Cooperin testi

Juostiin tänään tuo paljon puhuttu cooperin testi. Lähdin juoksemaan sillä asenteella, että pidän kolmen tonnin vauhtia ja kiristän lopussa vähän minkä irti saan. Suunnitelma piti muuten hyvin, mutta kiristys jäi aika vaisuksi. Lopulta matkaa kertyi 3050m. Suoraan sanottuna lievä pettymys, mutta onhan tuo nyt kuitenkin ihan jees. Syksyllä pitäisi päästä siis 3350 noin pyöreästi. Varmaan siihen pitää jo vähän treenatakin, hittolainen. Tosin luulen että kun jätän puntin vähemmälle ja pudotan painoakin 4-5 kiloa, niin siitä tulee jo kummasti lisää virtaa.

Sykkeet ja vauhti pysyi aika tasaisena, lopussa sain 182bpm, mikä on tietääkseni oma enkka. Olosta päätellen tuo lienee aika lähellä maksimia. Ehkä ihan hitusen olisin voinut vielä tiristää lisää, mutta ei kyllä paljoa. Teki mieli vielä lähteä jäähdyttelylenkille, mutta aattelin olla HC ja ihan vaan levätä loppupäivän.


Eilen käytiin pitkästä aikaa sukeltamassa. Menimme Väinön kanssa moikkaamaan Kallea Kaatialaan. Keskityin free immersioneihin ja kun tuolla ei syvyyttä ole kuin se 30m niin sukeltelin FRC:nä. Fiilis ei ollut ihan paras mahdollinen ja kokoajan oli vähän semmonen olo ettei oikein kulje. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna, ei se ole ihan huono treeni jos viitisen kertaa käy 25-30 metrissä FRC:nä. Lopussa vedin vielä ihan tyhjillä yhden 10 metriin. Kun keuhkot olivat kunnolla kasassa tuntui köydestä nykiessä selvää puristusta rinnan alueella. Vähän jo säikähdin, mutta mitään hengitysoireita ei tullut. En kuitenkaan enää enempää viittinyt rääkätä itseäni. Lopuksi meidän piti Kallen kanssa käydä hengailemassa sukelluskellolla, mutta n. 10 metrissä vasen korvani veti ihan täyden lakon. Tuota sattuu harvoin, mutta aina välillä ja aina samaan korvaan. Typeryyksissäni pysähdyin ja yritin tasata väkisin. Menihän sinne ilmaa hirveän turinan saattelemana, mutta sain aikaan reverseblokin ja ylöstullessa oli sellainen narina ja turina korvassa ettei mitään rajaa. Ilmeisesti sain jotenkin limaa tai sylkeä työnnettyä korvaani. Vähän araksi se jäi mutta tänään ollut jo parempi. Harmitti kuitenkin, pitäisi minut tietää paremmin.

Vedessä huomasi selvästi sen, ettei tällä kaudella ole oikein tullut sukellettua. Oli vähän semmonen olo kuin olisi ihan vieraassa elementissä taas. Pohjalla ei viihtynyt, siellä oli vaan kylmää ja inhottavaa. Täytyy nyt ottaa ihan tietoisesti projektiksi käydä vähintään kerran pari viikossa vedessä, että pääsee vireeseen. Kausi on parhaimmillaan, joten selittelyt ei kelpaa :)

Jotenkin minusta tuntuu että minulla on kylmempi kuin ennen vanhaan. Osa tietysti selittyy biopreenin puutoksella, mutta alkaa tuntua että jotain muutakin tuossa on taustalla. Sain nytkin pohjalla oikein "kylmänykäyksiä". En tiedä alkaisiko puku väsyä jotenkin tai onko siinä liika reikiä vai mistä on kyse. Kylmä kuitenkin tahtoo tulla...

Eikö ihmisillä tosiaan ole parempaa tekemistä?

Siis mitä hittoa, keskellä parasta kesää jengi lilluu jossain uimahallissa. Menisivät järveen uimaan :) No, anyway, menin altaalle illalla, mutta en saanut rataa kun oli niin paljon uimareita. Vetelin siis ilman räpsiä delfareita, uin 1000km vaparia ja sukeltelin vähän tyhjillä - joka välissä kävin kysymässä "joko nyt". Kahdeksaan mennessä meno ei vieläkään ollut hiljentynyt tarpeeksi, joten sain tarpeekseni ja lähdin kotia.

Koko päivä on ollut ihan hanurista. Ajattelin että kunnon treeni pesisi pahan mielen pois, mutta ei siitä jäänyt käteen kuin lisää samaa. Noh, ainakaan tästä huonommaksi ei kai juuri voi mennä.

Niin juu, luulitte varmaan jo että oli luopunut palleavenytyksistä ja tyhjien keuhkojen staticeista aamuisin. Ehei, vähän luovaa taukoa vaan :) Tänään vedin taas perinteisen setin. Staticissa sain 1:30, mikä oli yllättävän hyvä tauon jälkeen. Tuohon on kyllä aamulla puoliunessa todella vaikea motivoida itseä. Ei ole eka asia mielellä silloin hengenpidätys, eikä varsinkaan tyhjillä keuhkoilla...

Lomat on lusittu

Juhannus tuli vietettyä melko rauhallisissa merkeissä. Söin hyvin ja lepäsin, ei mitään hirveetä örvellystä. Kolme päivää täyslepoa teki kuitenkin ihan hyvää. Torstaina kävin vielä vetämässä epätoivoiset pumpit salilla että saisi viikonlopun mässäilystä kaiken irti kasvumielessä :)

Tänään päivällä salilla perustreeni. Kulki sinänsä ihan hyvin, mutta jotenkin tuo salitouhu alkaa tökkiä. Ajattelin ottaa heinäkuun alusta Asikkalan kisoihin asti vähän aikalisää salitouhuista, tai ainakin keventää sitä puolta hetkeksi. Kestävyyslajit taas tuntuvat maistuvan, joten pistetään niihin vähän lisää tarmoa.

Ajattelin alkaa kasvattaa lenkkien pituutta nousujohteisesti, joten vedin tänään 1h 5 min, josta tuli 13.5km. Tarkoitus on vedättää itseä vanhalla hyväksi havaitulla konstilla, eli kasvattaa lenkin pituutta joka kerta 5 minuutilla. Samalla ajattelin vetää taas vaihteeksi kalorit vähän miinukselle ja karistella "bulkilla" kertyneitä ylimääräisiä renkaita vyötäröltä pois. Mitään varsinaista dieettiä en toistaiseksi kuitenkaan ala pitämään, koska ei treenissä sitten olisi mitään mieltä.

T6 sekoili jotain kummallista. Lenkillä vielä näytti kaiken ok, mutta kun yritin ladata tietoja koneelle sain nopeudeksi 869 km/h, lenkin pituudeksi 7 kilometria ja keskisykkeeksi 4. Ei vissiin nyt mennyt ihan nappiin. Harmi kun valitsin "tuhoa koneen muistista", niin en pääse kokeilemaan uudestaa oliko kyse vain tiedonsiirtohäiriöstä vai jostain muusta...

Saved by the bell

Sainkin tänään treenailla hallilla ihan yksin, kukaan muu ei näemmä ehtinyt paikalle. No ei se mitään, koska tarkoitus oli muutenkin tehdä tekniikkapainotteista juttua.

Alkuun perinteiset 8x25 delfarit ilman räpsiä ja sama selällään. Uin sitten monolla 8x50m. Välillä löytyi taas ihan hyvän oloisia vetoja, harmi ettei ollut ketään kuvaamassa että olisi voinut nähdä oliko se vain kuvitelmaa. Vedän tosiaan näitä ilman kaulapainoa nykyisin Kallen kehotuksesta ja ihan hyvälle se tuntuu niinkin.

Ajattelin pitää hetken hauskaa, joten sukeltelin vähän tyhjillä keuhkoilla väliin. Palleavenytyksistä ja staticeista tyhjillä on selkeästi ollut hyötyä. Vaikka en ole aikoihin sukellellut tyhjillä, en nyt kertakaikkiaan saanut minkäänlaista "kiristävää" tunnetta aikaiseksi, vaikka pakkasin negatiivista niin että kurkku oli jo ihan lommolla, ilmaa ei kertakaikkiaan enää tullut enempää pihalle. Hieno fiilis sinänsä. Samalla refleksi heräsi hienosti ja lopussa FRC hengailut piti keskeyttää kellon, ei fiilisten mukaan. Ei viittinyt hengailla liian pitkään kun olin yksin, mutta fiilisten puolesta olisi mennyt vielä vaikka minuutti tai pari.

Uin sitten 400m kumiräpsillä ja otsasnorkkelilla. Kevyeksi palautumsieksi suunnittelemani setti olikin yllättävän tiukka! Pintauinti vaatii aivan omanlaisensa tekniikan ja snorkkelilla on vaikea rytmittää hengitystä kun potkii delfaria. Maalaisjärki sanoo, että jos minulla on vaikeaa uida 400m pehmeillä kumiräpsillä kokoajan hengittäen, niin mitä toivoa on sukeltaa 150m hengittämättä raskaalla monolla? Tätä siis lisää jatkossa, varmasti tekniikka hioutuu vähän samaan tapaan kuin vaparissakin, kun tarpeeksi tekee.

Loppuun 1000m vaparia, tuntui jo ihan hyvin, mutta olisin jatkanut ellei olisi tullut valomerkkiä. Lähtiessäni altaasta ainoastaa viereisellä radalla treenannut räpyläuimari oli enää vedessä. Kovaa treenaa tuokin tyttö, oli meinaan sillä radalla jo silloin kuin tulin, eikä liike kyllä pysähtynyt hetkeksikään siinä puolentoista tunnin aikana :)

Flyerin modaus pt 2

Epätoivoiset yritykset saada monostani vielä harjoituskelpoinen jatkuvat. Se on ollut nyt muuten ihan hyvä, mutta kuten aiemminkin todettua, reiät jotka tein aikanaan ukkovarpaan kohdalle hiertävät ukkovarpaan ekasta nivelestä ikävästi. Palasin osittain alkuperäiseen visiooni ja ruiskutin sisäosaan reilusti silikoonia ja työnsin "kipsijalat" sinne yöksi muhimaan. Lopputuloksena toivoin että nuo reiät täyttyisivät silikonillaja räpylän sisälle muodostuisi myös semmoinen jalanmuotoinen tukeva tsydeemi. Homma toimi ihan ok, ainoo vaan että silikonia olisi saanut olla enemmänkin. Mutta nyt se tuntui jalassa jo ihan hyvältä. Ei vieläkään täydellinen, mutta selkeesti parempi.

Oli todella nuhjuinen olo tänään ja olin hyvin lähellä jättää treenit sikseen. Juokseminen tai mäen polkeminen ei oikein houkuttanut. Painostin itseni kuitenkin altaalle sillä verukkeella, että pitäähän tuota uutta viritystä testata. Hyvä että menin, koska se oli yksi parhaita allastreenejä pitkiin aikoihin.

En saanut aluksi rataa räpsälle, joten alotin uinnilla. Uin 2 km vaparia, vuorotelleen jokainen 200m hengitys 1/4 ja 1/2. Aikaa meni 41 minuuttia, eli ihan mukava vauhti ainakin minun kyvyilleni. Pikkasen alkoi hiilidioksidi kivistää päätä, mutta muuten jaksoi yllättävän hyvin. Kävin sitten testaamassa monoa. En ehtinyt paljoa fiilistellä kun aikaa oli 20 minuuttia. Uin 8x50m yrittäen keskittyä taas tekniikkaan. Yllättäen siltä löytyi taas monta hyvää juttua ja sain muutamalla kierroksella homman loksahtamaan aika hyvin paikalleen. Alan pikkuhiljaa sisäistää sen "perseen nostaminen"-jutun. Siis tarkoitus ei sinänsä ole nostaa persettä, vaan sillä saadaan lantio liikkumaan hyvin taakse. Vielä kun jalat pysyivät suorassa ja otin vatsan mukaan niin välillä kaakelit vilistivät oikein silmissä, vaikka poljin ihan rauhallista tahtia. En malttanut olla kellottamatta viimeistä vetoa. Siihen meni 28s vaikka en todellakaan pitänyt kiirettä. Aika hyvin, koska tuo oli vielä viime syksynä mulle "sprintti". Pitäisi vaan päästä tekemään toistoja ettei liike unohdu ja saisi sen lihasmuistiin. No, onneksi huomenna on ihan treenivuoro...

Uusia leluja

Kun motivaatio on hakusessa, pitää ottaa tekniikka avuksi. Kaltaiselleni nörtille kaikki tekniset vipstaakit ovat aina ilon lähde, joten palkkapäivän kunniaksi ostin viimein pitkään himoitsemani jalka-anturin T6:een. Kyseessä on siis kenkään kiinnitettävä pikku kiihtyvyysanturi, joka kertoo sitten minulle sykkeen ja harjoituksen pituuden lisäksi kuljetun matkan ja nopeuden. Olin hieman skeptinen vehkeen tarkkuuden suhteen, mutta ei se nyt ainakaan ihan metsässä ollut. Kylttien mukaan 4.3 km lenkille se sai pituudeksi n. 4.1km ihan suoraan paketista ilman mitään kalibrointeja. Eikä tuosta lenkistä voi tietää kuinka pitkä se oikeasti on. Tunnetusti noissa viitoissa satku tai pari ei paina mitään. Mutta tulos on kuitenkin selkeästi luokkaa "uskottava". Juoksin tuon kahdesti plus kotimatkat päälle, eli n. 9.5 km.

Itse ainakin sain kovasti lisäkiksejä siitä, että näen kokoajan juoksunopeuteni. On paljon helpompi piiskata itsestään tehoja irti kun on joku objektiivinen mittari mitä vasten verrata. Muuten lenkki tuntui jotenkin normaalia raskaammalta, erityisesti pohkeet olivat ihan hiilenä. Juoksin tuollaista 12 km/h, mikä on vielä ihan rento vauhti, mutta monessa mäessä sai purra hammasta ettei vauhti hyytynyt. Ehkäpä pitäisi antaa kropalle vähän pitempi lepotauko.

No ok, kävin kyllä tänään myös salilla, mutta en pohkeita siellä rääkännyt, muuten en kyllä ihmettele että se vie parhaimman terän juoksusta. Jälleen tuntui että hapen puolesta olisi voinut pistää lisääkin vauhtia. Ei tietysti ole mitään järkeä käydä samana päivänä salilla ja lenkillä, mutta kun pitihän tuota vehjettä päästä testaamaan.

Kalliita vaan ovat insinöörin lelut. T6 maksoi aikanaan 370e ja tuo podi 99e. Noillahan ostaisi jo melkeen juoksumaton...(missä tosin IMO ei ole paljonkaan vehkeenä järkeä, jos lenkkipolulle on kirjaimellisesti kivenheiton matka)

Perus lenkki

Oli hyvä sää ja semmonen fiilis että voi juosta ihan perinteisen lenkin tällä kertaa, ilman mitään intervalleja tai muuta hössötystä. Juoksin 2.7 km lenkin 5 kierrosta, eli tuleeko siitä nyt 13.5km. Sykemittari ei ollut mukana, mutta vauhti oli ihan reipas, aikaa meni 1:04, eli coopervauhtia tuo tehnee n. 2500. Lohdullista oli että vedin viimeisen kiekan reilusti alle 12 minuutin, joten kyllä sieltä sitä vauhtiakin tarvittaessa löytyy. Lenkki tuntui taas "hapen puolesta" yllättävän kevyeltä, mutta minulla oli vanhat kengät jalassa joilla en ole juossut pitkään aikaan, ilmeisesti sen takia jalkoja alkoi särkeä ja puuduttaa jo aika alussa - mutta ei se menoa haittaa :)

Nyt kun paikat alkaa vihdoin taas heräilemään lenkkikauteen, voisi alkaa pikkasen lisäämään pituutta noihin. Toisaalta olen tehnyt niitä bored to death lenkkejä elämässäni ihan tarpeeksi. Juuri nyt n. tunti mutta reilummalla vauhdilla tuntuu mielekkäämmältä...

Helvetin porteilla

Koko viikon on kalvanut huono omatunto kun ei ole sukeltanut vaikka on ollut vuosisadan kelit. Noh, tänään vihdoin puoliväkisin liikkeelle. Päätimme mennä legendaariselle Heramaanjärvelle. Viimeinkin koko kevään pelkäämämme uhka realisoitui ja järvelle vievän tien aivan alkuun on ilmestynyt jykevä puomi. Aikaisemmanhan jotkut kansalaisaktivistit rikkoivat, mutta reservinupseerit ovat näköjään sen verta tarmokasta väkeä, että eivät pienestä lannistu. Tuo nykyinen on sen verta jylhää tekoa, että tuskin se siitä ihan pian häviää. Kaiken lisäksi sitä on tuotu pykälä eteenpäin, eli vanhalle "portin eteen" paikallekaan ei saa enää autoa.

Toisin sanoen, legendaarinen Heramaanjärvi rastitetaan käytännössä pois sukelluskohteiden joukosta :( Todella harmi, koska Tampereen seudulla ovat näin ollen edes jotenkuten järkevät paikat nyt todella vähissä.

Suuntasimme siis Kaukajärvelle. Olisi oikeastaan voinut jo siinä vaiheessa vaan suunnata McDonaldsin kautta kotia tai joitain, mutta sisulla piti vaan mennä. Ei jaksettu edes laittaa poijua ja köyttä, vaan mentiin "fiilistelemään". Sekin on ihan kivaa yleensä, mutta mono puristeli jalassa niin lujaa, että vaikea siinä oli keskittyä mihinkään euforiaan. Hitto vieköön että voi yksi väline tuhota ilon koko harrastuksesta. Pakko se vaan on vaihtaa, ei tässä muu auta. No, oli se sukeltelu kuitenkin tavallaan ihan kivaa, mutta täytyy sanoa ettei kautta ehkä kannata avata Nizzan reissulla, se kannttaisi säästää kauden loppuun. Tympii tulla kotivesiin sellaisen reissun jälkeen...

Oli sen verta sisuuntunut fiilis, että päätin rankaista itseäni fyysisesti ikävimmällä tavalla mitä keksin. Siis lukonmäkeen! Olisin halunnut lopettaa jo kolmannella vedolla, mutta sisutin kuusi. Kaksi ekaa pykälää isommalla vaihteella. Kummallista kyllä, en saanut maksimisykettä edes 170:een, vaikka kuinka poljin. Jalat sain kyllä ihan piippuun joka kerta ja vauhtiakin oli enemmän kuin aikaisemmin. Tavallaan tämän pitäisi olla kai hyvä juttu - kehitystä on siis tapahtunut. Mutta toisaalta, hittoako minä siellä poljen jos ei se "tunnu missään". Ok, tuntuuhan se jaloissa, ja lujaa tuntuukin. Itseasiassa se tuntuu aivan kaamealta. Pitää siis ottaa tämä kai jatkossa lähinnä jalkatreenin kannalta. Hapen puolesta olisin voinut vetää vaikka tuplalenkin. Happihommat täytynee jatkossakin hakea juoksemalla. Taas vetelin vähän kiertoteitä takaisin ja treeniä tuli 50min täyteen. Viikon pyöräilysaldo on tuolla 50km huitteilla. Ihan kiva, mutta toisaalta, tuon verran pitäisi mennä melkein per lenkki...

Vieroitusoireet

Lopetin kahvin juonnin pari vuotta sitten ja päätös oli aikanaan hyvä. Jossain vaiheessa join kuitekin kupin silloin tällöin, esim. tärkeässä koulutuksessa tms, pysyäkseni skarppina. Homma on jossain vaiheessa repsahtanut sitten taas kun nyt menee taas puoli tusinaa kuppia päivässä. Lopetin siis taas :) Tästä välitön seuraus on kaamea päänsärky, mutta onneksi tiedän että se helpottaa jo huomiseksi.

Aamuapneat meni samaan kategoriaan kuin eilenkin. 1:20 hirveän pinnistelyn jälkeen. Täytyy varmaan kohta vaihtaa treeniä koska tuo alkaa käydä henkisesti aika raskaaksi.

Tarkoitukseni oli käydä ruokiksella salilla, mutta päivä oli töissä sen verran hektinen, etten ehtinyt. Lopulta menin vähän ennen viittä valmiiksi jo pieni vitutus päällä ja päätä kivistäen. Motivaatio oli about nolla, mutta sain kuitenkin runtattua läpi leuat, dippi, kulmasoutu, voimapyörä, haba. Hallille piti päästä seiskaksi, joten ei siinä paljoa ehtinyt kuin pari leipää naamariin ja menoksi.

Hallilla alkoi päivä pikkuhiljaa helpottaa kun alkuun lilluin vaan pohjassa jonkin aikaa. Täytyy vaan todeta että hyvää stressinhallintaa tuo sukellus. Vetelin sitten 8xilman räpsiä, 8x selällään ja 8x50m monolla. Monotreeni maistuisi muuten hyvälle, mutta nuo varpaiden kohdille leikkaamani reiät hinkkaavat ukkovarvasta todella ikävästi. Harmi kun aikanaan leikkasin ne liian pitkälle. Ajatus oli hyvä, mutta toteutus tökkii. Pitänee viritellä siihen joku patentti, mutta kyllä kai uuden monon osto on lopulta väistämätöntä jos tosissaan meinaa treenata. Yritin keskittyä pariin pääasiaan: jalat suorana, polvet yhdessä ja peppu heilumaan, eli lantio liikkeelle. Lopussa löysin lantion liikkeestä taas ihan uuden ulottuvuuden kun potkut alkoivat yhtäkkiä viedä eteenpäin ihan eri tavalla. Tuon kun saisi lihasmuistiin...

Loppuun vaparia 1200m, josta ekat 500 hengitys vain joka neljäs. Ihan hyvä lenkki ja aion pitentää matkaa taas ensi kerralla. Nytkin olisi voinut uida enemmänkin, mutta aika loppui :)

Päivän päätteeksi huomaan että iltapäivällä kertynyt vitutus on aika hyvin haihtunut. Treenissä on tuokin hyvä puoli. Viimeaikoina on ollut vähän takki tyhjä, ei ole työjuttujen lisäksi oikein riittänyt intoa säätää enää mitään muuta kuin treeniä. Sitten kun sukellusbyrokratia alkaa käydä työstä voikin kysyä itseltään miksi sitä tekee. Palkkaahan siitä ei saa :)

Hyötyliikuntaa

Tänään ei oikein aamuapneat kulkenut. Sain kyllä taas hyvin venyteltyä palleaa, mutta paras apnea tyhjillä oli 1:20 ja FRC:näkin vain 4:00. Tuntui vaan jotenkin kaamealta, mutta ei tuo ole ihmekään ei hirveen pitkiä palautuksia ole ollut.

Menin hallille treenaamaan kun ei sukellusseuraa löytynyt. Ihme jengiä, jos ei tällaisella kelillä halua sukeltaa, niin minä annan periksi :) Anyways, oli niin hyvä sää että olisi tuntunut lähes rikolliselta mennä autolla, joten aattelin ottaa päivästä ilon irti ja menin pyörällä. Kiertelin sen verran sivuteitä, että sain matkamittariin pyöreät 30 km. Pidin vauhdin ripeänä, mutta sellaisena että jaksoi jotain altaallakin.

Tein jälleen kerran potkuja ilman räpsiä. Yritin nyt keskittyä entistä enemmän oikeisiin liikeratoihin enkä niinkään vain rimpuilla 15 potkua. Yritin keskittyä pitämään jalat suorana, lantion liikkeessä ja polvet yhdessä. Vaikeaahan se on kun tulee monta asiaa kerralla, mutta liikkeissä tuntui olevan järkeä. Selällään uinti on kivaa kun siinä painovoima vetää lantion tarpeeksi taakse "yläpotkussa" (eli siis selällään potku osoittaa tosin alaspäin). Sitä yritin fiilistellä ja saada saman liikkeen oikein päin uintiin. Vetelin sitten kumiräpsillä sekalaisen määrän erilaisia lyhyitä tekniikkasukelluksia. Välillä vähän kovempaa, välillä hitaampaa. Tuntui että muutamalla sukelluksella löytyi hyvä tyyli, mutta sitten se hukkui taas.

Lopuksi uin vaparia 1000m. Eka 400m hengitys joka neljännellä vedolla. Vapari alkaa näköjään kulkea, ei tuo oikestaan edes tehnyt tiukkaa, eli matkaa voi vielä lisätä. Tekniikkalaji tämäkin, kun vähän aikaa tekee hommaan löytyy rentous ja sitten matkatkin pitenee. "Vanhalla tyylillä" ei ollut ihmekään etten jaksanut, koko homma oli semmosta pusertamista. Tulihan tuossa kaikkiaan joku pitkälti kolmatta kilometriä vedessä ja 30 pyörällä...Tänään ei varmaan taas tartte pahemmin laskeskella kaloreita, ainakaan ylityksen pelossa.

Aamulla perus palleavenytykset. Väsytti ihan surmana ja oli todella työn takana motivoida itsensä moiseen. Sain kuitenkin lopulta todella hyvää venytystä aikaiseksi ja nostettua taas tyhjien keuhkojen pb:tä - joka on nyt 1:40. Kaksi minuuttia siis häämöttää jo :) Tein lisäksi FRC:nä 4:00. Jahka saan motivaation kerättyä olen ajatellut alkaa tekemään taas "no breathup"-staticeja, eli jättämään kaikki valmistavat hengittelyt pois. Ainoastaan 1-2 syvää henkäystä ennen lähtöä, että saa kuolleen ilman pois keuhkoista, mutta ei yhtään hyperventilaatiota.

Minun oli tänään tarkoitus käydä sekä salilla että uimassa, mutta työpäivä venähti sen verran että taitaa jäädä vain saliin. Salilla oli ihan perusmeininki, mutta tuo "kultainen kuusikko" alkaa tökkiä. Tylsä vetää samaa treeniä joka kerta ja kehityskin on alkanut hidastua. Ajattelin muuttaa nyt suuntaa hieman, eli alkaa tekemään kestävyyspainotteista treeniä ja vähän eri liikkeitä. Jätän tuolta varmaankin leuat, voimapyörän ja kyykyn, ne on niin hyviä yleisliikkeitä, mutta tuo "penkkihauis"-osasto saa jäädä nyt vähäksi aikaa sivummalle. Tilalle voisi ottaa ainakin dippiä, kulmasoutua ja jotain jalkaliikkeitä...Pitää nyt vähän kattoa miten se muotoutuu.

On siinä silakkaa...

Osallistuin eilen elämäni ensimmäiseen sukelluskalastuskilpailuun. Se oli kokemuksena ihan mielenkiintoinen moneltakin kantilta. Paljolti juuri sitä mitä odotin, ja paljon asioita jotka tuli vähän yllätyksenä. Varmaankin kirjoitan siitä jonkun stoorin FDTF:n sivulle, joten tässä tyydyn vain toteamaan, että kuntoilumielessä kisa oli paljon rankempi kuin odotin. Etäisyydet pääsivät yllättämään. Kun meille kerrottiin kisa-alue, ajattelin että "höh, noin pieni, eihän me edes kaikki mahduta siihen 30m väleillä". Mutta kun lähdin uimaan "läheistä luotoa" kohti, muuttui käsitys siinä kohtaa kun yli 30 min uinnin jälkeen huomasin olevani vasta puolessa välissä! Jostakin syystä minulle tuli kisassa todella kylmä, enkä kestänyt vedessä kuin reilut 3 tuntia. Hattua nostan noille kärkihemmoille, jotka uivat kilometritolkulla täydessä varustuksessa ja kilokaupalla kalaa vyöllä täyden 4.5h.

Itse en osaa oikein ottaa kalastusta kisan kannalta. Lähdin reissuun enemmänkin opiskelemaan ja ennekaikkea koska pääsee kalaan paikoille missä ei normaalisti tulisi käytyä. Saaliini jäi vähän laihaksi, mutta ihan viimemetreillä teurastin pari kampelaa jotka näyttivät täysmittaisilta. Aiemmin tapoin yhden ihan kitukasvuisen ja siitä jäi niin paha mieli, että jätin monta keskikokoista väliin kun en ollut ihan varma. Näin vielä paluumatkalla muutaman keskikokoisen, mutta ajattelin että noissakin riittä syötävää jo vaivaksi asti. Noh, tämä seivästämäni piikkikampela oli ilmeisesti kisan suurin kala, 1.6kg. Hassua kun en itse ole koskaan kampelaa metsästänyt, niin en yhtään osannut arvoida mikä on iso ja mikä pieni. Aattelin että tuo on aika normaali. Ihmettelin vaan kun ihmiset kommentoivat että "kiva piikkari sulla". Olin vähän, "joo, no tämmönen tää nyt on", aattelin että kohtelisaisuudsta vaan rohkaisevat ensikertalaista. Yritän elää periaatteen "kaikki syödään mitä tapetaan" mukaan, joten "big bertha" pienemmän sisarensa kanssa löysi uuden kodin lautaseltani uusien perunoiden vierestä. On muuten kohtalaisen hämy anatomia kampelalla. Olen kyllä kaloja perannut aeimminkin, mutta meinasi sormi mennä suuhun tuon kanssa kun ei peräaukkoakaan meinannut löytää (josta siis aloitetaan mahan auki viiltäminen). Sinänsä kampelan "metsästys" oli vähän pettymys. Kalat ovat niin laiskoja että niitä pystyy silittelemään käsin, ja yhden piikkikampelan otin jopa käsin kiinni ja vertasin sitä harppuunan pituuteen kun halusin tietää onko se alamittainen. Ei tuollaisen elukan tappamisessa kovin macho fiilis tule :)

No, se siitä. Tänään päätin lähteä illalla heittämään kevyen lenkin että saa taas lihakset auki venyttelyä varten. Juoksin taas tuon vähän reilun 10km ja aikaa meni n. 50min, eli ihan ok vauhti. Keskisyke leppoistasti 156. Jalat olivat vähän jumissa eilisestä uinnista ja nesteytyksin oli jäänyt vähän huonoksi tänään, joten lenkki tuntui tavallista raskaammalta. Olin ensin ajatellut juosta vähän pitemmän lenkin, mutta sen verran tuli kampelaröyhtäystä jo tuossa kohtaa ylös, että päätin että tuo riittää. Mutta tulipahan tehtyä.

Kalle olikin kommentoinut mukavasti noita videoitani. Jännä juttu etten ollut itse huomannut tuota polvien levitystä. Sehän loistaa videolta kuin aurinko. Sitä vaan on niin sokea omille virheilleen. Pitää tehdä pari korjaussarjaa ja videoida sitten taas uudestaan...Pitäisikin kaivella jostain oikein vanhoja videoita niin voisi vertailla kehitystä :)

treenivideot

Sain vihdoin laitettua nämä videot. Eka veto kannattanee jättää omaan arvoonsa. Ei ollut vielä oikein paikat lämmenneet. Potkut on räjähtäviä ja töksähteleviä. Ei nuo kaksi muutakaan täydellisiä ole, mutta niistä voisi palautettakin ottaa vastaan :)

If the video does not display properly
click here to upgrade to Flash 8
video1

If the video does not display properly
click here to upgrade to Flash 8video 2

If the video does not display properly
click here to upgrade to Flash 8 Video 3

Intervallilenkki

Blogger on näemmä iltaisin aina niin jumissa, että kirjoittaminen on täysin mahdotonta. Tänä aamuna koko palvelu oli nurin, joten en saanut taaskaan niitä videoita tänne (töistä ei onnistu palomuurin takia). Ehkäpä huomenna...

Eilen venähti työpäivä niin pitkäksi, etten muuta ehtinyt treenailemaan, joten ajattelin kokeilla pitkään mielissä kytenyttä itervallilenkkiä. Eli olennaisesti sama kuin mitä olen tehnyt pyörällä, mutta juosten.

Paikaksi valikoitui "hamburger hilliksi" ristimäni mäki Suolijärven lenkkipolulla. Matkaa sinne onkin mukavasti alkulämmittelyjen verran, eli hieman alle 10 min kevyttä hölkkää. Nopeat venyttely mäen alla ja menoksi. Aika on kyllä kullannut muistot, eikä mäki ehkä enää ole ihan nimensä veroinen. Joskus lenkkeily-uran alkuaikoina oli aina kova juttu jos jaksoi puuskuttaa sen ylös asti. Tähän harjoitukseen se sopi kuitenkin mainiosti. Täysiä revittäen alhaalta ylös menee n. 40-50 sekuntia. Paljon lyhyempi kuin lukonmäessä pyörällä siis, mutta tuossa ajassa saan sykkeet jopa korkeammalle. Ekalla vedolla ei oikein tuntunut missään. Syke juuri ja juuri 170 ja vähän hengästytti. Mutta seuraavat sarjat olivatkin progressiivisesti pahempia. Tein yhteensä viisi kiekkaa, sen jälkeen jalat olivat niin loppu ettei olisi ollut enää mitään mahkuja tehdä kuudetta. Sykkeet nousuvat lähes joka vedolla tuonna 178:aan. Kumma juttu, mutta en tunnut pääsevän tuon yli, vaikka mitä teen. Hölkkäsin aina kevyesti takaisin mäen alkuun. Loppuvedoissa olin kyllä niin naatti, että mietin, olisiko parempi kävellä ainakin osa paluumatkaa, että saisi sykkeen kunnolla taas palautumaan. Nyt se oli monesti yli 160 jo mäkeen lähtiessä, eikä mäkeä jaksanut ihan täydellä teholla ylös. Juoksin vielä yhden kiekan Suolijärveä leppoistalla 153:n keskisykkeellä vähän palautellakseni paikkoja ja koko lenkistä tuli näin tunnin mittainen.

Aamulla oli tiukassa saada motivaatiota staticiin. Sain lopulta itseni piiskattua sillä ehdolla, ettei tartte tehdä täysillä keuhkoilla ollenkaan. Tein hieman aikaisempaa perusteellisemmat venyttelyt pallealle Kimmolta saamien vinkkien mukaan. Hyvää teki. Sitten taas staticeja aivan tyhjäksi pakatuilla (siis niin tyhjäksi, että negatiivisessa pakkauksessa kurkku ei enää "jaksa" vetää ilmaa pois kun alipaine on niin kova). Sain tällä kertaa 1:30, mutta minusta siinä oli jo pieni samba. Ainakin se tuntui aivan kamalalle. Kimmo sanoi saavansa jopa 2-2:30. Tuo tuntuu todella kaukaiselta. En tosin ole nyt missään huippu "apneakunnossa", mutta silti. Loppuun vielä FRC 4:30, mikä on taas vähän enemmän kuin viimeksi - kehitys kehittyy.

Tänään vedän vielä perinteiset salitreenit ja syön kunnolla. Huomenna osallistun Dödörens Cup -sukelluskalastuskilpailuun. Luvassa on 4 tunnin rupeama uintia ja sukellusta, joten ei kannata varmaan vetää tänään itseään ihan piippuun. Sunnuntaina tarvii varmaan ottaa ihan 100% lepopäivä.

Lupa syödä

Tänään oli taas suhtkot aktiivinen päivä. Ensin salilla perussetti. Periaatteessa ihan sama kuin aina ennenkin. Kyykyssä kuitenkin tuntui nyt olevan enemmän tolkkua ja 4x10x80kg meni helpohkon oloisesti. Teen kuitenkin vielä pari kertaa noilla painoilla että saan varmuutta, ennenkuin alan nostamaan. Voimapyörässä 4x20 ja aijai kun teki gutaa taas pari viimeistä sarjaa.

Ilalla sitten hallitreenit. Alkuun perinteiset delfarit ilman räpsiä, mahallaan ja selällään, molempia 10x. Ihan hyvä meno oli taas, vaikka ehkä salin jäljiltä paikat vähän jumissa. Pari kertaa 15 potkua vei jo melkein toiseen seinään, varmaankin joskus pääsen koko 25m. Se on sikäli hassua, että monolla mulla menee vain muutama potku vähemmän :)

Sen jälkeen vedin monolla viiskymppisiä. Pyrin pitämään vauhdin n. 30 sekunnissa, mutta uimaan mahdollisimman rennosti. Oli kerrankin kamera mukana, joten otin pari vetoa videollekin. Postaan ne tänne jahka blogger suostuu yhteistyöhön. Tekniikassa on tapahtunut paljon kehitystä, mutta ei tuo vielä mikään Pedersen ole. Saati sitten Kalle :) Vedin monolla jonkun 10 vetoa yhteensä. Näin siis äkkiä laskien kilometri sahaamista yhteensä.

Uin loppuun vaparia 800m, eli pistin taas enkkaa 200m uusiksi. Uinti ottaa kovaa mulla jostain syystä olkapään tienoille, muuten jaksaisi kyllä pitempäänkin. Eiköhän kilometrin lenkit ole kohta kuitenkin rutiinia.

Karkeastikin laskien päivän kaloritarve huitelee taas tuolla 3500-4000 tietämillä. Hallilta tullessa oli uponnut n. 2000, joten taas pitäisi syödä 1500 kalorin iltapala. Huoh. Huomaankin nyt olevani ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, jossa ihan tahattomasti minulla on ongelmia syödä TARPEEKSI. Ongelma on aina ollut päinvastainen. Mutta kun treenaa parikin kertaa päivässä, ei voi koskaan kerralla vetää mitään älyttömiä settejä, koska täydellä mahalla treenistä ei tule mitään, ja ruokailuja on pakko pitää kohtuu usein. Tulee siis ikäänkuin olosuhteiden pakosta syötyä oikein.

Iltapalakin piti terästää vähän oliiviöljyllä ja vielä varmaan yöpalaksi vetää vähän heraa, että pysytään plussan puolella - mikä kuitenkin kehityksen kannalta on erityisen olennaista...Henkisenä läskinä tätä on vaikea käsittää. Syöminenhän on saastaista, syntistä hommaa. Kerrankin on lupa syödä, kieltämättä se on ihan kivaa vaihtelua :)

Tässä linkki videoihin ensihätään - en saanut vieläkään videoeggiä toimimaan:
Video 1
Video 2
Video 3

Kommentoida saa! (noista eka on aika kauhea - mieluummin kommenttia kahdesta viimeisestä)

Keuhkojen rääkkäystä

Mikäpä voisi paremmin aamun aloittaa kuin static apnea :) Samat jutut tein kuin ennenkin, eli alkaen palleavenytyksistä, pidätykset tyhjänä, FRC:nä ja täysillä.

Tyhjänä 1:15 - tuntui aivan karmealta, mutta onpahan enkka
FRC 4:20
Täysillä 6:00. Ehdin tekemään vain yhden, sekin tuntui riittävän kamalalle, joten sitten piti hipsiä töihin...

Lukonmäki taas kerran

Keräsin sittenkin itseni ja lähdin lukonmäkeen. Jaksoin tällä kertaa 6 kiekkaa. Olin jo päättänyt lopettaa viidenteen, mutta keskellä mäkeä päätin että jos pääsen loppuun, niin käännyn vielä. Kuudes meni kyllä ihan puhtaalla sisulla. Hapotus on jotain minulle aivan uskomatonta. Tuli kuitenkin todettua se, että ihan hyvin jaloissa virtaa oli, henki se on mikä on heikko :)

Pieni pettymys oli, etten saanut sykkeitä nyt nousemaan ollenkaan sellaisille lukemille kuin alussa. Toisaalta, kai se on hyvä merkki. Perstuntumalta väittäisin myös, että "puuskutus", iski paljon pitemmällä mäkeä kuin ekalla kertaa. Voisi siis päätellä että kehitystä on tapahtunut jo näinkin lyhyessä ajassa. Tämä antaa huimasti motivaatiota jatkaa treeniä! Viimeisellä vedolla sain pohjaksi 174. Sinänsä naurettavaa että juostesas pystyn ylläpitämään tuollaista sykettä vaikka kuinka kauan, pyöräillessa se tuntuu siltä että kuolee minä hetkenä hyvänsä :) Jatkoin taas lenkkiä verrytellen sen verran että sain 45 min täyteen...Vielä jos saisi pari kiekkaa tähän lisää, niin harjoitus alkaisi olla sen mittainen, ettei tarvitsisi keinotekoisesti pidentää.

Epoc:kin lipsahti juuri ja juuri "neloselle". Eli kieppi tai pari lisää niin pitäisi tehdä todella gutaa.

Voisi ottaa tavoiteeksi päästä vaikkapa 7 kierrokseen ja sitten alkaa pikkuhiljaa nostaa vauhtia/vaihdetta, että saa taas sykkeet koholle.

Palleavenytykset

Teen nykyään osana static harjoituksia aina palleavenytyksiä tyhjillä keuhkoilla. Olen niitä joskus kokeillut, mutta en kokenut saavani siitä oikein mitään joten homma jäi. Inspiroiduin kuitenkin uudestaan kun luin William Trubridgen juttua DeeperBluessa hänen ennätysyrityksensä jälkeen. William väittää saavansa vielä ihan hyvän suuntäytön 80 metrissä! Mies oli sitä mieltä, että tunnin palleavenyttely aina ennen sukellusta on tähän syynä. Eikä oikeastaan ole mitään syytä epäillä, koska onhan se hyvin loogista. Pallea on vain lihas, sitä voi venytellä siinä missä muitakin. Ja onhan itsestään selvää että kireä pallea ei päästä keuhkoja painumaan kasaan.

Olen kasannut tästä sellaisen loogisesti etenevän pyramidin, että teen ensin noita venytyksiä 3-4 kpl, lopuksi yhden staticin absoluuttisen, lopullisen tyhjillä keuhkoilla (negatiivista pakkausta kumartuneena niin tyhjäksi kun vaan menee). Siitä lähden kasvattamaan ilman määrää hiljalleen: ensin pari FRC:tä, sitten täysi sisäänhengitys ja lopuksi maksimistatic pakkaamalla. Näin harjoituksessa on monta muuttujaa joita seurata ja joissa parantua. Eli mikä on enkka tyhjillä? FRC:nä? Pakattuna? Samalla saa kivasti venyttelyt tehtyä. Aikaahan tuohon menee tuollainen reilu tunti, eli ei kyllä ihan joka päivä onnistu.

Venyttelyt teen siten, että ensiksi teen ihan vaan reilulla uloshengityksellä (mutta ei liioitellun pitkä) kevyen venytyksen. Tästä vähennän ilman määrää aina seuraavilla ja samoin lisään venytyksen määrää ja pituutta. Itse venytyksessä olen selällään maassa, jalat koukussa. Palleaa vedetään sisäänpäin "niin että tuntuu", ei kuitenkaan kipua. Venytyksessä on varsinkin aluksi syytä olla varovainen. Venähtänyt pallea ei ole mikään kiva juttu, sillä kun pitäisi hengittääkin...Viimeisissä venytyksissä teen reilulla negatiivisella pakkauksella ja vedän pallean aivan tappiin, sekä painan vielä kylkiluiden alta hieman käsillä lisää vauhtia. Aika näyttää onko tuosta lopulta syvyyssukellukseen mitään iloa.

Pääsin tänään kuivastaticissa 6:35, mutta siinä oli samba kyllä ihan hilkuilla. En sikäli ole huolissani, koska päivä oli kaukana hyvästä ja palautuminen viikon fyysisistä treeneistä on akuutissa vaiheessa. Toiseksiviimeisessä staticissa pakkasin vähän liian innolla ja jouduin jättämään sen kesken 3 minuutin jälkeen. En sitten viimeiseen enää viittinyt pakata kovin paljoa ettei satu haavereita...Alkutasoksi asettui "absoluuttisen tyhjillä" keuhkoilla 1:10 ja FRC:nä 4:15. Tuo täysin tyhillä tehty harjoitus on harvinaisen v-mäinen. Nykäyksiä ei kestä oikein yhtään, koska negatiivisen paineen myötä tuntuu että kurkku kääntyy kohta kokonaan sisäänpäin. Toisaalta se on henkisestikin pirun hyvää harjoitusta. Juuri tuolta tuntuu joskus syvällä sukelluksella kun mennään reilusti jäännöstilavuuden ohi. Siinä tilanteessa pitää pystyä pitämään pää kylmänä vaikka se pahalta tuntuukin, tai tulee helposti vahinkoa aikaan...

Tänään oli tarkoitus mennä taas sahaamaan lukonmäkeä. Jalat on kuitenkin niin tukossa vielä eilisestä, että ajatus ei todellakaan houkuta. Turha kai sinne on mennä jos ei saa tehtyä täydellä teholla. Korvaan sen ehkä kevyellä mutta pitkällä lenkillä...Tai sitten kuitenkin lähden sinne mäkeen, jos saan motivaation kerättyä. Nähtiinhän se eilenkin että ei se jalkojen tukkoinen olo välttämättä tarkoita että niissä mitenkään vähemmän voimaa olisi...

Venyttely kannattaa

Oli vielä illalla virtaa niin aattelin käydä vetämässä pienen hallitreenin. Jätin räpsät tarkoituksella kotiin, ajattelin että keskityn nyt tekniikkaan enempi.

Tein 10x delfareita ilman räpsiä. Perinteinen harjoitus, eli 15 potkua, etäisyydellä ei väliä. Yllätyksekseni liikkeissa tuntuikin olevan melkeinpä ekaa kertaa jotain järkeä eikä se ollut vaan semmoista epämääräistä riuhtomista. 25m seinämä tuli joka vedolla lähemmäksi ja lähemmäksi, ja potkuissa todella tunsi kuinka liikkui eteenpäin.

Sitten sama setti selällään, ja se tuntui vielä paremmalta. En malttanut olla rikkomatta kaikkia taiteen sääntöjä (eli jäädä aina tuohon 15 potkuun) vaan kellotin pari 25m vetoa. Nopein oli n. 22 sek, eli ainakin minusta yllättävän kovaa. Enkä vielä edes mitenkään riuhtonut tuossa.

Tuntuu että liikeradoissa on aivan eri tavalla järkeä kuin ennen. Luulen että erittäin tärkeä merkitys tässä on venyttelyllä. En edes ole venytellyt vielä kovin paljoa, mutta sen verran kuitenkin että ero selvästi näkyy. Sehän on siis juttu, jota olen laiminlyönyt niin kuin äijämeininkiin kuuluu, koko elämäni. Erityisesti yläkropassa ja rangassa kaulasta napaan tuntuu että liikettä on ihan uudella tapaa, ja saan vietyä potkut aivan eri tavalla loppuun. Myös voimapyörä on ollut tässä varmasti hyvä harjoitus. En ole keksinyt vielä muuta vatsalihasliikettä, joka treenaisi "monolihaksia" niin kokonaisvaltaisesti.

Uin loppuun 600m vaparia ja 600m rinulia. Tuplasin siis vaparienkkani, joka ennen oli 300m :) Ei se vapari niin rankkaa näköjään olekaan, siinä pitää vaan löytää oikea rytmi ja vetää sinnikkäästi pari kertaa, niin se alkaa kulkea. Tein sellaisen oivalluksen, että ajattelen käsivetoja vähän niin kuin freeimmersionia. En muista onko joku kertonut tämän minulle, vai keksinkö sen ihan itse. Luultavasti olen kuullut sen jostain. No kuitenkin, ikään kuin kuvittelen eteeni köyden, kurotan niin pitkälle kuin helposti saan, "otan kiinni" ja vedän köydestä kunnes käden liikerata loppuu reiden kohdalla ja päästän irti. Liu'un hetken ja sama toisella kädellä. Vauhtikin pysyi näin yllättävän kovana. 600 metriin meni 12 minuuttia, mikä on käsittääkseni ihan ok vauhtia...Rinulissa yritin oikein pinnistellä ja pääsin silti vain n. 13 minuuttiin.

Uinti maistui ja tuntui taas sellaisissa lihaksissa joita en tiennyt olevankaan, joten tätä lisää :)

Rauta ei valehtele

"The Iron never lies to you. You can walk outside and listen to all kinds of talk, get told that you're a god or a total bastard. The Iron will always kick you the real deal. The Iron is the great reference point, the all-knowing perspective giver. Always there like a beacon in the pitch black. I have found the Iron to be my greatest friend. It never freaks out on me, never runs. Friends may come and go. But two hundred pounds is always two hundred pounds" - Henry Rollins

No joo, tää on bodariäijien lentäviä lauseita. Enpä olisi ihmeissäni jos jollain on huoneensa seinällä kehystettynä tuo, sanotaanko nyt hieman turhan testosteronin käryinen lausahdus minun makuuni. Mutta on siinä kyllä totuuden siemenkin.

Oli nimittäin todella nuivan oloinen päivä, tuntui että en halua mennä salille ja painot tuntui jotenkin ylitsepääsemättömän raskailta. Kuitenkin toistojen ja painojen määrä kielii toista. Treeni oli ihan hyvä, jopa vähän parempi kuin edellinen. Rauta ei valehtele, 200 paunaa on aina 200 paunaa :)

Jalat oli aika soosia eilisestä lenkistä, mutta se vain tuntui siltä. Jaksoin silti kyykätä 4x10x80kg. Tekniikkaan en ole vieläkään tyytyväinen, mutta oli se jo parempi. En varmaan kuitenkaan hetkeen nosta painoja, ennenkuin pääsen sinuiksi sen kanssa.

Leukoja 10,7,5, eli ihan jees. Penkistä 7,6,6 x 80kg. Niskantakaapunnerukseen heitin 10 kg lisää (90kg) ja yllätyksekseni se sujui vieläkin ihan ok. Tein 10, 8 ja 7 toistoa, sekä vielä 8 80kg:lla.

Iloinen ylläri oli voimapyörä. Vedin sisulla 4x20. Täytyy sanoa että oli kyllä parin viimeisen sarjan viimeiset vedot aika mukavasti hapoilla eikä tuskan "urahduksia" pystynyt välttämään. Onneksi ei ollut paljoa jengiä :)

Paluu arkeen

Päivän huilin jälkeen treeni maistuukin taas. Oli hyvä sää niin kävimme kevyellä pyörälenkillä Venlan kanssa. Ei sitä treeniksi viitsi laskea, sen verta rauhallinen oli tahti, mutta tuli siinä matkaa 32km. Lenkki oli niin rento ja mukava, että ajattelin jotta voisihan tuolla pyörälläkin vetää joskus ihan "oikeaa" treeniä. Vaikka jotain tommosia satkun lenkkejä kuntosykkeillä...Luulis tuntuvan jo jossain. Pitää koittaa joku päivä jos kelit on hyvät.

Illalla kuitekin päätin lähteä ihan kunnon lenkille. Päätin taas vetää vähän reilumpaa vauhtia lyhyemmän lenkin. Vedin saman n. 10km lenkin kuin viimeksikin. Lenkki on 2x 4.3km + alku/loppu verryttelyt. Otin piruuttaan aikaa ekasta kiekasta ja siihen meni 19:20. Äkkiseltään laskeskelin että se olisi cooperissa n. 2.7 km, eli jo ihan siedettävä vauhti. Luulisi siis 3 tonnia menevän cooperissa rikki (se miksi vaahtoa tästä cooperista kokoajan johtuu siitä, että olemme tehneet erään kaverin kanssa vedon, että molemmat juoksee tässä lähiaikoina cooperin ja kesän aikana pitää parantaa 10%). Loppumatkan vedin huomattavasti rauhallisemmin, mutta koko lenkki meni kuitenkin alle 50 min ja keskisyke oli 167, joten vieläkin minun mittapuulla varsin reipasta vauhtia. Hyvä fiilis jäi.

Nyt vaan suihku, venyttely, palkkarit ja huomenna taas rautaa vääntämään...

Saltsulla taas

Piti taas käydä "pumppaamassa kusta päähän", niinkuin sanonta kuuluu. Hyvä juttu että pidin pari päivää taukoa salihommista, huomasi heti että kulki ihan eri tavalla. Salilla oli taas kauhea ruuhka, joten jouduin improvisoimaan järjestystä, mutta eipä tuo haittaa, parempi vaan kun on vaihtelua. Sikäli kyllä ärsyttävää, että yksi ukko omii kyykkytelineen lähes tunniksi! Kehtaa vielä välissä käydä pumppailemassa muita liikkeitä ja jättää 140 kiloa rautaa "pantiksi" tankoon...Noh, paha se on mun arvostella, kun on tommoset raudat vielä aika kaukainen haave :)

Sarja kokonaisuudessaan:
-Leuat 10, 6 ja 5 toistoa (10 on muuten pb, wohoo!)
-Penkki 7x80kg, 2x 6x80kg
-Hauiskääntö kulmatangolla 10, 7, 6 kertaa 32 kg
-Kyykky 4x10x70kg. Pudotin vähän painoja kun mulla on selkeästi liikkeessä jotain mätää ja fiilistelin tekniikkaa.
-Niskantakaa punnerrus (pekdek) 2x12x80kg, 2x8x80kg
-Voimapyörä 2x20, 2x15

Muistelin just, että ekaa kertaa kun tein voimapyörää, jaksoin juuri ja juuri 6 kertaa ja erittäin epäpuhtaasti. Olin kuitenkin jo silloin tehnyt muita vatsoja "jonkin verran". Tuon jälkeen koko vatsanseutuni oli niin tulessa lähes viikon, etten voinut tehdä mitään treeniä. Ilahduttavaa siis nähdä, että nyt menee 20 sarjoja jo. Kohta pitää varmaan alkaa hakea jotenkin lisää vastusta. Kurko liike kyllä.

Huomenna vedän ihan täys lepoa, sunnuntaina sitten taas rääkki päälle.

Static alkaa kulkea

Sain eilen kerättyä itseäni niin paljon, että pakkasin kamat, hyppäsin autoon ja ajelin hallille. Vaan enhän minä muistanut että Hervannan halli on kesän kiinni. Niin paljoa intoa ei riittänyt, että olisi ajellut Kalevaan.

Aamulla taas kuivastatic. Oli pikkasen parempi päivä, eilisestä rääkistä huolimatta. Taas jouduin tekemään todella pitkät ja rankat lämppärit. Siltikin eka nykäys tuli 3:40 tienoilla. Sinnittelin 6:30:een, eli aikamoinen työvoitto, nykäyksiä lähes 3 minuuttia. Ei kyllä ollut samba kaukana, mutta lohdullista nähdä että tulokset nousee joka yrityksellä.

Vielä ollaan kuitenkin kaukana siitä, kun pystyin "heittämään" yhden FRC lämppärin jälkeen 7 minuuttia. Saati sitten 6:30 ilman lämppäreitä tai ilman pakkaamista...

Lukonmäki revisited

Vedin taas intervallitreenin Lukonmäessä. Otin tällä kertaa mäen alun tietoisesti vähän rauhallisemmin ja jaksoin nyt 4 kertaa ees taas. Täytyy sanoa että tämä on kyllä subjektiivisesti kauhein treeni mitä olen koskaan tehnyt. Joka vedossa viimeiset 30 sekuntia tekisi mieli huutaa, koska hapotus jaloissa tuntuu suoranaisesti kipuna. Ja varmaan huutaisinkin, jos paikalla ei olisi muita :) En tiedä sitten mistä johtuu, mutta ylipäätään jalkoihin kohdistuvissa treeneissä tuntuu että kipukynnyksen saa vietyä jotenkin paljon pitemmälle kuin muissa lihasryhmissä.

Oli pieni pettymys, että sykkeet ei nousseet tuota korkeammalle, ja EPOC:kin jäi vielä alueelle 3. Ensi kerralla vedän 5 kiekkaa ja sitten jään siihen vähäksi aikaa himmailemaan ja pyrin kasvattamaan vauthia. Jos joskus menee 10 niin tiedän todella saavuttaneeni jotain :)

Koska tämä on niin lyhyt treeni muuten, niin ajelin vähän kiertoteitä kotia, että sain täyteen 45 minuuttia. Ihan sen takia että tätä voisi edes hyvällä omallatunnolla sanoa treeniksi. Ihmeen hyvin riitti vielä jaloissa virtaa kun sai pari mäkeä vetää ensin vapaalla, mutta pohje meinasi väkisinkin krampata.

Nätin näköistä käppyrää siitä taas tuli. Aika hyvin sahaa syke tavoitealueella. Olisi kyllä kiva joskus löytää se maksimisyke. Laskennallisesti pitäis olla 191, mutta en ole kyllä koskaan päässyt lähellekään sitä. Tuntuu että tuo 175-180 ei vaan mene rikki vaikka mitä tekisi.



Jos saan kerättyä itseni, ajattelin vielä käydä tekemässä kevyen tekniikkatreenin altaalla...

Aamustatic

Ajattelin kokeilla tehdä staticit aamulla kun se on perinteisesti kulkenut paremmin. Vallitsevan teorian mukaanhan aamulla ennenkuin syöt on kroppa lähes kokonaan rasvanpolttomoodissa ja näin ollen hiilidioksidia muodostuu paljon vähemmän kuin normaalisti, ts. hengitysosamäärä on pienempi.

No eipä se paljoa paremmin kulkenut. Jälleen kovan lämppäröinnin päätteeksi sain tiristettyä 6:00. Se oli todella tiukka. Paranee toki koko ajan, mutta silti touhu on hyvin turhauttavaa. Onneksi mulla on selittelyt valmiina :)

-Nykäykset ovat paljon voimakkaampia kuin ennen, koska vatsalihakseni ovat paremmassa kunnossa (mulla ainakin nykii koko vatsa, siinä mielessä "palleanykäys" on vähän harhaanjohtava termi)
-Olen kasvattanut lihasmassaa reippaasti, tuskin ainakaan auttaa staticia. Bodarityyppinen nostelu lisää myös lihasten verisuonitusta, eli maalaisjärjellä ajateltuna heikentää vasokonstriktiota
-Samaisesta syystä ruokavalioni ei ole ihan staticiin optimoitu. Mätän mm. korostetun paljon proteiinia
-Treenaan nyt sen verta paljon, että en ole oikeastaan koskaan täysin palautunut

Noh, treeniä treeniä...Sillä se lähtee millä on tullutkin