Toimii!

Nimittäin 3mm hd neopreenipuku. Tilasin talvella tuollaisen "kisapuvuksi", halvinta neopreeniä, ei coatingeja, 3mm ja high density. Ideana oli että silloin kun on tarpeen tehdä suoritus, saan tuon rimpuiltua päälle ja lämpö riittää heittää lämppärit plus yhden syvän. Tarkoitus on siis tietysti eliminoida puvun nosteenvaihtelu laittamalla niin ohut puku kuin kestää, lisäksi high density neopreenissä se on muutenkin pienempi plus vielä bonuksena se on periaattessa syvällä jopa lämpimämpi koska ei painu niin paljoa kasaan. Puku tuli toisen uuden puvun kylkiäisena ja maksoi 170e ja on siitä lähtien kerännyt pölyä nurkissa.

Nizzaan otin sen kuitenkin mukaan ja totesin, että alle 20 asteisessa vedessä sillä puljasi varsin mukavasti, eikä pukeminen ole shampoon kanssa mikään ongelma. Joten rohkeasti kokeilemaan suomen vesiin.

Menimme sunnuntaina Heramaanjärvelle. Keli ok, ei kovin kylmä, muttei hellettäkään. Pintavesi hieman alle 20 astetta. Oltiin vedessä reilu tunti ja yllätyksekseni puku toimi ihan hyvin. Sukelsin jonkun puolen kymmentä syvää (n. 30) sukellusta. Kyllähän alhaalla viileä tuli, muttei häiritsevästi, itseasiassa ihan yhtä kylmä taitaa olla 5mm puvullakin. Varmasti kesäkuun loppu, heinäkuu ja elokuun alku menee tuolla puvulla ihan kivasti, jos vedessä nyt ei tuntikausia olla. Eli voi tuollaista varovaisesti suomen olosuhteisiinkin suositella, muttei ainoaksi puvuksi. Alkukesästä ja syksyllä varmasti tulee kylmä, talvisukelluksista puhumattakaan. Hmm, tajusinpa juuri että minulla on nyt 4 elioksen pukua: 1.5mm, 3mm, 5mm ja 6.5mm. Ehkä hieman liioittelua :)

Mutta se noste, ai että. 3kg oli vyöllä ja tein kaikki syvät FRC:nä. Koko matka vapaapudotusta, ylös uinti kevyttä. Juuri tätä hainkin. Olin hieman huolissani siitä onko hd materiaalina liian jäykkää, mutta puku on päällä erittäin mukava. Hieman pakko perua puheitani vaikka olenkin vannoutunut nylon-pinnan kannattaja ollut monissa keskusteluissa. Kyllä mukavuusero on sitä luokkaa että nylonin poisjättämistä kannattaa vakavasti harkita jos aikoo sukeltaa yhtään enemmän "tosissaan". Pukemisessa saa toki olla tarkkana, samaten siinä ettei törmäile veden alla tai pinnalla mihinkään, mutta kyllä se vaan on niin kiva päällä. Oman pukunikin sain tosin jo revittyä polvesta auki kaatumalla Nizzassa sataman betoniliuskalla liukkaaseen levään. Tosin polvi oli vielä pahemman näköinen kuin puku ja liimaamalla siitä (puvusta) tuli kuin uusi.

Kumma juttu mutta tuntuu ettei minulla ole paineentasauksessa mitään "rajaa" enää. Aiemmin kun sukelsin FRC:nä, tuli paineentasausraja vastaan kuin seinä jossain 20m jälkeen. Nyt pystyn tasaamaan vielä pohjallakin ilman mouthfilliä. Nostan ilmaa keuhkoista negatiivisella pakkauksella pienen kuplan ja painan korviin.

Kehitin tästä seuraavanlaisen harjoituksen
-Istutaan lattialla selkä suorana
-Puhalletaan kaikki ilma ulos, mennään vielä kyyryyn ja ihan kaikki tiristetään pihalle
-Sen jälkeen 10 negatiivista pakkausta siten, että alipaine alkaa kunnolla tuntua
-Tämän jälkeen seuraavaa sykliä: suu kiinni negatiivinen pakkaus, paineentasaus, loppu ilma suusta ulos.

Pystyin näin tekemään paineentasauksia niin kauan kuin ilmaa ylipäätään ylös tuli (ja voin sanoa että keuhkot ovat siinä vaiheessa aika lytyssä). Lopulta homma tyssää siihen kun kurkunpäässä ei riitä enää voima pumppaamaan ilmaa pihalle. Nenäonteloon kehittyy keskenjääneen liikken takia alipaine ja tulee hillitön nielemisrefleksi. Veikkaisin että tuo on juuri sen "paniikkinykäys"-tunne mikä joskus tulee syvillä sukelluksilla kun mennään paineentasausrajan yli.

Parilla kokeilulla homman sai kuitenkin haltuun.

Vielä mielenkiintoisempi koe oli tehdä 10 negatiivisen pakkauksen jälkeen mouth fill Francoisin kuvailemalla tavalla. Tekniikassa otetaan negatiivinen pakkaus, imetään ilma huulilla/poskilla suun etuosaan, painetaan poskiin ja tämän jälkeen "kielilukko" paikalleen, jolloin ilma jää poskiin "talteen" ja voi ottaa toisen samanlaisen. Pienen puljaamisen jälkeen sain kuin sainkin koko suun ääriään myöten täyteen. Pelottaa ajatellakin kuinka syvän paineentasauksen tämä sallisi...

Nizzan reissu

Jo perinteeksi muodostunut "Nizzan reissu" on taas takana. Kun on reissussa jo kolmatta kertaa, alkaa mestat olla jo niin tuttuja, ettei siellä ihmeemmin jaksa turistia leikkiä - homman nimi on sukeltaminen ja niin myös tein. Tällä kertaa sukelin joka päivä ilman välipäiviä neljänä päivänä jopa kaksi kertaa - illalla omatoimisesti. Francois neuvoi meille ystävällisesti uuden omatoimimestan. "Coco beach" on kieltämättä perinteikäs ja siellä käymisessä on oma rituaalinomainen hohtonsa, mutta mainio paikka löytyy heti sataman toiselta puoletlta, suunnilleen 1. maailmansodan muistomerkin kohdalta heti rannan tuntumasta. Veden alla on 2 isoa kiveä/röykkiötä, joiden pohja menee n. 18 metriin. Toisen rinteessa on jonkinmoinen pyhimyspatsas tms. Paikka on varsin upea ja jylhä veden alta katsottuna ja siellä on pirusti kalaa. Ja jos syvyyttä haluaa niin rinne putoaa varsin nopeasti "jonnekin". Ei tullut käytyä kokeilemassa, mutta 18 metristä ei pohjaa vielä näkynyt.

Reissussa oli taas ilahduttavasti sekä "veteraaneja", että uusiakin. Arde ja Laura, minä, Kalle ja Juha edustimme veteraaneja ja uusina mukaan lähtivät Titta, Ville H, Ville A ja Jone. Mikäs siinä hyvässä seurassa touhutessa. Huumori löysi "Nizza-tyylin" aika nopeasti ja väsyneet kaksimielisyydet jotka vielä lentokentällä tuntuivat hauskoilta ovat nyt arkeenpalattuna lähes käsittämättömän typerän kuuloisia. Mutta tämä kuuluu vain asiaan. On sinänsä onni ettei ulkopuoliset noita juttuja kuule, koska pienikin täysjärkisyyden leima mitä minulla ehkä vielä on häviäisi lopullisesti. Se on kuitenkin aina tämmöstä kun tarpeeksi pitkään asutaan isolla porukalla pienissä tiloissa ja tiiviisti. En tiedä mistä se sitten johtuu, kenties hermostuneet kaksimielisyydet ovat vain psyykeen tapa suojata itseään liialta intimiteetiltä ja kiusallisen hämmentyineiltä tunteilta, jotka syntyvät kun vieressä nukkuu salskea 195 cm mies illasta toiseen. Vähemmästäkin sitä mieli järkkyy :) (toimikoot tuo virke esimerkkinä "huumorista" jollaista muut ovat saaneet koko viikon kuunnella)

Sukelluksellisesti tämä oli paras reissu mitä on tullut tehtyä. Valmistautumishössötyksissä olen näköjään tullut täyden ympyrän. Vielä viime vuonna minulla oli ties mitä purnukkaa ja jauhoa mukana, välttelin viiniä sukellusta edeltävinä iltoina ja aamupala oli tarkka rituaali. Nyt valmistautumiseni on suunilleen: syö mitä mieli tekee mutta pidä järki mukana. Eli ei tietenkään aamiaiseksi mitään t-luu pihviä, mutta ihan tukeva aamiainen kahveineen kaikkineen. Lähes joka ilta kävimme ulkona syömässä ja yleensä ateriaan kuului lasi tai pari viiniä, ehkä olut silloin tällöin. Lähtökohtaisesti sukeltamaan lähtiessä edellisen illan eväs oli järkyttävän suuri pizza tai muu tukeva eväs. Sukellukset siis luonnollisesti kärsivät? Höpö höpö, koskaan ei ole kulkenut näin hyvin. Tärkeintä vaikuttaisi (eikä tämä sinänsä yllätys ole) olevan, ettei asiosita tee suurta numeroa. Oli kyse sitten syömisestä, valmistautumisrutiineistä, lämppäreistä jne...Rentous ja itsevarmuus ovat ne asiat mitä tarvitaan. Tietysti aamulla tunnustelee oloaan - olenko terve ja täydessä iskussa? Tsekkaa välineet - ovatko ne ehjiä ja tarkoituksenmukaisia? Ovatko sääolosuhteet sukellukseen sopivat? Jos kyllä, niin mitä siinä sitten muuta kuin sukeltamaan vaan. Pitää vaan huolen että koneessa on ravintoa ja nestettä ja maha ei ole aivan halkeamassa, niin hyvä siitä tulee.

Reissuun lähtiessä olimme luonnollisesti hieman huolissamme, onko kovin tahdikas aika mennä CIPA:aan Loicin onnettomuuden jälkeen. Jannujen kanssa jutusteltuamme jäi kuitenkin vahvasti sellainen kuva, että pikemminkin hekin toivovat että hommat palaisivat vanhoille urilleen. Tietysti traaginen tapahtuma tuntuu ja on mielissä, mutta katseet on suunnattava eteenpäin. Sukellustoiminta CIPA:ssa oli varsin aktiivista ja kyllä siellä hymyilläkin jo sai. Turvajärjestelyjä siellä mietitään uudestaan ja siksi erittäin syvät sukellukset ovat toistaiseksi piirrustuspöydällä. Ihan hyviä ideoita heillä kuitenkin oli.

Alkuviikosta ajattelin että en pakkaa vielä ollenkaan, vaan haen kropalle joustavuutta tekemällä FRC:lla keskisyviä ja syvemmät ilman pakkausta. Heti sunnuntaina tuntui kulkevan ihan hyvin ja sukelsin helpohkosti FRC:lla 30 ja täysillä 40+ sukelluksia. Maanantaina 45 meni vielä niin sujuvasti, että päätin yrittää vanhaa enkkaani eli 50m ilman pakkausta. Ihmetyksekseni sekin meni helpon oloisesti. Viikon mittaan kasvatin tulosta pari metriä kerrallaan. Kaiken kaikkiaan sukelsin 5 yli 50m sukellusta ja viimeisenä päivänä 57 metriin. Kertaakaan en pakannut ja mikä kummallisinta, tein myös paineentasaukset ihan perinteisellä frenzelillä, ilman mouthfilliä. Aika moni vanha käsitys joutanee siis taas romukoppaan ja paljon ahaa-elämyksiä syntyi. Ehkäpä nuo huru-ukot ovat kuitenkin olleet kokoajan oikeassa. Se että pääsee syvyyteen x ei vielä tarkoita että osaisi sukeltaa. Toisaalta sitten kun osaa, niin syvyyteen x meneminen on helppoa, rentoa ja sinne pääsee useilla eri tapaa. Sukelluksen voi heittää koska vaan, valmistautumiseksi riittää pari minuuttia rauhoittumista jne...Kokeilin viikon aikana sukelluksia maskilla, fluid goggleseilla ja pelkällä nenäklipillä. Ei siinä suurta eroa ollut. Kahdella jälkimmäisellä lähtö on hieman tehokkaampi, mutta ero on marginaalinen, kokonaisajassa joitakin sekunteja...Ilma riitti paineentasaukseen hyvin kaikilla tavoilla. Ilman laseja sukeltamisessa on vinkeä ilmiö, että veden virtaaminen paljaita silmiä vasten aiheuttaa hillittömiä nielemisrefleksejä, joten paineentasaukseen saa todella keskittyä. Siihenkin tottuu parin vedon jälken. Muuten se oli yllättävän mukavaa. Epämukavammat fluidgogglet on silmiä vasten. Näkö on tietysti mitä on...

Tällä reissulla ja ylipäätään tänä keväänä on vain niin moni palanen loksahtanut kohdalleen. Ensinnäkin, kun olen toisaiseksi luopunut kilpailullisista ambitioista, se on vapauttanut minut henkisesti kokeilemaan uusia uria. Toisekseen, olen vihdoin opetellut myös sukelluksen fyysistä puolta, eli räpylällä uimista. Suoraan sanottuna en minä sitä vielä vuosi sitten osannut. Kunhan jotenkin räpsyttelin menemään. Viime vuonna minulla kesti 50m sukelluksessa liki 2 minuuttia, nyt aika oli lähes puolittunut, mutta silti meno oli rennompaa eikä fyysisesti yhtä rasittavaa. Räpsä- ja lihaskuntotreenit ovat auttaneet tässä huomattavasti. Syvyyssukelluksen alussa ja käännöksen jälkeen tarvitaan tehoja. Jotta tehot taas saa rennosti irti, tarvitaan lihaskuntoa ja tekniikkaa. Aikaisemmin olen hallinnut kyllä hengenpidätyksen ja paineentasauksen, mutta nyt hallitsen myös liikkeen, ja ero on valtava.

Räpyläuinnin hiomisessa valtavassa roolissa taas on ollut välinehankinta, eli uusi mono. Joku fiksu joskus totesi "joskus on helpompi vaihtaa välinettä kuin muokata itsensä kokonaan väärälle välineelle", tai jotenkin noin. Erityisesti tämä pätee kaltaiselleni ikälopulle kehäraakille, jonka keho ei enää kasva ja adaptoidu uusiin välineisiin :) Minulla on nyt ensimmäistä kertaa jalassani mono, johon olen tyytyväinen. Tärkein uudistus on, että se on jalassa niin mukava, että sillä voi uida käytännössä loputtomiin. Esimerkiksi nyt pidin sitä jalassa koko sukellussession ajan, eli parhaimmillaan pari kolme tuntia. Jalkataskut ovat silti hyvät ja jämäkät. Monon ei siis tarvitse olla epämukava toimiakseen hyvin. Omat epäilykseni minulla oli siitä, kuinka hyvin tällainen kelluva mono toimii syvyyssukellukseen. En huomannut siinä kyllä yhtään mitään eroa pinnalla tai yli 50 metrissä. Hyvin se toi ylös. Tärkeintä kuitenkin on, että uusi mono on motivoinut minua treenaamaan ja kymmenet kevään aikana uidut allaskilometrit todella tuntuvat.

Sitten on niinkin yksinkertainen asia kuin taitto. Kiitos Kallen, sekin on nyt ekaa kertaa joten kuten hallussa. Sanoisin että jo pelkästään siinä häviää valtaosa sukelluksen fyysisestä rankkuudesta ja ajallisesti varmasti 5-10 sekuntia. Huono taitto on sukelluksen rankin osa eikä edellytyksen sukeltaa syvälle ole kovin hyvät jos hengästyy jo lähdössä. Asiaan kannattaa siis paneutua hetki.

Tällä reissulla minulla oli myös ensimmäistä kertaa käytössäni uusi 3mm high density pukuni. Sillä oli varmasti myös paljon vaikutusta suorituskykyyn. Olen hankintaani todella tyytyväinen. Olin hieman epäileväinen onko hd materiaalina liian jäykkä, mutta hyvin se venyy ja paukkuu. Päällä todella mukava, mutta nosteen vaihtelu on käytännössä olematon. Painoa minulla oli 2 kiloa enkä oikein edes tiedä missä vaiheessa vapaapudotus alkoi. Koko matkan oli helppoa uida niin ylös kuin alaskin. Pukuni on halvinta hd-neopreeniä, ilman mitään coatingeja ja maksoi 170e. Sanoisin että hinta-laatusuhde aika hyvin kohdallaan, vaikkei sitä suomessa juuri voi käyttää. Päälle se menee vielä vedelläkin ok, pikkasen shampoota niin ei mitään ongelmia.

Näiden lisäksi kun otetaan vielä henkinen itsevarmuus, tulospaineista vapautuminen ja näiden kautta kasvanut rentous vedessä, niin paineentasauskin sujui ilman ihmeempää hässäköintiä. 57:ssa sain vielä pohjalevyllä tasattua eikä ylöstulossakaan ollut ongelmia joten voisi olettaa että kaudelle asettamani tavoite 60m on aika hyvin saavutettavissa :) Fiilis on korkealla ja siinä missä viime vuoden Nizzan reissun jälkeen teki mieli keskittyä hetkeksi kalastamiseen ja muuhun fiilistelyyn, nyt motivaatio syvyyssukellukseen on korkeahko. Liekö ollut edellinen 50m kuitenkin jotenkin liian jänskä sukellus - ainakin se oli ihan eri tavalla pingottamista kuin nyt.

Kuvia reissusta:
http://jome.1g.fi/kuvat/Nice+2007/
http://fdtf.1g.fi/kuvat/Nizza+2007/