You got Fable'd!

Ajoittain innokkaana pelaajana olen odottanut peliä, joka jälleen kerran veisi sydämeni pariksi viikoksi. Kaiholla muistelen niitä aikoja, jolloin saatoin viettää toista viikkoa neljän seinän sisällä jonkin pelin ääressä, koska se oli kertakaikkiaan niin mielenkiintoinen, ettei malttanut jättää kesken. Lienee aivan normaalia, että iän karttuessa mielenkiinto pelejä kohtaan yleensäkin laimenee. Jos on jo "kaiken nähnyt", niin mikään ihan keskivertotekele ei saa pidettyä yllä mielenkiintoa kovinkaan pitkään.

Ostin aikanaan xbox-konsolin hetken mielijohteesta ja nykyään pelaamiseni rajoittuu lähinnä sille ilmestyviin peleihin. Hyviä sellaisia on vain ollut valitettavan harvassa alkuinnostuksen jälkeen. Jo konsolin alkupäivinä eräs projekti kuitenkin herätti mielenkiintoni, nimittäin Lionheadin "Project Ego", jossa oli mielenkiintoisen kuuloinen perusidea. Uusi juju kaikessa yksinkertaisuudessaan oli, että tässä roolipelissä hahmosi fyysinen olemus kehittyy sen mukaan, mitä hahmosi tekee. Toisin sanoen, jos miekkailet paljon, tulee hahmostasi Conania muistuttava järkäle. Jos taas keskityt taikuuteen, kehittyy hänestä hintelä nörtti. Projekti luonnollisesti venyi lähes ikuisuuteen ja nimeksi muodostui hieman ytimekkäämpi "Fable", mutta syrjäsilmällä olen seurannut tilannetta ja salaa odottanut julkaisua.

Aitoon Lionhead tyyliin, olemme saaneet lukea läpi pelin kehityhistorian "uudesta mullistavasta tekoälystä" ja siitä, kuinka vihdoinkin tietokoneen ohjaamilla hahmoilla on "oikea" äly, jonka mukaan he toimivat. Kaikki on suorastaan vallankumouksellista ja puutkin kasvavat oikeasti! Hype hypenä, mutta kuulostaa silti mielenkiintoiselta.

Vaan kuinkas sitten kävikään? Yksi näppärä ideahan ei pitkälle kanna. Varsinkaan jos idean ympärille kyhätty peli on hätäisesti kasattu, ulkoasultaan keskinkertainen kokoelma fantasia-kliseitä. Juoni koostuu loppumattomasta määrästä juoksua etäpisteestä A etäpisteeseen B ennalta määrättyä ränniä pitkin. Mitä iloa on hienoimmastakaan tekoälystä, johon on uhrattu pääosa koneen prosessoriajasta, jos paljon uskottavampaan lopputulokseen olisi päässyt yksinkertaisella, näennäisvapaalla ja ennakkoon määritellyllä valintapuulla? Roolipelin ei ole tarkoitus simuloida todellisuutta. Sehän olisi typerää, sillä koneen tehot loppuvat välittömästi kesken. Pelin tarkoitus on luoda uskottava illuusio todellisuudesta tai vaihtoehtoisesta todellisuudesta, johon pelaaja voi eläytyä ja kokea saavansa aikaan jotakin suurta. Onhan se hienoa, että tekoälyn kehitys menee eteenpäin myös peleissä. Mutta mitä iloa siitä on pelaajalle? Toki minusta olisi mukavaa elää maailmassa, jossa naisen kuin naisen saa sanomalla tarpeeksi monta kertaa peräkkäin "flirt!". Onhan se kehittäjien mielestä varmasti hienoa, että pelissäkin tällä naisella on omat attribuutit ja "tunnepisteet" ja mitkä lie reaktiot. Mutta paljon mielenkiintoisempaa se oli pelaajalle esim. Fallout2:ssa tai Knights of the Old Republicissa, joissa samaan tulokseen päästäkseen piti osata edes valita ennalta määritellystä keskustelusta oikeimman tuntuiset vaihtoehdot. Kun kaikkea vielä siivittää täysin tyhjänpäiväinen musiikki ja parhaimmillaankin keskinkertaisen alapuolelle sijoittuva ääninäyttely, on soppa valmis. Eihän se nyt ihan katastrofi ollut, mutta ei kyllä todellakaan mitään mistä pitäisi sen kummemmin innostuakaan.

Jään siis vieläkin odottamaan roolipeliä, jossa kehitys tapahtuisi oikeasti sen mukaan mitä teen. Tämä nerokas järjestelmähän oli käytössä jo iänikuisessa Dungeon Masterissa, mutta en ole nähnyt sitä missään sen jälkeen. Hahmo siis kehittyisi konkreettisesti sen mukaan mitä tekee. Ei siis olisi kokemuspisteitä ja "leveleitä", joiden mukaan saa valikosta valita hahmolleen uusia ominaisuuksia. Vaan kertakaikkiaan jokainen miekanisku kasvattaisi voimaa ja nopeutta hieman ja jokainen loistu kasvattaisi älykkyyttä, manaa ja loitsun tehoa. Tikanheitto kehittäisi tarkkuutta ja esineiden kantaminen kestävyyttä. Mikä tässä on niin vaikeaa?

Todellista vapautta pelissä olisi, jos hahmona voisi olla myös byrokraattinen harmaavarpunen. Koko pelin voisi pelata läpi antamalla pahisten aina käyttää itseään hyväksi ja antamalla niiden mennä rellestää rauhassa. Jälkeen päin aina katsoisi perään ja nyrkkiä puiden mutisisi: "olisi pitänyt sanoa, että...", tai kirjoittaa katkeran vuodatuksen yleisönosastolle. Mutta tätä odotellessa otan vastaan ennaltakirjoitetut tapahtumat, näennäisen mutta rajoitetun vapauden ja mielenkiintoisen, eeppisen juonikaaren paljon mielummin.

Kaiken kaikkiaan varsin lyhyen pelailun jälkeen (läpipeluuseen menee 10-15 tuntia), olo on kuin olisi juuri tullut pahemman kerran huijatuksi. Tässäkö tämä oli? Vuosikymmenen mullistavin roolipeli? Vaikka kuinka yritin olla välittämättä ennakohehkutuksista, niin olen silti pettynyt.

Joku Internetin sanasieppo onkin muotoillut asian hyvin:

I'm surprised they didn't have ashton kutcher pop up after the credits and he'd be all "You Got FABLE'D" and I'd be all "Oooh Man, j00 got me man, j00 got me good, aw man......"

Minä myös!

Pinserin listoille oli taas ilmestynyt tukku uusia blogeja ja innosta vapisten kävin ne kaikki nopeasti läpi. Sinänsä en ollut yhtään yllättynyt, että yksikään näistä ei jaksanut herättää mielenkiintoani tilaamiseen saakka.

Sen sijaan hämmästelin sitä, kuinka monen blogin pääteema on kirjoittajansa masennus ja vitutus. Kevyesti puolet blogeista ei käsittele mitään muuta kuin arjen kurjuutta, lastenhoidon vaikeutta, alkoholistin sekoiluja, työstressiä, seksin tai rakkauden puutetta tai muuten vaan kokonaisvaltaista masennusta. Kuvittelevatko nämä ihmiset todellakin että jotakuta muuta kiinnostaa? En usko. Kyse lienee enemmälti terapian muodosta. Kun kaikki lähimmäiset on joko saturoitu valituksella tai niille ei uskalleta ensinkään avautua, on tietysti lohdullista tilittää nimettömästi koko maailmalle ja toivoa että jossakin on edes joku joka kokee myötätuntoa. Ehkäpä tuo joku ihastuu näihin omaperäisiin kurjuudenvuodatuksiin niin, että ottaa yhteyttä ja siitä kehkeytyy vuosisadan rakkaussuhde tjsp. En voi tietää...Lohtua kuitenkin tarjoavat päihteet, rooli- ja tietokonepelit, sokea henkilöpalvonta ja uusien "elämänkatsomuksellisten" harrastusten viikoittainen vaihtelu (kuten vaikkapa jooga tai erilaiset ruokavaliot). Toisaalta on itsellekin äärimmäisen tuskaisaa lukea näitä, kun ulkopuolisen silmin ratkaisut ovat niin ilmeisiä. Esimerkiksi kännisekoiluistaan kertova alkoholisti ihmettelee miksi hänen elämänsä on niin perseestä (vihje: alkoholi). Tietokoneen ääressä 24/7 istuva nörtti ihmettelee miksi on niin masentunut ja eloton olo (vihje: tietokoneen ääressä 24/7). Ylitöistä paiskova marttyyri ihmetelee ärtyneisyyttään (vihje: ylityöt ja kyvyttömyys sanoa "ei")...

Toisen puoliskon muodostavatkin blogit, jossa omaa onnea yritetään korostaa ruotimalla lempiharrastusta, lemmikkiä, lempiesinettä (vene, auto...), lasta, "omaa kultaa" tai jopa penkkiurheilulajia. Eräänlaisia masennusblogien evoluutioversioita, joissa pyritään tekemään selväksi, että siellä ei ainakaan olla missä muutama vuosi sitten tai missä tuo naapuriblogin sälli on nyt.

Joukkoon mahtuu vielä muutamia "oikeita" päiväkirjoja, joidenka kirjoittajat ovat nähneet tarpeelliseksi jakaa koko arkensa yksityiskohtaisesti muille. Esimerkiksi näin: "16.9.2004 Kävin kaupassa ja ostin tomaatteja. Kaljaan ei ollut varaa. Matkalla näin oravan joka oli söpö". Hyvät ihmiset, kaikella kunnioituksella...Päiväkirjassa mielenkiintoista ei ole se mitä teille päivän aikana tapahtui, koska näin vertailtaessa useimpien ihmisten arki on hämmästyttävän samanlaista (ja tylsää). Mielenkiintoista on se, mitä se sai teidät ajattelemaan tai tuntemaan. Saiko orava sinut oivaltamaan jotain suurta? Pelkkä tapahtumien ylöskirjaaminen ei kiinnosta teitä itseännekään parin vuoden päästä, saati sitten ketään muuta. Kenelle te siis kirjoitatte?

Käytännössä loput blogeista yrittävät ylitäyttää jonkinlaista pikkunokkelien poliittisten kommentaattorien täysiötä. Yleensä epäonnistuen surkeasti tai toistaen tunteella jo tuhanteen kertaan lausuttuja itsestäänselvyyksiä (Bush on tyhmä, amerikka paha).

Koko tästä tulvasta olen tähän mennessä kaivanut n. 4 oikeasti persoonallista ja mielenkiintoista blogia, joiden kirjoittajat tuottavat omaperäisiä ja ennenkaikkea omia ajatuksia. Tilannut olen reilut kymmenen, joista osa nousee em. kategorioissa jotenkuten keskitason yläpuolelle.
Sitten vertaan omia kirjoituksiani tätä tilitystä vasten. Lupaan kirjoittaa jatkossa entistä vähemmän...;)

Vanha laulu

Minua vaivaa hirvittävä paradoksi. Olen tässä jo jonkin aikaa miettinyt auton ostamista ja homma on oikeastaan sinettiä vaille valmis. Toisaalta haluaisin ostaa hieman pirteämmän auton, koska sillä olisi kivempi ajaa. Toisaalta ihan silkasta muutoksenhalusta ja omaatuntoa helpottaakseni haluaisin valita ympäristöystävällisemmän auton. Jos tekniikka olisi kypsää ja hinta kohdallaan, niin ostaisin ihan mielelläni sähköauton. Näin kun vain ei valitettavasti ole.

Sen sijaan nykytekniikan puitteissa hybridiautot olisivat hyvinkin järkevä valinta. Kyseessähän on siis auto, jossa on sähkö- ja polttomoottori. Tiettyyn nopeuteen asti työtä tekee vain sähkömoottori ja suuremmissa nopeuksissa avuksi tulee polttomoottori. Millainen ympäristöaktivistin unelma tällainen olisikaan esim. kaupunkiajossa? Miettikää kuinka paljon suurkaupunkien ilmanlaatu paranisi, jos kaikki ajelisivat tällaisilla? Suorituskyvyltään esim. Toyota prius vastaa "pirteää" henkilöautoa. Kulutukseltaan pientä kotteroa. No mikä sitten jarruttaa ostopäätöstäni? Luonnollisesti hirveä hinta. Lähes kaksinkertainen ostohinta tulee pääosin siitä, että tekniikka on uutta ja valmistuserät pieniä. Pieninä ne tosin tällä menolla pysyvätkin.

Suomen autoverotuksesta on kai mahdotonta puhua puhkeamatta katkeraan vuodatukseen sen järjettömyydestä. Ketä se palvelee, että valtaosa ihmisistä köröttelee henkeään uhmaten 20 vuotta vanhoilla autoilla saastuttaen kaunista luontoamme moninkertaisesti enemmän kuin olisi tarpeen? Erityisesti minua kuitenkin sapettaa tällaisten ympäristöystävällisten erikoisautojen verotus. Jos katsottaisiin mallia esimerkiski länsinaapurista tai lukuisista muista maista, niin tietysti näiden kaikkien osapuolien kannalta parempien autojen markkinapenetraatiota avitettaisiin verotuksella hieman. Kun volyymi lopulta nousisi tarpeeksi isoksi, voitaisiin ne sitten taas rinnastaa "tavallisiin" autoihin verotuksen suhteen. On kuitenkin aika varmaa, että hybridiautojen myynti ottaa tulta todella hitaasti jos asialle ei mitään tehdä.

Vanha tuttu laulu jota usein kuulen on, että jos ei äänestä, ei saa valittaa. Höpö höpö, ihmisellä on aina oikeus valittaa. Voinhan valittaa vaikka siitä, että mielestäni demokratia on perseestä. Sanotaan että äänestäminen on kansalaisvelvollisuus. Minusta taas on vastuutonta äänestää, jos ei ole selkeää mielikuvaa siitä mihin suuntaan muutosta haluaisi tai ehdokasta joka tämän voisi tarjota. Siinähän tekee vain hallaa demokratialle jos "fiilispohjalta" äänensä heittää. Onneksi yhteiskunnassamme on muitakin tapoja vaikuttaa kuin äänestäminen, sillä sen vaikutus on valitettavan pieni. Tämä pieni puolustuspuheeni juontaa tietysti siitä, että en äänestänyt viime vaaleissa ja minun on se itselleni jollakin puolirationaalisella paatoksella perusteltava. Noh, täten lupaan, että poliitikko joka ottaa vaaliohjelmaansa ympäristöystävällisten autojen verotushelpotukset saa ääneni ensi vaaleissa. Vihreätkin voisivat kannabiksenpolttelun ja ydinvoimameuhkaamisen sijaan ottaa teemakseen jotakin tällaista konkreettista, järkevää ja täysin realistista.

Miltäs kuulostaisi täysin puhdas, loppumaton energia, jota syntyy jatkuvasti oman elämisemme sivutuotteena? Tämän mystisen energianlähteen jäänteinä ovat vain vesi ja hiilidioksidi. Paitsi että siitä saataisiin valtavasti ilmaista energiaa, samalla estettäisiin valtaosa pallomme kasvihuonekaasupäästöistä. Kuulostaako hyvältä? Kyse ei ole kylmäfuusiosta, vaan biokaasusta. Pääosin metaanista koostuvaa kaasua syntyy jatkuvasti mm. maatilojen jätöksistä ja kaatopaikoilta valtavia määriä. Päästöt ovat esim. Tampereella monta kertaa suuremmat kuin vuosittainen autoista aiheutuva haitta. Metaani on n. 20 kertaa hiilidioksidia pahempi kasvihuonekaasu. Ja me vain päästämme sen valumaan ilmakehään?! Tiesitkös että auton saa kulkemaan aivan hyvin myös tällä ihmekaasulla? Arvaapa montako sellaista autoa on Suomessa ja montako täyttöasemaa (viimeksi kun tarkistin muutama auto ja yksi asema tuloillaan)? Vertaa sitten tätä lukua Ruotsiin (puhutaan tuhansista). Arvaatko syyn?

En tiedä muista mutta minua ainakin hieman puistattaa bensiinin ja öljyn käyttö kun näitä vaihtoehtoja miettii. Energiantuotantomme perustuu kalliseen, saastuttavaan ja sotia aiheuttavaan litkuun, jonka joudumme ostamaan ulkomailta. Samalla laskemme ilmaan saastuttavaa kaasua valtavat määrät, joka toisaalta voisi olla ilmainen, uusiutuva, omavarainen ja taatusti kotimainen energianlähde. Onneksi tähän on jo osittain herätty, ja esimerkiksi kaatopaikkojen biokaasupäästöt pyritään tavalla tai toisella hyödyntämään. Ehkäpä uutta autoa hankkiessa kannattaa kuitenkin miettiä, olisiko kivaa ajella käytännössä ilmaisella polttoaineella...Joo, tämän puolesta voisin myös äänestää. 

Kliseitä ja katkeraa tilitystä

Tiedostan, etten ole aikoihin kirjoitellut. Tiedostan myös, että tällaisella lauseella alkavia blogitekstejä on netissä vähintään se pari miljoonaa.

Aika on tullut kertoa jo jotain henkilökohtaisuuksia. Hain tänä keväänä Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen. Hain ensimmäistä kertaa. Sain kokeesta 40 pistettä. 46 olisi riittänyt sisäänpääsyyn. Yritän pitää itseäni kurissa ja olla kritisoimatta vallalla olevaa valintakoejärjestelmää, sillä sehän olisi vain omasta saamattomuudestaan katkeroituneen luuserin merkityksetöntä vikinää.

Mutta pari valittua sanaa on kyllä sanottava. Suomen oikeustieteellisissä on käytössä "all your eggs in the same basket" -tyylinen valintakoejärjestelmä, joka ei juurikaan palvele tarkoitustaan. Eli järjestelmä toimii niin, että jokaiseen oikeustieteelliseen tiedekuntaan on omat pääsykoekirjansa sekä täysin oma pääsykokeensa. Lisäksi pääsykokeet ovat samana päivänä, joten useampaan oikeustieteellisen pääsykokeeseen osallistumisen mahdollisuus on siten täysin eliminoitu (Lääketieteellisissä on käsittääkseni myös sama pääsykoepäivä, eikä sielläkään hakujärjestelmää ole yhtenäistetty). Ahdistavan asiasta tekee se, että jos halua on päästä oikeustieteelliseen (tai lääkikseen) on pääsykoekirjoja luettava kirjaimellisesti kokopäivätyönä. Kirjat on osattava äärimmäisen hyvin ulkoa. Eli, jos tavoitteenani on pyrkiä oikeustiedettä lukemaan, on minun tehtävä täysipäiväisesti töitä mieluusti muutama kuukausi ennen pääsykokeita. Ei ole käytännössä mahdollista lukea jonkun muun koulutusalan pääsykokeisiin, jos oikkiksen kokeessa meinaan pärjätä. Eli kaiken tarmoni laitan yhteen tavoitteeseen. Ja jos tämä epäonnistuu, on vastassa välivuosi, taloudellinen epävarmuus ja ahdistus tai askartelu jossain yhteishaun piirissä olevassa ammattikorkeakoulussa, vaikka siihen ei kiinnostusta todellisuudessa olisikaan.

Ymmärrän miksi oikeustieteelliset haluavat pitää oman linjansa ja pitää pääsykokeet yksilöllisinä jokaiselle yliopistolle. He eivät halua, että eri opinahjot jaettaisiin karusti selvään nokkimisjärjestykseen. Vaikkakin se on jo tietyllä tasolla olemassa, huolimatta siitä, että aiheesta ei avoimesti ehkä puhuta, muutenhan joku "ei-niin-arvostetussa-oikeustieteellisessä-opiskeleva" voisi vaikka loukkaantua.

Noniin, nyt kun sain asiani jotenkuten ilmaistua voin vielä selvyyden vuoksi todeta, että en ole itseasiassa kovinkaan katkera. Tämä oli ensimmäinen hakukertani ja koin sen pikemminkin positiivisenä yllätyksenä, että pääsin "noinkin lähelle".
Seuraava vuosi taitaa kulua Svenska Handelshöskolanin ja Jyväskylän Yliopiston avoimen yliopiston kursseilla istuen ja satunnaisia työmahdollisuuksia metsästäen.

Vielä yksi henkilökohtainen paljastus. Määrittelin itseni tietynlaiseksi vastavallankumoukselliseksi henkilöksi ideologisessa ajattelussa. Tämä voisi jopa olla uusi populaarisuuntaus. Kuten kaikki tiedämme, muodostuu yhteiskunnassa tietynlaisia valtavirtoja, tyylisuuntauksia joita kannattaa/edustaa suuret määrät ihmisiä. Nykyaikana on havaittavissa selkeätä tällaisen valtavirran vastustusta. Tätähän on ollut itseasiassa olemassa jo pidemmän aikaa, varmasti aina 60-luvulta asti voi havaita selkeitä merkkejä erinäisistä massaliikkeistä vallitsevia ideologisia olosuhteita vastaan. Luonnollisesti tätä anti-mainstream -aatetta on harjoitettu läpi kaiken ajan, mutta lähivuosikymmeninä siitä on tullut huomattava ilmiö. Kuulostan varmasti erittäin lokeroivalta, kategorisoivalta ja yleistävältä, mutta siitä huolimatta purkitan hippi-liikkeen, punk-suuntauksen, satanismin, kommunismin ja muut moisiin verrattavat äärihörhöilyt tällaisiksi anti-mainstream ideologioiksi. Jopa nykypäivän yleisen antiamerikkalaisuuden lukisin näiden joukkoon. Eli näitä aatteita/suuntauksia on edeltänyt jokin eri suuntaan kulkeva valtavirta, joita vastaan nämä ovat sitten lähteneet kulkemaan. Eli esittelemäni tuore ideologia tarkoittaa siis näiden hörhöilyjen "vastustamista", kulkematta kuitenkaan alkuperäisten valtavirtojen suuntaisesti
Kiteytettynä tämä uusin askel tässä ideologisessa evoluutiossa on siis juurikin esittelemäni vastavallankumouksellisuus tai oikeammin "anti-anti-mainstream, olematta kuitenkaan mainstream".

Tuskin tuossa mitään järkeä on, mutta tuntui vaan niin vakuuttavalta kun sitä itsekseni yön pimeinä tunteina mietin.

Kostuta ruokasi virtsaamalla

Aina yhtä tuotteliaat amerikkalaiset ovat kehittäneet kuivamuonapakkauksen sotilaille, johon tarvittava neste voidaan lisätä vaikka kuravedestä tai jopa virtsaamalla. Suodattava kalvo poistaa nesteestä suurimman osan bakteereista ja epäpuhtauksista. Ureaa se ei kuitenkaan poista, joten virtsaamista ei suositella pitkäaikaisena kostuttamiskeinona, mutta hätätilassa sekin käy. Se ei kyllä sikäli ratkaise varsinaista ongelmaa (joka siis oli että sotilaiden pitää kanniskella hirveät määrät vettä mukanaan), koska pitäähän se virtsassa oleva nestekin jostain saada. Toisaalta jos virtsan saisi helposti kierrätettyä takaisin kehoon ilman sitä ureaa, oltaisiin jo aika taloudellisen keksinnön äärellä.

Kyllä meilläkin inttiaikana joku taisi kokeilla pakkiin kusemista, mutta ei sentään juomistarkoituksessa. Muutenkin kun ottaa huomioon minkätyyppinen huumori ja muut älyttömyydet sotilasyhteisöissä ovat vallalla, enpä tiedä onko kovinkaan hyvä idea esitellä ruokaa johon voi (mutta periaatteessa ei saisi) kusta. Yritän kovasti miettiä miten tätä voisi käyttää nöyryyttämiseen tai vankien kiduttamiseen. Voisihan ne laittaa vaikka kuseksimaan toistensa annoksiin ja pakottaa syömään. Erikseen sitten vedonlyönnit ja muut miehuudenosoitukset sotilaiden kesken...

Kivahan tuota kuitenkin olisi kokeilla ;)

Tänään koin myös elämäni ensimmäisen "lähes onnettomuuden" sukeltaessa. Olimme aamutuimaan laitteilla puljaamassa idyllisellä Kaukajärvellä. Sukelluksen loppupuolella alkoi annostimesta hengittäminen tuntua raskaalta. Painemittari näytti kuitenkin ilmaa olevan 150 baria jäljellä. Äkkiä ilma loppui kokonaan ja mittari näytti 0:aa! Ehdin jo viittoa pariani antamaan ilmaa, mutta sitten sitä alkoikin taas tulla ja mittari näytti taas 150. Hetken päästä ilma taas katkesi ja siirryin hienovaraisten käsimerkkien saattelemana parini vara-annostimeen hengittelemään. Olimme jo n. 3 metrissä tässä vaiheessa ja lopulta parihengittely sotki pasmoja sen verran, että sen saanut kuivapuvusta ilmaa enää pois, joten nousin pintaan "ei niin hallitusti". Inhottava kokemus, mutta toisaalta hyvin opettavainen. Tämä kuitenkin sattui helpolla sukelluksella ja aivan lopussa, joten mitään hengenvaaraa siinä ei ollut, eikä riskiä sukeltajantaudista. Lopulta syyksi paljastui huonosti avattu pulloventtiili. Ilmeisesti pullon paine riitti pitämään sen auki suuriman osan aikaa, mutta paineen laskiessa tarpeeksi alas venttiili napsahti kiinni. Vähän enemmän auki ruuvatessa ilma alkoi taas kuitenkin kulkea...

Valkosipulilla ne vaivat paranee

Koska vedestä pois pysyminen ei ole minulle vaihtoehto korvatulehdusten ehkäisemiseksi, kokeilin netistä löytämääni vinkkiä, jossa vesileikkien jälkeen tipautetaan korviin kotikutoisia korvatippoja. Nämä tipat sisältävät n. 50% Isopropyylialkoholia ja 50% etikkaa. Tarkoituksena on desinfioida korvista pöpöt pois, sekä kuivattaa ne. Katsotaan miten tämä toimii. Tuoksu on ainakin melko omintakeinen. Vielä en ole vajonnut niin alas, että tunkisin valkosipulia sukkiini (kuten olen kuullut monien tekevän!) flunssan ehkäisemiseksi, mutta eiköhän tuokin parin vuoden sisään nähdä.

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna miteltäviä vapaasukelluskisoja silmällä pitäen alkaa kunto olla kohdallaan. Kuivaharjoitteluna on staticissa mennyt jo 5:30 ja constat weightissä ajattelin ilmoittaa tavoitesyvyydeksi 35 m. Turvallisuussyistä kisoihin saa ilmoittaa vain 15% omaa ennätystään paremman tuloksen ja tuota syvyyttä ei varsinaisessa suorituksessa saa ylittää (tai saa kyllä, mutta menettää pisteitä). Eihän noilla tuloksilla mitaleille vielä päästä, mutta jos taivoitesyvyyden saavutan ja staticissa yli 5 min, niin tyytyväinen täytyy olla. Kyseessä kun on kuitenkin ensimmäinen kokonainen kausi.

Viimeaikoina on tullut blogeja kahlattua läpi melko ahkeraan sattuneista syistä. Yleinen taso on niin huono, että se panee kyllä kovasti miettimään omiakin motiiveja kirjoitusten rustaamiseksi. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa ihmisten jokapäiväiset arkirutiinit ja vuodatukset luonnonvalinnan epäreiluudesta. Tosin muutamien "eliittiblogien" lisäksi luen säännöllisesti paria kunnon itsesääliblogia ihan vain nostaakseni omanarvontuntoani. Kiinnostaako jotakuta sitten minun vapaasukellusnostatukseni tai satunnaiset jorinani? Kymmenkunta lukijaa näyttää sitä mieltä syystä tai toisesta olevan, joten en minä vielä pyyhettä kehään heitä.

Jostakin syystä tänään huomoni nappasi Portti naisen maailmaan. Perinteiset feministiblogit eivät enää jaksa kiinnostaa, eikä mitkään ruokavalio- tai elämäntapablogitkaan. Virkistävää lukea välillä suhtkot tervepäisen naisen kirjoituksia. Eihän sitä tietysti voi täysin tervejärkinen olla jos blogia yleensä kirjoittaa, mutta sehän vain kuuluu asiaan.

Positiivinen tuttavuus on ollut myös Moroskooppi. En oikein edes tiedä miksi, mutta pidän vain kertojan tyylistä muotoilla asioita. Ikuinen kestosuosikkini on tietysti Lovelacen testi, jonka siteeraamista ja jäljittelyä yritän ilmiselvyytensä vuoksi viimeiseen asti välttää.

Peli kovenee

Lasse tuolla aikaisemmin kirjoittelinkin näistä 419-huijareista. Hiljattain Nigeriasta on alkanut tulla pykälää tummemman sävyistä spämmiä.

Ensialkuunhan tuo lähinnä naurattaa, mutta jos miettii kuinka moni on mennyt jo näihin perinteisiin huijauksiin mukaan ja sotkee siihen vähän päivittäistä uutisointia liikemiesten sieppauksista, kiihtyvistä pommi-iskuista ja terrorismista, niin veikkaanpa että tämä voi olla hyvinkin tehokasta. Toinen seuraamus on luonnollisesti se, että jokainen asehullu militantti joka tällaisen postin saa alkaa räiskiä jokaista tummahipiäistä liikkujaa talonsa edustalla. Ovathan nämä miehet tarkkailutehtävissä ja valmiina murhaamaan hänet koska vaan.

Jos näillä jannuilla olisi oikeasti munaa murhata joku, vaikkapa keskellä puhtainta Amerikkaa, ja tämä tapaus uutisoitaisiin näyttävästi, olisi rahavirta loputon. Vai ottaisitko itse riskin? Ehkä, niin kai minäkin, mutta veikkaanpa että on hyvin hyvin monia, jotka eivät ottaisi.

Kierrätystä taas

Kaivelin webarchivesta edesmennyttä kotisivuani kaihon vallassa ja silmiini osui tämä aina ajankohtainen kirjoitus, josta aikanaan olin hyvinkin ylpeä. Onhan se toki osan tehostaan jo menettänyt kun sitä vanhana kriittisin silmin tarkastelee, mutta liitänpä tänne kun en muutakaan kirjoittamista keksi.

Ohjeita lahjojen osteluun

Lahjan ostaminen ystäville, sukulaisille ja rakastetuille on aina vaikeaa. Koskaan ei tiedä mitä heillä jo on, tai mitä he haluavat. Yksi helppo tapa on ostaa ns. "huumorilahja", joka on sinänsä aivan typerä, mutta vastaanottaja on sen verta huumorintajuinen, että arvostaa sitä silti. Huumorilahjassakin on kuitenkin vaaransa: mitä jos eleeni tulkitaan väärin, ja menetän lähimmäiseni loppuelämäkseni? Sitä ei voi riskeerata! Siksipä olen koonnut tähän muutamia nyrkkisääntöjä hyvän lahjan valitsemiseksi:

1. Jos lähimmäiselläsi on jo kaikkea mitä voit kuvitella, tai se mitä hänellä ei ole on liian kallista sinulle, on tilanne erityisen vaikea. Tämä on kuitenkin yleisin tilanne, johon lahjaa ostettaessa joudutaan. Pieni vakoilu on aina tarpeen jos haluaa ostaa jotain sellaista, mitä toisella ei ole. Toisaalta on noloa jäädä kiinni penkomasta ihmisten yöpöytiä etsien esimerkiksi kirjoja joita hän jo omistaa. Siksipä jokin takuuvarma ratkaisu olisi tarpeen. Yksi toimivaksi todettu idea on ostaa lähimmäisellesi jonkinlainen halpa huoneenkoristin. Perinteiset himmelit ja paperipainot voi unohtaa, sillä sellaisia me kaikki olemme saaneet koko ikämme, ja se vastaa lähinnä sitä kuuluisaa "pipari ja omena" -yhdistelmää, joita jotkut sadistit tuovat lasten pikkujouluihin lahjapottiin. Unohda myös suklaat ja viinapullot. Kuinka monta kertaa olet itse päivitellyt ihmisten huonoa makua, nähdessäsi viinapulloa ojennettavan lahjapaperiin käärittynä? Siis jotain omaperäistä uuden vuosituhannen kunniaksi, ehdotukseni on laavalamppu! Tuo kaunis, täysin hyödytön (tai voihan sillä generoida satunnaislukuja) tekniikan ihme, joka koristaa aivan liian harvaa suomalaiskotia!

2. Yksi lahjahan ei pitkälle kanna. Vuodessa on sentään vähintään yksi joulu ja yhdet sytymäpäivät jokaista henkilöä kohti. Tähän kun lisätään nimipäivät ja erilaiset erikoisjuhlat (hääpäivä, rippijuhlat, valmistujaiset jne.) on todennäköistä että olet laavalampulla selvinnyt korkeintaan puoli vuotta, kunnes on jo aika miettiä uutta lahjaa. Ratkaisu on ehkä lähempänä kuin uskotkaan...Lahjaa antaessahan yllätysmomentti on tärkeintä. Jos lahjan saaja on aidosti yllättynyt, on se paljon suurempi saavutus, kuin antaa jotain josta joku oikeasti pitäisi. Muistathan lähimmäisesi ilonsekaisen hämmästyksen, kun hän kääri lahjapapereista laaavalampun? Muistatko miten hyvältä se sinusta tuntui? Se onnistumisen tunne, itsevarmuus, muiden vieraiden kateelliset ilmeet? Etkö haluaisikin kokea tuon kaiken uudelleen? Lyön vaikka vetoa, että lähimmäisesi ei osaa odottaa niinkin rohkeaa vetoa, kuin ostaa sama lahja kaksi kertaa peräkkäin. Osta siis hänelle täysin identtinen laavalamppu! Vakuutan, että se hämmästys on aitoa. Teeskentele vielä, että et muista ostaneesi hänelle jo tuota kyseistä toivelahjaa, niin saat illalla vielä hyvät naurut ennen nukkumaan menoa, kun mietit millaisena typeryksenä hän sinua pitää.

3. Ok, hyväkin vitsi vanhenee kun sitä tarpeeksi toistetaan. On taas tullut aika hankkia lahja, ja tässä vaiheessa olet jo keskustellut vastaanottajan kanssa siitä, kuinka hyvä pila se olikaan antaa kaksi laavalamppua peräkkäin. Olette nauraneet asialle useaan otteeseen tuopposen äärellä pikku pirteissä. Pari kertaa olet leikkimielisesti huomauttanut hänelle, että olisipa aika hilpeää vielä kerran tempaista, ja ostaa laavalamppu. Molempien mielestä ajatus on hauska, mutta hetken naurun jälkeen tilanne kuitenkin äkisti vakavoituu. On siis aika siirtyä eteenpäin ja keksiä jotain oikeasti omaperäistä! Tai näin lähimmäisesi ainakin uskoo. Tähän uskoon nojaten, kuvittele kuinka kova veto olisi ostaa kolmas laavalamppu? Olet sentään leikitellyt jo ajatuksella jopa hänen kuullensa! Kukaan ei yksinkertaisesti voisi uskoa, että jollain olisi munaa tehdä niinkin alhainen temppu! Juuri tämä kääntää kolmannen laavalamppusi voiton puolelle. Liitä vielä mukaan mystinen viesti: "Ennen kukonlaulua sinä kolmasti minut kiellät, mutta 8 on aina ollut maaginen luku onneen, näin uskoivat jo Sumerilaiset". Tottakai hän nauraa, luuleehan hän olevansa varsinainen älykkö!

4. Ystäväsi osaa jo todennäköisesti odottaa laavalamppua seuraavana merkkipäivänään, ja sen hän myös saa. Ei niinkään alleviivataksesi pointtia, mutta osana suurempaa suunnitelmaa. Todella nerokas lahjanosto vaatii kärsivällisyyttä, ja sitähän sinulla on. Niinpä ostat hänelle sen enempää miettimättä laavalampun. Sillä, osaako hän arvostaa vitsiä vaiko ei, ei ole tässä vaiheessa enää mitään merkitystä.

5. Jatkat turrutusta edelleen seuraavana vuonna. Jos haluat olla todella omaperäinen, ostat vaikka Afrikkalaisen puumaskin, jonka sisään piilotat laavalampun siten, että ystäväsi ei välittömästi tajua mistä on kyse. Hetken ilo muuttuu kuitenkin ennenpitkää raivoksi ja saatat menettää elinikäisen ystävän (jos hän on eityisen huumorintajuton). Tai niin hän ainakin luulee, sillä hän ei tiedä "suurta suunnitelmaa" jolla aiot lopulta sovittaa kaiken. Naureskelet taas illalla kotona yksiksesi ajatukselle...Kuinka hän tuleekaan yllättymään!

6. Et ole saanut kutsua ystäväsi juhliin, joten murtaudut hänen kotiinsa sopivana ajanhetkenä ja jätät pöydälle paketin, jossa on laavalamppu. Olet hyvin huolellinen poistaessasi kaikki sormenjäljet ja muut todisteet, joiden perusteella hän voisi syyttää sinua kotiinsa murtautumisesta. Koska lahja on laavalamppu, hän on aivan varma siitä kuka on ollut asialla, mutta ei voi lainopillisesti todistaa mitään! Nerokasta eikö totta? Onnittelet itseäsi hyvin tehdystä työstä ja hihittelet yksiksesi taas kotona (tämä on hyvin tärkeää!)

7. Ystävästi merkkipäivä lähestyy taas, ja otat häneen yhteyttä jo hyvissä ajoin. Pyydät nöyrästi anteeksi koko laavalamppupelleilyä ja hän antaa anteeksi. Halailette ehkä, paitsi jos olette molemmat miehiä, silloinhan se ei sovi, sillä jokuhan voi nähdä! Kyynel silmässä hän pyytä sinua mukaan juhliinsa vanhojen aikojen muistoksi. Hyväksyt totta kai kutsun (mielellään myös kyynel silmässä paitsi jälleen, jos olette molemmat miehiä tämä ei käy!) Saavut juhliin leveä hymy suupielilläsi ja ojennat hänelle paketin. Leikkimielisesti hän sanoo "tämän on parempi sitten olla olematta laavalamppu" ja töytäisee sinua kevyen leikkisästi kyynärpäällään. Sinulla on vaikeuksia pidättää nauruasi, kun seuraat kuinka innolla hän pakettiaan avaa. Mistä hän voisi arvata, että olet ollut niinkin omaperäinen, kuin ostanut uuden, täysin erivärisen laavalampun. Purskahdat äkisti nauruun, ja hän keskeyttää paketin avaamisen. "Se on taas laavalamppu, eikö olekin?", hän sanoo. Kiellät tottakai asian, mutta tirskut samalla teinimäistä naurua. Ystäväsi kieltäytyy avaamasta pakettia, koska sanoo olevansa aivan varma siitä, että se on laavalamppu. Esität tietysti loukkaantunutta, ja lähdet ovet paukkuen kotiin. Kun hihittelet yksin sängylläsi juuri ennen nukkumaan menoa, saat raivokkaan puhelinsoiton. Eihän hän tietenkään voinut vastustaa kiusausta. Avasihan hän sen paketin lopulta ja laavalamppuhan sieltä löytyi...Pystyt vaivoin pitämään yksin hihittelyn kurissa, mutta on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, että et purskahda nauruun!

8. On kulunut jo vuosia ensimmäisestä laavalampusta, ja niiden löytäminen alkaa olla jo vaikeaa, koska ne ovat menneet täysin pois muodista. Ystävääsi et ole ollut yhteydessä vuosiin, niin tulehtuneet välinne ovat. Jos hän vain tuntisi suuren suunnitelman, hihittelet yksiksesi...Oletkin siis aidosti yllättyt, kun ystäväsi soittaa vihdoin. Hän ei suotta haaskaa aikaa, vaan käy suoraan asiaan. Hän kysyy, että olisiko sinulla mahdollisesti yhtä laavalamppua. Mieluiten vihreää, mutta muunkin värinen käy. Hän kertoo, kuinka vuosien varrella onkin oppinut pitämään lampuista, ja tarvitsisi vielä yhden, jotta hänen symmetrinen asetelmansa olisi täydellinen. Onnesta suunniltasi lepertelet maat ja taivaat laavalampuista, mutta lopulta kerrot hänelle, että laavalamppuja ei ole ollut saatavilla mistään vuosiin ja itseasiassa haluaisit ostaa häneltä muutaman. Hän kieltäytyy ihmeenkin hanakasti myymästä lamppujaan. Hieman pettyneenä hän lopettaa puhelun. Ystäväsi merkkipäivä lähestyy jälleen, joten on aika kaivaa kätköstään vuosia sitten ostamasi vihreä laavalamppu, jota olet säästänyt sopivaa hetkeä varten. Kuinka yllättynyt hän onkaan sen saadessaan! Käärit sen huolellisesti kirjeen kera ja hyppäät autoon. Hän ei varsinaisesti odota sinua juhliinsa, mutta on silmin nähden iloinen nähdessään sinut. Ojennat itsevarmana paketin hänelle ja hän alkaa kuoria sitä. Huomatessaan sisällön, hänen silmänsä laajenevat ja hän alkaa nauraa vapautuneesti pyytäen koko juhlaväen huomiota. Hän kertoo väkijoukolle koko tarinan laavalampuista ja ystävyydestänne. Hän kertoo siitä, kuinka hyvä vitsi se oli aluksi, mutta kuinka se lopulta ajoi teidät erilleen. Hän kertoo lyhyesti kamppailustaan syövän kanssa ja vaikeasta avioerostaan. Tarina saa loppua kohti yhä synkempiä ja ivallisempia sävyjä, kunnes lopulta hän voitonriemuisena paljastaa, kuinka hän on saanut tarjouksen Stanfordin yliopistolta. He tarvitsevat 8 laavalamppua satunnaislukugeneraattoriinsa, ja ovat luvanneet maksaa satatuhatta euroa ystävällesi, jos hän pystyy toimittamaan tarvittavat 8 toimivassa kunnossa olevaa laavalamppua heille yhdellä kertaa. Laavalamppujahan ei ole valmistettu enää vuosiin, ja niiden löytäminen todellakin on kiven alla, varsinkin suurien laavalamppu-rovioiden jälkeen vuosituhannen vaihteen kieppeillä. Ystäväsi nauraa sinut ulos juhlistaan, ja alakuloisena ja häntä koipien välissä poistut. Kotona hihittelet taas yksiksesi...Koskahan hän löytää sen koko "kirjeenvaihdon Stanfordin yliopiston kanssa", jonka liitteeksi laitoit paketin pohjalle. Kylläpä hänellä sitten on typerä olo...Hih hih.

Ja niinhän siinä lopulta käy. Ystäväsi tajuaa, että olet saanut hänet huijattua vastaanottamaan vielä yhden arvottoman laavalampun. Mutta hän myös tajuaa, että tämä oli tarkoituksesi alusta alkaen. Ei ollut ollenkaan sattumaa, että lamppujen pohjat olivat kahdeksankulmion muotoisia. Ei ollut ollenkaan sattumaa, että laavalamppujen käytöstä satunnaislukugeneraattoireissa kertova artikkeli oli auki siinä lehdessä hänen pöydällään vuosia ennen ensimmäistäkään laavalamppua. Eikä ollut ollenkaan sattumaa, että markka sai väistyä euron tieltä. Eikä syöpäkään ollut sattumaa, eikä varsinkaan sen paraneminen. Hiilen isotooppitestillä hän saa selville, että kaikki nuo kirjeetkin oli kirjoitettu vuosia ennen ensimmäistäkään lamppua. Niin nerokasta, niin pirun yksinkertaisen nerokasta. Vähän niinkuin siinä elokuvassa, mikä sen nimi nyt olikaan. No tiedät kyllä, ja hihittelet ajatukselle yksiksesi.

Ystäväsi tajuaa vihdoin, kuinka olet manipuloinut häntä totaalisesti tahtosi mukaan viimeiset 20 vuotta. Opiskelupaikan saannilla ei ollutkaan mitään tekemistä tuurin kanssa, eikä työpaikan liioin, eikä varsinkaan ollut sattumaa, että hänen puolisonsakin löysi hänet muka sattumalta soittamalla väärään numeroon puhelimella, ja erosi hänestä lähteäkseen kadulle taas tienaamaan, kun hänen salaperäiset säästönsä loppuivat. Eikä varsinkaan ollut sattumaa, että laavalmput julistettiin saatanallisiksi maailmanlopun välineiksi, ja suurin osa niistä poltettiin suurella roviolla!

Kiitollisena elinikäisestä manipuloinnista ystäväsi antaa sinulle kaiken anteeksi, ja lisäksi laavalamput sanoen "näitä en tarvitse enää, olkaamme ikuisesti ystäviä".

Halaatte kyyneleet silmissä, vaikka olettekin molemmat miehiä, ja ihmiset katsovat. Ette kuitenkaan liian kauaa, etteivät ihmiset ala puhumaan...

Hyvää lahjojen ostelua!

Nousu ja tuho

Koska minulta ei juttua tunnu syntyvän muusta kuin vapaasukelluksesta, niin suolletaan siitä sitten. On kai sekin parempi kuin iänikuinen iltapäivälehtien otsikoiden kommentointi, hassut linkit tai markkina-arvoteorian kiivas puolustaminen.

Ensiksi nyt kuitenkin alta pois se pakollinen hassu linkki: Japander esittelee Japanilaisissa tv-mainoksissa esiintyneitä Hollywoodin tähtiä. Aika hervoton klassikko on toki myös engrish. Hulluja nuo japut.

Viime viikonloppuna oli Freediving Team of Finlandin organisoima syväsukellusleiri, jossa antoisien teorialuentojen lisäksi päästiin kokeilemaan sukeltamista paikassa jossa vettä riitti n. 80 metriin asti. Lauantaina suureksi yllätyksekseni sukelsin 27.5 metriä. Sunnuntaina ei oikein tuntunut kulkevan ja pallea tuntui aika kireältä. Hetken lepäilyn ja muutaman "negatiivisen" sukelluksen jälkeen tuntui kuitenkin hyvältä joten jatkoin potkimista alas päin. Kellon näyttäessä 30 metriä käännyin ympäri ihan silkasta psykologisesta herätteestä. Pinnalle päästessä kyllä hymyilytti. Mittari näytti 30.8 metriä ja tiesin että enemmänkin olisi mennyt.

Negatiivinen sukellus on hyvä tapa venyttellä paikkoja ja herätellä sukellusrefleksiä. Ideana on puhaltaa keuhkot täysin tyhjäksi pinnalla ja hivuttautua sitten hiljalleen alaspäin. Näin pystyy simuloimaan jo pienissäkin syvyyksissä valtavaa painevaikutusta kroppaan (normaalisti keuhkot painuvat näin kasaan vasta jossain 60 metrin tietämillä). Varoituksena sitten tätä lukeville, että negatiivista sukellusta ei pidä koskaan tehdä valvomatta. Ei tietysti muunkaanlaisia sukelluksia, mutta erityisesti ei negatiivisa ;) Tajunnanmenettämisen riski on suuri ja äkillinen nosteen häviäminen (josta suurin osa tulee keuhkoista) voi aiheuttaa pienoisen tilanteen tottumattomalle.

Täynnä uutta intoa kävin sitten harjoittelemaan. Maanantaina tein uudet pohjat hengenpidätyksessä (5:05) ja herätin kummeksuvia katseita harjoittelemalla apnea-kävelyä paikallisella pururadalla. Tiistaina tein useita rentoja sukelluksia n. 28 metriin ja tunne oli kertakaikkiaan mahtava.

Eilen sitten tulin tietoiseksi oikeassa korvakäytässä tuntuvasta pienestä kivusta ja kävin tänään näyttämässä lääkärille. Tyly tuomio, korvakäytävän tulehdus ja viikon antibioottikuuri. Harmittaa jäädä taas tauolle kun vihdoin sai hyvän putken päälle, mutta toisaalta se voi olla ihan hyväkin. Kaiken kaikkiaan merkit ovat hyvät kuun lopussa käytäviä sm-kisoja silmällä pitäen.

En sinänsä ollut tulehduksesta yllättänyt, jatkuva paskaisen järviveden heruttelu korvakäytävään on kyllä omiaan sellaisen aiheuttamaan. Harmi vaan ettei sille sinänsä voi tehdä mitään. Korvatulppia ei voi paineen takia käyttää, päin vastoin korvaan pitääkin päästää vettä. Korvatippoja ei saa ilman reseptiä eikä niiden jatkuva käyttö muutenkaan ole hyvästä. Pitänee vain kerätä kunnon suojaava vahakerros pyrkiä ainakin kuivaamaan korvat sukellusten jälkeen.

Lisättäkööt vielä yksi päivän linkki. Ainakin minulle melkoisia väristyksiä (positiivisessa mielessä) aiheutti tämä Loic Lefermen No-Limits video. Vaikkakin ko. ennätys on jo aikaa sitten rikottu, on tämä paras video mitä olen onnistunut aiheesta löytämään (video on mediaplayer 9 formaatissa, joten alustasta riippuen ei ehkä ihan heittämällä lähde näkymään).

Vesiapinan paluu

Uskaltauduin eilen uudestaan vapaasukeltamaan noin viikon tauon jälkeen. Aseistettuna malttavaisemmalla mielellä ja koko joukolla uusia vinkkejä ja harjoituksia sukelsin ns. "free immersion" sukelluksia syvimmillään 14 metriin. Free Immersion on laji, jossa ei uida ollenkaan vaan vedetään itseä alaspäin köyttä pitkin. Tämä on erittäin hyvä tapa harjoitella paineentasausta ja muita juttuja kun ei tarvitse keskittyä potkuihin ja voi pysähtyä paikalleen roikkumaan halutessaan. Normaalisti olen tasannut paineet ensimmäisen kerran n. 3-4 metrissä ja siitä "jokusen kerran" 15 metriin asti. Nyt tein tarkoituksella liioiteltuja tasauksia vaikken missään vaiheessa tuntenut kipua. Vähintään metrin välein. Ylös tullessa huomasin jännittäväni hengityselimissäni joitakin lihaksia ja rentoutettuani ne korvani tasautuivat valtavan turauksen saattelemana. Tämä herätti minut ajattelemaan, että ehkäpä ongelmani onkin osittain ollut se, että en nimen omaan ylös tullessa ole päästänyt ilmaa pois tarpeeksi helpolla, joilloin se on väkisin purkautuessaan repinyt verisuonia ja limakalvoja hieman auki. Niin tai näin, sukellukset menivät hienosti enkä kertaakaan tuntenut kipua tai epämukavuutta. Ja mikä tärkeintä, en sylkenyt pisaraakaan verta sukellusten jälkeen. Fiilikset alkavat taas pikkuhiljaa nousta. Lopetin köysiharjoittelun tekemällä muutaman sukelluksen puoliksi täysillä ja tyhjillä keuhkoilla simuloidakseni suurempaa syvyyttä ja paineentasausta kun ilma on vähissä. Kerran päädyin nielemään suullisen ilmaa vahingossa ja tätä säestivätkin sitten hassut ääniefektit pinnalla erilaisten ruumiintoimintojen muodossa (muistakaamme että suullinen ilmaa 10 metrissä on kaksi suullista pinnalla...).

Ihan ilman draamaa ei kuitenkaan selvitty. Paikka jossa harjoittelimme on lähellä sellaista melonta- ja souturataa. Tämä rata on rajattu paksuin metallivaijerein, joita kulkee pitkittäin järven pinnasta n. metrin syvyydessä. Oma harjoitusköytemme ajautui erään sukellukseni aikana vaijerin viereen ja ylös tullessani se osui minuun tempaisten maskin naamalta. Ikään kuin tämä ikävä tunne ei olisi riittänyt, nousin vielä väärältä puolelta vaijeria, joten ranteessani ollut turvaköysi jäi siihen kiinni. Onneksi omistan apinan kädet ja pystyin juuri ja juuri venyttämään naamani pintaan ja haukkaamaan ilmaa. Nimittäin äkkinäinen maskin poisto (kylmää vettä kasvoille, näkökyvyn menetys), fyysinen kipu ja kiinnijäämisen tunne saivat mieleni sen verta ylikierroksille, että siitä oli rauhallinen harkinta kaukana. Jos turvaköysi olisi ollut 10 cm lyhyempi, olisin ollut aika pinteessä. Kaveri oli kuitenkin pinnalla seuraamassa tilannetta ja jo valmiina syöksymään apuun, joten tuli taas todistettua se miksi AINA pitää olla joku valvomassa suoritusta.

Omien rajojen puitteissa helppojen sukellusten tekeminen oli todella hauskaa pitkästä aikaa ainaisen verenmakuisen ennätysjahdin sijaan. Syvyydet pysyivät kohtuullisina, joten pohja-aikaa oli ihan mukavasti, olo rento ja maisemiakin ehti välillä katsella. On sanoinkuvailemattoman hieno tunne sukeltaa 10 metriin, olla täysin neutraali nosteeltaan ja pienin potkuin edetä pohjaa katsellen vailla jatkuvaa tarvetta hengittää ja nousta ylös. Siksihän tätä treenataan.

Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia

Palatkaamme moraalisen pahoinvoinnin maailmasta taas hetkeksi arkeen ja sukellukseen. Kuten aiemmasta kirjoituksestani voi lukea, oli minulla ongelmia pääni onteloiden kanssa. Jossakin siellä on vieläkin tukoksia, joista mielelläni haluaisin eroon ennen viikonlopun syväsukellusleiriä. Internetin ihmemaailmasta löysin hengenheimolaisia joilla on ollut samanlaisia ongelmia, ja yleinen mielipide tuntui olevan, että ns. neti-kannu ihan oikeasti auttaa. Tai jos ei halua hienoa kannua ja itämaista mystiikkaa, niin selkokielisemmin suolaveden imppaaminen sieraimesta sisään. Vaikka olenkin perinteisesti melko kyyninen kaiken maailman rajatieteiden ja kotikonstien suhteen, tuntui tälle ajatukselle löytyvän kohtuuden nimissä ihan tieteellistäkin tukea.

Töissä ollessani kun tuon artikkelin luin päätin että kokeilen tätä kun pääsen kotia ja niin sitten teinkin. En muistanut ihan tarkkaan mikä piti olla suolan ja veden suhde, mutta olin melko varma että se oli "jotain 2-3 teelusikallista lasilliseen vettä". En jaksanut tarkistaa vaan kävin innolla imppaamaan. Tulos? En muista elämäni aikana kertaakaan, että olisi ollut nokka niin tukossa. Tuntui etten saa henkeä ja kirkasta limaa vuosi tuntitolkulla kuin hanasta. Vasta hyvin nukutun yön jälkeen alkaa pikkuhiljaa tuntua, että voin taas hengittää nenän kautta. Toisin sanoen, en nyt tullut aivan vakuuttuneeksi. Tosin tarkistin sitten jälkeen päin "reseptin". Se oli yksi teelusikallinen puoleen litraan (pint) vettä. Noo, eihän liuokseni ollut kuin n. 6 kertaa liian vahvaa...Saas nähdä uskallanko kokeilla vielä uudestaan. Mikään seurapiiritemppu ei kyllä ole kyseessä ja jos päätätte kokeilla niin kannattaa ehkä jättää paras paita pois päältä ja hakeutua lavuaarin läheisyyteen ;)

Moraalisaarna

Tämä tapaus lienee lähipäivinä taas blogien vakioaiheita, mutta annanpa myös oman näkemykseni asiaan. Iltapäivälehdistö on kyllä siitä hieno media, että 95% blogien tilityksistä saavat kipinänsä niistä. No kuitenkin...

Iltasanomat kertoo kovasti tunteita herättäneestä pahoinpitelystä, jonka uhri lopulta kuoli. Tappelua oli kuulemma seuraamassa kymmeniä ihmisiä, eikä kukaan tehnyt mitään. On tietysti tiettyyn pisteeseen asti perusteltavissa, että ihminen ei mene fyysisesti tällaiseen tilanteeseen väliin. Riippuen voimasuhteista ja käytettävistä välineistä, voi siinä aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin hyötyä ja vähintään asettaa oman terveytensä vaaraan. On kuitenkin anteeksiantamatonta mielenheikkoutta olla tekemättä MITÄÄN. Ei tarvitse olla 2-metrinen taistelulajien taitaja voidakseen auttaa tällaisessa tilanteessa. Keinoja on monia. Ensimmäinen askel on tietysti hälyttää viranomaiset paikalle, mutta poliisin paikalle saaminen voi tunnetusti kestää niin pitkään, että vahinko ehtii jo tapahtua. Toinen askel onkin saada väkivalta loppumaan. Turvallisen etäisyyden päästä huutelu, informoiminen poliisin hälyttämisestä jne. voivat auttaa. Kenties kännykän näkyvä heiluttelu ja väite valokuvan ottamisesta saa tekijät kiinnittämään huomion pois uhrista. Sitten vain juostaan kovaa. Pääasia että tehdään JOTAIN, heitellään vaikka kivillä jos ei käsiksi uskalla käydä. Tokihan pienet välienselvittelyt ja nujakat ovat melko "viattomia", eikä ehkä kannata mennä väliin jos pari juoppoa vähän läpsii toisiaan. Mutta jos uhri makaa maassa kahden ylivoimaisen tekijän potkiessa ja hakatessa yli "tarpeen", niin luulisi sen jotain ajatuksia herättävän.

Yhteiskuntammehan perustuu sanattomalle sopimukselle, jonka mukaan kaikki ovat suunnilleen ihmisiksi ja antavat toisten olla rauhassa niin kauan kuin tätä sopimusta ei heitä vastaan rikota. On tietysti olemassa lakeja ja muuta keinotekoista krääsää, mutta lopulta sopimus on jokaisen henkilökohtaisen moraalin varassa (paljonpa se puukotuksen uhria lohduttaa tietää, että tekijä toimi laittomasti). Syy miksi osa ihmisistä käyttäytyy täysin mielivaltaisesti on yksinkertaisesti se, että heidän annetaan. Tällaiset ihmiset erottautuvat sanattomasta sopimuksesta oman henkilökohtaisen hyötynsä tavoittelemiseksi ja samalla sanoutuvat irti oikeuksistaan yhteiskunnan suomiin etuihin. On jokaisen kansalaisen pyhä velvollisuus vastustaa tällaista käyttäytymistä ja tehdä selväksi, että emme suvaitse moista. Ihminen itsekkyydessään kyllä menee niin pitkälle kuin annetaan oman etunsa tavoittelemiseksi . Erilaisia moraalisäännöstäjä ja lakeja syntyy, koska kertakaikkiaan on kokonaisuuden kannalta tehokkainta, että suurin osa ihmisistä noudattaa jonkinlaista yhteistä sopimusta siitä miten pitkälle oman hyötynsä tavoittelussa saa mennä. Muuten yhteiselämä olisi kokolailla mahdotonta.

Sitäpaitsi kanssaihmisen auttaminen hengenhädässä on ihan lain mukaankin jokaisen velvollisuus. Vaikka kadulla tajuttomana makaava ihminen olisikin inhottava, haiseva pummi, joka todennäköisesti vain torkkuu humalaansa, on vähin velvollisuutesi katsoa että hän hengittää ja soittaa apua paikalle. Katseen kääntäminen inhon vallassa ja matkan jatkaminen on paitsi laitonta myös käsittämätöntä pikkusieluisuutta ja pelkuruutta.

Ja juu, myönnetään että itselläni on tällä alueella todella paljon parantamisen varaa, mutta lupaan yrittää jos tekin.

Vesiapina

En olekaan tainnut kirjoittaa vielä mitään sukellusjuttuja, vaikka se pääasiallinen vapaa-ajanvietteeni onkin. Nyt kun olen kuitenkin parin viikon sukelluskiellossa enkä voi sitä fyysisesti harrastaa, niin turvaudun yleisempään tapaan harrastaa asioita, eli niistä tilittämiseen netissä. Kuluva kesä on ensimmäinen avovesikauteni vapaasukeltajana ja uusia asioita ja oivalluksia kohtaa niin nopeaan tahtiin ettei tahdo ehtiä kaikkea omaksuakaan. Kuten lähes minkä tahansa urheilulajin kohdalla, alussa kehitys on todella nopeaa. Esimerkiksi hengenpidätystä pystyin ennen sen harrastamista tekemään n. 1:30 - 2:00 minuuttia, mutta jo parin viikon treenailun jälkeen 3 minuuttia meni rikki ja nykyinen ennätykseni on 4:07. Kun tulokset lähes kaksinkertaistuvat lyhyessä ajassa tahtoo vain ihmiselle iskeä hieman vauhtisokeus. Vaikka järki sanoo muuta, niin sitä vain jotenkin sinnikkäästi haaveilee, että tulokset tuplaantuvat myös tästä lyhyessä ajassa, ja tällainen ajattelu johtaa lopulta väkisinkin ongelmiin. Tämä on ehkä tärkein yksittäinen asia jonka olen kuluvan vuoden aikana oppinut.

Talvikaudella uimahallissa harjoitellessa toimintaa hallitsevat kaksi lajia. Dynamic apnea (eli pituussukellus) ja Static apnea (eli hengenpidätys liikkumatta). Molemmat ovat ihan hienoja ja antoisia lajeja, mutta kokeneemmat sukeltajat jaksavat aina muistuttaa siitä, että "oikea" laji on syvyyssukellus, kaikki muu on vain treeniä sitä varten vaihtelevissa olosuhteissa. Nyt kun sitä on päässyt kokeilemaan, niin pakkohan se on allekirjoittaa. Syvyyselementti tuo kirjaimellisesti uuden ulottuvuuden koko lajiin ja samalla koko joukon uusia haasteita. Suurin ongelma ei enää olekaan se, kuinka kauan jaksat pidättää hengitystäsi vaan se kuinka kehosi mukautuu valtaviin paineenvaihteluihin. Kehitys tällä osa-alueella, päin vastoin kuin hengenpidätyksessä, on todella hienovaraista ja hidasta. Tuloksien tuplaaminen lyhyessä ajassa johtaa vain painevammoihin ja lopulta turhautumiseen. Hieman samaan tapaan kuin aikuisiällä ensimmäisen kerran liikkumaan aktivoituva innostuu kasvavista lenkkeilytuloksista ja on parin kuukauden päästä käytännössä invalidi penikkataudin takia. Tuloksia pitää kasvattaa vähän kerrallaan, antaa kehon tottua, venytellä ja analysoida mitä tapahtuu.

Ensimmäinen ja konkreettisimmin tuntuva paineen vaikutus sukeltaessa on tietysti välikorvan alipaineesta johtuva kipu. Useimmilla ihmisillä nenäontelosta korviin johtavat kanavat eivät ole luonnostaan auki ja kun toisen aukon sulkee tärykalvo alkaa ulkoisen paineen kasvattaminen tietysti painaa korvaa kasaan, mikä tuntuu kipuna. Kipu ei ole vain epämukavaa, vaan lopulta johtaa tärykalvon repeämiseen, joka taas johtaa huimaukseen ja pahoinvointiin. Harjoittelemalla on kuitenkin mahdollista oppia aukaisemaan korvakanavat ja puhaltamaan niihin ilmaa ja näin tasaamaan paine-ero. Tämä paitsi helpottaa oloa, myös estää tärykalvojen repämisen ja muut painevauriot korvassa, jotka veden alla tapahtuessaan voivat koitua hengenvaaralliseksi (tärykalvon puhkeaminen sinänsä ei ole vaarallista, mutta kylmän veden tasapainoelimiin tunkeutuessa aiheuttama huimaus ja pahoinvointi sekä siitä seuraava tilanteen hallinnan menettäminen veden alla voivat hyvinkin johtaa paniikkiin ja hukkumiseen). Paineentasaus onkin kaikille laitesukeltajille tuttua puuhaa, eikä sen oppimiseen vaadita mitään erityisiä jippoja tai ruumiinrakennetta. Aloittelevalle vapaasukeltajalle paineentasaus on kuitenkin aivan eritasoinen haaste. Tasaus pitää voida tehdä paljon nopeammin, koska onnistuneessa suorituksessa syvyys kasvaa nopeasti. Vapaasukeltaja myöskin etenee pää alaspäin, mikä vaikeuttaa paineentasausta huomattavasti. Suurimman haasteen aiheuttaa kuitenkin se fakta, että paineen kasvaessa keuhkot painuvat hyvin nopeasti kasaan (katso fysiikan kirjasta jos et usko :) ja jo noin 25-30 metrin kohdalla alkaa useimmille olla todella vaikeaa enää yksinkertaisesti saada keuhkoista tarpeeksi ilmaa korviin työnnettäväksi. Jos painetta taas ei tasaa tarpeeksi usein ja paine-ero ehtii kasvaa liian suureksi, saattaa liian voimakas puhallus vaurioittaa välikorvaa, sekä nenä- ja otsaonteloita. Lyhyen ajan tulos on pieni, viattoman näköinen verenvuoto mutta jos vamman ei anna parantua ja muuta tapojaan huomaa pian syljeskelevänsä verta matalillakin sukelluksilla ja kehittäneensä kroonisen korvavamman joka voi johtaa myös pysyviin kuulovaurioihin.

Syvyyden kasvaessa entisestään alkaa korvien lisäksi kehon kokonaisvaltainen paineeseen sopeutuminen näytellä yhä suurempaa osaa. Koska keuhkot painuvat olennaisesti kasaan (täyttyen lopulta veriplasmalla) voi syntyvä alipaine aiheuttaa erilaisia vammoja hengityselimiin. Alipainetta taas voi syntyä erityisesti, jos sukeltaja on tottumaton ja jännittää hengitystä kontrolloivia lihaksia (pallea, rintakehä) eikä rintakehä ole tarpeeksi joustava salliakseen keuhkojen pienenemisen. Käytyään liian syvällä tottumaton sukeltaja yleensä päätyykin yskimään hieman verta. Tämä ei sinänsä ole vaarallista jos kyse on lievästä tapauksesta, mutta veren näkymisen yleensä missään pitäisi kyllä olla aika selvä varoitusmerkki kenellekään täysjärkiselle siitä, että kaikki ei ole nyt kohdallaan. Tyypillinen aloittelijan virhe on kuitenkin machomainen ongelmien vähättely ja väkisin puskeminen eteenpäin. Tuloksia pitää saada! Helposti jää huomaamatta, että rennolta vaikuttava treenikaveri joka sukeltaa heittämällä 50 m on itseasiassa harrastanut lajia vuosia ja aikanaan käynyt pitkän tien päästäkseen yleensä 10 metrin ohi.

Miksi sitten kirjoitin näin pitkään lähes pelkästään lajin negatiivisista puolista? Miksi edes harrastaa jotakin jos se ei ole edes hauskaa? Totuus on kuitenkin se, että vapaasukellus ei ole pelkästään hauskaa, vaan se on ihan hemmetin hauskaa. Aloitin oman kauteni täynnä intoa ja sydän pamppaillen (minkä hillitseminen muuten kasvattaa tuloksia entisestään ;) sukelsin ensin 10, sitten 12, 15, 17 ja lopulta 20 metriin eikä yksikään näistä tuntunut edes raskaalta. Nopeasta kehityksestä sokaistuneena jätin mukavasti huomiotta hieman ruskeaksi värjäytyneen syljen sukeltaessani 23 metriin ja ihan kirkkaan veren syljeskelyn parilla seuraavalla kerralla. Lopulta heräsin ruususen unestani kun helppo 5 metrin sukellus aiheutti myös veren syljeskelyä. Olin rikkonut verisuonia nenä- ja otsaonteloissani ja lisäksi aiheuttanut lieviä painevammoja välikorvaan. Syyksi olen tulkinnut liian harvoin ja voimakkaasti tehtävän paineentasauksen ja muutenkin turhan intoilun. Joten, taukoa, parantelua ja aikanaan palaaminen veteen keskittyen helppoihin sukelluksiin, rentoutumiseen ja oikeaoppiseen tekniikkaan. Syvyydet varmasti jaksavat minua vielä muutaman vuoden odottaa :)

Kirjoittamastani tekstistä saattaa jäädä helposti kuva täysin älyvapaasta ja vaarallisesta lajista. Vastuullisesti harrastettuna se ei kuitenkaan ole sen vaarallisempaa kuin vaikkapa polkupyöräily, mutta varoituksen sanana niille jotka kenties tästä innostuivat, että vedessä ei koskaan pelehditä yksin. Hengenpidättelystä voi seurata myös tajuttomuus ja yksinollessasi hukut näinollen vaikka olisit vain kastanut naamasi ämpäriin. Ensimmäinen askeleesi onkin surffata samanhenkisten ihmisten pariin.

Air Force One

Edellisestä päivityksestä alkaakin olla jo "kohtalaisesti" aikaa. Joku kommenteissakin ehti jo kaipailla uusia päivityksiä, joten kaiketi minulla on ainakin yksi lukija!

Jokavuotuinen Air Force One -uusinta tuli taas kerran katsottua ja en voi edelleenkään olla pitämättä tästä elokuvakulttuurin helmestä. Odotan jännityksellä seuraako tästä myös vuosittain toistuva kiihkeä väittely uutisryhmissä. Hieman petyn jos näin ei tapahdu, olenhan ennenkin ollut siellä jenkkilippu liehuen puolustamassa Wolfgang Petersenin kiistatta hienointa elokuvaa sitten Das Bootin (Troija oli kyllä ihan pannukakku, eikä edes realistinen!).

Väittelyhän etenee näin. Ensiksi joku murrosiän kynnyksellä kamppaileva nörttioppilas ja aloitteleva nyyssipoliisi keksii, että vihdoinkin on joku kitkerä tilitys josta hän voi aloittaa ihka oman säikeen, ihan niinkuin isot pojat (murrosikäinen, tai sitten teekkarifuksi). Ja mikäs sen hienompaa kuin arvostella elokuvaa realismin puutteesta ja samalla naureskella tyhmille jenkeille. Sitten kuoroon liittyy joku hieman kokeneempi nörttikokelas, joka haluaa näpäyttää tulokasta siitä että hän sortuu niinkin kliseiseen temppuun kuin "realismi-threadiin" ja huomauttaa ehkä väärästä uutisryhmästä tai crosspostauksesta. Onhan näet täysin naurettavaa yrittää edes etsiä tällaisesta täysin kieli poskella tehdystä elokuvasta realismia. Hän saattaa muistuttaa jopa siitä, että kaikki amerikkalaiset eivät ole tyhmiä ja että ei kannattaisi aliarvioida maailman mahtavinta kansaa vain sen takia että niillä on tyhmä presidentti ja paljon lukutaidottomia. Seuraa kitkerää ja pikkunäppärää sananvaihtoa ja näsäviisastelua todennäköisyyksistä johtojen katkomisessa ja jenkkipatriotismista. Lopulta ajaudutaan puhumaan Suomen puolustusvoimista, Nick Bergin kurkunleikkauksesta, sekä markkina-arvoteoriasta. Kokeneet konkarit naureskelevat partaansa ja seuraavat huvittuneena muutaman tason keskustelua, hymähtävät "johan sitä sai odottaakin" ja lopulta kyllästyttyään kääntyvät taas selaamaan tietokoneiden myynti-ilmoituksia.

Tässäpä viikon liekkisyötit:
1. Air Force One ja Independece Day ovat ihan kelpo viihdettä, joita ei kukaan täysijärkinen voi ottaa tosissaan.
2. Gozillan uudisversio, Armageddon ja Pearl Harbor sen sijaan ovat ihan oikeasti tuskaista katsottavaa, vaikka olisi aivot nollillakin.
3. Babylon 5 ei ollut täydellinen sarja. Eikä edes realistinen! Se oli kylläkin "ihan hyvä", ellei jopa loistava paikoittain.
4. Osa amerikkalaisista on oikeastaan aika fiksuja ja Suomesta taasen löytyy ihan käsittämättömän typeriä ihmisiä.
5. Itseironia ylikäytettynä huumorinlajina voi olla äärimmäisen rasittavaa.

Jahas, minne hävisivät ne lukuisat jutuntyngät päästäni, josta en jaksanut tehdä muistiinpanoja koska ajattelin muistavani ne kuitenkin? No minne lie, tässä lopputulos.

Kosmeettisia muutoksia

Kuten huomannette olen päivitellyt "leiskaa" (uhh, että inhoan tuota sanaa) hieman. Kyllästyin siihen että 90% blogspotin blogeista näyttää ihan samalta kuin omani. Muutokset ovat vieläkin aika kosmeettisia.

Bloggeri uudistui myös hieman sisältä päin ja nykyään on mahdollista liittää kommentointi ihan talon puolesta. Kokeilen kuinka se toimii ja jos se toimii hyvin niin aikanaan jätän tuon vanhan hirvityksen pois.

Paljon kohua pilvestä

Mielestäni Suomalaisten asennetta huumeisiin kuvaa varsin hyvin tässä parin päivän ajan vaikuttanut "huumekohu".

Vihreät ovat sanoneet, että he haluavat hasiksen polttoa sun muuta lailliseksi. He ovat nyt pyrkineet sanoutumaan tästä tapauksesta irti, mutta en pidä sitä oikein uskottavana. Tuollaisia huumeveikkojahan he ovat, napin nappaajia, siemenen poimijoita ja hasiksen polttajia koko porukka. Ei yhtään yllätä kyllä tämä, Halme laukoo.

Jos mies, joka kahden viikon ryyppyputken ja örvellyksen jälkeen päätyy ammuskelemaan laittomalla aseella asunnossaan jonka jälkeen virumaan puoliksi koomassa sairaalaan seuranaan mahdollisesti elinikäiset aivovauriot voi ihan tosissaan (?) lasketella tällaista tekstiä seurauksena siitä, että yksi nainen myöntää vuoden aikana bileissä KERRAN polttaneensa pilveä kansan syvien rivien hyväksyvästi nyökytellen päätään...Olisi kai aika tarkistaa hieman omia ennakkokäsityksiä? En ole mikään huumeiden puolestapuhuja, mutta järkeäkin saa käyttää ja kaikkeen ei tarvitsisi reagoida tunteella. Kannabis on ihmiselle haitallinen ja huono aine, kai siitä ovat kaikki samaa mieltä, mutta mistä ihmeestä sitten saadaan perustelut viinan kritiikittömälle glorifioinnille?

Kas, tulipa mieleen eilinen postukseni. "Valitse se vaihtoehto, jolla selviät minimaalisin muutoksin omiin (jääräpäisiin) uskomuksiisi".

Ockhamin hammasharja

Lueskelin pitkästä aikaa everything2:ta ja löysin pari hauskaa tiedonjyvää.

Ensinnäkin Ockhamin partaveitsen väännös, joka raottaa varsin hyvin fundamentalistista mielialaa:

Pick the explaination that causes minimal change to your belief system.

Toinen ehdoton klassiko löytyi nodesta jossa kärjistellen ja provosoivasti härkitään ."raamatun sotarikoksia". Vaikka node oli minusta ärsyttävän "teiniateistinen", löytyi sieltä yksi helmi. Amerikkalainen tunnettu konservatiivikrisitty Pat Robertson on puolustellut Israelilasiten toimeenpanemaa joukkomurhaa seuraavasti:

"The wars of extermination have given a lot of people trouble unless they know what was going on. The people in the land of Palestine were very wicked. They were given over to idolatry; they sacrificed their children; they had all kinds of abominable sex practices; they were having sex, apparently, with animals; they were having sex men with men, and women with women; they were committing adultery, fornication; they were worshipping idols, offering their children up; and they were forsaking God.

"God told the Israelites to kill them all -- men, women and children, to destroy them. And that seems to be a terrible thing to do. Is it? Or isn't it?"

"Well, let us assume there were 2,000 of them, or 10,000 of them living in the land, or whatever number there was of them. I don't have the exact number. Pick a number. God said, 'Kill them all.'
"Well, that would seem hard, wouldn't it? That would be 10,000 people who would probably go to Hell. But, if they stayed and reproduced, in 30 or 40 or 50 or 60 or 100 more years, they could conceivably be -- 10,000 would go to a 100,000 -- 100,000 could conceivably go to a million. And then, there would be a million people who would have to spend eternity in Hell! And it's far more merciful to take away a few than to see in the future a 100 years down the road, and say, 'Well, I have to take away a million people that would forever be apart from God, ' because the abomination was there like a contagion. God saw that there was no cure for it. It wasn't going to change; their hearts weren't going to change; and all they would do is cause trouble for the Israelites, and pull the Israelites away from God, and prevent the truth of God from reaching the Earth.

"So, God, in love, took away a small number that he might not have to take away a large number."



Kiitos Pat, jotenkin Irakin sotakin vaikuttaa nyt niin paljon humaanimmalta! :)

En ota kantaa siihen onko raamattu huuhaata vai totta, mutta siitä olen aivan varma, että puolesta ja vastaan voidaan esittää ihan käsittämättömän typeriä argumentteja. Hyvä puolustelu ei minusta ollut sekään, että "onhan tuo hirveää, mutta kato ku sota on sotaa, niin se on niinku oikeutettua". Yrittipä joku puolustella raamattua myös sanomalla "hei pitää ymmärtää, että tuo on kirjoitettu 4000 vuotta sitten ja arvokäsitykset olivat vähän erilaiset". Eikös tuo vähän niinkuin todista koko pointin? Nooh...

Tarjous, josta ei voi kieltäytyä (Nigerian 419 Scam)

Sain tänään sähköpostia eräältä Ahmed Duke -nimiseltä mieheltä Sierra Leonesta.
Hän kertoi, että hän haluaisi siirtää 45 miljoonaa Yhdysvaltain Dollaria tililleni. Rahat ovat alunperin International Monetary Fund (IMF):n laina Sierra Leonen hallitukselle, mutta traagisten käänteiden johdosta rahat ovat nyt virallisesti "kadoksissa". Todellisuudessa Ahmed ja hänen kumppaninsa tietysti siirsivät rahat Johannesburgissa sijaitsevalle salaiselle tilille. Hän tarjoaa minulle 25% potista jos lähden mukaan leikkiin...

Asiaa hetken arvioituani ihmettelin suuresti miten kukaan voi oikeasti edelleen uskoa tätä todeksi, tämähän on jo vanha heikko xiit.
Ja netistä luin.. (Detroit Free Press)
Law enforcement studies estimate that 1 percent of the millions of people hustled each year in a 419 con -- also known as advance-fee fraud -- end up getting taken to some extent. In the United States alone, that adds up to annual losses of more than $100 million, according to the Secret Service. Globally, experts put the suspected annual take at $1.5 billion.

Muutama FAQ sitaatti Scam o Rama sivuilta:

Q: But isn't it possible that someone in a refugee camp in Togo (which is somehow equipped with internet service) managed to carry $20 million in two 'trunk boxes' through stormy seas and has somehow chosen me, out of the more than 100 million people with e-mail, to receive great wealth, through a divinely inspired plan?
A: No.

Q: They want me to meet them somewhere. Should I?
A: No!!

Q: But they're not asking me to go to Nigeria - only the country next door -
A: No, no!!

Q: But they want to meet me right here in the good old (name your good old nation). Isn't it safe to meet them here?
A: No, no, no!! Even worse. If they're in your neck of the woods and they're bothering you, call the police.

Q: The letter I got today is a little different from the one I got last week, could it be legitimate?
A: If you've received more than one, what does that tell you?

Q: We think this is a threat to national security. What do you think?
A: Well, maybe, but probably most of the Lads are just regular old crooks. Real terrorists probably have easier ways of making money. We read somewhere that 300,000 Americans die every year of lung cancer. Now that's a threat to national security.

Ja loppuun vielä pakollinen terroristi-salaliittoteoria:

"It was reported that US government sources think terrorists have used "419" scam letters as templates for transmitting terrorist plans - as in, "I am the son of a dead politician" means "Go ahead with the attack". The idea being that so many of these letters are in circulation that it would be hard to pick out the one which is code for a plot."

Maailma on kyllä ihmeellinen paikka.

Oi aikoja, oi tapoja!

Maailman vanhimman ammatinhan tuntevat kaikki, mutta tiedättekös mikä on
maailman vanhin vuodatus? "Nykyajan nuoret ovat veltompia fyysisesti ja
moraaliltaan, ja tällä menolla maailmanloppu on väistämätön meidän
sukupolvemme kuoltua. Ennen oli kaikki paremmin".

Nuorten arvomaailmaa kartoittava tutkimus (on tämä blogaaminen vaan hienoa kun voi linkitellä jippii.fi:ä uskottavana tietolähteenä, eikä tarvitse edes pyydellä anteeksi) kertoo melko lohdullisia asioita: ihan samanlaisia ne ovat kuin ennenkin. Uskaltaisin itse jopa väittää, että kokonaisuutena ihmiskunnan moraali kasvaa hitaasti mutta varmasti koko ajan. Jos ajattelee vaikkapa millaista oli vain muutama sata vuotta sitten. Sotia vuosittain, vallankumouksia, julkisia teloituksia, prostituutiota ei edes yritetty peitellä, kouluikäiset lapset työskentelivät hiilikaivoksissa ja sen sellaista. Tokihan näitä asioita tapahtuu edelleenkin, mutta vähenevissa määrin kehittyneissä maissa.

Mielenkiintoinen lainaus tästä varsin niukkasanaisesta uutisesta:
"Kun aineistoa seulottiin enemmän, erottui kuitenkin neljä selkeää ryhmää:
trenditietoiset unelmoijat, itsekkäät kapinalliset, kiltit puurtajat ja
aktiiviset suorittajat. Nämä ryhmät eroavat sekä asenteen että käyttäytymisen
suhteen toisistaan selkeästi."

Mihin ryhmään itse kuulut? Hauskaa sinänsä vertailla sanojen "kapinallinen"
ja "itsekäs" yhteyttä tuohon alenpaan pitkään vuodatukseeni...

Päivän sitaatti

Jos tyhmyys on sitä, että on valmis rakastumaan televisiossa, niin ehkä sitten täytyy sanoa, että tyhmä olen.

-Miljonääri-Jussin Soilikki, Iltalehdessä.

Ei tähän varmaan mitään omaa kommentointia tarvitse liittää.

Uutta lihaa tiskille

En tässä turhaan mitään esittelyjä tai muita lässytyksiä jaksa kirjoittaa, joten laitanpa täysin mielikuvituksettomasti heti suoraan pienen newsflashin.

Kumipizzojen vallankumous:
Kukapa meistä ei olisi tätä roskaruokien ja siwa-ostosten kuningasta koskaan suuhunsa laittanut? Helsingin Sanomat raportoi tänään, että kaksi Suomen eniten myytyä ruokatuotetta olivat jauhelihapizza ja kinkkupizza.
Pitäisikö tästä huolestua? Sydän- ja verisuonitaudit sekä kansan ylipainoisuus uhkaavat. Kouluikäiset lapset mässäilevät täysin huolettomina epäterveellisiä mikroruokia, vanhempien seuratessa välinpitämättöminä vierestä. Ovatko suomalaiset kerrankin keksineet jotain aidosti amerikkalaista? (Yritin oikeasti välttää ameriikan serkuista kommentoimista, koska jenkkilän dissaamisesta on tullut vähän liian populistitrendi-ilmiö viime aikoina, ja minähän en lähde valtavirtaan uimaan)
Joka tapauksessa, mainittu pizza-ilmiö tuskin syöksee Suomea selluliittiulottuvuuden syövereihin, josta ei ole paluuta, mutta kyllä ruokatottumukset varsin heikkoja ovat, eritoten monilla "nuorilla" jotka juuri ovat muuttaneet vanhempiensa luota pois ja kun äiti ei ole enää soppaa ja muita pöperöitä valmistamassa joka päivä.

Yhteiskuntamme törkytorvi Ilta-Sanomat raportoi, että mies sai 1888 euron sakot virtsattuaan kadulle Tampereella. Oliko seuraus oikeutettu vai ei? Who cares? Minua lähinnä hätkähdyttää se, että tällainen uutinen ylittää valtakunnallisen uutiskynnyksen.

Journalismin näennäinen puolueettomuus on muutenkin käynyt rasittamaan viimeaikoina. Suurin osa lehdistä (varsinkin "iltapäivälehdistä", jotka eivät muuten edes ilmesty iltapäivällä, vaan aamulla) pyrkii antamaan itsestään varsin objektiivisen raportoijan kuvan. Ollaan sitä niin poliittisesti, uskonnollisesti ja muutenkin yhteiskunnallisesti riippumattomia ja puolueettomia, mutta silti kaadetaan likavettä milloin kenenkin niskaan. Osansa saavat George Bush, Ville Itälä +muut "porvarisiat", Miljonääri-Jussi ja milloin mikäkin uskonnollinen ryhmä, julkimoiden seksiskandaalien ollessa mehevintä riistaa, josta varmasti lukijamäärät nousevat. Asuessani Ruotsissa havaitsin, että jos maailmassa ei tapahdu mitään traagista tai merkittävää, josta raportoimalla lehtiä voisi myydä, niin aina oli Aftonbladetin ja muiden vastaavien etusivuilla suurin kirjaimin otsikot: "Näin saat laihdutettua x kiloa n viikossa!!!" tai "Tämän arvoinen on omakotitalosi tällähetkellä", tai jos näitä oli raportoitu viimeisen parin viikon sisällä jo liiaksi, niin silloin tyydyttiin tekemään juttu kuningasperheestä. Ymmärrän kyllä tarpeen saada lehdet myydyksi, mutta järkeviä aiheita on oikeasti olemassa vaikka kuinka paljon, jos niitä vaan haluaa etsiä, eikä tarvitsisi pakonomaisesti vääntää tarinaa jostain Matti Nykäsen monivivahteisesta perhe-elämästä ja vielä suurin, harhaanjohtavin otsikoin. Mutta näyttää siltä, että sensaatiohakuisuus on iltapäivälehtien pääohjenuora ja siitä ei poiketa, vaikka kuinka paljon yhteistä hyvää saataisiin aikaiseksi.

Liittykää kaikki kanssani kansalliseen iltapäivälehtiboikottiin!

Kotisohvalta on helppo arvostella

Saatuani kilpailijan, löysinkin heti uutta puhtia. Nauttikaamme kaikki yhdessä siis jo jonkin aikaa kypsyttelemästäni tilityksestä.

Olen viimeaikoina käynyt antoisaa sähköpostinvaihtoa, jossa pohdimme tällaisia klassisia teinifilosofisia kysymyksiä, kuten mikä saa ihmisen vajoamaan niinkin alas, kuin usein esim. sodassa nähdään? Kuinka terroristi perustelee toimintansa rationaalisuuden itselleen?

Esimerkiksi terroristien tapauksessa syyttävä sormi osoittaa usein uskontoon. Onko ääri-islamistisen terroristin "islamilla" kuitenkaan mitään tekemistä koraanin kanssa ja miksei ole evankelisluterilaisia terroristeja? Syyt lienevät kuitenkin inhimillisiempiä. Meuhkaavat ateistit joille kirkosta eroaminen on "rankka juttu", vähän niinkuin röökinpolton aloittaminen nuorena usein hyökkäävät uskontoa vastaan ja voivottelevat sitä, kuinka paljon uskonnon nimissä on käyty sotaa ja tapettu ihmisiä. Onhan tämä toki totta, mutta onko se uskonnon vika? Kaltaisessamme hyvinvointiyhteiskunnassa se on ehkä jo unohdettu, mutta huono-osaiselle ihmiselle uskonto ei niinkään ole elämään sisältöä tuova moraalinen ohjenuora, vaan enemmänkin epätoivoinen oljenkorsi jonka toivotaan "maagisesti" muuttavan olot parempaan suuntaan. Tällainen ihminen on melko helppo houkutella tekemään mitä vain, jos naamioi aikeensa oikein. Uskonto on toki aina ollut tähän erinomainen väline. Uskonnollinen (tai minkään muunkaanlainen) fanatismi, on loppujen lopuksi vain äärettömän itsekkyyden ilmentymä, jossa omien järjettömien toimien sokea oikeuttaminen pyritään mahdollistamaan lupauksella epärealistisesta, fantasiamaisesta olojen paranemisesta. Kurjuudessaan piehtaroivan radikaalin pitäisi saada aikaan tulosta heti ja se onnistuu vain hyökkäämällä väkivaltaisesti niitä vastaan joilla asiat ovat paremmin, tai jonkin maagisen väliintulon kautta. Olo on niin kurja ja
kuilu niin syvä, ettei kyetä näkemään kestävän kehityksen tietä ja rationaalisten, pienten askelien ottamista kohti parempia aikoja. Samalla tavalla toimii elämänsä kiihkossa meuhkaava kettutyttö koskaan tajuamatta sitä, että kanavoimalla kaiken tämän energiansa rationaalisemmin, hän voisi saada aikaan oikeasti merkittäviä ja hienoja asioita. Mutta eihän se olisi "niinku" niin rankkaa. Poliitikkoja taas usein syytetään aatteidensa myynnistä ja populismista. Vaikka järjestelmässämme valitettavasti on myös sellaisia urapoliitikkoja, joille se oman aseman turvaaminen on tärkeintä, on valitettava totuus myös se, että saadakseen yleensä mitään aikaan, poliitikon on pyrittävä pitämään asemansa. Tärkeysjärjestyksessä olennaisinta on siis tulla valituksi seuraavalle kaudelle. Toiseksi tärkeintä pitäisikin sitten olla vaikuttaa niillä aloilla mitkä kokee tärkeäksi (ja mitkä edustamansa ryhmä kokee tärkeäksi). Askeleet ovat joskus pieniä ja naurettavan tuntuisia, mutta eivät turhia niin kauan kuin kehitystä tapahtuu.

Ylemmyydentuntoisen "hyvinvoijan" on toisaalta helppo sivuuttaa oma vastuunsa ja keskittyä hyvinvointinsa kasvattamiseen. Toisen epärationaalinen käyttäytyminen johtuu uskonnosta tai aatteesta, eikä sillä ole mitään tekemistä esimerkiksi sen asian kanssa, että merkittävä osa omasta hyvinvoinnistamme on hankittu hänen kustannuksellaan emmekä muutenkaan ole tehneet mitään häntä sivistääksemme.

Ihminen on eläin, ja se että arvojärjestyksemme ja hyvinvointimme on vuosien saatossa parantunut on vain seurausta siitä, että tämä eläin on oppinut tallettamaan saavutuksensa ja opettamaan kantapään kautta oppimaansa tietoa jälkipolville. Hyvinvoinnin perusta on se, että kansa on keskimäärin mahdollisimman koulutettua ja tiedostavaa. Useissa kehitysmaissa koulutus ja sivistystaso vastaa sitä mitä länsimaissa oli jokunen sata vuotta sitten, ei kai sitten ole ihmekään, että myös heidän uskontonsa muistuttaa parisataa vuotta vanhaa katolilaisuutta, jossa suvaitsevaisuus oli melko tuntematon käsite. Siksi minun on hyvin vaikea sulattaa esimerkiksi sellaista arvostelua, että Suomen järjestelmä, jossa kaikille halukkaille ja kyvykkäille taataan mahdollisuus saada yliopistotasoista koulutusta ilmaiseksi, on järjetön. Jos nyt vaikka sitten opiskelija-aines on hieman kehnompaa tai opetus pikkasen huonompaa kuin Harvardissa, niin eikö kokonaisuutta kuitenkin palvele, että mahdollisimman moni on saanut mahdollisimman hyvää koulutusta? Eikö yhteiskunnan kannata maksaa tällaisesta kehityksestä paljonkin rahaa? Tämä antaa lahjakkaille ihmisille edelleen ihan samanlaisen tilaisuuden loistaa ja osoittaa kykynsä. Ja jos he haluavat maksaa suuren summan rahaa huippukoulutuksesta, niin Harvardin ovet ovat kyllä avoinna rahaa vastaan. Enpä kyllä vastustaisi sitäkään, että meidänkin maahamme saataisiin yksityisiä huippukouluja, mutta julkisten leikkaamista vastustan ehdottomasti. Tämä ei tietenkään poista sitä tosiseikkaa, että ainakaan nykyisellään ei korkeaa koulutusta vaativia työpaikkoja ole kaikille, ei siis ole mitään järkeä kouluttaa koko kansasta maistereita. Sen sijaan mahdollisimman yleissivistävä koulutus ennen ammattiin erikoistumista on jo melko hyvä idea, ja tähänhän meidän peruskoulumme periaatteessa pyrkiikin. Jos "heikko opiskelija-aines" värväytyy korkeakouluun ja lopettaa vuoden jälkeen, niin mielestäni jos he ovat oppineet yhdenkin asian koko puljussa joka on tehnyt heistä tiedostavampia ja objektiivisempia ihmisiä, on yhteiskunta kokonaisuutena kuitenkin saavuttanut jotakin.

Onhan paljon helpompi uskotella sellainen ihminen koraanin perusteella terroritekoihin, joka ei osaa edes lukea. Mistä hän koskaan voi faktansa tarkistaa? Mitä vähemmän ihminen tietää, sitä enemmän hän kaipaa jotakin kertomaan kuinka pitää elää ja kuinka ymmärtää elämän epävarmuustekijöitä (ja tietysti samalla kantamaan vastuun). Yleensä yksinkertaisin selitys on helpointa uskoa ja siksi uskonnon vääristeleminen palvelemaan milloin mitäkin tarkoitusta on niin helppoa. Usein kuulee terroristeihin ja muihin fanatikoihin viitattavan "eläimellisinä" väkivallantavoittelijoina. Jos näin onkin, niin onko paras lääke pommittaa keskiaikainen sivistystaso kivikautiselle? Olisiko kuitenkin kehityksen kannalta hedelmällisempää pyrkiä nostamaan sitä lähemmäksi meidän modernia sivistystämme? Työ on toki hidasta ja vaikeaa, alkuun varmasti jopa mahdottoman tuntuista, mutta millään muulla tavalla tätä kuilua ei tulla koskaan sulkemaan. Nykyinen vallalla oleva käsitys kuitenkin lienee, että mikään "lopullinen ratkaisu" ei tule kysymykseen, vaikka se houkuttelevan rationaalinen insinöörin mielelle olisikin.

Hjoo, siinäpä mieltäni kiusanneita ajatuksia kirjalliseksi muotoiltuna. Kai nämä ovat useimmille itsestään selviä asioita, mutta toivottavasti herättelin joitakin vasta-ajatuksia. Sitten voinkin keskittyä päivän hedonistisiin nautintoihin ja itsekkääseen hyvinvoinnin hyväksikäyttöön. Sähköpostilähteeni, annathan anteeksi ideoidesi liittämisen itsekkäästi omaan blogiini. Niin ja myönnettäköön, että osittain kirjoitin tämän jotta vähmpiälyinenkin tajuaisi aikaisemman yliopisto-opiskelua käsittelevän postaukseni olleen sarkasmia ;)

Epätoivon vimmalla

Koska oma runosuoneni on täysin tyrehtynyt, päätin kokeilla jotakin aivan muuta. Nimittäin päässäni kävi raksuttamaan, että miksi pitää olla niin hitosti surkeita blogeja, joissa puolet (tai yleensä enemmänkin 90%) postauksista on ihan puuta heinää. Olisi kai parempi yhdistää voimansa ja muodostaa yksi hyvä (tai edes keskinkertainen).

Kun sitten irkissä eräs kaveri kertoi harkitsevansa blogin "kokeilemista", niin tuumasta toimeen. Toivottakaa siis tervetulleeksi Lasse. Yhdessä katsomme kohti auringonlaskua ja rakennamme parempaa tulevaisuutta. Tai siis yhdessä yritämme saada kirjoitteluvälin alle kahteen viikkoon. Katsotaan miten käy!

Amistad

Eilen uutisoitiin, että joukko entisten orjien jälkeläisiä on haastanut muutamia isoja firmoja oikeuteen. Tämä 10 hengen joukko vaatii yli 2 miljardin dollarin korvauksia näiltä yhtiöltä orjuuden aiheuttamista haitoista. Ei nyt sillä että olisin itsekään mikään suuri orjuuden kannattaja, mutta onko absurdimpaa kuultu? Näiden lähes 200 vuotta vanhojen tapahtumien suoranaisia toimeenpanijoita tai kärsijöitä ei ole ollut hengissä enää useaan sukupolveen. Eikä heidän lapsiaankaan, eikä varmaan lapsenlapsiaankaan. On varmasti ikävää olla köyhä ameriikan kaltaisessa paratiisissa, mutta ehkä sitä elintasoaan voisi muullakin tapaa nostaa. Tuskin helpommin kuitenkaan. Olen aika varma, että jonkun Ruotsalaisen esi-isä on tehnyt joskus pahaa jollekin esi-isälleni. Miljardit pöytään perkele, elämäni on yhtä kärsimystä noista tapahtumista johtuen! Haastan koko valtion oikeuteen.

Kun nyt uutisia selailin niin sattuipa silmään myös että ylioppilastutkinnon uudistamisesta siten, että ruotsin kirjoittaminen olisi vapaaehtoista, keskustellaan. Siis asiasta keskustellaan?!? Vieläpä kai ihan rationaalisesti. Tätä päivää en uskonut näkeväni...

Miksei kukaan kertonut?

Likinäköisenä ihmisenä olen kantanut silmälaseja nenälläni kohta kymmenen vuotta. Aina ajoittain on tullut mieleen piilolinssien hankinta, mutta olen kuullut niin paljon vasta-argumentteja, että olen jättänyt väliin. Ovat kuulemma työläät, epämukavat, kalliit ja vieläpä turhamaiset. Sukellusharrastukseni kautta päädyin kuitenkin sellaiset hankkimaan, kun jostakin kuulin että kertakäyttöiset linssit ovat veden alla kätevämmät kuin vahvhuuslinsseillä varustettu maski (perusteluja en enää muista). Muutaman viikon olen näitä nyt sitten käytellyt ihan arkenakin, ja täytyy sanoa että olisinpa löytänyt nämä aiemmin! Epämukavuutta en ole huomannut muuten kuin hyvin lyhyen aikaa pistettyäni linssit paikalleen. Paljon peloteltu paikalleen asettaminen ja pois ottaminen on ihan yhtä helppoa kuin sankalasienkin päähän laittaminen kunhan pari kertaa ensin tupeltaa ja harjoittelee. Sankalaseihin verrattuna nämä ovat päässä mukavat ja kevyet, eikä niitä tarvitse jatkuvasti olla tökkimässä ylös nenälle (jostakin syystä lasit ei pysy mulla koskaan päässä vaikka niitä kuinka sovittaisi ja taivuttelisi). Niitä voi pitää päässä urheillessakin, mikä helpottaa esim. sulkapallon pelaamista huomattavasti. Mikä parasta, ne eivät rajoita näkökenttää, joten näen taas ensimmäistä kertaa 10 vuoteen kunnolla "stereona". Se on kaltaiselleni suuntavammaiselle iso etu. Plussana mainittakoon vielä, että aurinkolasien valinta ei ole enää sidottu vahvuuksiin tai silmälasien muotoon. Varmaankin nämä näyttävät vielä nurjat puolensa, kunhan alkuinnostus laantuu, mutta ainakin toistaiseksi olen ehdottomasti piilareiden kannalla. Ulkonäköseikoista sen verran, että melkeinpä pidin naamastani enemmän lasit päässä. No kaikkea ei voi saada.

Olo on vähän niinkuin olisi 10 vuotta heittänyt elämästään hukkaan kävellessään putkinäkö päällä (en tiedä ovatko muut rillipäät huomanneet tätä ärsyttävää näkökentän kapenemista). Toki muistakin syistä, mutta siitä enemmän joskus ;) Leikkaukseen en kyllä vielä mene, siihen olen liian taikauskoinen.

Yliopisto-opiskelu kriisissä!

Jos joku väittää ettei voi valmistua määräajassa ilman opintotukea, niin
kannattaa kysyä itseltään voisitko, jos vaihtoehtona olisi välitön
teloittaminen?

Jos vastasit kyllä, niin voithan sinä! Olet vain selkärangaton veltto pummi
joka imee yhteiskunnan kuiviin! Käytät opintotukea vain henkilökohtaisena kulutusluottonasi!

Mene siis itseesi ja opiskele tutkintosi 4 vuodessa täydellisin arvosanoin
samalla kun elätät itsesi. Kaikki tämä tietysti sen jälkeen kun olet ensin
kasvanut täysipainoiseksi aikuiseksi ihmiseksi 19 vuotiaana. Sitä ennen ei
ole luentosaliin meinaan asiaa.

Kaikesta sitä ihmiset jaksaa valittaa...Ei mitään selkärankaa. Olisit edes
tyytväinen siihen, että koulutus on ilmaista.

Kyllä yhteiskuntajärjestyksessä on jotain vakavasti vikaa jos ei
yliopistotason tutkintokaan onnistu kaikilta heittämällä. Parempi oli ennen
kun miehet oli rautaa, niillä oli selkärankaa ja kansasta suurin osa
hampaattomia lukutaidottomia juntteja. Niin ja armeijakin oli rankempi.

Lisäksi sanottakoot, että ainoa humanistia pahempi asia on tekniikan opiskelija joka ei suorita opintojaan ennätysajassa. On ymmärrettävää että humanistinen heikko mieli ei näe sitä, että ihmisen ainoa tarkoitus on tuottaa ja kuluttaa mahdollisimman paljon, ja että jokainen opiskeluun kulutettu vuosi vähentää tehoa. Tekniikanopiskelijalta tämän oivaltamatta jättäminen on anteeksiantamatonta vääräuskoisuutta.

Täysin merkityksetön postaus

Imartelen itseäni kuvittelemalla, että jotakuta kiinnostaa :) Aion kuitenkin uhmakkaasti postata tällaisen nollasisätlöisen perinteisen vuodatuksen. Päivitystahti on hiljentynyt, kuten joku ehkä saattoi huomatakin. Syitä tähän on mm. töiden aloittaminen viikon alussa, joten minulla ei ole enää aikaa istua miettimässä päivät läpeensä juttuja. Tätä blogia luotaessa lupasin itselleni, että pidän työasiat visusti täältä poissa, ja kun se nyt täyttää pääosan päivääni, niin se heijastuu myös tänne. Toisaalta lupasin myös, että en kirjoita tänne "väkisin" mitään, vaan ainoastaan inspiraation iskiessä. Joitakin jutuntynkiä minulla oli työn alla, mutta juuri tällä hetkellä on vain sellainen olo, että ei juuri vähempää voisi kiinnostaa. Ehkä se siitä vielä piristyy, ehkä ei.

Ei siis kannata kokeilla pystyykö selviämään kahden postauksen välin pidättämällä hengitystä.

Olkoot tämä viimeinen postaus viimeinen laatuaan. Ketään ei varmastikaan kiinnosta lukea selittelyitä sille miksi tekstiä ei tule. Tästä eteen päin en selittele, sitä vain joko tulee tai ei :)

Laskeuma

Inhoan blogeja jotka kopioivat vain toisiltaan päivän hassun linkin ja lisäävät saatteeksi muutaman kantaaottavan sanan. Olen tarkoituksellisesti pyrkinyt välttämään sitä, koska sellaisia sivuja on jo ihan tarpeeksi.

Vastaani tuli nyt kuitenkin sellainen linkki mistä itse innostuin tavattomasti. Slashdotista bongasin linkin kuvapäiväkirjaan, johon Tsernobylin katastrofialueella vieraillut nainen on kerännyt kokemuksiaan. Ei kai siinä muuten mitään ihmeellistä ole, mutta itselläni vain soi päässä kokoajan Falloutin jumalainen musiikki noita kuvia kattellessa. Hyytävää kerrassaan. Tarinat raunioissa liikkuvista ryöstelijöistä ja sinne palaavista hengestään piittaamattomista vanhuksista eivät ainakaan heikennä samaistumista. Suosittelen ainakin kaikille Fallout-sarjan faneille.

Edit: Samaa aihetta sivuten on näköjään tekeillä myös peli nimeltä Stalker. Hyvälle näyttää ainakin pikaisesti.

Kierrätystä

Kirjoitin pari vuotta sitten teiniangstin kourissa jutun piratismista. Olin tuolloin kirjoituksestani hyvin ylpeä. Luin se tässä hiljattain uudestaan ja vaikka siinä on vieläkin paljon hyvää asiaa, niin siitä paistaa todella ikävästi läpi se, kumpaa leiriä tässä ikuisuuskiistassa liputan. Koska tykkään ajatella olevani objektiivinen ja tunteellisen paatoksen yläpuolella (huom. tykkään ajatella, en ole :), päätin kokeilla jotain hieman erilaista. Yritän tässä tulevan viikon aikana kirjoittaa itselleni vastineen jossa pyrin purkamaan surkeimmat ja pateettisimmat vuodatukseni, jotka on houkuttelevasti naamioitu loogisiksi johdatteluiksi.

Mutta tämän päivän aiheena on siis häpeämätön kierrätys. Alkuperäinen juttu koko komeudessaan:

Vasta kiinnijääminen tekee varkaan

Kuten jo useasti aiemminkin olen maininnut, ihmiset ovat itsekkäitä paskiaisia. Joidenkin teoista se on vähemmän aistittavissa ja he näyttävät toimivan näennäisen epäitsekkäästi. Näin toimiessaan heille itselleen kuitenkin tulee hyvä olo. Toisen puolesta uhrautuminen luo mieletöntä leijuntaa ja jeesustelua, mutta tietenkään sitä ei näytetä päälle päin. Ei siis ole epäitsekkäitä tekoja. Mutta on enemmän ja vähemmän itsekkäältä näyttäviä tekoja, joista ehkä ilmeisimmin itsekäs on "kaikki minkä ilmaiseksi saan, myös ilmaiseksi otan"-syndrooma, jota kutsutaan myös nimellä "ei se ole varastamista ennen kuin jään kiinni". Toiset kutsuvat sitä nimellä piratismi tai varastaminen, toiset puhuvat yksinkertaisesti kopioimisesta tai imuroinnista.

On aika selvää, että piratismin pohjimmainen syy on yleinen "lisää ilmasii jutskii"-mentaliteetti, mutta on myös meitä, jotka hyvään tuotteeseen tutustuessaan haluavat jo pelkästä kunnianosoituksesta tekijää kohtaa antaa siitä hänelle sopivan korvauksen. Minä kuulun tähän ryhmään (tekohan ei ole epäitsekäs, koska siitä tulee minulle hyvä mieli). Minulla on järkevissä määrin rahaa, mielenkiintoa tuotteita kohtaan ja kunnioitusta sisällöntuottajaa kohtaan ostaakseni tuotteet laillisestikin. En silti jaksa tekopyhäillä tätä: en todellakaan omista kaikkia ohjelmiani ja viihdeteollisuuden tuotoksiani laillisesti. Miksi? No, myönnetään, osan aikaa ihan vaan siksi, että minusta on kivempaa saada jutskii ilmaiseksi kuin maksaa niistä. Toisinaan perustelen sitä niinkin naurettavasti, kuin miksi lähteä kauppaan kun sen tuosta serveriltäkin saan. Tämä mentaliteetti ei tule koskaan maailmasta häviämään (ks. ihmiset ovat itsekkäitä paskiaisia -argumetti). Näiden vaistojen varassa täysin eläviltä ihmisiltä sisällöntuottaja ei tule koskaan rahaa saamaan. Sellaista teknistä ihmettä ei ole eikä tule, joka piratistmin täysin estäisi.

Itse kuitenkin kuulun siihen ryhmään, jolla olisi valmiutta ja haluakin maksaa kuluttamistaan hyödykkeistä ja niin teenkin varsin usein (elämäntapapiraatithan tekevät sitä ihan jostain kieroutuneesta periaatteesta, tai ainakin niin itselleen uskottelevat). En kuitenkaan läheskään aina, vaikka arvostan tekelettäkin kenties hyvinkin suuresti. Miksi?

Piratismi on ongelma, jota sisällöntuottajat ja teollisuus lähestyvät aivan väärin. Kuten jo mainitsin, paatuneisiin "warettajiin" ei tehoa mikään lääke, heiltä ei rahoja saada koskaan. Samaan tapaan kuin rattijuoppous ei häviä maailmasta mihinkään pudottamalla promillerajaa. Ongelmana eivät ole ihmiset jotka juovat lasin viiniä tai kaljan ennen ajamaan lähtemistä. Ongelmana ovat ne kuskit, joiden promillelukemat ovat reilusti 0.5:n paremmalla puolella, ja heitä eivät rajat kiinnosta...Heitä ohjaa "en ole rattijuoppo niin kauan kun en jää kiinni"-ajattelu.

Miksei siis kehittyä palvelemaan sitä kohderyhmää joka on maksualtista? Nykyinen malli suosii lähinnä normaalin asiakkaan silmään kusemista samalla, kun todellista piratismia vastaan ei voida tehdä käytännössä mitään. Ei ongelma ratkea sillä että kielletään Internet, tehdään kertakäyttöisiä dvd-levyjä, rajotetaan ja reguloidaan ja käydään kallita taisteluita lakituvassa Napsteria ja sen sukulaisia vastaan. Tämä rintama on liian hajanainen voitettavaksi ja taistelu loputon. Aina joku murtaa suojaukset ja kopioi jo ihan silkasta tekemisen ilosta. Se mitä voidaan tehdä on tehdä tuotteiden laillisesta ostamisesta houkuttelevampaa. Monet meistä ihan oikeasti haluavat maksaa siitä tunteesta että on osoittanut kunnioitustaan sisällöntuottajaa kohtaan, mutta emme loputtomiin.

Sieltä absurdimmasta päästä kuluttajan silmään kusemisessa ovat nk. aluekoodit. Mietitään nyt hetki...Siis eihän siinä ole mitään järkeä nykytilanteessa. Internet on nykyisin jo sen verran sulava toiminnassaan, että mitään maantieteellisiä "regioineita" ei ole, koko käsitys on aivan vanhentunut. Jos leffaa ei saa omalta alueelta heti silloin kuin muualtakin, tilaan sen netistä tai imuroin piraatin, näin yksinkertaista se on. Jos aluekoodausta ei pystyisi kiertämään, vaihtoehdoksi jäisi pelkkä piraattikopio. Kenen edun mukaista se nyt sitten on? Haluan ostaa laillisella rahalla, laillisen tuotteen verkon kautta. Tuote on näillä main sen verran harvinainen, että sitä ei täällä koskaan julkaista. Sisällöntuottaja saa rahansa, minä saan tuotteen...Kaunista, eikös? Vaan ei...Näinhän minä en saa toimia. Tässä ei ole kertakaikkiaan mitään järkeä. Tuotteet pitäisi pyrkiä julkaisemaan ja hinnoittelemaan siten, että lähikaupasta ostaminen on vain yksinkertaisest mukavin vaihtoehto. Näin paikalliset diileritkin saavat osansa kakusta. Ymmärrän kyllä että halutaan estää halvoilta markkina-alueilta tavaran virtaaminen kalliimille, mutta ainakin nykyisellään tämä ulkomailta tilaaminen on lähinnä vannoutuneiden harrastajien hyvin marginaalista toimintaa. Suurin osa kuitenkin edelleen ostaa levynsä lähikaupasta kun se sinne tulee. Toinen argumentti koodien puolesta on se, että annetaan kullekin markkina-alueelle aikaa repiä tuottonsa julkaisusta joka tehdään eri puolilla maailmaa eri aikaan. Tämän taas voisi kiertää yksinkertaisesti julkaisemalla tuotteen kaikkialla yhtäaikaisesti (konsepti todistetusti toimii, miten olisi Taru sormusten herrasta viime jouluna?)

Elokuvien tapauksessa voimakkaasti mielipiteitä jakaa myös dubbaaminen. Dubbauksen taso on kyllä selvästi noussut viimevuosina. Esimerkiksi suomeksi dubattuja lasten piirrettyjä voi jo aivan irvistelemättä katsella televisiosta (vrt. digimon vielä vuosi pari sitten). Mutta miksi hitossa sitä alkuperäistä kieltä ei voi jättää levylle niitä varten jotka sitä kaipaavat? Siis DVD:stä on nyt kyse. DVD mahdollistaa, onpa jopa suuniteltu sitä silmällä pitäen, usean ääniraidan tallettamisen levylle. Voi kuinka moni DVD onkaan jäänyt ostamatta sen takia että alkuperäiskieli on raiskattu ja netistä löytyy apu tähänkin.

Hinnoittelusta sitten. Laskekaa niitä, komoon. Edes ihan vähän vain. Cd-levyn tai elokuvan voin ostaa vielä joten kuten heräteostoksena, mutta niidenkin hinnassa on aivan mielettömästi ilmaa. Pelien kanssa pitää jo miettiä tarkkaan...Niitä myytäisiin kokonaisuudessaan paljon enemmän jos hinta ei olisi psykologisesti niin rankka. Nyt jokainen peliostos on tarkkaan laskelmoitu tapahtuma ja niitä ostaa vain muutaman vuodessa, ts. parhaat päältä. Jos hinnat olisivat yhtään järkevämpiä, voisi vähän keskinkertaisemmankin pelin ostaa. Ihan vaikka näin esimerkkinä Serious Sam ja sen jenkki- ja eurojulkaisujen vertailu. Jenkeissä halpapelinä myytynä se revittiin kauppojen hyllyltä. Euroopassa sitä myytiin täysihintaisena ja sitä ei ostanut käytännössä kukaan. Miksiköhän? CD-levyn hinnasta arvioisin omalta osaltani olevan noin puolet siinä fyysisessä kokonaisuudessa. Pidän siitä tunteesta kun saan hypistellä levyä, lukea kansivihkoa ja ihailla kansikuvaa. Biisit voisi aivan hyvin myydä vaikkapa puoleen hintaan hieman heikompi laatuisena (mp3) suoraan netistä. Kaikkia artisteja en niin paljoa ihaile, että haluaisin maksaa "koko paketista". Musiikki kuitenkin miellyttää, mutta minulle ei tarjota vaihtoehtoa ostaa pelkkä musiikki ja maksaa sen mukaan. Mp3:a ei tule ajatella Saatanan keksintönä joka vie muusikolta leivän, vaan sopivasti hinnoiteltuna radion veroisena promoottorina ja leivän tuojana. Täysihintaisenahan niitä ei ostaisi kukaan. Muistetaan nyt kuitenkin, että sellaista teknistä ihmettä ei tule, joka musiikin kopioimisen koskaan estäisi. Miksi siis taistella vastaan? Miksei vaan pyrkiä minimoimaan vahinkoa ja hypätä kelkkaan? "Jos et voi voittaa, liity heihin" on paljon parempi kuin "jos et voi voittaa heitä, hakkaa päätäsi seinään". Korkea hinnoittelu suosii myös kaiken maailman Britney Spearseja kohtuuttomasti. Jos vuodessa on varaa ostaa vain yksi levy, ostetaan sitten se joka on varma hitti ja jota tungetaan joka luukusta. Hieman vähemmälle huomiolle jäänyt ihan ok levy jää hankkimatta tai tulee hommattua laittomasti, koska kertakaikkiaan ei ole rahaa molempiin. Moralisti heristää tieysti sormea ja sanoo: "Miksi luulet että sinulla on oikeus tähän toiseen tuotteeseen vaikka sinulla ei ole rahaa siihen?". Realisti kyllä vastaa: "hv, menisit ittees". Korkeat hinnat suosivat tuotteiden menekin järjetöntä keskittymistä. Eihän levy-yhtiöillä mitään tätä vastaan tietenkään ole, kivempihan se on saada muutamalla takuuvarmalla pommilla rahat pois kuin yrittää haravoida tusinalla puolittain menestyvällä...Jo pelkkiin managerointikuluihin uppoaa moninkertainen summa.

Verkottuneessa maailmassa elokuvat julkaistaan joka tapauksessa joka puolella maailmaa yhtäaikaa, laillisesti tai ilman. Otetaan nyt esimerkisi Taru sormusten herrasta. Uskallan väittää että jos Suomen ensi-ilta olisi ollut kuukauden tai kaksi myöhemmin, prosentuaalisesti merkittävä määrä olisi jo katsonut sen divx:nä (joka liikkui netissä heti ensi-illan tuntumassa). Useimmat meistä _haluavat_ nähdä sen valkokankaalta, mutta toisaalta katsomme sen sieltä mistä sen saa ensimmäisenä. Varsinkin joissain vähemmän fanaattisissa elokuvissa pieni uhraus kuvan ja äänen laadussa ei merkitse paljoakaan verrattuna parin kuukauden odotukseen. Ja muutenkin kun leffat markkinoidaan aika kausipainotteisesi, eikö olisi tehokkainta että joululeffa olisi joululeffa eikä pääsiäisleffa myös Euroopassa?

Myyntiä voidaan lisätä myös tarjoamalla vastinetta rahalle. Vhs-aikana, ero vhs-elokuvan (ihan alkuperäisenkin) ja teatterissa katsotun elokuvan välillä oli aivan mieletön (tuhosiko muuten vhs viihdeteollisuuden kuten aikanaan ennustettiin?). Teatteriin menemistä puolsi siis jo yksinkertaisesti elämykselliset seikat. Myydyt leffaliput taas ovat selvää rahaa tuottajalle. Hiljattain Bon Jovi (voi luoja miksei joku muu :) julkaisi levyn, jossa on sarjanumero jonka omistaminen oikeuttaa erilaisiin lisäpalveluihin, mm. alennettuin konserttilippuihin. Nerokasta sanon minä. Näin se pitää tehdä: houkuttele asiakas ostamaan, älä tunge tuotetta kurkusta alas ja kaada kuravettä päälle. Ja mitä tämä "oi, teollisuus on tuhoon tuomittu"-kitinä muuten edes on? Tänä kesänäkin ensi-iltaviikonlopun lipputuloennätys on käsittääkseni rikottu ainakin 3 kertaa...Oi voi kuinka ovat huonoja ajat leffan tuottajalle.

TV-sarjojen DVD-julkaisuja vaivaa aivan törkeä ilman myynti.
Yhdelle DVD-levylle mahtuisi helposti yli 10*20 minuuttista jaksoa videota hyvänlaatuisena. Syy miksi esimerkiksi monet anime-sarjat jäävät osaltani hyllyyn ei ole "hui tostahan pitää maksaa" vaan "ei saasta, tuo vie 2 metriä hyllytilaa". Jos hyvä sarja veisi sen 1-3 levyä, ostaisin sen varmasti. Jos se vie 8-20 niin voitte pitää levynne. (siis vaikka hinta olisi molemmilla vaihtoehdoilla sama). Varsinkin jos sarja on valtava, kuten esimerkiksi Simpsonit (jonka hyvin paljon haluaisin ostaa), ei kertakaikkiaan, tiätsä, tule kuuloonkaan ostaa sitä hyllymetreittäin. Onko se parempi että yksi fanipoika ostaa sen tuhat levyä vai että miljoona "normaalia kuluttajaa" ostaa 10 levyä? Käytännössä kun yksi kausi mahtuisi helposti 2-3 levylle (tosin Simpsonien tapauksessa tuo olisi silti 20-30 levyä, mutta...:)

Kysyntä ja tarjonta eivät myöskään vastaa laillisissa tuotteissa toisiaan. En minä tule sitä animesarjaa Japaniin asti katsomaan. Suomen tv sitä ei esitä, joten vaihtoehtoni ovat: ladata se netistä lähes DVD-laatuun, tai ostaa DVD. Arvatkaapa kumpaan turvaudun jos DVD:tä ei ole saatavilla, tai sitä myydään 1-3 jaksoa per levy tai soittimeni ei sitä soita? Markkinoita ajaa ja on aina ajanut kysynnän ja tarjonnan laki. Juuri nyt, piraatit ovat laillista teollisuutta tarjonnassa edellä. Eihän siinä ole mitään järkeä. Ja yksi suurimmista vaikuttimista tässä ovat jo edelllämainitut aluekoodit (voisin kyllä ostaa haluamani sarjan laillisesti Japanista, mutta...).

Touhu saa jatkuvasti yhä abusrdimpia piirteistä. Levy-yhtiöt haluavat oikeuksia periä provikkaa käytettyjen levyjen myynnistä (häh?!?). Mitä ihmeellisimpiä kopiointisuojauksia kehitellään siten, että levyt eivät soi laillisissakaan soittimissa. Valmistellaan lakeja digitaalisten tv-lähetysten tallettamisen kieltämiseksi (whaat?). Tehdään pelejä jotka eivät toimi kaikilla koneilla tai pätkivät kopiointisuojauksen takia. Kaikesta tästä kärsii rehellinen kuluttaja. Kunnon piraatit? Eivät niin mitenkään...CD-levy kopioituu täydellisesti viimeistään DAT-nauhurin avulla. Pelit voidaan murtaa ohjelmallisesti pienellä vaivalla ja niin edelleen.

Sitten lopuksi hieman paranoiaa: taannoin mtv3:lla olleessa piraattikeskustelussa tuli ilmi teoria, jonka mukaan musiikkiteollisuus itse olisi vastuussa osasta "ammattimaisesta" piratismista. Tuntuu järjettömältä eikö? Miksi kukaan sahaisi omaa jalkaansa poikki? No ehkä siksi, että itseasiassa vaikka levyjä myytäisiin puoleen hintaan, niiden kate olisi yhtiölle lähes kaksinkertainen, kun rojalteja ei tarvitsisi maksaa (eikä liene ihme että tällainen kate houkuttaa myös järjestäytynyttä rikollisuutta). Entäpä suuren kohun saattelemana julkaistu uutinen Kahden tornin (Taru sormusten herrasta jatko-osa siis) "nettiin vuotamisesta"? Juuri nyt kaikissa maissa on vireillä mitä ihmeellisimpiä antipiratismi-lakeja, joista osa ei ole kovinkaan kaukana "levy-yhtiöillä on oikeus tulla kotiisi ottamaan mitä he haluavat"-tasolta. Mikä edistäisikään tällaisen lain läpimenemistä paremmin kuin hirvittävä kohu siitä, kuinka varma tuleva hittileffa vuosi nettiin puoli vuotta etuajassa? "Nyt ne piraatit menivät liian pitkälle", sanoo, ministeri X...Elokuvan menettämät tuotot olisivat marginaalisia siihen verrattuna mitä jotkut näistä suoraan sanottuna sananvapautta loukkaavista laeista toisivat yhtiöille tullessaan. Paranoidia? No joo, en minäkään tähän usko. Toisaalta jos maailman mahtavin valtio menee sotaan vaan jonkun öljy-yhtiön sikariportaan lompakkoja lihoittaakseen, niin...Sympatiani ovat kyllä juuri ja juuri leipää raapivan muusikon puolella. Esimerkiksi Suomen mittakaavassa hyvin harva tunnetuistakaan artisteista pystyy täysin elättämään itsensä tuotoksillaan. Tuosta näkövinkkelistä jokainen piraattilevy on konkreettisesti vähemmän voita leivän päällä. Tulossa olevat lakialoitteet ja muut hölmöydet kuitenkin auttavat lähinnä "kurkusta alas ja kuravettä päälle"-markkinointia, jossa myydään levyjä valtavalla volyymillä. Marginaaliartistia tämä ei auta oikeastaan mitenkään, heidän faninsa ovat muutenkin sen verran omistautuneita että ostavat keskivertoa hanakammin tuotoksiaan. Toisaalta ne jotka eivät osta, osaavat kyllä kiertää suojaukset jatkossakin.

Loppuun vielä pieni moraalisaarna kaikille piraateille. Tietysti pyhimmille meistä on vain varastamista ja ei-varastamista. Mielestäni piratismissa on kuitenkin kaksi selkeää tasoa. Jos kopioin pelin kaveriltani tai imuroin sen netistä, siitä hyödyn minä ja siitä kärsii tuottaja. Ok, ikävä tuottajalle. Mutta jos ostaisin saman pelin virosta, siitä hyötyisi mafia ja ties mitkä tahot. Tämä on ikävää paitsi tuottajalle, koko ihmiskunnalle. Miettikää sitä ennen kuin ryntäätte silmät kiiluen halpojen cd-levyjen kimppuun naapurimaassa...

Osa piraateista toimii pääasiallisina vaikuttiminaan jonkinlainen maine tai arvostus muiden parissa. Itse en näe mitään kunniaa siinä että omistaa hyllymetreittäin piraattilevyjä, joita ei ole koskaan edes katsonut tai että elokuva julkaistaan kuukausia ennen ensi-iltaansa (jälkimmäisen ollessa jo erittäin törkeää elokuvan markkina-arvon tuhoamista). Varsinkin nuoremmalle porukalle erilaisiin alakulttuureihin kuuluminen on tärkeää ja ollessaan "warez King" saa kyllä kyseenalaista arvostusta ja kunniaa. Ehkä olisi kuitenkin tervettä hakea elämäänsä merkitystä muulta suunnalta (kannattaa kokeilla alakulttuureihin kuulumatonta itsenäisyyttä, se vasta onkin cool, tosin käytännössä mahdotonta :) Toinen ryhmä ovat ns. keräilijät, joilla on tuhansia albumeita piraattimusiikkia, joista he ehkä kymmenesosaa ovat edes kuunnelleet. Tässä on tietysti se kyseenalainen argumetti, että menettikö tuottaja mitään? Tuskin heppu olisi muutenkaan näitä levyjä ostanut. Mutta onko tässä mitään järkeä? Ei...Toivottavasti tunnet piston sydämessäsi. Samoin kun on syytä potea huonoa omaa tuntoa kuullessasi mafian murhista, jos olet ostanut Virosta levyjä tai käynyt huorissa ;) Sinun rahasi siellä työtä tekee...(No ok, jos ostat litran bensiiniä, niin sinun rahasi tekevät työtä Irakin lapsien tappamiseksi...Tämä on viimeinen öljy=sota -viittaus, lupaan ;)

Vaikka haluaisin pitää itseäni hienona ihmisenä, joka kykenee analysoimaan sanomiaan ja olemaan puolueettoman reilu kaikkia kohtaan, täytyy minun myöntää että ajatukseni ja mielipiteeni tällä saralla ovat hyvin puolueellisia. Kuitenkin useimmat näistä argumenteista ovat mielestäni varsin järkeviä. Toivoisin että eriäviä mielipiteitä omaavat ilmaisisivat ajatuksensa ja vieläpä perustelisivat ne. Tästä aiheesta ei olisi mitään haittaa saada aikaan asiallista keskustelua. Toistaiseksihan se on tasolla "eipäs/juupas" korkeallakin tasolla.

Huomatkaa että koko artikkelin painotus on nimen omaan viihdeteollisuuden piratismissa. Kyseessä ovat tuotteet joiden käyttöikä on korkeintaan muutamia kertoja ja sitten ne "heitetään pois". Asia on hieman erilainen, jos aletaan puhua "vakavista" tietokoneohjelmista, vaikkapa käyttöjärjestelmistä ja sen sellaisista, joskin monet näistä ajatuksista pätevät niihinkin...

(Huomatkaa nolo virhe. Valitan tuossa kuinka en voi ostaa japanista DVD-levyjä laillisesti region-koodien takia. Japanihan on samaa koodia kuin me, muah.)