Perusjyystöä

Sitten edellisen kirjoituksen on käyty pari huomionarvotonta kertaa altaalla. Sunnuntaina kuitenkin vähän huomionarvoisempi treeni.

Olimme pitkästä aikaa Vaajakosken uimahallissa - ah miten luksukselta tuntui 25 metriä ja yli metrin syvä vesi!

Tapani mukaan aloitin tekemällä yhden pitkän ilman lämppäreitä. Sukellus meni ihan jees, mutta kieltämättä oli pieni pettymys. Pituutta tuli hieman yli 100m ja kuitenkin se oli aika tiukka.

Sukeltelin ja huinailin siinä sitten kaikenlaista ja Kimmo testaili samalla erilaisia vauhtiprofiileja tekemällä putkeen reilun satasen sukelluksen ainakin puolen tusinaa. Oli mielenkiintoista seurata miten sama sukellus tehtynä eri nopeuksilla ja eri vauhdinjaoilla veti miehen välillä ihan loppuun ja välillä oli pirteä kuin peipponen.

Helpoin oli kuulemma sellainen, että ensimmäinen 50m "static moodissa", täysin rentona, vauhdista tai tekniikasta välittämättä. Seuraava 25 hyvässä ryhdissä ja paketti kasassa, mutta vielä aika rauhallista vauhtia ja kädet sivuilla. Sen jälkeen kädet eteen ja "kunnon uintia". Saman tyylistä strategiaa on kokeiltu joskus ennenkin, mutta en silloin saanut siitä mielestäni mitään erityistä hyötyä. Idea lienee että sukelluksen alku, kun vaste ei ole vielä päällä, kannattaisi pitää mahdollisimman pienellä liekillä - mutta kuitenkin mennä eteenpäin. Sitten kun vaste on päällä, antaa soida vähän kovempaa. Murathan teki tämän äärimmileen niin että teki reilun minuutin frc-staticin ensin ja vasta sitten lähti uimaan.

No, päätin tätä kokeilla ja yllätyksekseni meni 125m ilman sen kummepaa valmistautumista. Kuulostaa nykynuorille varmaan aika pieneltä sukellukselta, mutta itselleni se on jo aika iso juttu. PB on karvan yli 150 ja varmaan yli 125m sukellukset laskettavissa jos ei yhden niin kahden käden sormilla. Tämä meni vieläpä treenin lopuksi, takana jo useita yli satasen vetoja ja melko konservatiivisella pakkaamisella.

Tästä tuli heti pieni motivaatiobuusti ja teki mieli tehdä jotain "oikeaa harjoitusta" ikuisen häröilyn sijaan, joten vedin perinteisen 8x50 tasaminuutein lähdöillä. Hieman yllättävää kyllä tämä ei ollut kovinkaan epämukavaa, muistelin että se olisi paljon pahempi - ehkä tuo uusi mono vähän tuo helpotusta. Sai siinä kuitenkin pikkasen hiilidioksidia kiertoon.

Maanantaina vuorostaan taas tikkakoskella ja olihan paluu arkeen aika karmiva. Sukelsin taas alkuun ilman lämppäreitä yhden pitkän, olisiko ollut 105m luokkaa eli 6 käännöstä. No hyvä puoli tässä on että kun on ehdollistunut siihen että satanen on 3 käännöstä niin nyt ehdollistuu siihen että käännöksiä on paljon enemmän - luulisi että tuo pientä psykologista helpotusta kun saa vetää 25m altaassa taas.

Sukelluksessa ei muuten ollut mitään erityisen huomionarvoista, mutta vaikka tein ilman lämppäreitä, hypoventiloin ja ennen sisäänhengitystä hengitin vain kerran vähän reilummin ulos, en vieläkään saa minkäänlaisia happoja sukelluksella. Tämä varmasti selittää sen miksi dyna ei kulje - kertakaikkiaan refleksi ei napsahda päälle.

Syitä tähän on varmasti monia. Olen ollut aina tosi huono "hapottamaan", mutta on se joskus paremminkin toiminut. Yksi on siis varmaan ihan reilu pitkien sukellusten puute viimeisen muutaman vuoden aikana. Toisekseen, oma teoriani on että tällainen "kestävyysliikkujan"-fysiologia ylipäätään on epäedullinen dynaan. CW:ssä toimii paremmin kun refleksi runnotaan väkisin päälle, mutta altaassa se ei tahdo herätä. Kolmannekseen - takana on erittäin aerobinen liikuntajakso, mikä omalta osaltaan varmaan heikentää sukellusvasteen heräämistä. Mutta treenaamallahan se paranee, luulisin.

Herätelläkseni uinuvaa sukellusvastetta, tein 2 co2 harjoitusta. Sukelsin aina 2 altaanväliä ja välissä 1 hengitys. Eka kierroksella jaksoin 8 ja toisella 10 varvia, mistä siis tulee melko vaatimaton 167 metriä - mutta se ei ole se pointti...Pointti on että siinä 5-6 kierroksen jälkeen alkoi muistua miltä pitäisi tuntua sukelluksen lopussa. Hiilidioksidi polttelee keuhkoissa, lihakset hapottavat, mutta pää on aivan kirkas. Otan nyt ohjelmaan näitä co2-harjoituksia koska oma uskomukseni on että niillä voin tehostaa samaan moodiin pääsemistä varsinaisella sukelluksellakin, mutta lähes puhdas arvaushan tämä on.

Kaiken ohessa olen myös alkanut käymään salilla, dokumentoidaan nyt alkutaso tähän että muistan myöhemmin mistä lähdettiin:
-Leuat 5,3,3,3
-Kyykky 60x8, 70x6, 70x6
-Pena 6x60, 5x70, 3x75, 1x80
-Niskan takaa punnerrus tangolla 3x30x10
-Alaselkä, ilman painoja 3x15
-Alavatsat (jalkojen nosto) 15, 12, 10
-Haba 16,5kg per käsi, 3x7

Aika vaatimatonta siis, mutta jostainhan sitä on lähdettävä. Sain keväällä selkäni aika pahasti solmuun kyykyssä, joten siinä on nyt erittäin konservatiivinen linja. Tunnustellen sellaisilla painoilla mitkä varmasti hallitsee. Vielä ei ainakaan ole vaivat palanneet, mutta en uskalla löylyä lisätäkään.

Monolla uidessa huomaa kyllä eron varsin selvästi kun on pikkasen vatsoja ja selkää rääkätty. Ei tartte montaa treenikertaa salilla kun alkaa tekniikka pysyä ihan eri tavalla paketissa.