Koska minulta ei juttua tunnu syntyvän muusta kuin vapaasukelluksesta, niin suolletaan siitä sitten. On kai sekin parempi kuin iänikuinen iltapäivälehtien otsikoiden kommentointi, hassut linkit tai markkina-arvoteorian kiivas puolustaminen.
Ensiksi nyt kuitenkin alta pois se pakollinen hassu linkki: Japander esittelee Japanilaisissa tv-mainoksissa esiintyneitä Hollywoodin tähtiä. Aika hervoton klassikko on toki myös engrish. Hulluja nuo japut.
Viime viikonloppuna oli Freediving Team of Finlandin organisoima syväsukellusleiri, jossa antoisien teorialuentojen lisäksi päästiin kokeilemaan sukeltamista paikassa jossa vettä riitti n. 80 metriin asti. Lauantaina suureksi yllätyksekseni sukelsin 27.5 metriä. Sunnuntaina ei oikein tuntunut kulkevan ja pallea tuntui aika kireältä. Hetken lepäilyn ja muutaman "negatiivisen" sukelluksen jälkeen tuntui kuitenkin hyvältä joten jatkoin potkimista alas päin. Kellon näyttäessä 30 metriä käännyin ympäri ihan silkasta psykologisesta herätteestä. Pinnalle päästessä kyllä hymyilytti. Mittari näytti 30.8 metriä ja tiesin että enemmänkin olisi mennyt.
Negatiivinen sukellus on hyvä tapa venyttellä paikkoja ja herätellä sukellusrefleksiä. Ideana on puhaltaa keuhkot täysin tyhjäksi pinnalla ja hivuttautua sitten hiljalleen alaspäin. Näin pystyy simuloimaan jo pienissäkin syvyyksissä valtavaa painevaikutusta kroppaan (normaalisti keuhkot painuvat näin kasaan vasta jossain 60 metrin tietämillä). Varoituksena sitten tätä lukeville, että negatiivista sukellusta ei pidä koskaan tehdä valvomatta. Ei tietysti muunkaanlaisia sukelluksia, mutta erityisesti ei negatiivisa ;) Tajunnanmenettämisen riski on suuri ja äkillinen nosteen häviäminen (josta suurin osa tulee keuhkoista) voi aiheuttaa pienoisen tilanteen tottumattomalle.
Täynnä uutta intoa kävin sitten harjoittelemaan. Maanantaina tein uudet pohjat hengenpidätyksessä (5:05) ja herätin kummeksuvia katseita harjoittelemalla apnea-kävelyä paikallisella pururadalla. Tiistaina tein useita rentoja sukelluksia n. 28 metriin ja tunne oli kertakaikkiaan mahtava.
Eilen sitten tulin tietoiseksi oikeassa korvakäytässä tuntuvasta pienestä kivusta ja kävin tänään näyttämässä lääkärille. Tyly tuomio, korvakäytävän tulehdus ja viikon antibioottikuuri. Harmittaa jäädä taas tauolle kun vihdoin sai hyvän putken päälle, mutta toisaalta se voi olla ihan hyväkin. Kaiken kaikkiaan merkit ovat hyvät kuun lopussa käytäviä sm-kisoja silmällä pitäen.
En sinänsä ollut tulehduksesta yllättänyt, jatkuva paskaisen järviveden heruttelu korvakäytävään on kyllä omiaan sellaisen aiheuttamaan. Harmi vaan ettei sille sinänsä voi tehdä mitään. Korvatulppia ei voi paineen takia käyttää, päin vastoin korvaan pitääkin päästää vettä. Korvatippoja ei saa ilman reseptiä eikä niiden jatkuva käyttö muutenkaan ole hyvästä. Pitänee vain kerätä kunnon suojaava vahakerros pyrkiä ainakin kuivaamaan korvat sukellusten jälkeen.
Lisättäkööt vielä yksi päivän linkki. Ainakin minulle melkoisia väristyksiä (positiivisessa mielessä) aiheutti tämä Loic Lefermen No-Limits video. Vaikkakin ko. ennätys on jo aikaa sitten rikottu, on tämä paras video mitä olen onnistunut aiheesta löytämään (video on mediaplayer 9 formaatissa, joten alustasta riippuen ei ehkä ihan heittämällä lähde näkymään).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti