Reissu alkoi sikäli ikävästi, että johanna ja kasper joutuivat perumaan matkansa aivan viime metreillä. Todella harmi...saimme houkuteltua laurin päivän varoitusajalla tuuraamaan ja hän saapuu huomenna. Laskeuduimme pelipaikoille hieman ennen kahdeksaa. Jakauduimme nopeasti asuntoihin. Pientä draamaa oli heti luvassa, sillä toisessa kämpässä oli vain 3 sänkyä. Markku ja roope kuitenkin löysivät pian viime keväiset tunteensa ja jakoivat sulassa sovussa parisängyn...jossa tietysti on vain yksi peitto :p
Koska päivänvaloa oli vielä puolisen tuntia päätimme kallen kanssa lähteä tietysti sukeltamaan...muut nössöt menivät syömään. Ei voi kuin ihmetellä millä motiivilla hekin ovat reissuun lähteneet. Syödä nyt voi suomessakin! Merivesi on 16 asteista, mikä riitti meille mainiosti. Ei siis tartte edes sukkia. Mahtava fiilis pulahtaa hämärtyvässä illassa kirkkaaseen veteen kalojen joukkoon. Kovin syvää siinä ei ollut, mutta ei se ollutkaan pointti :)
illalla paikallisessa pizzeriassa muistimme matkan organisoiaa, markkua, pienillä lahjoilla ja liikuttavien puheiden jälkeen selvitimme arille syyn miksi aina tulemme nizzaan. Syyhän ei ole vain sukeltaminen, vaan ennen kaikkea ranskan lahja maailmalle, jumalten nektari, kronenburg aka "kronari".
Pahoittelen kuvien laatua...toistaiseksi pystyn lähettämään vain puhelimella näpsittyjä kuvia...kuvassa markun räpylä pakkaus mallia "särmä". Pojat suunnittelivat ilmeisesti kaappausta aseinaan hiilikuituräpylät ja kynsisakset. Valitettavasti suunnitelma kariutui, sillä lentokentän henkilökunta oli tarkkana. Mare joutui improvisoimaan paketin ruumaan ja juhan ja raimon kynsisakset takavarikoitiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti