Finlandia Maraton lähestyy ja pitäisi saada vähän kilometrejä alle. Olen 2 viikon työkomennuksella Intiassa, Bangaloressa. Optimistina otin tietysti lenkkeilyvehkeet mukaan.
Kirjoitin joskus, että kun menkin ensimmäistä kertaa Nizzaan, liikenne siellä oli mielestäni epäjärjestynyttä ja järkyttävää, mutta kuitenkin kuinka nähtyäni egyptin liikenteen, etelä-ranska vaikutti lähes pohjoismaisen järjestäytyneeltä. No, nyt on pakko todeta, että egyptin liikenteeseen voisi melkein kuvitella lähtevänsä kun on nähnyt tämän meiningin. Sitä ei voi sanoin, eikä kuvinkaan, kuvailla. Tämä olisi nähtävä. Kaupungissa on 14 miljoonaa asukasta ja yli 5 miljoonaa autoa. Meinkinki on ihan sanoinkuvailematonta eikä mitään sääntöjä käytännössä ole. Kaistoja voidaan mennä molempiin suuntiin, poikittain, ihan miten vaan.
Anyway, mitenkä tämä liittyy mihinkään. No, tämä on kertakaikkiaan kaupunki, jossa ei ainakaan länsimaisessa mielessä paljoa juosta. Vielä kun nyt on monsuunikausi ja sataa jatkuvasti niin ei senkään vertaa.
Olen siis korvikkeena juossut hotellin juoksumatolla joka päivä. Tätä aikaisemmin ei minulla ole ollut kokemusta juoksumatosta. Täytyy kyllä sanoa että kyllähän se korvikkeena kerran tai kaksi menee, mutta olisi todella masentava ajatus juosta aina matolla. Tylsäähän pitkän lenkin juokseminen on aina, mutta kun siitä poistetaan kaikki vaihtelevuus, maisemat...Ainakin minulle juoksemisessa erittäin suuri osa koko jujua on luonnossa tai maastossa liikkumisen ilo (maasto voi olla kaupunkikin, ei siinä mitään). Tämä vie hommasta kaiken ilon.
No, hyvä puoli juoksumatossa toki on se, että vauhdin tarkkailu ja sinänsä "treenaaminen" sillä onnistuu. Se voisi olla hyvä apuväline esim. erilaisiin vauhti ja tekniikkaharjoituksiin ja kenties sadepäivien varalle vaihtoehtona. Jos se olisi kuitenkin ainoa vaihtoehto harjoitella, luopuisin tästä harrastuksesta varmaankin aika vinhaan. En myöskään suostu uskomaan että se voi millään korvata vaihtelevan alustan, maaston ja nousujen tuomaa askeleen ja rasitukseen totuttamista, mikä varsinkin pitkillä matkoilla on todella tärkeää.
Pääasia kuitenkin että askelia ja matkaa kertyy, eiköhän tästä ihan hyvä maratooni saada.
Luotan siis valmistautumisessani ihan perinteiseen juoksutreeniin. Kimmolla on "hieman" radikaalimpi lähestymistapa, mutta pakko sanoa että mielenkiintoinen! Oikeastaan melkein kiinnostaa enemmän kuinka Kimmon käy kuin oma juoksu, koska jos käy hyvin se laittaa omaankin mietintämyssyyn paljon uutta ajateltavaa. Kimmon ajatuksia voi lukea täältä:
http://freexperience.blogspot.com/
Sitten vielä pirkan hölkkä - sen jälkeen keskittynen hetkeksi enemmän taas puhtaaseen sukellustreeniin. Ainakin kuntopohja pitäisi olla silloin kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti