Juoksu kulkee

Hidastettuani vauhteja lenkeillä selkeästi olen löytänyt ihan uuden ilon koko touhuun. Säännöllinen lenkittely on selkeästi kannattanut, sillä olo lenkkipolulla on vahva ja "voittamaton". Tuollaista rauhallista vauhtia pystyn juoksemaan pitkiäkin lenkkejä ilman mainittavaa epämukavuutta. Sunnuntai-aamuna päätin kokeilla mennä ilman aamiaista lenkille. Vähän vettä vaan koneeseen ja menoksi. En minä näistä jutuista oikein vieläkään ymmärrä, mutta jotenkin järkeilin että tämän pitäisi koetella erityisesti rasva-aineenvaihduntaa koska ennen aamiaista kehon pitäisi olla kaiketi puhtaasti rasva-aineenvaihdunnalla (ja rasva-aineenvaihdunta taas on tärkeää pitkillä juoksuilla kuten maraton, koska sieltä se energia lopulta haetaan kuitenkin). Hyvin jaksoi noinkin. Juoksin ekat 3 kierrosta n. 10.5 km/h (en vieläkään osaa ajatella vauhteja min/km). Selkeästi alle aerobisen kynnyksen, mutta kuitenkin alaraja oli 135, eli suht kapealla alueella. Viimeiselle en malttanut olla nostamatta vauhtia hieman. Koko lenkki (18.7km) meni n. keskinopeudella 11.4 km/h, mikä olisi jo Pirkan hölkässäkin alle kolmen tunnin vauhti. Toki tohon pitäisi vielä tunti pistää lisää, mutta kun nytkin lopetin juoksemisen lähinnä siksi että aika loppui. Mukana oli 0.5l vettä, joka oli toki liian vähän, mutta antoi pikkasen lisää puhtia touhuun.

Mutta kuten todettua, olo lenkkipolulla on nyt hyvä. Mihinkään ei särje, mitään ei kolota. Juoksu kulkee ja kontrolli pysyy ja mikä ihmeellisintä, en enää koe pitkiäkään lenkkejä edes erityisen tylsinä, vaan minulla on ajoittain jopa hauskaa juosta. Tämä on täysin uusi ilmiö :) Enää en edes kaipaa mp3-soitinta (jonka olen hukannut), kun taas ennen en voinut ajatellakaan yli tunnin lenkkiä ilman musiikkia.

Pirkalle soittimen voisi kuitenkin ottaa ihan sen takia, että viimeiseksi tunniksi kun laittaa Rammsteinia tms soimaan, niin jalka nousee huomattavasti paremmin vaikkei oikein enää huvittaisikaan. Tämmösen havainnon olen ainakin joskus tehnyt...

Viime viikolle kertyikin jo ihan kivasti juoksukilometrejä, eli 57km. Eihän nuo isoja määriä "oikealle" juoksijalle olisi, mutta tämmöselle maatiaiselle jo kuulostaa ihan isoilta luvuilta. Vaan ei ne metrit ja sekunnit, fiilis on tärkeintä :) Joku nyt varmaan ihmettelee että miksi hitossa vaan juoksen, miten se tukee sukeltamista? No ei se varmaan kauheasti tuekaan, mutta juuri nyt se vaan kiinnostaa enemmän. Talvella ehtii kyllä taas kaakeleitakin vahdata. Kunnianhimo alkaa kuitenkin silläkin saralla nostaa sen verran päätään, että olen päättänyt yrittää halli-MM maajoukkueeseen, joten kohta kyllä pidätellään taas hengitystäkin. Nyt on kuitenkin vielä peruskunnon aika. Päätavoitteeni on HUG 2007, jossa tavoite on rikkoa oma Static PB eli siihen ajoitan ekan kuntohuipun. Toinen on sitten Heinäkuu 2007 jos luoja suo...Dynaa aion kyllä treenata myös, mutta ellei jotain ihan friikkiä tapahdu, niin en siinä lähde edes maajoukkuetasoa tavoittelemaan, se on kertakaikkiaan liian kaukana. Mutta jos kaudella pb:n saisi, niin olisihan se kivaa...

Hmm, toimisikohan staticissa semmonen, että laittais ekasta nykäyksestä Hierate Mich:n soimaan - antaisi sopivasti terää taistella ikävän vaiheen loppuun. Biisin kestosta voisi päätellä myös missä mennään ajallisesti.