Finlandia Marathon

No niin, tulipahan juostua. Aina pitää olla tyytyväinen kun maaliin tullaan ja aikakin oli oma enkka, jotain 3:39 + risat. Sorruin kuitenkin samaan virheeseen kuin aina, eli liian kovaan alkuvauhtiin ja loppu oli taas aivan hirveää raahustamista.

Vapaasukelluksesta aina puhutaan "henkisenä lajina", aivan niinkuin se olisi jotenkin sen lajin etuoikeus. Kyllä itsellä ainakin juoksu on monellakin tasolla vähintään yhtä henkistä, mutta tällä kertaa konkreettisesti mielessä on vapaasukelluksessakin yleinen ilmiö: ennätysten tavoittelu ja mopon keuliminen liikaa suhteessa kokemukseen.

Ok, olen juossut paljon, mutta maratooneissa aika aloittelija. Tämä taisi olla neljäs. Kuitenkin lähdin alusta juoksemaan vauhtia, joka olisi ottanut pb:stäni luokkaa 25 minuuttia pois. Ei tuo ole kovin fiksua. Ensi kerralla (ja kyllä sellainen varmaan tulee), pyrin ottamaan strategiaksi juosta alusta alkaen sitä vauhtia mikä nyt oli keskinopeus. Puolivälin jälkeen jos on aivan fantsu olo, kiristän ihan hieman, ja tavoitteena on ottaa 1-5 min max pois pb:stä. Näin se voisi joskus onnistuakin. Sitten kun noita tekisi pari kolme, niin hups, olisinkin siinä ajassa mitä nyt tavoittelin.

Nyt olen 2 kertaa putkeen jo epäonnistunut tavoitteessani, alan jo tottua tahkoamaan noita n. 3:40 aikoja loppuromahduksella.

Pientä logia ja koottuja selityksiä myöhempää muistelua varten:
-Ehkä ensi kerralla en mene pyörällä töihin edellisenä päivänä. Aika raakoja kuitenkin nuo meidän mäet :)
-Kokeilin nyt olla käytännössä ilman lisäenergiaa. No, objektiivisesti tämä oli paras aikani koskaan, mutta subjektiivisesti sanoisin, että romahdus oli ehkä jyrkkyydessään pahin koskaan. Ensi kerralla ehkä otan taas urheilujuomat käyttöön, ehkä geeliäkin...Kattoo ny
-Minimalistinen lähestyminen taas oli ok. Jätin pois gps:n, sykemittarin ja paljon muuta roinaa mitä yleensä on mukana. En kaivannut mitään niistä.
-Vauhdinjako oli surkea. 29km päästelin melkein 4:50 min/km - aivan liian kovaa. Erityisesti olisi pitänyt malttaa pudottautua ryhmästä jonka perässä juoksin viimeistään 25km tienoilla, silloin oli jo selvää että tämä vauhti ei kanna maaliin asti. Loput 14km olikin tiukkaa pitää edes alle 6 min/km, mikä siis on todella raahustamista minulle.
-Missään vaiheessa ei "keuhkoissa" (niinkuin ammattimaisesti sanotaan) tuntunut pahalle, jaloista vaan loppui ruuti. Ihan lihaskuntoharjoittelu + energiasta huolehtiminen varmaan ainakin pitkittäisi romahdusta.

Nälkää jäi kuitenkin vielä. Väliaikoina puolikas meni n. 1:42 ja 33 km (pirkan hölkän pituus), sekin jotain 2:43 tyylistä. Kuukauden päästä juostaan Pirkka, joten realistista olisi odottaa pb-vauhtia sielläkin (pb on nyt aika tarkkaan 2:43 jos muistan oikein). Puolikkaalla kyllä 1:40 alitus pitäisi onnistua, sen verran oli vielä 20km kohdalla energiaa jäljellä.

No, leuka rintaan ja kohti pituussukelluksia...Ehkä kuitenkaan ei vielä ihan huomenna.