Uusi nousu

Ajattelin alkaa taas päivitellä blogia kun pienoinen treenimotivaatio nostaa taas päätään.

Olen joskus linjannut itselleni että treenaan kovaa vain silloin kun siihen syntyy motivaatio luonnostaan. Järkeily menee jotenkin sitä rataa että oikeasti kovaa treeniä en jaksa (enkä halua) tehdä jos motivaatio ei tule "sisältä". Jos yritän toisin päin, pakottaa itseni motivoitumaan, hommasta tulee vaan ikävää, ei jaksa keskittyä kunnolla jne.

Noh, paljon on vettä virrannut sitten edellisen motivaatioputken. Mutta nyt tuntuisi että palaset ovat taas loksahtamassa kohdalleen ja planeetat oikeaan asentoon.

Pitkälti olen samassa tilanteessa kuin 2007 syksyllä. Takana on melko napakka aerobisen treeninen kausi, edessä vielä kauden päätavoite, Finlandia Marathon 3.9. Sen jälkeen aion keskittyä hetken aikaa sukeltamiseen ja erityisesti dynaan.

Pitkästä aikaa jalassa on myös mono joka tuntuu omalta. Tilasin pitkän jahkailun jälkeen Waterway Glide:n (30 asteen kulmalla, lapa jäykkyys 2). Maksoihan se kun elämä, mutta päädyin tällä kertaa varmaan valintaan. Viimeksi tilasin Tropol m4:n kun ajattelin ottaa riskin ja kokeilla jotain mitä ei vielä monella ole. Jo tuolloin jahkasin pitkään Gliden ja Tropolin välillä.

Pointti tässä Glide-fanailussa on se, että olin kokeillut sitä, todennut että se sopii jalkaan ja toimii pirun hyvin. Voi olla että maailmassa on paljon parempiakin räpylöitä, mutta kun ongelmani oli siihen asti että halusin vain "tarpeeksi hyvän". Ei se Tropolkaan muuten huono ollut, mutta vaan aivan väärän kokoinen ja muotoinen minun jalkaani. Jälkikäteen voisi sanoa että kahdeksi vuodeksi se söi kokonaan motivaationi treenata monolla, kun ei viitsinyt laittaa koko vehjettä jalkaan kivun takia.

Eilen uitin Glideä ekan kerran ja hyvällehän se tuntui. Ensimmäistä kertaa omalla monolla pääsi kunnolla kiinni myös yläpotkuun.

Treenimetodini on nyt toistaiseksi seuraava:
-Joka treenin aluksi pitkä sukellus ilman lämppäreitä
-Tämän jälkeen kilometreja ja jyystöä erilaisin tekniikkaharjoituksin

Dokumentoidaan nyt siis baseline:
-100m DYN, ilman pakkausta

Vähän taustaa: tuo meni todella helpon tuntuisesti. En kääntynyt enää satasesta koska olin etukäteen päättänyt että en käänny. Käänökset olivat myös niin karmeita että järkeilin että niitä pitää nyt vähän työstää ennen kuin jatketaan pitemmälle. Pointti "ekassa pitkässä" treenin alussa on että en mieti mitään, vaan sukellan sillä tekniikalla mikä selkärangasta tulee. Sitten lopputreenin käytän siihen että yritän istuttaa sinne selkärankaan jotain muuta. 100m ei ehkä kuulosta paljolta, eikä olekaan, mutta minulle se on kova juttu. En ole treenannut pituussukellusta missään järkevässä muodossa aikoihin ja viime keväänä kun kokeilin muutaman kerran oli jo 80-90 metrin sukellukset lähes samboilla. Siihen verrattuna tämä 100m oli todella hieno kokemus, pää oli vielä aivan selvä. Hieman huolissani olen siitä että happoja ei tullut vielä käytännössä ollenkaan ja nykäyksetkin vasta 75m tienoilla. Lienee peruja ylettömästä aerobisesta treenistä, mutta kielii myös huonosta sukellusvasteesta.


Kokeilin lopuksi erilaisia vetoja eri tyyleillä. Tuntuu että eteenpäin pääsee tällä monolla paljon pienemmälläkin amplitudilla kuin mihin olen itseni harjaannuttanut. Liuku on myös älyttömän hyvä koska lapa on aivan suora kulman takia lepovaiheessa. Yläpotku vie eteenpäin yhtä paljon kuin alapotku ja potkuun saa hyvän symmetrian kun on ote veteen molemmin puolin. Juuri tätä halusinkin.

Dynaa ajatellen olisi ehkä viisasta vähentää vähän amplitudia, mutta aion pitää sen vielä ohjelmassa lähinnä CW:n takia.

Kuten todettua käännöksiä pitää nyt treenata tehostetusti vähän aikaa. Siitä sitten vaan pituutta vähän kerrallaan lisää. Hyvä fiilis!