Alkutilanne on siis seuraava. Viimeksi olen pituutta sukeltanut tosissani vuodenvaihteen tienoilla. Tuolloin innostuin käymästäni "Pedersenin kurssista" ja jaksoin vähän aikaa veivata sieltä saatuja oppeja. Pääsin melko nopeasti 125 metriin ja toistin sen muutaman kertaa. Intoni tappoi lopulta uusi monoräpylä, joka oli niin kivualias, ettei sitä voinut pitää jalassa yli 10 minuuttia. Lopulta aloin välttelemään koko räpyläuintia ja keskittymään taas staticiin. SM-kisoihin treenasin staticia jonkin verran, tein siellä ihan hyvä suorituksen, mutta sen jälkeen en ole oikeastaan tehnyt mitään muuta kuin satunnaista syvyyssukellusta. Kesä on toki syvyyssukelluksen kulta-aikaa, enkä aio koko kesääni altaalle uhrata, mutta tarkoitus olisi käydä tekemässä tekniikka ja kuntotyyppisiä harjoitteita vähintään pari kertaa viikossa. Tässä vaiheessa pistän kuitenkin pääpainoni ihan peruskuntoharjoitteluun.
Tähän kuuluu lihaskunto (eli nk. puntti), lenkki/pyöräily ja uinti/räpyläuinti. Punttia olen vääntänyt nyt vuoden verran alati kiihtyvällä innolla. Se ei niinkään tue sukellusta, ainakaan kaikilta osin. Enemmän kyse on siitä että se vaan nyt sattuu kiinnostamaan ja narsistisesta mielihyvästä kun huomaa kasvavansa :) Pyrin siirtymään siinä nyt kuitenkin selkeämmin voima/massa -tyyppisestä harjoittelusta kestävyysvoimaan, ts. pitkiin sarjoihin.
Peruskuntoa kasvatan ihan perinteisillä pitkillä lenkeillä, mutta ajattelin nyt ottaa mukaan uutena erilaiset intervallitreenit. Olen näissä asioissa aika maallikko, mutta olen järkeillyt homman jotakuinkin seuraavasti. Pituus/syvyyssukelluksessa suoritus kestää 2-3 minuuttia ja etenkin pituussukelluksessa tuo aika on aika kovaa lihastyötä. Tuntuisi siis järkevältä yrittää totuttaa keho tuollaiseen moodiin: tekemään 2-3 minuuttia täydellä intensiteetillä, lyhyt palautus, ja toisto. Loogisilta harjoituksilta tuntuvat mäkijuoksu ja pyöräily. Paikallinen kuntopyöräilijöinden "leskentekijä" on lukonmäki. Jyrkkä ja pitkä mäki, jossa alas päin saa vauhtia helposti 60-70 km/h. Ajattelin treenata polkemalla sitä edestakaisin. Pari päivää ajatus on kypsynyt ja tänään lähdin vihdoin kokeilemaan.
Olin ajatellut että "jos se nyt kymmenenkin kertaa jaksaisi...". Heh heh...Pääsin juuri ja juuri kolme kiekkaa, ja sen jälkeen olin kyllä TÄYSIN loppu. Mutta mäen pituus osoittautui optimaaliseksi. Ekaan meni 2:30 ja kahteen viimeiseen lähemmäs 3 minuuttia. Alaspäin vajaa minuutti. Treeni jäi lyhyeksi. Kotimatkoineen vähän reilu 20 minuuttia, mutta positiivista oli, että se TODELLA tuntui. Vaikka olenkin pyörällä jonkin verran ajanut ja juossutkin kohtalaisesti, tiedän jo nyt, että jalat tulevat olemaan todella kipeät huomenna. En muista saaneeni millään muulla konstilla jalkoja noin hapoille. Toinen positiivinen juttu on, että tässä tulen varmasti kehittymään nopeasti (mikä antaa motivaatiota) ja kehitys näkyy heti arkielämässä - tavallisessa pyöräilyssä voisi olettaa mukavuuskynnyksen kasvavan.
Aika näyttää onko treenissäni mitään järkeä. Tottakai, luontevinta ja järkevintä olisi harjoitella mahdollisimman paljon altaassa, mutta se on monestakin syystä pois suljettua. Pääsyynä nyt vaikka se, että kun kerran kesä on, niin tehdään kesälajeja - pysyy nuppikin paremmin kunnossa kun on vähän lomaa kaakeleista. Ehtii niitä taas talvella kyttäillä.
Liitteenä vähän sykkeitä treenistä. Aika kivasti nousi tuonne 180 huiteille. Se jää vielä laskennallisesta maksimisykkeestäni paljon, mutta enpä muista saaneeni koskaan noin korkeaa lukemaa juoksemalla aikaiseksi.
Ajattelin myös tehdä kesän mittaan taas vähän kuivastaticeja, ihan vaan pitääkseni "tuntumaa" yllä. Aloitin tänään ennen pyörälenkkiä, tietoisesti melko varovasti. Kylläpä se oli karmeaa! Aika on todella kullannut muistot. Ei se nykäysten kanssa "surffailu" todellakaan mitään herkkua ole! Sain juuri ja juuri nipistettyä 5 minuuttia, sitten loppui motivaatio. Myönnettäköön että syömiset jne olivat kaukana optimista, mutta oli se silti aika masentavaa...No tämä taas vain vahventaa sitä käsitystä, että tuntuman hakeminen on ihan fiksua, syvyyssukellustakin silmällä pitäen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti