Kotisohvalta on helppo arvostella

Saatuani kilpailijan, löysinkin heti uutta puhtia. Nauttikaamme kaikki yhdessä siis jo jonkin aikaa kypsyttelemästäni tilityksestä.

Olen viimeaikoina käynyt antoisaa sähköpostinvaihtoa, jossa pohdimme tällaisia klassisia teinifilosofisia kysymyksiä, kuten mikä saa ihmisen vajoamaan niinkin alas, kuin usein esim. sodassa nähdään? Kuinka terroristi perustelee toimintansa rationaalisuuden itselleen?

Esimerkiksi terroristien tapauksessa syyttävä sormi osoittaa usein uskontoon. Onko ääri-islamistisen terroristin "islamilla" kuitenkaan mitään tekemistä koraanin kanssa ja miksei ole evankelisluterilaisia terroristeja? Syyt lienevät kuitenkin inhimillisiempiä. Meuhkaavat ateistit joille kirkosta eroaminen on "rankka juttu", vähän niinkuin röökinpolton aloittaminen nuorena usein hyökkäävät uskontoa vastaan ja voivottelevat sitä, kuinka paljon uskonnon nimissä on käyty sotaa ja tapettu ihmisiä. Onhan tämä toki totta, mutta onko se uskonnon vika? Kaltaisessamme hyvinvointiyhteiskunnassa se on ehkä jo unohdettu, mutta huono-osaiselle ihmiselle uskonto ei niinkään ole elämään sisältöä tuova moraalinen ohjenuora, vaan enemmänkin epätoivoinen oljenkorsi jonka toivotaan "maagisesti" muuttavan olot parempaan suuntaan. Tällainen ihminen on melko helppo houkutella tekemään mitä vain, jos naamioi aikeensa oikein. Uskonto on toki aina ollut tähän erinomainen väline. Uskonnollinen (tai minkään muunkaanlainen) fanatismi, on loppujen lopuksi vain äärettömän itsekkyyden ilmentymä, jossa omien järjettömien toimien sokea oikeuttaminen pyritään mahdollistamaan lupauksella epärealistisesta, fantasiamaisesta olojen paranemisesta. Kurjuudessaan piehtaroivan radikaalin pitäisi saada aikaan tulosta heti ja se onnistuu vain hyökkäämällä väkivaltaisesti niitä vastaan joilla asiat ovat paremmin, tai jonkin maagisen väliintulon kautta. Olo on niin kurja ja
kuilu niin syvä, ettei kyetä näkemään kestävän kehityksen tietä ja rationaalisten, pienten askelien ottamista kohti parempia aikoja. Samalla tavalla toimii elämänsä kiihkossa meuhkaava kettutyttö koskaan tajuamatta sitä, että kanavoimalla kaiken tämän energiansa rationaalisemmin, hän voisi saada aikaan oikeasti merkittäviä ja hienoja asioita. Mutta eihän se olisi "niinku" niin rankkaa. Poliitikkoja taas usein syytetään aatteidensa myynnistä ja populismista. Vaikka järjestelmässämme valitettavasti on myös sellaisia urapoliitikkoja, joille se oman aseman turvaaminen on tärkeintä, on valitettava totuus myös se, että saadakseen yleensä mitään aikaan, poliitikon on pyrittävä pitämään asemansa. Tärkeysjärjestyksessä olennaisinta on siis tulla valituksi seuraavalle kaudelle. Toiseksi tärkeintä pitäisikin sitten olla vaikuttaa niillä aloilla mitkä kokee tärkeäksi (ja mitkä edustamansa ryhmä kokee tärkeäksi). Askeleet ovat joskus pieniä ja naurettavan tuntuisia, mutta eivät turhia niin kauan kuin kehitystä tapahtuu.

Ylemmyydentuntoisen "hyvinvoijan" on toisaalta helppo sivuuttaa oma vastuunsa ja keskittyä hyvinvointinsa kasvattamiseen. Toisen epärationaalinen käyttäytyminen johtuu uskonnosta tai aatteesta, eikä sillä ole mitään tekemistä esimerkiksi sen asian kanssa, että merkittävä osa omasta hyvinvoinnistamme on hankittu hänen kustannuksellaan emmekä muutenkaan ole tehneet mitään häntä sivistääksemme.

