Yllättävän vaikeaa saada "konetta käyntiin" kun on pari viikkoa antanut repsahtaa. Mässyt maistuu ja lenkille ei tee mieli. Aina ajattelee vaan että "no, meen huomenna sitten".
Alkuviikko oltiin Venlan kanssa pyöräilemässä Turun saaristossa. Päätettiin ihan hetken mielijohteesta vuokrata turisti-infosta "mummopyörät" ja poljettiin pari päivää Saariston kehätietä. Mentiin vain semmosta leppoisaa 50-60 km päivävauhtia, mutta pyörät oli sen verran onnettomat että kyllä tuostakin aika hyvin hikeä sai pintaan. Oma pyöräni oli varmaan ainakin 4 pykälää liian pieni ja vaikka nostin satulan ihan tappiin, niin silti ajelin ihan kyyryssä.
Pyöräilyyn jäi kuitenkin sen verran nälkää, että kävimme sitten kotiin palattuamme "oikeilla" pyörillä heittämässä "pirkkalan lenkin", matkaa tuli 67km, mutta tuo ei ollut missän likipitäenkään yhtä rankkaa kuin saariston viiskymppiset. Välineillä on näköjään väliä. Välillä piti sahata mäkiä ees taas odotellessa että saisi edes vähän "treeniä" mukaan :)
Kalassa on myös tullut käytyä parikin kertaa. Viime kerralla tulin ekan kerran pois ilman mitään saalista. Ei vaan tullut vastaan mitään ammuttavan kokoista ja sen verran verenhimo on jo tyydytetty, ettei tartte pikkuahvenia lahdata ihan vaan sen vuoksi että saisi edes jotain. Sukeltaminen oli silti todella nautinnollista. Lieneekö vuodenaikajuttu vai mitä, mutta ahvenparvet ovat nyt valtavan kokoisia. Satoja tai tuhansia pikkuahvenia pelmahtaa paikalle kun on hetkenkin pohjassa ja ne alkavat näykkiä harppuunaa. Omituinen tapa sekin. Tyynellä kelillä oli myös mahtavaa vaan möllötellä pohjalla katsomassa kuinka isommat ahvenet tulevat syönnille ja neppivät parvesta pikkuraukat pois. Täys kannibaaleja näemmä.
Parin kalareissun jälkeen on nyt kuitenkin vasen korva melko kipeä. Luultavasti ulkokorvan tulehdus. Sitä kun ei ole pitkään aikaan ollut, niin olen tullut laiskaksi pirtutippojen suhteen. Noh, pitää se kai sitten kerran kesässä kärsiä että muistaa kuinka kipeäksi se ärtyy, niin muistaa taas vähän aikaa herutella otiborinia korvaan. Lisäksi joku pieni räkätauti tms on iskenyt ja kurkku on karhea ja lima lentää. Vähän arveluttaa esim. lenkille lähteminen, kun hengittäessä tuntuu selvästi rohinaa...Vaan pakko sinne polullekin on kohta lähteä jos pirkan hölkän juosta mielii...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti