Tänään oli aika rutiini sukelluspäivä. Oli todella lämmin päivä, yli 25 astetta. Sukelluspaikalla oli melko kova virta, mikä välillä aiheutti hieman hämminkiä kun sukelluksella alkoi ajelehtia köydeltä pois päin. Suunnilleen kaikki taisivat tehdä henkilökohtaisia reissuenkkoja free immersionissa tai cw:ssä. Itse yritin 50 constaa, mutta 43:ssa jännitys voitti ja käännyin takaisin. Oikeastaan ihan fiksu ratkaisu, koska tällä kaudella noita syviä ei paljoa ole tehty. Sukellus oli kuitenkin niin helppo, että ajattelin yrittää huomenna uudestaan. Päätin treenata mieltäni ajatukseen siitä, että syvyyssukelluksellakin voi viipyä ihan rauhassa. Monesti tulee hötkyiltyä ihan turhaan yksinkertaisesti siksi, että syvälle meneminen jännittää. Erityisesti jännittää sitä, jaksaako sieltä uida ylös, koska toisin kuin allastouhuissa, keskeyttää ei voi. Tämä johtaa siihen, että tulee mentyä kuin tuli persiin alla, että varmasti "ehtii" ja siitä on rentous kaukana. Ja kuten kimmo joskus muotoili, yli 40 ei voi sukeltaa kuin itsensä kanssa...ei ole varaa hötkyilla, vaan olo täytyy olla mukava. Tein siis melko matalia free immersion sukelluksia hitaasti ja rennosti, ja hengailin pohjalla pitkiä aikoja. Kuinka ollakkaan, parin sukelluksen jälleen alkoi tuntua siltä, että syvällä oli kiva olla eikä sieltä ollut ollenkaan kiire tulla pois. Mieluummin olisi melkein jäänyt vielä hengaamaan, mutta järki käski nousemaan...lopussa nämä sukellukset olivat pitkälti yli 3 minuuttisia ja pohja-aikaa 35-38 metrissä toista minuuttia...ajattelin huomenna tehdä tällaisen sukelluksen lämppäriksi ennen constaa...katotaan sitten toimiiko. Lauantaina olisi kiva kokeilla syvää fi:tä, jos se vaan on mahdollista...
mielestäni flyer modatuilla jalkataskuilla on osoittautunut todella hyväksi syvyysmonoksi. Pystyn pitämään sitä nyt jalassa todella pitkään ja sukeltaessa se on hyvin vakaa ja vie hyvin eteenpäin. Varmaan toimii ok modaamattakin, mutta kannattanee ottaa ihan reilusti pykälän tai pari "liian iso" mono. Mutta modauskin on melko helppo operaatio, eikä vaadi terävän puukon ja hyvän liiman lisäksi ihmeempiä työkaluja tai kädentaitoja...
kaikenkaikkiaan reissu on ollut todella hienoa aikaa, eikä työasiat ole paljoa mieltä painaneet. Välillä tuolla aurinkoisella rantabulevardilla kävellessä on vähintäänkin epätodellinen olo kun miettii, voiko elämä todella olla tällaistakin. Ajatus kylmään ja märkään kotimaahan palaamisesta saa paatumeinnankin patriootin mietteliääksi, ja oikeastaan ainostaan ainoa syy mikä todella houkuttaa palaamaan on kaikki ne ihmiset joita muuten jäisi kaipaamaan...Näistä tietysti päällimmäisenä tuleva vaimo :) mutta väkisinkin miettii olisikohan täällä it-alan töitä ja olisiko turistikaupungissa tilausta englanninkieliselle lääkärille. Toki täälläkin arkeen varmasti ehtisi kyllästyä, mutta ellei veronmaksu ole erityisen lähellä sydäntä, on aika vaikea perustella itselleen suomessa jumittamista, varsinkin jos intohimona on sukellus...
Vaan eiköhän se arki taas pistä miehen ruotuun ja pese pois turhat unelmat. Kun viikon rästiin jääneet paperityöt ja byrokratia painaa kunnolla päälle, unohtuu moinen haihattelu varmasti nopeasti. Selvästi loma on kuitenkin tullut tarpeeseen :)
1 kommentti:
Tuskin maltan odottaa pääsyä sinne. Enää 36 päivää lähtöön! Täällä tosin on 20 astetta lämmintä ja täysin kesä fiilis, joten kyllä Suomen kesäkin on mukavaa : )
Sinulla on todella hyviä ajatuksia. Puheesi pahaolon sietämisestä staticissa auttoivat minua kisoissa paljon ja nyt kiireettömyyden harjoitteleminen syvyydessä käy järkeen. Voisit kirjoittaa nuo ajatuksesi yhteen otsikon alle: Vapaasukeltajan psyykkinen valmennus.
Lähetä kommentti