Kaksi viikkoa Asikkalan kisoihin, eli viimeistään nyt on korkea aika aloittaa keskittyminen taas apnea juttuihin. Se tuntuu yllättävän vaikealta, koska olen juuri saanut juoksuhommissa hyvän vireen päälle. Käyn kenties vielä kerran tai kaksi lenkillä vielä tällä viikolla, mutta ensi viikolla ei kertakaikkiaan mitään muuta fyysistä aktiviteettia, kuin sukeltaminen.
Mutta lenkkiä tai ei, on aika aloittaa kuivastaticit. Silloin kun tein niitä aktiivisesti, en aina jaksanut ymmärtää ihmisten narinaa siitä kuinka he eivät jaksa tehdä kuivastaticeja koska "se on niin kauheaa". Nyt kun taukoa on taas vähän ollut, pystyn samaistumaan fiilikseen. Se todella on aivan hirveää, ennenkaikkea henkisesti. Rutiini puuttuu ja halu taistella yli epämukavuuskynnyksen on nolla. Mutta ei auta ininä, se on vaan lähdettävä tekemään. Ettei motivaatio kuitenkaan kuole alkukuoppiinsa, niin pitää lähteä tekemään nousujohteisesti. Tavoite olisi päästä ensiviikon loppuun mennessä taas tuonne 7+ minuutin kuntoon. Tänään tein kolme staticia: 4, 5 ja 6 minuuttia. Tuon vitosen jälkeen olin ihan varma, että jo aiemmin tavoitteeksi asettamani 6 jää tänään tekemättä. Mutta lopulta se menikin suht helposti. Lopetin kyllä mielelläni tuohon, mutta jos olisi tarvinnut, olisi voinut jatkaa vielä ainakin 10-20 sekuntia suhtkot iisisti. Eli fiilis oli sellainen, että vaikka pahalle tuntuikin, niin olin täysin kontrollissa.
Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin kyllä se tästä nopeasti lähtee taas kohoamaan. Jospa ottaisi välitavoitteeksi että perjantaihin mennessä menisi 6:30.
Se luo lohtua, että tiedän static-treenin tuntuvan suoraan syvyyssukelluksessa. Välttämättä suorituskyky ei niinkään kasva, mutta suorituksesta tulee vähemmän tuskainen. Eli jos nyt menee FI:ssä 50m vähän puristamalla, niin toivon ja uskon, että tämän viikon loppupuolella se menee jo melko mukavasti (sikäli kun pääsen kokeilemaan).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti