Vastaliike

Häröilytreenejä seuraa yleensä hyvä treeni, ja päinvastoin. Selvästi teki hyvää höllätä pipoa yhden treenin ajaksi ja sallia static. Myös parin päivän lepo teki hyvää ja nyt menin Tikkakoskelle hyvin latautuneena.

Ei siinä mitään fiilistellä ja lämmitellä, kamat niskaan, 5 minuuttia rauhoittumista ja matkaan. Pääsin tällä kertaa 8 altaanmittaa, eli n. 133 metriä - mikä on "16,7m altaan pb" jos jostain pitää iloa repiä. No, matka ei niinkään ole olennaista, kuin miltä se tuntui. Tällä kertaa hapotus alkoi ajoissa ja kasvoi tasaisesti koko sukelluksen ajan ja loppua kohti epämukavuus kasvoi tasaisesti ja hallitusti lakipisteeseensä. Yhtään ei olisi tarvinnut enempää sukeltaa, mutta lopetus oli hallittu. Koko kroppa hapotti vielä minuutteja sukelluksen jälkeen. Jes! Sukelsin taas ilman laseja, mikä tuntuu nyt muutaman treenikerran jälkeen jo täysin luonnolliselta. Ainoa ikävä on että jos ui yhtään kovempaa alkaa vesi mennä silmämunien alle - se tekee vähän häijyä :)

Sukelsin myös kädet sivuilla. Syy on lähinnä se, että tuossa altaassa käsiä ei ehdi ojentaa kunnolla kun on jo päädyssä, mutta näköjään se toimii noinkin.

Tekniikasta ei tämän vedon kohdalla kannata paljoa puhua - sitä ei ollut. Treenin sukeltelinkin aika paljon lyhyitä vetoja tunnustellen hieman miten tähän saisi vähän vauhtia lisää rentoutta hukkaamatta, ja uskoisin että sain siinä muutaman ihan hyvän ahaa-elämyksen. Ilman lämppäreitä sukeltamisessa on vielä haasteena se, että yleensä tarvitsen muutaman verryttelyvedon että tekniikka alkaa osua kohdalleen. Mutta siitä päässee eroon a) tekemällä tarpeeksi ilman lämppäreitä ja keskittymällä siihen mitä tekee (kun on pakko, niin kai se sieltä tulee), b) hinkkaamalla tekniikkaa selkärankaan niin että se tulee sieltä aina, tilantessa kuin tilanteessa.

Lisäksi sukelsin useamman sukelluksen välille 100-117, ei laskettu mutta olisiko noita viitisen kappaletta mennyt. Kokeilimme Kimmon kanssa myös "static dynaa" taas. Ajatuksena siis on että välillä jakaa dynan kahteen osa-alueeseen: sukellusaika ja sukellustekniikka. Nyt siis ennenkaikkea yritimme hakea sitä miltä tuntuu venyttää sukellus ajallisesti mahdollisimman pitkäksi. Muita sääntöjä ei ole kuin että dynaa sen pitää olla ja liike ei saa pysähtyä, mutta muuten mahdollisimman rentona.

Sukellusajat (100m) menivät jotakuinkin 2:40 tietämiin, +- 10 sekuntia. Kimmo veti pari yli kolme minuuttistakin. Hauska ja stressitön treenimuoto vastapainona ikuiselle runttaamiselle.

Muutaman treenin jälkeen sitten varmaan painotus toisin päin, eli teknisesti mahdollisimman puhtaita ja hyötysuhteeltaan hyviä sukelluksia. Tuolla sukellusajalla nopeus pitäisi kuitenin olla melkein kaksinkertainen, jos halutaan puhua hyvästä sukelluksesta.

Treenien jälkeen kuitenkin hyvä ja motivoitunut fiilis, tästä on hyvä jatkaa!