Viikonloppu tuli taas vietettyä anopin lihapatojen ääressä. Tässä on elokuussa nyt ollut enemmän tai vähemmän samalla porukalla kolmet suuret juhlat, ja vaikka kivaa onkin ollut, niin on ihan helpotus ettei hetkeen tarvitse juhlaruokiin koskea. Mutta mikä tärkeintä, sain kenkäni takaisin, joten heti sunnuntaina synninpäästölenkille viikonlopun mässyjen jälkeen.
Tein taas samanlaisen nopeuslenkin ja juoksu kulkikin ihan mukavasti ja varsinkin kengät tuntuivat taivaallisilta. Jalkani kipeytyivät noilla sisäkengillä juostessa omituisesti ja vieläkin vähän arasti. Täytyy toivoa että kyseessä ei kuitenkaan ole penikat tms. krooninen vaiva. Tuli kuitenkin todettua että todella reilun kokoinen pizza ei ehkä ole optimitankkaus nopealle lenkille. Todella happamia röyhtäisyjä päästelin koko matkan ja keskittyminen oli vaikeaa. Lopussa taas puskien kutsu oli niin voimakasta, että piti kotiin tullessa portaat kävellä hyvin hyvin varovasti vahinkojen välttämiseksi. Mutta hyvä treeni silti. Kiristin nopeaan osuuteen sykkeen alarajaa pykälän 166:een. Ajattelin tällä tavoin hilata sitä hiljalleen ylöspäin, koska ei tuokaan vielä tuntunut ihan kuolemalta. Muutenkin pitäisi ehkä erotella nopeusosuus selkeämmin. Eli alku rauhallisemmin (nyt yli 160 myös alussa, optimi voisi olla luokkaa 150), ja selkeämpi kiristys lopussa. No en tiiä, pitää kattoa minkälaista tulosta alkaa tulemaan...
Jalat on taas vähän pipit, mutta ei niin pahasti kuin esim. edellisen sisäkenkälenkin jälkeen. Kipu tuntuu vähän niinkuin pohkeissa, mutta ei sitten kuitenkaan, eli pohkeiden venyttely ei tunnu oikeassa kohtaa, vaan kipu on vähän alempana eikä sitä saa oikein venyteltyä niin että tuntuisi oikeassa kohtaa...Ärsyttävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti