Amistad

Eilen uutisoitiin, että joukko entisten orjien jälkeläisiä on haastanut muutamia isoja firmoja oikeuteen. Tämä 10 hengen joukko vaatii yli 2 miljardin dollarin korvauksia näiltä yhtiöltä orjuuden aiheuttamista haitoista. Ei nyt sillä että olisin itsekään mikään suuri orjuuden kannattaja, mutta onko absurdimpaa kuultu? Näiden lähes 200 vuotta vanhojen tapahtumien suoranaisia toimeenpanijoita tai kärsijöitä ei ole ollut hengissä enää useaan sukupolveen. Eikä heidän lapsiaankaan, eikä varmaan lapsenlapsiaankaan. On varmasti ikävää olla köyhä ameriikan kaltaisessa paratiisissa, mutta ehkä sitä elintasoaan voisi muullakin tapaa nostaa. Tuskin helpommin kuitenkaan. Olen aika varma, että jonkun Ruotsalaisen esi-isä on tehnyt joskus pahaa jollekin esi-isälleni. Miljardit pöytään perkele, elämäni on yhtä kärsimystä noista tapahtumista johtuen! Haastan koko valtion oikeuteen.

Kun nyt uutisia selailin niin sattuipa silmään myös että ylioppilastutkinnon uudistamisesta siten, että ruotsin kirjoittaminen olisi vapaaehtoista, keskustellaan. Siis asiasta keskustellaan?!? Vieläpä kai ihan rationaalisesti. Tätä päivää en uskonut näkeväni...

Miksei kukaan kertonut?

Likinäköisenä ihmisenä olen kantanut silmälaseja nenälläni kohta kymmenen vuotta. Aina ajoittain on tullut mieleen piilolinssien hankinta, mutta olen kuullut niin paljon vasta-argumentteja, että olen jättänyt väliin. Ovat kuulemma työläät, epämukavat, kalliit ja vieläpä turhamaiset. Sukellusharrastukseni kautta päädyin kuitenkin sellaiset hankkimaan, kun jostakin kuulin että kertakäyttöiset linssit ovat veden alla kätevämmät kuin vahvhuuslinsseillä varustettu maski (perusteluja en enää muista). Muutaman viikon olen näitä nyt sitten käytellyt ihan arkenakin, ja täytyy sanoa että olisinpa löytänyt nämä aiemmin! Epämukavuutta en ole huomannut muuten kuin hyvin lyhyen aikaa pistettyäni linssit paikalleen. Paljon peloteltu paikalleen asettaminen ja pois ottaminen on ihan yhtä helppoa kuin sankalasienkin päähän laittaminen kunhan pari kertaa ensin tupeltaa ja harjoittelee. Sankalaseihin verrattuna nämä ovat päässä mukavat ja kevyet, eikä niitä tarvitse jatkuvasti olla tökkimässä ylös nenälle (jostakin syystä lasit ei pysy mulla koskaan päässä vaikka niitä kuinka sovittaisi ja taivuttelisi). Niitä voi pitää päässä urheillessakin, mikä helpottaa esim. sulkapallon pelaamista huomattavasti. Mikä parasta, ne eivät rajoita näkökenttää, joten näen taas ensimmäistä kertaa 10 vuoteen kunnolla "stereona". Se on kaltaiselleni suuntavammaiselle iso etu. Plussana mainittakoon vielä, että aurinkolasien valinta ei ole enää sidottu vahvuuksiin tai silmälasien muotoon. Varmaankin nämä näyttävät vielä nurjat puolensa, kunhan alkuinnostus laantuu, mutta ainakin toistaiseksi olen ehdottomasti piilareiden kannalla. Ulkonäköseikoista sen verran, että melkeinpä pidin naamastani enemmän lasit päässä. No kaikkea ei voi saada.

Olo on vähän niinkuin olisi 10 vuotta heittänyt elämästään hukkaan kävellessään putkinäkö päällä (en tiedä ovatko muut rillipäät huomanneet tätä ärsyttävää näkökentän kapenemista). Toki muistakin syistä, mutta siitä enemmän joskus ;) Leikkaukseen en kyllä vielä mene, siihen olen liian taikauskoinen.

Yliopisto-opiskelu kriisissä!

Jos joku väittää ettei voi valmistua määräajassa ilman opintotukea, niin
kannattaa kysyä itseltään voisitko, jos vaihtoehtona olisi välitön
teloittaminen?

Jos vastasit kyllä, niin voithan sinä! Olet vain selkärangaton veltto pummi
joka imee yhteiskunnan kuiviin! Käytät opintotukea vain henkilökohtaisena kulutusluottonasi!

Mene siis itseesi ja opiskele tutkintosi 4 vuodessa täydellisin arvosanoin
samalla kun elätät itsesi. Kaikki tämä tietysti sen jälkeen kun olet ensin
kasvanut täysipainoiseksi aikuiseksi ihmiseksi 19 vuotiaana. Sitä ennen ei
ole luentosaliin meinaan asiaa.

Kaikesta sitä ihmiset jaksaa valittaa...Ei mitään selkärankaa. Olisit edes
tyytväinen siihen, että koulutus on ilmaista.

Kyllä yhteiskuntajärjestyksessä on jotain vakavasti vikaa jos ei
yliopistotason tutkintokaan onnistu kaikilta heittämällä. Parempi oli ennen
kun miehet oli rautaa, niillä oli selkärankaa ja kansasta suurin osa
hampaattomia lukutaidottomia juntteja. Niin ja armeijakin oli rankempi.

Lisäksi sanottakoot, että ainoa humanistia pahempi asia on tekniikan opiskelija joka ei suorita opintojaan ennätysajassa. On ymmärrettävää että humanistinen heikko mieli ei näe sitä, että ihmisen ainoa tarkoitus on tuottaa ja kuluttaa mahdollisimman paljon, ja että jokainen opiskeluun kulutettu vuosi vähentää tehoa. Tekniikanopiskelijalta tämän oivaltamatta jättäminen on anteeksiantamatonta vääräuskoisuutta.

Täysin merkityksetön postaus

Imartelen itseäni kuvittelemalla, että jotakuta kiinnostaa :) Aion kuitenkin uhmakkaasti postata tällaisen nollasisätlöisen perinteisen vuodatuksen. Päivitystahti on hiljentynyt, kuten joku ehkä saattoi huomatakin. Syitä tähän on mm. töiden aloittaminen viikon alussa, joten minulla ei ole enää aikaa istua miettimässä päivät läpeensä juttuja. Tätä blogia luotaessa lupasin itselleni, että pidän työasiat visusti täältä poissa, ja kun se nyt täyttää pääosan päivääni, niin se heijastuu myös tänne. Toisaalta lupasin myös, että en kirjoita tänne "väkisin" mitään, vaan ainoastaan inspiraation iskiessä. Joitakin jutuntynkiä minulla oli työn alla, mutta juuri tällä hetkellä on vain sellainen olo, että ei juuri vähempää voisi kiinnostaa. Ehkä se siitä vielä piristyy, ehkä ei.

Ei siis kannata kokeilla pystyykö selviämään kahden postauksen välin pidättämällä hengitystä.

Olkoot tämä viimeinen postaus viimeinen laatuaan. Ketään ei varmastikaan kiinnosta lukea selittelyitä sille miksi tekstiä ei tule. Tästä eteen päin en selittele, sitä vain joko tulee tai ei :)

Laskeuma

Inhoan blogeja jotka kopioivat vain toisiltaan päivän hassun linkin ja lisäävät saatteeksi muutaman kantaaottavan sanan. Olen tarkoituksellisesti pyrkinyt välttämään sitä, koska sellaisia sivuja on jo ihan tarpeeksi.

Vastaani tuli nyt kuitenkin sellainen linkki mistä itse innostuin tavattomasti. Slashdotista bongasin linkin kuvapäiväkirjaan, johon Tsernobylin katastrofialueella vieraillut nainen on kerännyt kokemuksiaan. Ei kai siinä muuten mitään ihmeellistä ole, mutta itselläni vain soi päässä kokoajan Falloutin jumalainen musiikki noita kuvia kattellessa. Hyytävää kerrassaan. Tarinat raunioissa liikkuvista ryöstelijöistä ja sinne palaavista hengestään piittaamattomista vanhuksista eivät ainakaan heikennä samaistumista. Suosittelen ainakin kaikille Fallout-sarjan faneille.

Edit: Samaa aihetta sivuten on näköjään tekeillä myös peli nimeltä Stalker. Hyvälle näyttää ainakin pikaisesti.

Kierrätystä

Kirjoitin pari vuotta sitten teiniangstin kourissa jutun piratismista. Olin tuolloin kirjoituksestani hyvin ylpeä. Luin se tässä hiljattain uudestaan ja vaikka siinä on vieläkin paljon hyvää asiaa, niin siitä paistaa todella ikävästi läpi se, kumpaa leiriä tässä ikuisuuskiistassa liputan. Koska tykkään ajatella olevani objektiivinen ja tunteellisen paatoksen yläpuolella (huom. tykkään ajatella, en ole :), päätin kokeilla jotain hieman erilaista. Yritän tässä tulevan viikon aikana kirjoittaa itselleni vastineen jossa pyrin purkamaan surkeimmat ja pateettisimmat vuodatukseni, jotka on houkuttelevasti naamioitu loogisiksi johdatteluiksi.

Mutta tämän päivän aiheena on siis häpeämätön kierrätys. Alkuperäinen juttu koko komeudessaan:

Vasta kiinnijääminen tekee varkaan

Kuten jo useasti aiemminkin olen maininnut, ihmiset ovat itsekkäitä paskiaisia. Joidenkin teoista se on vähemmän aistittavissa ja he näyttävät toimivan näennäisen epäitsekkäästi. Näin toimiessaan heille itselleen kuitenkin tulee hyvä olo. Toisen puolesta uhrautuminen luo mieletöntä leijuntaa ja jeesustelua, mutta tietenkään sitä ei näytetä päälle päin. Ei siis ole epäitsekkäitä tekoja. Mutta on enemmän ja vähemmän itsekkäältä näyttäviä tekoja, joista ehkä ilmeisimmin itsekäs on "kaikki minkä ilmaiseksi saan, myös ilmaiseksi otan"-syndrooma, jota kutsutaan myös nimellä "ei se ole varastamista ennen kuin jään kiinni". Toiset kutsuvat sitä nimellä piratismi tai varastaminen, toiset puhuvat yksinkertaisesti kopioimisesta tai imuroinnista.

On aika selvää, että piratismin pohjimmainen syy on yleinen "lisää ilmasii jutskii"-mentaliteetti, mutta on myös meitä, jotka hyvään tuotteeseen tutustuessaan haluavat jo pelkästä kunnianosoituksesta tekijää kohtaa antaa siitä hänelle sopivan korvauksen. Minä kuulun tähän ryhmään (tekohan ei ole epäitsekäs, koska siitä tulee minulle hyvä mieli). Minulla on järkevissä määrin rahaa, mielenkiintoa tuotteita kohtaan ja kunnioitusta sisällöntuottajaa kohtaan ostaakseni tuotteet laillisestikin. En silti jaksa tekopyhäillä tätä: en todellakaan omista kaikkia ohjelmiani ja viihdeteollisuuden tuotoksiani laillisesti. Miksi? No, myönnetään, osan aikaa ihan vaan siksi, että minusta on kivempaa saada jutskii ilmaiseksi kuin maksaa niistä. Toisinaan perustelen sitä niinkin naurettavasti, kuin miksi lähteä kauppaan kun sen tuosta serveriltäkin saan. Tämä mentaliteetti ei tule koskaan maailmasta häviämään (ks. ihmiset ovat itsekkäitä paskiaisia -argumetti). Näiden vaistojen varassa täysin eläviltä ihmisiltä sisällöntuottaja ei tule koskaan rahaa saamaan. Sellaista teknistä ihmettä ei ole eikä tule, joka piratistmin täysin estäisi.

Itse kuitenkin kuulun siihen ryhmään, jolla olisi valmiutta ja haluakin maksaa kuluttamistaan hyödykkeistä ja niin teenkin varsin usein (elämäntapapiraatithan tekevät sitä ihan jostain kieroutuneesta periaatteesta, tai ainakin niin itselleen uskottelevat). En kuitenkaan läheskään aina, vaikka arvostan tekelettäkin kenties hyvinkin suuresti. Miksi?

Piratismi on ongelma, jota sisällöntuottajat ja teollisuus lähestyvät aivan väärin. Kuten jo mainitsin, paatuneisiin "warettajiin" ei tehoa mikään lääke, heiltä ei rahoja saada koskaan. Samaan tapaan kuin rattijuoppous ei häviä maailmasta mihinkään pudottamalla promillerajaa. Ongelmana eivät ole ihmiset jotka juovat lasin viiniä tai kaljan ennen ajamaan lähtemistä. Ongelmana ovat ne kuskit, joiden promillelukemat ovat reilusti 0.5:n paremmalla puolella, ja heitä eivät rajat kiinnosta...Heitä ohjaa "en ole rattijuoppo niin kauan kun en jää kiinni"-ajattelu.

Miksei siis kehittyä palvelemaan sitä kohderyhmää joka on maksualtista? Nykyinen malli suosii lähinnä normaalin asiakkaan silmään kusemista samalla, kun todellista piratismia vastaan ei voida tehdä käytännössä mitään. Ei ongelma ratkea sillä että kielletään Internet, tehdään kertakäyttöisiä dvd-levyjä, rajotetaan ja reguloidaan ja käydään kallita taisteluita lakituvassa Napsteria ja sen sukulaisia vastaan. Tämä rintama on liian hajanainen voitettavaksi ja taistelu loputon. Aina joku murtaa suojaukset ja kopioi jo ihan silkasta tekemisen ilosta. Se mitä voidaan tehdä on tehdä tuotteiden laillisesta ostamisesta houkuttelevampaa. Monet meistä ihan oikeasti haluavat maksaa siitä tunteesta että on osoittanut kunnioitustaan sisällöntuottajaa kohtaan, mutta emme loputtomiin.

Sieltä absurdimmasta päästä kuluttajan silmään kusemisessa ovat nk. aluekoodit. Mietitään nyt hetki...Siis eihän siinä ole mitään järkeä nykytilanteessa. Internet on nykyisin jo sen verran sulava toiminnassaan, että mitään maantieteellisiä "regioineita" ei ole, koko käsitys on aivan vanhentunut. Jos leffaa ei saa omalta alueelta heti silloin kuin muualtakin, tilaan sen netistä tai imuroin piraatin, näin yksinkertaista se on. Jos aluekoodausta ei pystyisi kiertämään, vaihtoehdoksi jäisi pelkkä piraattikopio. Kenen edun mukaista se nyt sitten on? Haluan ostaa laillisella rahalla, laillisen tuotteen verkon kautta. Tuote on näillä main sen verran harvinainen, että sitä ei täällä koskaan julkaista. Sisällöntuottaja saa rahansa, minä saan tuotteen...Kaunista, eikös? Vaan ei...Näinhän minä en saa toimia. Tässä ei ole kertakaikkiaan mitään järkeä. Tuotteet pitäisi pyrkiä julkaisemaan ja hinnoittelemaan siten, että lähikaupasta ostaminen on vain yksinkertaisest mukavin vaihtoehto. Näin paikalliset diileritkin saavat osansa kakusta. Ymmärrän kyllä että halutaan estää halvoilta markkina-alueilta tavaran virtaaminen kalliimille, mutta ainakin nykyisellään tämä ulkomailta tilaaminen on lähinnä vannoutuneiden harrastajien hyvin marginaalista toimintaa. Suurin osa kuitenkin edelleen ostaa levynsä lähikaupasta kun se sinne tulee. Toinen argumentti koodien puolesta on se, että annetaan kullekin markkina-alueelle aikaa repiä tuottonsa julkaisusta joka tehdään eri puolilla maailmaa eri aikaan. Tämän taas voisi kiertää yksinkertaisesti julkaisemalla tuotteen kaikkialla yhtäaikaisesti (konsepti todistetusti toimii, miten olisi Taru sormusten herrasta viime jouluna?)

Elokuvien tapauksessa voimakkaasti mielipiteitä jakaa myös dubbaaminen. Dubbauksen taso on kyllä selvästi noussut viimevuosina. Esimerkiksi suomeksi dubattuja lasten piirrettyjä voi jo aivan irvistelemättä katsella televisiosta (vrt. digimon vielä vuosi pari sitten). Mutta miksi hitossa sitä alkuperäistä kieltä ei voi jättää levylle niitä varten jotka sitä kaipaavat? Siis DVD:stä on nyt kyse. DVD mahdollistaa, onpa jopa suuniteltu sitä silmällä pitäen, usean ääniraidan tallettamisen levylle. Voi kuinka moni DVD onkaan jäänyt ostamatta sen takia että alkuperäiskieli on raiskattu ja netistä löytyy apu tähänkin.

Hinnoittelusta sitten. Laskekaa niitä, komoon. Edes ihan vähän vain. Cd-levyn tai elokuvan voin ostaa vielä joten kuten heräteostoksena, mutta niidenkin hinnassa on aivan mielettömästi ilmaa. Pelien kanssa pitää jo miettiä tarkkaan...Niitä myytäisiin kokonaisuudessaan paljon enemmän jos hinta ei olisi psykologisesti niin rankka. Nyt jokainen peliostos on tarkkaan laskelmoitu tapahtuma ja niitä ostaa vain muutaman vuodessa, ts. parhaat päältä. Jos hinnat olisivat yhtään järkevämpiä, voisi vähän keskinkertaisemmankin pelin ostaa. Ihan vaikka näin esimerkkinä Serious Sam ja sen jenkki- ja eurojulkaisujen vertailu. Jenkeissä halpapelinä myytynä se revittiin kauppojen hyllyltä. Euroopassa sitä myytiin täysihintaisena ja sitä ei ostanut käytännössä kukaan. Miksiköhän? CD-levyn hinnasta arvioisin omalta osaltani olevan noin puolet siinä fyysisessä kokonaisuudessa. Pidän siitä tunteesta kun saan hypistellä levyä, lukea kansivihkoa ja ihailla kansikuvaa. Biisit voisi aivan hyvin myydä vaikkapa puoleen hintaan hieman heikompi laatuisena (mp3) suoraan netistä. Kaikkia artisteja en niin paljoa ihaile, että haluaisin maksaa "koko paketista". Musiikki kuitenkin miellyttää, mutta minulle ei tarjota vaihtoehtoa ostaa pelkkä musiikki ja maksaa sen mukaan. Mp3:a ei tule ajatella Saatanan keksintönä joka vie muusikolta leivän, vaan sopivasti hinnoiteltuna radion veroisena promoottorina ja leivän tuojana. Täysihintaisenahan niitä ei ostaisi kukaan. Muistetaan nyt kuitenkin, että sellaista teknistä ihmettä ei tule, joka musiikin kopioimisen koskaan estäisi. Miksi siis taistella vastaan? Miksei vaan pyrkiä minimoimaan vahinkoa ja hypätä kelkkaan? "Jos et voi voittaa, liity heihin" on paljon parempi kuin "jos et voi voittaa heitä, hakkaa päätäsi seinään". Korkea hinnoittelu suosii myös kaiken maailman Britney Spearseja kohtuuttomasti. Jos vuodessa on varaa ostaa vain yksi levy, ostetaan sitten se joka on varma hitti ja jota tungetaan joka luukusta. Hieman vähemmälle huomiolle jäänyt ihan ok levy jää hankkimatta tai tulee hommattua laittomasti, koska kertakaikkiaan ei ole rahaa molempiin. Moralisti heristää tieysti sormea ja sanoo: "Miksi luulet että sinulla on oikeus tähän toiseen tuotteeseen vaikka sinulla ei ole rahaa siihen?". Realisti kyllä vastaa: "hv, menisit ittees". Korkeat hinnat suosivat tuotteiden menekin järjetöntä keskittymistä. Eihän levy-yhtiöillä mitään tätä vastaan tietenkään ole, kivempihan se on saada muutamalla takuuvarmalla pommilla rahat pois kuin yrittää haravoida tusinalla puolittain menestyvällä...Jo pelkkiin managerointikuluihin uppoaa moninkertainen summa.

Verkottuneessa maailmassa elokuvat julkaistaan joka tapauksessa joka puolella maailmaa yhtäaikaa, laillisesti tai ilman. Otetaan nyt esimerkisi Taru sormusten herrasta. Uskallan väittää että jos Suomen ensi-ilta olisi ollut kuukauden tai kaksi myöhemmin, prosentuaalisesti merkittävä määrä olisi jo katsonut sen divx:nä (joka liikkui netissä heti ensi-illan tuntumassa). Useimmat meistä _haluavat_ nähdä sen valkokankaalta, mutta toisaalta katsomme sen sieltä mistä sen saa ensimmäisenä. Varsinkin joissain vähemmän fanaattisissa elokuvissa pieni uhraus kuvan ja äänen laadussa ei merkitse paljoakaan verrattuna parin kuukauden odotukseen. Ja muutenkin kun leffat markkinoidaan aika kausipainotteisesi, eikö olisi tehokkainta että joululeffa olisi joululeffa eikä pääsiäisleffa myös Euroopassa?

Myyntiä voidaan lisätä myös tarjoamalla vastinetta rahalle. Vhs-aikana, ero vhs-elokuvan (ihan alkuperäisenkin) ja teatterissa katsotun elokuvan välillä oli aivan mieletön (tuhosiko muuten vhs viihdeteollisuuden kuten aikanaan ennustettiin?). Teatteriin menemistä puolsi siis jo yksinkertaisesti elämykselliset seikat. Myydyt leffaliput taas ovat selvää rahaa tuottajalle. Hiljattain Bon Jovi (voi luoja miksei joku muu :) julkaisi levyn, jossa on sarjanumero jonka omistaminen oikeuttaa erilaisiin lisäpalveluihin, mm. alennettuin konserttilippuihin. Nerokasta sanon minä. Näin se pitää tehdä: houkuttele asiakas ostamaan, älä tunge tuotetta kurkusta alas ja kaada kuravettä päälle. Ja mitä tämä "oi, teollisuus on tuhoon tuomittu"-kitinä muuten edes on? Tänä kesänäkin ensi-iltaviikonlopun lipputuloennätys on käsittääkseni rikottu ainakin 3 kertaa...Oi voi kuinka ovat huonoja ajat leffan tuottajalle.

TV-sarjojen DVD-julkaisuja vaivaa aivan törkeä ilman myynti.
Yhdelle DVD-levylle mahtuisi helposti yli 10*20 minuuttista jaksoa videota hyvänlaatuisena. Syy miksi esimerkiksi monet anime-sarjat jäävät osaltani hyllyyn ei ole "hui tostahan pitää maksaa" vaan "ei saasta, tuo vie 2 metriä hyllytilaa". Jos hyvä sarja veisi sen 1-3 levyä, ostaisin sen varmasti. Jos se vie 8-20 niin voitte pitää levynne. (siis vaikka hinta olisi molemmilla vaihtoehdoilla sama). Varsinkin jos sarja on valtava, kuten esimerkiksi Simpsonit (jonka hyvin paljon haluaisin ostaa), ei kertakaikkiaan, tiätsä, tule kuuloonkaan ostaa sitä hyllymetreittäin. Onko se parempi että yksi fanipoika ostaa sen tuhat levyä vai että miljoona "normaalia kuluttajaa" ostaa 10 levyä? Käytännössä kun yksi kausi mahtuisi helposti 2-3 levylle (tosin Simpsonien tapauksessa tuo olisi silti 20-30 levyä, mutta...:)

Kysyntä ja tarjonta eivät myöskään vastaa laillisissa tuotteissa toisiaan. En minä tule sitä animesarjaa Japaniin asti katsomaan. Suomen tv sitä ei esitä, joten vaihtoehtoni ovat: ladata se netistä lähes DVD-laatuun, tai ostaa DVD. Arvatkaapa kumpaan turvaudun jos DVD:tä ei ole saatavilla, tai sitä myydään 1-3 jaksoa per levy tai soittimeni ei sitä soita? Markkinoita ajaa ja on aina ajanut kysynnän ja tarjonnan laki. Juuri nyt, piraatit ovat laillista teollisuutta tarjonnassa edellä. Eihän siinä ole mitään järkeä. Ja yksi suurimmista vaikuttimista tässä ovat jo edelllämainitut aluekoodit (voisin kyllä ostaa haluamani sarjan laillisesti Japanista, mutta...).

Touhu saa jatkuvasti yhä abusrdimpia piirteistä. Levy-yhtiöt haluavat oikeuksia periä provikkaa käytettyjen levyjen myynnistä (häh?!?). Mitä ihmeellisimpiä kopiointisuojauksia kehitellään siten, että levyt eivät soi laillisissakaan soittimissa. Valmistellaan lakeja digitaalisten tv-lähetysten tallettamisen kieltämiseksi (whaat?). Tehdään pelejä jotka eivät toimi kaikilla koneilla tai pätkivät kopiointisuojauksen takia. Kaikesta tästä kärsii rehellinen kuluttaja. Kunnon piraatit? Eivät niin mitenkään...CD-levy kopioituu täydellisesti viimeistään DAT-nauhurin avulla. Pelit voidaan murtaa ohjelmallisesti pienellä vaivalla ja niin edelleen.

Sitten lopuksi hieman paranoiaa: taannoin mtv3:lla olleessa piraattikeskustelussa tuli ilmi teoria, jonka mukaan musiikkiteollisuus itse olisi vastuussa osasta "ammattimaisesta" piratismista. Tuntuu järjettömältä eikö? Miksi kukaan sahaisi omaa jalkaansa poikki? No ehkä siksi, että itseasiassa vaikka levyjä myytäisiin puoleen hintaan, niiden kate olisi yhtiölle lähes kaksinkertainen, kun rojalteja ei tarvitsisi maksaa (eikä liene ihme että tällainen kate houkuttaa myös järjestäytynyttä rikollisuutta). Entäpä suuren kohun saattelemana julkaistu uutinen Kahden tornin (Taru sormusten herrasta jatko-osa siis) "nettiin vuotamisesta"? Juuri nyt kaikissa maissa on vireillä mitä ihmeellisimpiä antipiratismi-lakeja, joista osa ei ole kovinkaan kaukana "levy-yhtiöillä on oikeus tulla kotiisi ottamaan mitä he haluavat"-tasolta. Mikä edistäisikään tällaisen lain läpimenemistä paremmin kuin hirvittävä kohu siitä, kuinka varma tuleva hittileffa vuosi nettiin puoli vuotta etuajassa? "Nyt ne piraatit menivät liian pitkälle", sanoo, ministeri X...Elokuvan menettämät tuotot olisivat marginaalisia siihen verrattuna mitä jotkut näistä suoraan sanottuna sananvapautta loukkaavista laeista toisivat yhtiöille tullessaan. Paranoidia? No joo, en minäkään tähän usko. Toisaalta jos maailman mahtavin valtio menee sotaan vaan jonkun öljy-yhtiön sikariportaan lompakkoja lihoittaakseen, niin...Sympatiani ovat kyllä juuri ja juuri leipää raapivan muusikon puolella. Esimerkiksi Suomen mittakaavassa hyvin harva tunnetuistakaan artisteista pystyy täysin elättämään itsensä tuotoksillaan. Tuosta näkövinkkelistä jokainen piraattilevy on konkreettisesti vähemmän voita leivän päällä. Tulossa olevat lakialoitteet ja muut hölmöydet kuitenkin auttavat lähinnä "kurkusta alas ja kuravettä päälle"-markkinointia, jossa myydään levyjä valtavalla volyymillä. Marginaaliartistia tämä ei auta oikeastaan mitenkään, heidän faninsa ovat muutenkin sen verran omistautuneita että ostavat keskivertoa hanakammin tuotoksiaan. Toisaalta ne jotka eivät osta, osaavat kyllä kiertää suojaukset jatkossakin.

Loppuun vielä pieni moraalisaarna kaikille piraateille. Tietysti pyhimmille meistä on vain varastamista ja ei-varastamista. Mielestäni piratismissa on kuitenkin kaksi selkeää tasoa. Jos kopioin pelin kaveriltani tai imuroin sen netistä, siitä hyödyn minä ja siitä kärsii tuottaja. Ok, ikävä tuottajalle. Mutta jos ostaisin saman pelin virosta, siitä hyötyisi mafia ja ties mitkä tahot. Tämä on ikävää paitsi tuottajalle, koko ihmiskunnalle. Miettikää sitä ennen kuin ryntäätte silmät kiiluen halpojen cd-levyjen kimppuun naapurimaassa...

Osa piraateista toimii pääasiallisina vaikuttiminaan jonkinlainen maine tai arvostus muiden parissa. Itse en näe mitään kunniaa siinä että omistaa hyllymetreittäin piraattilevyjä, joita ei ole koskaan edes katsonut tai että elokuva julkaistaan kuukausia ennen ensi-iltaansa (jälkimmäisen ollessa jo erittäin törkeää elokuvan markkina-arvon tuhoamista). Varsinkin nuoremmalle porukalle erilaisiin alakulttuureihin kuuluminen on tärkeää ja ollessaan "warez King" saa kyllä kyseenalaista arvostusta ja kunniaa. Ehkä olisi kuitenkin tervettä hakea elämäänsä merkitystä muulta suunnalta (kannattaa kokeilla alakulttuureihin kuulumatonta itsenäisyyttä, se vasta onkin cool, tosin käytännössä mahdotonta :) Toinen ryhmä ovat ns. keräilijät, joilla on tuhansia albumeita piraattimusiikkia, joista he ehkä kymmenesosaa ovat edes kuunnelleet. Tässä on tietysti se kyseenalainen argumetti, että menettikö tuottaja mitään? Tuskin heppu olisi muutenkaan näitä levyjä ostanut. Mutta onko tässä mitään järkeä? Ei...Toivottavasti tunnet piston sydämessäsi. Samoin kun on syytä potea huonoa omaa tuntoa kuullessasi mafian murhista, jos olet ostanut Virosta levyjä tai käynyt huorissa ;) Sinun rahasi siellä työtä tekee...(No ok, jos ostat litran bensiiniä, niin sinun rahasi tekevät työtä Irakin lapsien tappamiseksi...Tämä on viimeinen öljy=sota -viittaus, lupaan ;)

Vaikka haluaisin pitää itseäni hienona ihmisenä, joka kykenee analysoimaan sanomiaan ja olemaan puolueettoman reilu kaikkia kohtaan, täytyy minun myöntää että ajatukseni ja mielipiteeni tällä saralla ovat hyvin puolueellisia. Kuitenkin useimmat näistä argumenteista ovat mielestäni varsin järkeviä. Toivoisin että eriäviä mielipiteitä omaavat ilmaisisivat ajatuksensa ja vieläpä perustelisivat ne. Tästä aiheesta ei olisi mitään haittaa saada aikaan asiallista keskustelua. Toistaiseksihan se on tasolla "eipäs/juupas" korkeallakin tasolla.

Huomatkaa että koko artikkelin painotus on nimen omaan viihdeteollisuuden piratismissa. Kyseessä ovat tuotteet joiden käyttöikä on korkeintaan muutamia kertoja ja sitten ne "heitetään pois". Asia on hieman erilainen, jos aletaan puhua "vakavista" tietokoneohjelmista, vaikkapa käyttöjärjestelmistä ja sen sellaisista, joskin monet näistä ajatuksista pätevät niihinkin...

(Huomatkaa nolo virhe. Valitan tuossa kuinka en voi ostaa japanista DVD-levyjä laillisesti region-koodien takia. Japanihan on samaa koodia kuin me, muah.)

Ajatusleikki

Näin toissa yönä todella omituisen ja voimakkaan unen, joka oli niin uskottava, että aamulla minulla meni kymmeniä minuutteja ennenkuin suostuin uskomaan että se oli todella vain unta. Unessani elin "nykyaikaa" ihan normaalisti, mutta sain hyvin voimakkaan deja vu -tyyppisen elämyksen, että olen asunut sellaisessa hieman ränsistyneessä opiskelija-asuntolassa Hallilassa, joka muistutti erehdyttävästi Mikontaloa (jossa siis oikeastikin olen asunut). En muista koska viimeksi uni olisi ollut niin voimakas, että siitä "haihtuminen" kestää noinkin pitkään. Jossakin kaukana lapsuudessa tällaisia muistoja toki on.

Tämä sai kuitenkin minut ajattelemaan sitä, mistä aivoni moisen rakennelman keksivät. Hämmästyttävintä oli, että minulla on hyvinkin eläviä mielikuvia asioista joita asunnossa oli ja tapahtumista joita olen siellä kokenut. Vaikkakin nämä ovat hyvin eläviä (todentuntuisia), niin ne eivät ole kovinkaan tarkkoja vaan todella epämääräisiä (joku seinän väri jossain, "fiilis" millainen hissi siellä oli). Analysoituani näitä hieman pitempään alkaa näyttää siltä, että ne ovat yhdistelmä Mikontaloa ja erään kaverini ensimmäistä kämppää Tampereella, joka oli ihan hirveä murju (siis verrattuna Mikontaloon, se on jo jotain). Lisäksi unen voimakkuuteen vaikutti erittäin surrealistinen puhelinsoitto jonka sain humalaiselta tuttavaltani noin viiden aikaan yöstä (tämä ei ollut unta, sen olen jo varmistanut). Lapsuudenmuistoissanikin tällaisten eläväisten unien yhteisenä tekijänä tuntuu usein olleen "väkisin" herääminen kesken unen ja unen jatkaminen sen jälkeen. Toinen katalyytti lienee ollut eilisen, "elämäni tärkeimmän tentin" tiedostamaton stressi. Muodostivatko aivoni siis vain vähemmän tärkeistä vanhoista ja samankaltaisista muistoista yhtä epämääräistä "arkistoa" tärkeämpien asioiden (tentti) tieltä? Varmasti aivojen muisti ja kapasiteetti on hyvin rajallinen. Ehkäpä unien tarkoitus on nimenomaan tällainen muistetavien asioiden lajittelu, priorisointi ja ääritapauksessa haihduttaminen tai yhdistäminen yhdeksi epämääräiseksi mielikuvaksi.

Koko tämä episodi laukaisi mielessäni kauan muhineet ajatukset ja kehitelmät ajatuksia "luovasta" koneesta. Tällaisena kotifilosfina tekoäly on aina kiehtonut minua tavattomasti. Ei niinkään ne formaalit "näin voisi voittaa tammessa jos olisi niin ja niin paljon muistia" -tyyliset kehitelmät, vaan erityisesti ne hämärät rakennelmat joilla pyritään ymmärtämään mitä on minuus, voiko koneella olla aitoa älyä jne. Mielestäni paras lähtökohta edes näennäisesti älykkään (siis sellaisen joka ei vain toistele ennaltaohjelmoidusta, vaikkakin valtavan isosta, vastauskokoelmasta vastauksia vaan pystyy luomaan niitä itse) koneen suunnitteluun on ymmärtää omaa ajatusprosessiaan.

Minusta on hauskaa jäljittää omia ajatusketjujani. Erityisesti siksi, että ne ovat joskus todella omituisia. Mistä esimerkiksi jokin hyvä idea minkä saan päähäni on saanut alkunsa? Varmasti tähän täsmällisen vastauksen antaminen on vähintäänkin mahdotonta, mutta muutamia hauskoja havaintoja olen tehnyt. Joskus mieleeni ponnahtaa asia, jolla ei tunnu olevan mitään merkitystä sen hetkisen tilanteen kannalta, mutta se on niin voimakas ja hyvä, että se tuntuu järkevältä ja valtaa mielen hetkeksi. Jos välittömästi tällaisen ajatuksen jälkeen aloitan "jäljittämisen" niin huomaan yleensä, että jokin ympäristössä havaittu tai koettu on epäsuorasti laukaissut ajatusketjun joka tähän johtaa. En tiedä harrastavatko muut tällaista, mutta itse pystyn ainakin tiettyyn pisteeseen asti seuraamaan omia ajatusketjujani. Yleensä kun ajatus putkahtaa päähän (mistä sitten tuleekaan) ei sitä tiedosta, mutta se on monen "hiljaisen" ajatuksen summa. Siis sellaisten ajatusten, jotka eivät ole niin selkeitä, että niitä pystyisi konkreettisesti käsittelemään tai pyörittelemään. Tietoisessa käsittelyssäni on kullakin hetkellä pari "kovaäänistä" ajatusta. Siis sellaisia mitkä voin pukea sanoiksi vaikka heti (ja ajatuksissani niin teenkin, ajattelen suomeksi). Kuitenkin jos "kuuntelen" tarkkaan, huomaan että pää kuhisee sellaisia ajatuksentynkiä, epämääräisiä mielikuvituksia, "melkein oikein mutta ei ihan"-tyyppisiä tuntemuksia. Nämä eivät välttämättä edes ole mitään varsinaista kieltä. Niihin voi liittyä sanoja ja lauseita, mutta myös epämääräisiä tunteita ja aistimuksia. Jos mielelläni on jokin asia jota olen jo kauan yrittänyt ratkaista,tekee se kokoajan taustalla työtään ratketakseen. Jos se ei etene mihinkään, sen "ääni" vaimenee ja vaimenee kokoajan. Kuitenkin joku täysin järjetön aistimus (esimerkiksi "oho, tuossahan on omena") saattaa äkkiä laukaista sen ja huomaan ratkaiseeni pulman (joten x täytyy olla y, joista kumpikaan ei mitenkään liity omenaan). Joko aloin pelottamaan sinua? :) Esimerkiksi (täysin keksitty esimerkki) tiensivussa näkemäni mainos jossa on kaunis nainen, saa minut sanomaan kaverilleni että pitäisi tehdä polttopuita. Koska pari päivää sitten kävin kaupassa ja siellä oli kaunis nainen. Ostin tuolloin olutta ja kotiin kävellessäni mietin, että olutta olen muuten viimeksi juonut mökillä. Mökillä ollessani vannoin itselleni, että pitää seuraavalla kerralla tulla puutalkoisiin, tai talvella tulee kylmä. Joskus ajatusketju todella on näin selvä ja sen voi jäljittää useiden päivien ajalta. Olennaista kuitenkin on että ajatus muodostui havaintojen kierrettyä muistojen kautta, josta se laukaisi uutta dataa "päättelevään yksikköön" joka muodosti sitten näennäisesti asiaan kuulumattoman johtopäätöksen.

Yksinkertainen tapa luoda "ajatuksia" koneellisesti olisi tietysti rakentaa sopiva kone (vaikkapa hyvin valittu neuroverkko) ja syöttää sille satunnaista kohinaa. Lopputuloksena olisi takuulla melko omaperäisiä mietelmiä :) Ongelmahan on tietysti se, että tällaisen koneen tuottamia ajatuksia olisi loputtomasti ja niistä suurin osa olisi aivan käsittämättömiä. Eli siis lopputulos olennaisesti sama kun analysoisi kohinaa suoraan löytääkseen siitä tiedonjyvän. Sen sijaan jos verkolle on jo opetettu asioita, esimerkiksi kieltä, alkaisi se reagoida kohinassa esiintyviin kieleen kuuluviin sanoihin voimakkaammin. Siltikin kyseessä olisi liukuhihnamainen johtopäätösgeneraattori. Ei siis mikään originaali ajattelija. Jos koneeseen lisättäisiin muistiominaisuuksia (eri tyyppisistä muisteista sitten riittäisikin tarinaa, mutta en nyt saa jäsenneltyä sitä kirjalliseen muotoon) saataisiin tulokseen vaikutus aiemmin koetusta. Jos nämä ajatukset vielä sopivasti syötetään takaisin niin kone voisi jalostaa niitä edelleen. Niinhän itsekin toimin. Jos keksin järkevän tuntuisen ajatuksen, heitän sen takaisin "kiertoon" ja jalostan sitä edelleen. Joskus siitä muodostuu täysin järjettömiä ajatusrakennelmia (höystettynä satunnaisuudella ja kohinalla), mutta hylkään ne lähes tiedostamattani...Jatkoon pääsevät vain järkevän oloiset.

Mistä sitten tiedän mikä on järkevä ajatus tai sellainen mikä kannattaa jopa esittää ääneen? Harjoitan itsekritiikkiä. Jossakin aivoissani on osa, joka saa jokaisen julkaisuun esitetyn ajatuksen pohdittavakseen ja päättää pitääkö sitä sensuroida vai onko se hyvä sellaisenaan. Hienoa. Mistäs tämä itsekritiikkilohko sitten tietää mikä on hyvä ajatus? Tässähän se koko tämän jorinan pointti on: äiskä opetti. Eli kun sanoin "byääh" sain ruokaa tai uudet vaipat. Kun sanoin ensimmäisen sanani, sain hymyä ja ihmettelyä.

Toisin sanoen, satunnaisen ajatuksen koneeseen pitäisi liittää erillinen opetettava yksikkö (jälleen mieleen tulee neuroverkko, valitettavasti asiantuntemukseni alkaa olla aika rajoillaan tässä joten en voi tarkemmin sanoa millainen), jonka ainoa tehtävä on päätellä muiden ajatusten hyvyyttä. Tämän yksikön tulosteena on itse ajatus jos se ylittää tietyt hyvyyskriteerit. Ihminen sitten rankaisee tai palkitsee sen mukaan, onko tuloste oikasti hyvä vai ei. Aikanaan kone oppii tunnistamaan hyvät huonoista ja tulostelee aina vain enemmän järkeviä lauseita.

Mielenkiintoista olisi liittää vehkeeseen satunnaisen signaalin sijaan esimerkiksi kameran tuottamaa kuvaa. Ihan sellaisenaan raakana datana. Aluksi se olisi koneelle "kohinaa", mutta aikanaan siinä esiintyvät säännönmukaisuudet alkaisivat muodostaa muistoja tietyn tyyppisistä ratkaisuista ja ajatuksista. Järkevältä tuntuisi, että näin ihminenkin aistejaan käyttää. Nyt taas on määritelty klassisin neuroverkon sovellus (klassisimmilaanhan verkolle opetettava kieli koostuu vaikkapa liukuhihnalla menevistä tuotteista jotka ovat joko viallisia tai ei viallisia). Eli ei se riitä, osan kohinasta pitää olla todella järjetöntä ja satunnaista, ja sen pitää tulla koneen sisältä. Esimerkiksi painokertoimet muokkaantuvat ja vakiintuvat kyllä tiettyä rakennetta kohti, mutta seassa voisi olla ns. "volatile"-neuroneja, joiden kertoimet ja kytkennät muuttuvat satunnaisesti. Näin tulee jatkuvasti luotua uusia tapoja ajatella asioita. Voisivatpa nämä neuronit muodostaa kokonaan oman yksikönkin. Ns. luovan yksikön. Koneessa olisi siis ainakin muistia. Erilaisia tyyppejä esim. pitkäaikainen (mitä on tapahtunut), lyhytaikainen (mikä on tilanne nyt), "luova yksikkö", puheyksikkö (pukee ajatukset sanoiksi), itsekriitikko. Lisäksi aisteja (eli sisääntulot).

Tuntuisi lähes mahdottomalta luoda konetta joka pystyisi muodostamaan edes kehitysvammaisen tai pikkulapsen tasoista ajatusta. Ihmisen aivot ovat niin valtavan monimutkaiset. Jos kuitenkin ajattelee, että koneen ainoa aisti olisi esimerkiksi tekstisyöte, samoin kuin ainoa itseilmaisun muoto tekstin kirjoittaimen (ei siis kuuloa, kohinaa, motoriikkaa, ruuan metsästystä, lisääntymisviettiä ynnä muuta "turhaa"), voisi rajatulla aluella kone kyetä melko uskottaviinkin päättelyihin. Tosin eihän se koskaan voisi ymmärtä mitä vaikkapa "nussiminen" on, koska se ei tunne koko ongelmaa. Voisi se silti siitä uskottavasti keskustella ja aidosti vaikuttaa haluavansa sitä (kuten useimmat esimurrosikäiset :). Aivan uusin ulottuvuuksiin tietysti päästäisiin antamalla vehkeelle kyky lisääntyä ja muuntautua mutaatioiden kautta...

Päivän kysymys: jos ihmisen kaikki aistit poistettaisiin, niin ajattelisiko hän ollenkaan tai vähenisikö ajatustoiminta ainakin merkittävästi? Onko aivokuolleisuus vain sitä, että aistien aiheuttama "satunnainen melu" ei enää katalysoi ajatuksia? Olisko mahdollista aiheuttaa aivokuolema meditoimalla, siis jos todella pystyisi tyhjentämään päästään kaikki ajatukset, niin käynnistäisikö mikään enää ajatusprosessia?

En minä tiiä, kunhan lämpimikseni kirjoitan :) Ei tässä koko jorinassa välttämättä ole mitään järkeä kenellekään muulle, mutta jos se ajatuksia herätti edes yhdessä, niin tavoite on saavutettu (ja tuo yksi henkilö olin minä itse).

Olisi hienoa saada joskus koko "ajatuskone" jäsenneltyä niin selkeäksi esitykseksi, että joku ekspertti voisi sanoa onko siinä mitään tolkkua. Ideoita ja oivalluksentynkiä minulla on pää täynnä, mutta sen verta hujan hajan että vaikea niistä on esitystä muodostaa.

Pelottavaa kyllä joku jenkki on jo patentoinut koneen joka keksii. Vaikkakin tuo artikkeli on vähintääkin hämärä ja arveluttava, on siinä paljon samantyylisiä ideoita. Ehkäpä joskus...

P.S Kirjoitin tähän nyt todella pitkän mällin sekalaisia jäsentämättömiä ajatuksia ja yritin saattaa sitä joten kuten seurattavaan muotoon. On kuitenkin hyvin todennäköistä että tämä kirjoitus kypsyy vielä tässä lähipäivien saatossa ja korjailen pahimpia töppäilyjä. Isommat uudet ajatukset pistän kuitenkin uusina postauksina.