Ajelimme Väinön kanssa Asikkalaan n. viideksi. Hieman etuajassa siis, koska paikallinen jengi ilmaantui paikalle kun olimme jo keräämässä kamppeita. Sää oli kohtalaisen tyyni, vesi lämmintä ja kohtuu kirkasta, joten kaikki oli kunnossa. Tällä kertaa aseina olivat myös oma köysi ja poiju, joten senkin puolesta taas pari pykälää luottamusta lisää. Päätimme laittaa vain 12 kiloa painoja, koska jotenkin järkeilimme, ettei kumpikaan meistä jaksaisi vetää 15 kiloa ylös yksin hätätilanteessa. Noh, eipä se paljoa paremmin kyllä nouse tuo 12 kiloakaan. Pistimme suoraksi kuitenkin 50 metriä köyttä pienen palaverin jälkeen kun sain Väinön vakuuteltua että en aio kuolla sukellukseeni. Alusta asti kulki hyvin. Tein helpohkot sukellukset 32 ja 40 metriin ja valmistauduin vetämään yhden syvän. Alle tein 3 minuutin staticin ja sitten rentouduin ja lepäilin 3-4 minuuttia. Painoja oli niin vähän, että Väinö joutui antamaan hieman vauhtia pari ekaa metriä kun en alkanut uppoamaan ollenkaan, mutta lopulta päästiin matkaan. Oli aivan eri fiilis nyt kuin viime kerralla. Alas mennessä ei missään vaiheessa tuntunut oikeastaan epämiellyttävälle. Nautiskelin vaan kyydeistä ja vapaapudotuksesta, kunnes jalkojen alla tömpäshti pohjalevy. Tällä kertaa tein simuloidun taginpoiminnan, eli kosketin nopeasti levyä ja sitten ylöspäin. Myös ylös tullessa fiilis oli hyvä. Toki lopussa alkoi jo tehdä mieli pintaan, mutta homma pysyi henkisesti paremmin kasassa. Pidin nyt silmiä auki koko matkan, mikä auttoi ehkä pitämään "möröt" paremmin poissa. Luin deeperistä että silmien kiinnipitäminen pahentaa narkoosia, ja olisin ehkä varovasti samaa mieltä. Vaikea sanoa kuitenkaan, voi se johtua muistakin tekijöistä. Mielestäni sukellus oli varsin nopea, mutta kello väittää siihen kuluneen 2:47! Todella outoa ottaen huomioon, että viimeksi meni lähes puoli minuuttia vähemmän. Treenistä jäi hyvä maku suuhun ja kun Väinökin vielä sukelteli oman enkkansa, niin kelpasi lähteä suu messingillä Tamperetta kohti. Lopuksi kokeilimme vielä huvikseen sukeltaa pelkissä uikkareissa syvyyttä laiturin tuntumassa. Väinö voitti tämän kisan 6.6m vedollaan. Uskomattoman karmea tunne kun rysähtää 25-asteisesta vedestä termokliiniin. Koko kroppa menee ihan kramppiin eikä todellakaan tee mieli jäädä siihen fiilistelemään. Kyllä kait tuohonin voisi helposti totutella jos tarve olisi, mutta aika säälittäväksi jäivät uhosta huolimatta "viikinkien" sukellukset.
Niin joo, 50m free immersion siis meni ilman pakkausta ja paineentasaus perinteisillä Frenzeleillä. Suun olisin saanut täyteen varmaan vielä pohjallakin, joten paineentasauksesta ei syvyys hetkeen töki...Kaipa siitä pallean venyttelystä ihan oikeasti on ollut hyötyä...
Tos ny vielä toi pakollinen käppyrä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti