Jengi alkaa näköjään väsähtää, eikä tänään veneeseen lähtenyt kuin team tampere ja sledge. Sääli, sillä keli oli ilman muuta paras tähän asti paras päivä. Aurinko paistoi ja meri oli lähes tyyni. Koska veneessä oli niin vähän porukkaa, oli sukeltelu rentoa. Näemmä francois luottaa meihin jo aika paljon ja saimme touhuta aika pitkälti itsenäisesti. Sukelsin viimein sen koko reissun vainonneen enkan ja sen jälkeen maltoin vihdoin keskittyä vain pitämään hauskaa. Menimme kallen kanssa snorklaamaan rantaan ja vertailtiin ja kokeiltiin ulkomaan elävien kanssa eri välineitä. Sukeltelimme myös kelkalla ja siitä tuli taas muutama hyvä kuva, vaikkei francoislla ollut vieläkään kameraansa mukana. Kuulemma ongelmia korjaajan kanssa...
aamulla lähtiessämme vedimme vanhasta tottumuksesta oven lukkoon. Ari ja laura jäivät kuitenkin kämpille, eikä meille tullut mieleenkään, että ovea ei välttämättä saa auki sisältä päin. No se ei sitten tosiaan onnistu. Artturi sitten yritteliäänä hemmona hyppäsi toisen kerroksen parvekkeelta alas ja vei siinä mukanaan naapurista jonkun kukkapurkin. Parkour! Sääli vaan ettei kukaan ollut kameran kanssa paikalla :p
Huomiseksi meille ehdotettiin koko päivän kestävää "sukelluspiknikkiä". Kuulosti todella houkuttelevalta, mutta lento lähtee sen verran aikaisin, ettei jengillä rohkeus riitä. Ehkä usko ranskalaisten aikatauluihinkaan ei ole ihan vahvinta laatua. Mukavia heppujahan ne ovat, mutta täytyy aina muistaa että kun jotain sovitaan, ei se aina tarkoita ihan sitä, että juttu ihan oikeasti tapahtuu niin kuin oli puhe...Esimerkiksi nenäklipit jotka tilattiin jo viikkoja ennen reissua olivat vielä kokolailla uusi asia isännille. Samoin meille esitetty illalliskutsu peruttiin klo 20 lukuisten soittojen ja vastaajaan jätettyjen viestien jälkeen. Ymmärtäähän sen, mutta suomalainen kun on tottunut vähän erilaiseen, niin asia on hyvä tänne reissaavien tiedostaa.
reissun viimeinen illallinen päätettiin nauttia samassa paikassa kuin aloituskin. "tartare" on idyllinen pikku pizzeria, jonka mukava omistaja näköjään muistaa jo pärstämme. Mielet ovat hieman haikeina, vaikka osa meistä vielä huomenna sukeltaakin on tämä ikäänkuin reissun päätös. Nyt paneudun pizzaan, ja kuunnellaan maren ja roopen kinastelua. Jaettu sänky on näemmä integroinut kaksikosta tiiviin yksikön, ja on liikuttavaa seurata kuinka roope esim. Pyytää markulta luvan, saako lähteä huomenna sukeltamaan...:) huomenna lyhyt päivitys jos jotain ihmeellistä kerrottavaa, siihen asti: loppu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti