Palatkaamme moraalisen pahoinvoinnin maailmasta taas hetkeksi arkeen ja sukellukseen. Kuten aiemmasta kirjoituksestani voi lukea, oli minulla ongelmia pääni onteloiden kanssa. Jossakin siellä on vieläkin tukoksia, joista mielelläni haluaisin eroon ennen viikonlopun syväsukellusleiriä. Internetin ihmemaailmasta löysin hengenheimolaisia joilla on ollut samanlaisia ongelmia, ja yleinen mielipide tuntui olevan, että ns. neti-kannu ihan oikeasti auttaa. Tai jos ei halua hienoa kannua ja itämaista mystiikkaa, niin selkokielisemmin suolaveden imppaaminen sieraimesta sisään. Vaikka olenkin perinteisesti melko kyyninen kaiken maailman rajatieteiden ja kotikonstien suhteen, tuntui tälle ajatukselle löytyvän kohtuuden nimissä ihan tieteellistäkin tukea.
Töissä ollessani kun tuon artikkelin luin päätin että kokeilen tätä kun pääsen kotia ja niin sitten teinkin. En muistanut ihan tarkkaan mikä piti olla suolan ja veden suhde, mutta olin melko varma että se oli "jotain 2-3 teelusikallista lasilliseen vettä". En jaksanut tarkistaa vaan kävin innolla imppaamaan. Tulos? En muista elämäni aikana kertaakaan, että olisi ollut nokka niin tukossa. Tuntui etten saa henkeä ja kirkasta limaa vuosi tuntitolkulla kuin hanasta. Vasta hyvin nukutun yön jälkeen alkaa pikkuhiljaa tuntua, että voin taas hengittää nenän kautta. Toisin sanoen, en nyt tullut aivan vakuuttuneeksi. Tosin tarkistin sitten jälkeen päin "reseptin". Se oli yksi teelusikallinen puoleen litraan (pint) vettä. Noo, eihän liuokseni ollut kuin n. 6 kertaa liian vahvaa...Saas nähdä uskallanko kokeilla vielä uudestaan. Mikään seurapiiritemppu ei kyllä ole kyseessä ja jos päätätte kokeilla niin kannattaa ehkä jättää paras paita pois päältä ja hakeutua lavuaarin läheisyyteen ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti