästi. Varmaan siihen pitää jo vähän treenatakin, hittolainen. Tosin luulen että kun jätän puntin vähemmälle ja pudotan painoakin 4-5 kiloa, niin siitä tulee jo kummasti lisää virtaa.

Sykkeet ja vauhti pysyi aika tasaisena, lopussa sain 182bpm, mikä on tietääkseni oma enkka. Olosta päätellen tuo lienee aika lähellä maksimia. Ehkä ihan hitusen olisin voinut vielä tiristää lisää, mutta ei kyllä paljoa. Teki mieli vielä lähteä jäähdyttelylenkille, mutta aattelin olla HC ja ihan vaan levätä loppupäivän.


Eilen käytiin pitkästä aikaa sukeltamassa. Menimme Väinön kanssa moikkaamaan Kallea Kaatialaan. Keskityin free immersioneihin ja kun tuolla ei syvyyttä ole kuin se 30m niin sukeltelin FRC:nä. Fiilis ei ollut ihan paras mahdollinen ja kokoajan oli vähän semmonen olo ettei oikein kulje. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna, ei se ole ihan huono treeni jos viitisen kertaa käy 25-30 metrissä FRC:nä. Lopussa vedin vielä ihan tyhjillä yhden 10 metriin. Kun keuhkot olivat kunnolla kasassa tuntui köydestä nykiessä selvää puristusta rinnan alueella. Vähän jo säikähdin, mutta mitään hengitysoireita ei tullut. En kuitenkaan enää enempää viittinyt rääkätä itseäni. Lopuksi meidän piti Kallen kanssa käydä hengailemassa sukelluskellolla, mutta n. 10 metrissä vasen korvani veti ihan täyden lakon. Tuota sattuu harvoin, mutta aina välillä ja aina samaan korvaan. Typeryyksissäni pysähdyin ja yritin tasata väkisin. Menihän sinne ilmaa hirveän turinan saattelemana, mutta sain aikaan reverseblokin ja ylöstullessa oli sellainen narina ja turina korvassa ettei mitään rajaa. Ilmeisesti sain jotenkin limaa tai sylkeä työnnettyä korvaani. Vähän araksi se jäi mutta tänään ollut jo parempi. Harmitti kuitenkin, pitäisi minut tietää paremmin.

Vedessä huomasi selvästi sen, ettei tällä kaudella ole oikein tullut sukellettua. Oli vähän semmonen olo kuin olisi ihan vieraassa elementissä taas. Pohjalla ei viihtynyt, siellä oli vaan kylmää ja inhottavaa. Täytyy nyt ottaa ihan tietoisesti projektiksi käydä vähintään kerran pari viikossa vedessä, että pääsee vireeseen. Kausi on parhaimmillaan, joten selittelyt ei kelpaa :)

Jotenkin minusta tuntuu että minulla on kylmempi kuin ennen vanhaan. Osa tietysti selittyy biopreenin puutoksella, mutta alkaa tuntua että jotain muutakin tuossa on taustalla. Sain nytkin pohjalla oikein "kylmänykäyksiä". En tiedä alkaisiko puku väsyä jotenkin tai onko siinä liika reikiä vai mistä on kyse. Kylmä kuitenkin tahtoo tulla...

Eikö ihmisillä tosiaan ole parempaa tekemistä?

Siis mitä hittoa, keskellä parasta kesää jengi lilluu jossain uimahallissa. Menisivät järveen uimaan :) No, anyway, menin altaalle illalla, mutta en saanut rataa kun oli niin paljon uimareita. Vetelin siis ilman räpsiä delfareita, uin 1000km vaparia ja sukeltelin vähän tyhjillä - joka välissä kävin kysymässä "joko nyt". Kahdeksaan mennessä meno ei vieläkään ollut hiljentynyt tarpeeksi, joten sain tarpeekseni ja lähdin kotia.

Koko päivä on ollut ihan hanurista. Ajattelin että kunnon treeni pesisi pahan mielen pois, mutta ei siitä jäänyt käteen kuin lisää samaa. Noh, ainakaan tästä huonommaksi ei kai juuri voi mennä.

Niin juu, luulitte varmaan jo että oli luopunut palleavenytyksistä ja tyhjien keuhkojen staticeista aamuisin. Ehei, vähän luovaa taukoa vaan :) Tänään vedin taas perinteisen setin. Staticissa sain 1:30, mikä oli yllättävän hyvä tauon jälkeen. Tuohon on kyllä aamulla puoliunessa todella vaikea motivoida itseä. Ei ole eka asia mielellä silloin hengenpidätys, eikä varsinkaan tyhjillä keuhkoilla...

Lomat on lusittu

Juhannus tuli vietettyä melko rauhallisissa merkeissä. Söin hyvin ja lepäsin, ei mitään hirveetä örvellystä. Kolme päivää täyslepoa teki kuitenkin ihan hyvää. Torstaina kävin vielä vetämässä epätoivoiset pumpit salilla että saisi viikonlopun mässäilystä kaiken irti kasvumielessä :)

Tänään päivällä salilla perustreeni. Kulki sinänsä ihan hyvin, mutta jotenkin tuo salitouhu alkaa tökkiä. Ajattelin ottaa heinäkuun alusta Asikkalan kisoihin asti vähän aikalisää salitouhuista, tai ainakin keventää sitä puolta hetkeksi. Kestävyyslajit taas tuntuvat maistuvan, joten pistetään niihin vähän lisää tarmoa.

Ajattelin alkaa kasvattaa lenkkien pituutta nousujohteisesti, joten vedin tänään 1h 5 min, josta tuli 13.5km. Tarkoitus on vedättää itseä vanhalla hyväksi havaitulla konstilla, eli kasvattaa lenkin pituutta joka kerta 5 minuutilla. Samalla ajattelin vetää taas vaihteeksi kalorit vähän miinukselle ja karistella "bulkilla" kertyneitä ylimääräisiä renkaita vyötäröltä pois. Mitään varsinaista dieettiä en toistaiseksi kuitenkaan ala pitämään, koska ei treenissä sitten olisi mitään mieltä.

T6 sekoili jotain kummallista. Lenkillä vielä näytti kaiken ok, mutta kun yritin ladata tietoja koneelle sain nopeudeksi 869 km/h, lenkin pituudeksi 7 kilometria ja keskisykkeeksi 4. Ei vissiin nyt mennyt ihan nappiin. Harmi kun valitsin "tuhoa koneen muistista", niin en pääse kokeilemaan uudestaa oliko kyse vain tiedonsiirtohäiriöstä vai jostain muusta...

Saved by the bell

Sainkin tänään treenailla hallilla ihan yksin, kukaan muu ei näemmä ehtinyt paikalle. No ei se mitään, koska tarkoitus oli muutenkin tehdä tekniikkapainotteista juttua.

Alkuun perinteiset 8x25 delfarit ilman räpsiä ja sama selällään. Uin sitten monolla 8x50m. Välillä löytyi taas ihan hyvän oloisia vetoja, harmi ettei ollut ketään kuvaamassa että olisi voinut nähdä oliko se vain kuvitelmaa. Vedän tosiaan näitä ilman kaulapainoa nykyisin Kallen kehotuksesta ja ihan hyvälle se tuntuu niinkin.

Ajattelin pitää hetken hauskaa, joten sukeltelin vähän tyhjillä keuhkoilla väliin. Palleavenytyksistä ja staticeista tyhjillä on selkeästi ollut hyötyä. Vaikka en ole aikoihin sukellellut tyhjillä, en nyt kertakaikkiaan saanut minkäänlaista "kiristävää" tunnetta aikaiseksi, vaikka pakkasin negatiivista niin että kurkku oli jo ihan lommolla, ilmaa ei kertakaikkiaan enää tullut enempää pihalle. Hieno fiilis sinänsä. Samalla refleksi heräsi hienosti ja lopussa FRC hengailut piti keskeyttää kellon, ei fiilisten mukaan. Ei viittinyt hengailla liian pitkään kun olin yksin, mutta fiilisten puolesta olisi mennyt vielä vaikka minuutti tai pari.

Uin sitten 400m kumiräpsillä ja otsasnorkkelilla. Kevyeksi palautumsieksi suunnittelemani setti olikin yllättävän tiukka! Pintauinti vaatii aivan omanlaisensa tekniikan ja snorkkelilla on vaikea rytmittää hengitystä kun potkii delfaria. Maalaisjärki sanoo, että jos minulla on vaikeaa uida 400m pehmeillä kumiräpsillä kokoajan hengittäen, niin mitä toivoa on sukeltaa 150m hengittämättä raskaalla monolla? Tätä siis lisää jatkossa, varmasti tekniikka hioutuu vähän samaan tapaan kuin vaparissakin, kun tarpeeksi tekee.

Loppuun 1000m vaparia, tuntui jo ihan hyvin, mutta olisin jatkanut ellei olisi tullut valomerkkiä. Lähtiessäni altaasta ainoastaa viereisellä radalla treenannut räpyläuimari oli enää vedessä. Kovaa treenaa tuokin tyttö, oli meinaan sillä radalla jo silloin kuin tulin, eikä liike kyllä pysähtynyt hetkeksikään siinä puolentoista tunnin aikana :)

Flyerin modaus pt 2

Epätoivoiset yritykset saada monostani vielä harjoituskelpoinen jatkuvat. Se on ollut nyt muuten ihan hyvä, mutta kuten aiemminkin todettua, reiät jotka tein aikanaan ukkovarpaan kohdalle hiertävät ukkovarpaan ekasta nivelestä ikävästi. Palasin osittain alkuperäiseen visiooni ja ruiskutin sisäosaan reilusti silikoonia ja työnsin "kipsijalat" sinne yöksi muhimaan. Lopputuloksena toivoin että nuo reiät täyttyisivät silikonillaja räpylän sisälle muodostuisi myös semmoinen jalanmuotoinen tukeva tsydeemi. Homma toimi ihan ok, ainoo vaan että silikonia olisi saanut olla enemmänkin. Mutta nyt se tuntui jalassa jo ihan hyvältä. Ei vieläkään täydellinen, mutta selkeesti parempi.

Oli todella nuhjuinen olo tänään ja olin hyvin lähellä jättää treenit sikseen. Juokseminen tai mäen polkeminen ei oikein houkuttanut. Painostin itseni kuitenkin altaalle sillä verukkeella, että pitäähän tuota uutta viritystä testata. Hyvä että menin, koska se oli yksi parhaita allastreenejä pitkiin aikoihin.

En saanut aluksi rataa räpsälle, joten alotin uinnilla. Uin 2 km vaparia, vuorotelleen jokainen 200m hengitys 1/4 ja 1/2. Aikaa meni 41 minuuttia, eli ihan mukava vauhti ainakin minun kyvyilleni. Pikkasen alkoi hiilidioksidi kivistää päätä, mutta muuten jaksoi yllättävän hyvin. Kävin sitten testaamassa monoa. En ehtinyt paljoa fiilistellä kun aikaa oli 20 minuuttia. Uin 8x50m yrittäen keskittyä taas tekniikkaan. Yllättäen siltä löytyi taas monta hyvää juttua ja sain muutamalla kierroksella homman loksahtamaan aika hyvin paikalleen. Alan pikkuhiljaa sisäistää sen "perseen nostaminen"-jutun. Siis tarkoitus ei sinänsä ole nostaa persettä, vaan sillä saadaan lantio liikkumaan hyvin taakse. Vielä kun jalat pysyivät suorassa ja otin vatsan mukaan niin välillä kaakelit vilistivät oikein silmissä, vaikka poljin ihan rauhallista tahtia. En malttanut olla kellottamatta viimeistä vetoa. Siihen meni 28s vaikka en todellakaan pitänyt kiirettä. Aika hyvin, koska tuo oli vielä viime syksynä mulle "sprintti". Pitäisi vaan päästä tekemään toistoja ettei liike unohdu ja saisi sen lihasmuistiin. No, onneksi huomenna on ihan treenivuoro...

