Kirjoitustauko on osittain tarkoituksella venähtänyt hieman pitkäksi. Asetin vuoden alussa tavoitteekseni parantaa selvästi sekä pituus- että syvyyssukellusta ilman räpylöitä, jotka molemmat ovat olleet aina minulle jonkinasteinen heikkous. Niinpä olen keskittynyt DNF:n tekniikkaan ja kehitystäkin on tullut.
Tekniikkani on aina ollut aivan kamala, mutta kun olen siihen keskittynyt hieman enemmän, niin olen lopulta päässyt vireeseen jossa parhaimmillaan (tosin en joka kerta) pääsen 25m altaanpitan yhdellä vetoparilla. En halunnut tehdä tuosta mitään pakkomiellettä, mutta minusta "minimivetoparien" laskeminen on hyvä osoitus siitä onko yksittäinen veto/potku tehokas vai ei. Luotettavasti pääsen 25m 1.5 vetoparilla ja "kisavauhti" asettuu 3 vetopariin (n. 55 sek/50m). Käsivetoon olen nyt aika tyytyväinen ja potkukin onnistuessaan on aika hyvä, tai ainakin parempi. Ongelmana vaan tahtoo olla että aina kun vähänkin keskittyminen herpaantuu (esim. pitkässä sukelluksessa) potku palaa 3 vuotta taakse päin teknisesti.
Kuten suunniteluta, aloin sukeltaa pitkiä sukelluksia n. kuukausi ennen SM-kisoja kasvattaen tuloksia pikku hiljaa. Ja mukavasti ne kasvoivatkin. Sain 100m DNF:n lähestulkoon "rutiiniksi", ja useita kertoja sukelsin 105-110m. Keskiviikkona ennen kisoja 119m ja siinäkin jäi olo että olisi vielä vähän voinut rutistaa. Odotukset siis olivat melko kovat.
Staticia en ollut treenannut ollenkaan vedessä, kuivalla olin päässyt kuitenkin melko säännölliseen 7:30+ aikoihin, joten tiesin että kohtuullinen vire on. Dynassa taas olin tehnyt useamman 130-140m sukelluksen melko köykäisin perustein, joten arvelin senkin olevan "riittävän hyvällä mallilla".
Nyt voin kuitenkin myöntää avoimesti, että kisasuoritukseni DNF:ssä oli karvas pettymys. Olin ladannut liian korkeat odotukset itselleni. Sukellus oli todella hermostunutta. Toisekseen rutiinin puute näkyi. Pasmat menivät ihan sekaisin kun lämppärialtaasta pitikin kävellä suorituspaikalle. Tämä on sikäli noloa että olen ollut itse suunnittelemassa kisojen järjestelyjä. En voi vedota edes järjestelyjen stressaavuuteen, koska kuitenkin paljon enemmän käytännön järjestelyihin osallistuneet sukeltajat kuten Matti, Jone, Kaj ja Atte venyivät kaikki melkoisiin suorituksiin. Erityisesti Jone:n sarja oli melkoisen kunnioitettava, yhtään muita väheksymättä :) Pettymys oli karvas, mutta kokosin itseni joten kuten dynaan ja tein oman kisaenkkani. Vähän pettymys sekin kieltämättä oli ja erityisesti -20 pistettä pintarikkeistä harmittaa, mutta ok sukellus kuitenkin.
Tiedän että liika vaatimattomuus on rasittavaa, mutta sanon tämän silti. Staticin hopea oli minulle aika laiha lohtu. En ollut panostanut siihen yhtään ja silti tuli mitali - paljon suurempaa tyydytystä olisin saanut onnistuneesta DNF-sukelluksesta, mitalilla tai ilman. Ei tuollainen 7 minuutin static minulle mikään juhlan aihe ole. Ihan ok veto, mutta parempaankin pitäisi pystyä.
Vaan turhaan näitä liikaa märehtimään, korjaussarjaa kehiin.
Vika-analyysiä DNF:stä
-Rutiinin puute pitkissä sukelluksissa (ei selkeää valmistautumisrutiinia, vauhti arpapeliä, tekniikka hajoaa)
-Epävarma potku, käsivetopainotteisuus
-Maksimistatic alla
-Nälkä - pidin staticiin tyhjää mahaa ja homma vähän jäi päälle. Loppujen lopuksi vedin klo 14 asti parilla leipäpalalla - ei näin.
Korjaussarja:
-Enemmän keskipitkiä sukelluksia ja rutiinia
-Painotus käsivetopainotteisesta potkupainotteiseen sukeltamiseen. Eli aion kääntää asian päässäni niin, että sukellan potkuilla, käsiveto on vain mauste - eikä toisin päin. Paljon tekniikkatreeniä potkuun
-Jos haluan joskus tehdä enkan jossakin lajissa, jätän samalta päivältä muut lajit pois
-Muista syödä jatkossa
Kaiken kaikkiaan on kuitenkin oltava jotensakin tyytyväinen aina kun kehittyy. Oli tuo DNF veto kuitenkin mulle kisaenkka, ja on hyvä tietää että huonollakin sukelluksella pystyn kääntymään 100 metristä.
Tavoite on kuitenkin edelleen rikkoa 125m DNF:ssä, eikä minulla ole syytä epäillä etteikö tuo tämän vuoden puolella toteutuisi. Hetken aikaa treenit ovat vähän niukassa kun pidän pari kurssia kevällä, mutta pitäkää varanne, DNF-kuninkaan palli tutisee vielä! ;)
4 kommenttia:
Oho, 119m treeneissä! Ei paha. Veikkaan, että suurin syy "vain" 104m sukellukseesi oli juuri tuo tiukille mennyt static, joka oli vain pari tuntia ennen dnf:ää. Itse pistin staticiin tarkoituksella pienen ap:n, jotta ehdin levätä ja syödä ennen dnf:ää, enkä vetänyt static-suoritusta läheskään tiukille, jätin sen melkeinpä kesken.
Dnf sitten taas minulla menikin ihan liian tiukille, ja sen kyllä huomasi dynaa tehdessä, joka tuntui tosi vaikealta. Onneksi en dynassa mitään ihmeellistä lähtenyt edes hakemaan, ja ei tuokaan tulos nyt mikään pettymyksen aihe ole.
Varmasti saat 125m rikki, ehkä jo ihan lähiaikoina, treeniä vaan. Miten muuten valmistaudut maksimivetoon? Teetkö lämppärisukelluksia, kuinka paljon hengittelet? Missä kohdassa nykäykset alkavat?
DNFääsi varmasti vaikutti se, että olit viimeisiä staticissa. Eri asia sitten on, kuinka hyvin pystyy keräämään itseään siihen, että päivän ekassa kisalähdössä pitäisi tehdä oma pb (tai sijoittua mitaleille ;). Multa se eikä kumpikaan onnistunut, mutta toisaalta en olekaan erityisen "lehmänhermoinen" kaveri ; )
Ajattelin siis, että kohdallani olisi ollut hyvä tehdä static, jolla olisin ottanut "löysät pois" - tai tapauksessani ehkä tuonut riittävästi "löysyyttä" katastrofaaliseen DNFääni...
Mutta joo, nämä ovat yksilöllisiä asioita, ja teikäläisellä on kuitenkin jo sen verran kisakokemusta, ettei sitä voi verratakaan meikäläisen kaltaisen amatöörin puuhasteluun.
Potkun merkitystä DNFssä olen itsekin paljon pohtinut: tulisiko sen olla kuinka tehokas, ja mistä teho tulee. IMO olennaisempaa kuin VOIMAKAS potku, on RIITTÄVÄN VOIMAKS potku, jossa on ennen kaikkea HYVÄ TUNTUMA VETEEN, ts. että "vettä on potkun alla". Perjantain halleilla vetelin viiskymppisiä ja päällekin pelkillä potkuilla ja huomasin, että rauhallinen, tarkka potku vie paremmin eteen päin, kuin sähäkämpi, jossa yrittää saada voimaa tarkoituksellisesti. Mielestäni potku on suurin yksittäinen uintitekninen tekijä, mistä näkee, kuinka kehittynyt DNFssä on. Ja uimareillahan tämä potku on kohdallaan, joten ei muuta kuin rintauintia ohjelmaan sekä potkuja laudan kanssa ja sukelluksissa, Simo!
Ja toinen asia, mihin itse kiinnitän huomiota, on kehon kokonaisvaltainen rentous, että todellakin tunnustelee liu'un aikana, että erityisesti keskivartalo ja jalat ova 100 % rentoina.
Yksi mitä laitoin merkille, kun SMssä otettuja videoita olen katsonut (DVD tulossa, malttia :), on tasapainotus: KAIKILLA sukeltajilla pääsääntöisesti jalat kelluivat melkein pinnan tuntumassa. Jopa Mikolla, joka sukelsi todella hienon sukelluksen, oli todella etukeno asento. Uskon, että syynä tuohon on hallipuvun pitkät housut. Ne vievät jalkoja voimakkaasti kohti pintaa, vaikka kuinka mättäisi vyölle lyijyä. DNF onkin siinä(kin) mielessä mielenkiintoinen laji, että siinä pääsee etsimään ja hifistelemään eri varustekokeiluilla ; )
T:Matti
Miten ihmeessä voit päästä 1 potkuparilla altaanvälin? Miten pitkälle alkuliuku vie, entä päätypotku+käsiveto? Itse en pääse yli 8 metrin päätypotkulla, riippumatta siitä, olenko rento, vai täydellisen tönkkösuolattu muikku jossa kyynärpäät ja kaikki viedään väkisin hydrodynaamiseen asentoon. Painotuskin on niin hifisäädetty kuin ikinä voi.
t: ideat lopussa
Hmm, 8 metriä kuulostaa kyllä todella lyhyelle liu'ulle. Kyllä altaan puoleen väliin olen päässyt "aina" kun painotus on kohdallaan, mutta siinä mitä sen jälkeen tapahtuu on ollut kehitystä. Toki se potku on tuolloin järjettömän kova enkä kisasukelluksessa tekis lähellekkään tuollaista.
Siis tarkoitan yhdellä potkuparilla tietysti potku päädystä ja sitten yksi käsiveto+potku.
Paha sanoa mikä sulla vois olla siinä, yksi aika konkreettinen juttu on varmaan ihan raaka massa, eli mulla on 90kg luonnostaan ja vielä 6-7 kg lyijyä, eli onhan siinä liike-energiaa aika toisella tavalla, jos oletetaan että muut muuttujat olis suht vakio?
Puku kuitenkin on käytössä?
Lähetä kommentti