Ihminen on eläin, ja se että arvojärjestyksemme ja hyvinvointimme on vuosien saatossa parantunut on vain seurausta siitä, että tämä eläin on oppinut tallettamaan saavutuksensa ja opettamaan kantapään kautta oppimaansa tietoa jälkipolville. Hyvinvoinnin perusta on se, että kansa on keskimäärin mahdollisimman koulutettua ja tiedostavaa. Useissa kehitysmaissa koulutus ja sivistystaso vastaa sitä mitä länsimaissa oli jokunen sata vuotta sitten, ei kai sitten ole ihmekään, että myös heidän uskontonsa muistuttaa parisataa vuotta vanhaa katolilaisuutta, jossa suvaitsevaisuus oli melko tuntematon käsite. Siksi minun on hyvin vaikea sulattaa esimerkiksi sellaista arvostelua, että Suomen järjestelmä, jossa kaikille halukkaille ja kyvykkäille taataan mahdollisuus saada yliopistotasoista koulutusta ilmaiseksi, on järjetön. Jos nyt vaikka sitten opiskelija-aines on hieman kehnompaa tai opetus pikkasen huonompaa kuin Harvardissa, niin eikö kokonaisuutta kuitenkin palvele, että mahdollisimman moni on saanut mahdollisimman hyvää koulutusta? Eikö yhteiskunnan kannata maksaa tällaisesta kehityksestä paljonkin rahaa? Tämä antaa lahjakkaille ihmisille edelleen ihan samanlaisen tilaisuuden loistaa ja osoittaa kykynsä. Ja jos he haluavat maksaa suuren summan rahaa huippukoulutuksesta, niin Harvardin ovet ovat kyllä avoinna rahaa vastaan. Enpä kyllä vastustaisi sitäkään, että meidänkin maahamme saataisiin yksityisiä huippukouluja, mutta julkisten leikkaamista vastustan ehdottomasti. Tämä ei tietenkään poista sitä tosiseikkaa, että ainakaan nykyisellään ei korkeaa koulutusta vaativia työpaikkoja ole kaikille, ei siis ole mitään järkeä kouluttaa koko kansasta maistereita. Sen sijaan mahdollisimman yleissivistävä koulutus ennen ammattiin erikoistumista on jo melko hyvä idea, ja tähänhän meidän peruskoulumme periaatteessa pyrkiikin. Jos "heikko opiskelija-aines" värväytyy korkeakouluun ja lopettaa vuoden jälkeen, niin mielestäni jos he ovat oppineet yhdenkin asian koko puljussa joka on tehnyt heistä tiedostavampia ja objektiivisempia ihmisiä, on yhteiskunta kokonaisuutena kuitenkin saavuttanut jotakin.

Onhan paljon helpompi uskotella sellainen ihminen koraanin perusteella terroritekoihin, joka ei osaa edes lukea. Mistä hän koskaan voi faktansa tarkistaa? Mitä vähemmän ihminen tietää, sitä enemmän hän kaipaa jotakin kertomaan kuinka pitää elää ja kuinka ymmärtää elämän epävarmuustekijöitä (ja tietysti samalla kantamaan vastuun). Yleensä yksinkertaisin selitys on helpointa uskoa ja siksi uskonnon vääristeleminen palvelemaan milloin mitäkin tarkoitusta on niin helppoa. Usein kuulee terroristeihin ja muihin fanatikoihin viitattavan "eläimellisinä" väkivallantavoittelijoina. Jos näin onkin, niin onko paras lääke pommittaa keskiaikainen sivistystaso kivikautiselle? Olisiko kuitenkin kehityksen kannalta hedelmällisempää pyrkiä nostamaan sitä lähemmäksi meidän modernia sivistystämme? Työ on toki hidasta ja vaikeaa, alkuun varmasti jopa mahdottoman tuntuista, mutta millään muulla tavalla tätä kuilua ei tulla koskaan sulkemaan. Nykyinen vallalla oleva käsitys kuitenkin lienee, että mikään "lopullinen ratkaisu" ei tule kysymykseen, vaikka se houkuttelevan rationaalinen insinöörin mielelle olisikin.

Hjoo, siinäpä mieltäni kiusanneita ajatuksia kirjalliseksi muotoiltuna. Kai nämä ovat useimmille itsestään selviä asioita, mutta toivottavasti herättelin joitakin vasta-ajatuksia. Sitten voinkin keskittyä päivän hedonistisiin nautintoihin ja itsekkääseen hyvinvoinnin hyväksikäyttöön. Sähköpostilähteeni, annathan anteeksi ideoidesi liittämisen itsekkäästi omaan blogiini. Niin ja myönnettäköön, että osittain kirjoitin tämän jotta vähmpiälyinenkin tajuaisi aikaisemman yliopisto-opiskelua käsittelevän postaukseni olleen sarkasmia ;)