Uusia leluja

Kun motivaatio on hakusessa, pitää ottaa tekniikka avuksi. Kaltaiselleni nörtille kaikki tekniset vipstaakit ovat aina ilon lähde, joten palkkapäivän kunniaksi ostin viimein pitkään himoitsemani jalka-anturin T6:een. Kyseessä on siis kenkään kiinnitettävä pikku kiihtyvyysanturi, joka kertoo sitten minulle sykkeen ja harjoituksen pituuden lisäksi kuljetun matkan ja nopeuden. Olin hieman skeptinen vehkeen tarkkuuden suhteen, mutta ei se nyt ainakaan ihan metsässä ollut. Kylttien mukaan 4.3 km lenkille se sai pituudeksi n. 4.1km ihan suoraan paketista ilman mitään kalibrointeja. Eikä tuosta lenkistä voi tietää kuinka pitkä se oikeasti on. Tunnetusti noissa viitoissa satku tai pari ei paina mitään. Mutta tulos on kuitenkin selkeästi luokkaa "uskottava". Juoksin tuon kahdesti plus kotimatkat päälle, eli n. 9.5 km.

Itse ainakin sain kovasti lisäkiksejä siitä, että näen kokoajan juoksunopeuteni. On paljon helpompi piiskata itsestään tehoja irti kun on joku objektiivinen mittari mitä vasten verrata. Muuten lenkki tuntui jotenkin normaalia raskaammalta, erityisesti pohkeet olivat ihan hiilenä. Juoksin tuollaista 12 km/h, mikä on vielä ihan rento vauhti, mutta monessa mäessä sai purra hammasta ettei vauhti hyytynyt. Ehkäpä pitäisi antaa kropalle vähän pitempi lepotauko.

No ok, kävin kyllä tänään myös salilla, mutta en pohkeita siellä rääkännyt, muuten en kyllä ihmettele että se vie parhaimman terän juoksusta. Jälleen tuntui että hapen puolesta olisi voinut pistää lisääkin vauhtia. Ei tietysti ole mitään järkeä käydä samana päivänä salilla ja lenkillä, mutta kun pitihän tuota vehjettä päästä testaamaan.

Kalliita vaan ovat insinöörin lelut. T6 maksoi aikanaan 370e ja tuo podi 99e. Noillahan ostaisi jo melkeen juoksumaton...(missä tosin IMO ei ole paljonkaan vehkeenä järkeä, jos lenkkipolulle on kirjaimellisesti kivenheiton matka)

Perus lenkki

Oli hyvä sää ja semmonen fiilis että voi juosta ihan perinteisen lenkin tällä kertaa, ilman mitään intervalleja tai muuta hössötystä. Juoksin 2.7 km lenkin 5 kierrosta, eli tuleeko siitä nyt 13.5km. Sykemittari ei ollut mukana, mutta vauhti oli ihan reipas, aikaa meni 1:04, eli coopervauhtia tuo tehnee n. 2500. Lohdullista oli että vedin viimeisen kiekan reilusti alle 12 minuutin, joten kyllä sieltä sitä vauhtiakin tarvittaessa löytyy. Lenkki tuntui taas "hapen puolesta" yllättävän kevyeltä, mutta minulla oli vanhat kengät jalassa joilla en ole juossut pitkään aikaan, ilmeisesti sen takia jalkoja alkoi särkeä ja puuduttaa jo aika alussa - mutta ei se menoa haittaa :)

Nyt kun paikat alkaa vihdoin taas heräilemään lenkkikauteen, voisi alkaa pikkasen lisäämään pituutta noihin. Toisaalta olen tehnyt niitä bored to death lenkkejä elämässäni ihan tarpeeksi. Juuri nyt n. tunti mutta reilummalla vauhdilla tuntuu mielekkäämmältä...

Helvetin porteilla

Koko viikon on kalvanut huono omatunto kun ei ole sukeltanut vaikka on ollut vuosisadan kelit. Noh, tänään vihdoin puoliväkisin liikkeelle. Päätimme mennä legendaariselle Heramaanjärvelle. Viimeinkin koko kevään pelkäämämme uhka realisoitui ja järvelle vievän tien aivan alkuun on ilmestynyt jykevä puomi. Aikaisemmanhan jotkut kansalaisaktivistit rikkoivat, mutta reservinupseerit ovat näköjään sen verta tarmokasta väkeä, että eivät pienestä lannistu. Tuo nykyinen on sen verta jylhää tekoa, että tuskin se siitä ihan pian häviää. Kaiken lisäksi sitä on tuotu pykälä eteenpäin, eli vanhalle "portin eteen" paikallekaan ei saa enää autoa.

Toisin sanoen, legendaarinen Heramaanjärvi rastitetaan käytännössä pois sukelluskohteiden joukosta :( Todella harmi, koska Tampereen seudulla ovat näin ollen edes jotenkuten järkevät paikat nyt todella vähissä.

Suuntasimme siis Kaukajärvelle. Olisi oikeastaan voinut jo siinä vaiheessa vaan suunnata McDonaldsin kautta kotia tai joitain, mutta sisulla piti vaan mennä. Ei jaksettu edes laittaa poijua ja köyttä, vaan mentiin "fiilistelemään". Sekin on ihan kivaa yleensä, mutta mono puristeli jalassa niin lujaa, että vaikea siinä oli keskittyä mihinkään euforiaan. Hitto vieköön että voi yksi väline tuhota ilon koko harrastuksesta. Pakko se vaan on vaihtaa, ei tässä muu auta. No, oli se sukeltelu kuitenkin tavallaan ihan kivaa, mutta täytyy sanoa ettei kautta ehkä kannata avata Nizzan reissulla, se kannttaisi säästää kauden loppuun. Tympii tulla kotivesiin sellaisen reissun jälkeen...

Oli sen verta sisuuntunut fiilis, että päätin rankaista itseäni fyysisesti ikävimmällä tavalla mitä keksin. Siis lukonmäkeen! Olisin halunnut lopettaa jo kolmannella vedolla, mutta sisutin kuusi. Kaksi ekaa pykälää isommalla vaihteella. Kummallista kyllä, en saanut maksimisykettä edes 170:een, vaikka kuinka poljin. Jalat sain kyllä ihan piippuun joka kerta ja vauhtiakin oli enemmän kuin aikaisemmin. Tavallaan tämän pitäisi olla kai hyvä juttu - kehitystä on siis tapahtunut. Mutta toisaalta, hittoako minä siellä poljen jos ei se "tunnu missään". Ok, tuntuuhan se jaloissa, ja lujaa tuntuukin. Itseasiassa se tuntuu aivan kaamealta. Pitää siis ottaa tämä kai jatkossa lähinnä jalkatreenin kannalta. Hapen puolesta olisin voinut vetää vaikka tuplalenkin. Happihommat täytynee jatkossakin hakea juoksemalla. Taas vetelin vähän kiertoteitä takaisin ja treeniä tuli 50min täyteen. Viikon pyöräilysaldo on tuolla 50km huitteilla. Ihan kiva, mutta toisaalta, tuon verran pitäisi mennä melkein per lenkki...

Vieroitusoireet

Lopetin kahvin juonnin pari vuotta sitten ja päätös oli aikanaan hyvä. Jossain vaiheessa join kuitekin kupin silloin tällöin, esim. tärkeässä koulutuksessa tms, pysyäkseni skarppina. Homma on jossain vaiheessa repsahtanut sitten taas kun nyt menee taas puoli tusinaa kuppia päivässä. Lopetin siis taas :) Tästä välitön seuraus on kaamea päänsärky, mutta onneksi tiedän että se helpottaa jo huomiseksi.

Aamuapneat meni samaan kategoriaan kuin eilenkin. 1:20 hirveän pinnistelyn jälkeen. Täytyy varmaan kohta vaihtaa treeniä koska tuo alkaa käydä henkisesti aika raskaaksi.

Tarkoitukseni oli käydä ruokiksella salilla, mutta päivä oli töissä sen verran hektinen, etten ehtinyt. Lopulta menin vähän ennen viittä valmiiksi jo pieni vitutus päällä ja päätä kivistäen. Motivaatio oli about nolla, mutta sain kuitenkin runtattua läpi leuat, dippi, kulmasoutu, voimapyörä, haba. Hallille piti päästä seiskaksi, joten ei siinä paljoa ehtinyt kuin pari leipää naamariin ja menoksi.

Hallilla alkoi päivä pikkuhiljaa helpottaa kun alkuun lilluin vaan pohjassa jonkin aikaa. Täytyy vaan todeta että hyvää stressinhallintaa tuo sukellus. Vetelin sitten 8xilman räpsiä, 8x selällään ja 8x50m monolla. Monotreeni maistuisi muuten hyvälle, mutta nuo varpaiden kohdille leikkaamani reiät hinkkaavat ukkovarvasta todella ikävästi. Harmi kun aikanaan leikkasin ne liian pitkälle. Ajatus oli hyvä, mutta toteutus tökkii. Pitänee viritellä siihen joku patentti, mutta kyllä kai uuden monon osto on lopulta väistämätöntä jos tosissaan meinaa treenata. Yritin keskittyä pariin pääasiaan: jalat suorana, polvet yhdessä ja peppu heilumaan, eli lantio liikkeelle. Lopussa löysin lantion liikkeestä taas ihan uuden ulottuvuuden kun potkut alkoivat yhtäkkiä viedä eteenpäin ihan eri tavalla. Tuon kun saisi lihasmuistiin...

Loppuun vaparia 1200m, josta ekat 500 hengitys vain joka neljäs. Ihan hyvä lenkki ja aion pitentää matkaa taas ensi kerralla. Nytkin olisi voinut uida enemmänkin, mutta aika loppui :)

Päivän päätteeksi huomaan että iltapäivällä kertynyt vitutus on aika hyvin haihtunut. Treenissä on tuokin hyvä puoli. Viimeaikoina on ollut vähän takki tyhjä, ei ole työjuttujen lisäksi oikein riittänyt intoa säätää enää mitään muuta kuin treeniä. Sitten kun sukellusbyrokratia alkaa käydä työstä voikin kysyä itseltään miksi sitä tekee. Palkkaahan siitä ei saa :)

Hyötyliikuntaa

Tänään ei oikein aamuapneat kulkenut. Sain kyllä taas hyvin venyteltyä palleaa, mutta paras apnea tyhjillä oli 1:20 ja FRC:näkin vain 4:00. Tuntui vaan jotenkin kaamealta, mutta ei tuo ole ihmekään ei hirveen pitkiä palautuksia ole ollut.

Menin hallille treenaamaan kun ei sukellusseuraa löytynyt. Ihme jengiä, jos ei tällaisella kelillä halua sukeltaa, niin minä annan periksi :) Anyways, oli niin hyvä sää että olisi tuntunut lähes rikolliselta mennä autolla, joten aattelin ottaa päivästä ilon irti ja menin pyörällä. Kiertelin sen verran sivuteitä, että sain matkamittariin pyöreät 30 km. Pidin vauhdin ripeänä, mutta sellaisena että jaksoi jotain altaallakin.

Tein jälleen kerran potkuja ilman räpsiä. Yritin nyt keskittyä entistä enemmän oikeisiin liikeratoihin enkä niinkään vain rimpuilla 15 potkua. Yritin keskittyä pitämään jalat suorana, lantion liikkeessä ja polvet yhdessä. Vaikeaahan se on kun tulee monta asiaa kerralla, mutta liikkeissä tuntui olevan järkeä. Selällään uinti on kivaa kun siinä painovoima vetää lantion tarpeeksi taakse "yläpotkussa" (eli siis selällään potku osoittaa tosin alaspäin). Sitä yritin fiilistellä ja saada saman liikkeen oikein päin uintiin. Vetelin sitten kumiräpsillä sekalaisen määrän erilaisia lyhyitä tekniikkasukelluksia. Välillä vähän kovempaa, välillä hitaampaa. Tuntui että muutamalla sukelluksella löytyi hyvä tyyli, mutta sitten se hukkui taas.

Lopuksi uin vaparia 1000m. Eka 400m hengitys joka neljännellä vedolla. Vapari alkaa näköjään kulkea, ei tuo oikestaan edes tehnyt tiukkaa, eli matkaa voi vielä lisätä. Tekniikkalaji tämäkin, kun vähän aikaa tekee hommaan löytyy rentous ja sitten matkatkin pitenee. "Vanhalla tyylillä" ei ollut ihmekään etten jaksanut, koko homma oli semmosta pusertamista. Tulihan tuossa kaikkiaan joku pitkälti kolmatta kilometriä vedessä ja 30 pyörällä...Tänään ei varmaan taas tartte pahemmin laskeskella kaloreita, ainakaan ylityksen pelossa.

Aamulla perus palleavenytykset. Väsytti ihan surmana ja oli todella työn takana motivoida itsensä moiseen. Sain kuitenkin lopulta todella hyvää venytystä aikaiseksi ja nostettua taas tyhjien keuhkojen pb:tä - joka on nyt 1:40. Kaksi minuuttia siis häämöttää jo :) Tein lisäksi FRC:nä 4:00. Jahka saan motivaation kerättyä olen ajatellut alkaa tekemään taas "no breathup"-staticeja, eli jättämään kaikki valmistavat hengittelyt pois. Ainoastaan 1-2 syvää henkäystä ennen lähtöä, että saa kuolleen ilman pois keuhkoista, mutta ei yhtään hyperventilaatiota.

Minun oli tänään tarkoitus käydä sekä salilla että uimassa, mutta työpäivä venähti sen verran että taitaa jäädä vain saliin. Salilla oli ihan perusmeininki, mutta tuo "kultainen kuusikko" alkaa tökkiä. Tylsä vetää samaa treeniä joka kerta ja kehityskin on alkanut hidastua. Ajattelin muuttaa nyt suuntaa hieman, eli alkaa tekemään kestävyyspainotteista treeniä ja vähän eri liikkeitä. Jätän tuolta varmaankin leuat, voimapyörän ja kyykyn, ne on niin hyviä yleisliikkeitä, mutta tuo "penkkihauis"-osasto saa jäädä nyt vähäksi aikaa sivummalle. Tilalle voisi ottaa ainakin dippiä, kulmasoutua ja jotain jalkaliikkeitä...Pitää nyt vähän kattoa miten se muotoutuu.

On siinä silakkaa...

Osallistuin eilen elämäni ensimmäiseen sukelluskalastuskilpailuun. Se oli kokemuksena ihan mielenkiintoinen moneltakin kantilta. Paljolti juuri sitä mitä odotin, ja paljon asioita jotka tuli vähän yllätyksenä. Varmaankin kirjoitan siitä jonkun stoorin FDTF:n sivulle, joten tässä tyydyn vain toteamaan, että kuntoilumielessä kisa oli paljon rankempi kuin odotin. Etäisyydet pääsivät yllättämään. Kun meille kerrottiin kisa-alue, ajattelin että "höh, noin pieni, eihän me edes kaikki mahduta siihen 30m väleillä". Mutta kun lähdin uimaan "läheistä luotoa" kohti, muuttui käsitys siinä kohtaa kun yli 30 min uinnin jälkeen huomasin olevani vasta puolessa välissä! Jostakin syystä minulle tuli kisassa todella kylmä, enkä kestänyt vedessä kuin reilut 3 tuntia. Hattua nostan noille kärkihemmoille, jotka uivat kilometritolkulla täydessä varustuksessa ja kilokaupalla kalaa vyöllä täyden 4.5h.

Itse en osaa oikein ottaa kalastusta kisan kannalta. Lähdin reissuun enemmänkin opiskelemaan ja ennekaikkea koska pääsee kalaan paikoille missä ei normaalisti tulisi käytyä. Saaliini jäi vähän laihaksi, mutta ihan viimemetreillä teurastin pari kampelaa jotka näyttivät täysmittaisilta. Aiemmin tapoin yhden ihan kitukasvuisen ja siitä jäi niin paha mieli, että jätin monta keskikokoista väliin kun en ollut ihan varma. Näin vielä paluumatkalla muutaman keskikokoisen, mutta ajattelin että noissakin riittä syötävää jo vaivaksi asti. Noh, tämä seivästämäni piikkikampela oli ilmeisesti kisan suurin kala, 1.6kg. Hassua kun en itse ole koskaan kampelaa metsästänyt, niin en yhtään osannut arvoida mikä on iso ja mikä pieni. Aattelin että tuo on aika normaali. Ihmettelin vaan kun ihmiset kommentoivat että "kiva piikkari sulla". Olin vähän, "joo, no tämmönen tää nyt on", aattelin että kohtelisaisuudsta vaan rohkaisevat ensikertalaista. Yritän elää periaatteen "kaikki syödään mitä tapetaan" mukaan, joten "big bertha" pienemmän sisarensa kanssa löysi uuden kodin lautaseltani uusien perunoiden vierestä. On muuten kohtalaisen hämy anatomia kampelalla. Olen kyllä kaloja perannut aeimminkin, mutta meinasi sormi mennä suuhun tuon kanssa kun ei peräaukkoakaan meinannut löytää (josta siis aloitetaan mahan auki viiltäminen). Sinänsä kampelan "metsästys" oli vähän pettymys. Kalat ovat niin laiskoja että niitä pystyy silittelemään käsin, ja yhden piikkikampelan otin jopa käsin kiinni ja vertasin sitä harppuunan pituuteen kun halusin tietää onko se alamittainen. Ei tuollaisen elukan tappamisessa kovin macho fiilis tule :)

No, se siitä. Tänään päätin lähteä illalla heittämään kevyen lenkin että saa taas lihakset auki venyttelyä varten. Juoksin taas tuon vähän reilun 10km ja aikaa meni n. 50min, eli ihan ok vauhti. Keskisyke leppoistasti 156. Jalat olivat vähän jumissa eilisestä uinnista ja nesteytyksin oli jäänyt vähän huonoksi tänään, joten lenkki tuntui tavallista raskaammalta. Olin ensin ajatellut juosta vähän pitemmän lenkin, mutta sen verran tuli kampelaröyhtäystä jo tuossa kohtaa ylös, että päätin että tuo riittää. Mutta tulipahan tehtyä.

Kalle olikin kommentoinut mukavasti noita videoitani. Jännä juttu etten ollut itse huomannut tuota polvien levitystä. Sehän loistaa videolta kuin aurinko. Sitä vaan on niin sokea omille virheilleen. Pitää tehdä pari korjaussarjaa ja videoida sitten taas uudestaan...Pitäisikin kaivella jostain oikein vanhoja videoita niin voisi vertailla kehitystä :)

treenivideot

Sain vihdoin laitettua nämä videot. Eka veto kannattanee jättää omaan arvoonsa. Ei ollut vielä oikein paikat lämmenneet. Potkut on räjähtäviä ja töksähteleviä. Ei nuo kaksi muutakaan täydellisiä ole, mutta niistä voisi palautettakin ottaa vastaan :)

If the video does not display properly
click here to upgrade to Flash 8
video1

If the video does not display properly
click here to upgrade to Flash 8video 2

If the video does not display properly
click here to upgrade to Flash 8 Video 3