Graalin maljan etsintää Tampereella

Tamperelaisia vapaasukeltajia on pitkään jo vaivannut se fakta, että syviin sukelluksiin harjoituspaikkoja on melko huonosti. Heramaanjärveltä löytyy se 30m, mikä on jo aika monta kertaa nähty. Näsijärvellä on muutama syvä kohta, mutta niihin pääsemiseksi tarvitaan venettä. Haverin tilanne on mitä on - täällä vain pidämme sormia ristissä ettei sieltä löytyisi enää kultaa (lienemme ainoa ryhmä Pirkanmaalla joka EI toivo kultaa löytyvän :)

Kalamiesten huhut ja nettikartat saivat meidät kuitenkin taas epätoivoiseen yritykseen. Näsijärven "virallisesti" syvin kohta löytyy kuulemma Paarlahdesta, jostakin Paksukallion tietämiltä. Karttapaikka.fi näyttää erittäin lupaavalta väitteen suhteen. Syvyyskäyrää on niin tiheässä että pieni resoluutio ei enää riitä erottamaan niitä toisistaan, ja oikeastaan missä tahansa kohtaa paarlahden etelärantaa pitäisi olla 50m syvää melkein heti rannasta. Päätimme Laurin kanssa siis tehdä koeluontoisen reissun seuduille.

Heti alkuun mielessä kalvoi ajatus: jos tällainen messiaspaikka todella olisi olemassa, niin tuntemani laitesukeltajat luultavasti vaahtoaisivat siitä yhtenään. Kartta kuitenkin näytti selkeästi että syvää on ja rantaan menee tie, joten ei kun kokeilemaan.

Pienen harhailun jälkeen Paarlahti löytyi kyllä helposti. Hieman pahanenteisesti ohitimme matkalla useita traktoreita. Miksi se sitten on huono juttu? Selviää kohta. Kartta oli vähän suttuinen, mutta rohkeasti yritimme pyrkiä rantaan päin. Karu herätys oli, että karttaan merkityt "tiet" ovat pääosin lehmipolkuja joihin uskaltautuisin korkeintaan traktorilla, yksityisteitä tai sitten menivät suoraan jonkun talon pihaan. Hienotunteisia kun olemme, emme tietenkään halunneet kenenkään pihaan tunkea, joten jatkoimme etsimistä. Noin tunnin häröilyn jälkeen, päädyimme lopulta Isosaaren eteläpuolella olevalle pienelle veneenlaskupaikalle. Ei ihan se syvin kohta, mutta kartan mukaan tästäkin 40 metriä pitäisi löytyä heittämällä.

Ensivaikutelma oli mahtava. Tästä pääsee veteen helposti, paikka on täysin tyyni, koska lahti on hyvin maan ympäröimä, lähelläkään ei ristin sielua....Puvut päälle ja veteen siis! Edes joka puolelta kuuluva traktorin pörinä ei vähentänyt intoamme.

Mukanamme oli n. 70 metrin köysi. Pistin sen suoraksi. Ajattelin että kun tänne nyt ollaan tultu, niin katsotaan sitten köyden kanssa paljonko sitä myyttistä syvyyttä oikein löytyy. Uimme jonkun 100-200m ja pudotimme köyden - tömps 15m. Jaa, ollaan varmaan väärässä kohtaa. Vähän pitemmälle ja sivummalle - 20m. 100m uintia 25m...Keskellä veneväylää, juuri ja juuri 30m. No, oli täällä miten syvää tahansa, tämä sai riittää, koska uinti alkoi oikeasti uuvuttaa. Fiilis oli jo vähän matalalla, mutta päätettiin nyt vetää pari sukellusta velvollisuudestakin. Nyt sitten siihen miksi traktorit ovat sukeltajalle maailmanlopun merkki...Näsijärvi ei varsinaisesti ole kuuluisa kirkkaudestaan, mutta ainakin kaupungin edustalla se on parhaina aikoina vuodesta ihan ok. Vesi on kyllä tummaa, mutta näkyvyyttä on kuitenkin semmonen 5 metriä - suomen oloissa jo luksusta. Tässä maatalouslannoitteiden maljassa nimeltä Paarlahti näkyvyys on n. 30 cm luokkaa. 2-3 metrin jälkeen on pilkkopimeää ja vielä lähes pohjalakin lampun valo hajoaa ympäröiviin hiukkasiin laajaksi palloksi. Pohja on aivan uskomaton. Tiesin köyden olevan noin 30 metrissä. Kuulin d3:n piipityksesä olevani 25 tienoilla hyvässä vapaapudotuksessa. Ajattelin pudotella vaaka-asennossa pohjaa asti. Mutta tuntui ettei pohja tule koskaa vastaan. Hetken jo epäilin köyden pituutta, mutta katsoessani kelloa, huomasin että eihän syvyys enää kasva ollenkaan. Minä olin jo pohjalla! "Pohja" vain oli niin uskomatonta huttua, ja vesi niin uskomattoman sakeaa, ettei eroa oikeastaan huomaa. Pientä lohtua sai ylös uidessa - kun valon puolesta kuvitteli olevansa 10-15 metrissä, pulpahtikin pää äkkiä pintaan. Mukava yllätys sinänsä...

En välttämttä sano, että puheet nässyn syvimmästä kohdasta ovat huuhaata. Mutta pointti on, että noissa näkyvyyksissä, ei kiinnosta vaikka pohja olisi 100 metrissä. Toisekseen, en olisi ollenkaan yllättynyt jos kaikuluotain tuollakin kohtaa sanoisi vaikka 70 metriä, sen verran heppoinen huttukerros pohjalla oli. Onneksi pohja-painomme oli pieni. Isompi paino olisi varmaan löytänyt paljon enemmän "syvyyttä", enkä halua edes kuvitella miten meidän sitten olisi käynyt :) Paksukallion edustalla oleva syvin kohta ei ole saavutettavissa järkevästi maitse. Vene tarttis olla, mutta jos meillä olisi vene, menisimme muutenkin nässyllä ihan eri kohtaa.

Eli olisi pitänyt luottaa vaistoihin ja järjen ääneen. Uuvuttavan rantaan uinnin jälkeen mietin kahdesti että viitsinkö tällä vedellä edes huuhdella hieman virtsaista pukuani. Onko se oikeasti sen parempi? Kirjaimellisesti paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Graalin malja jäi vieläkin löytämättä...