Laitoin siis 50 metriä köyttä free immersionia varten. Köysi ei ollut ehkä lajia ajatellen ihan optimi, ja 30 litran poijukin on siinä ja siinä, mutta hyvin siinä pystyi tekemään.
Tein aluksi muutaman sukelluksen ihan totutteluksi ja voi hitto kun olin unohtanut mitä se suomen järvien pimeä ja kylmä ihan oikeasti tarkoittaa. Meininki on aivan toinen kuin jossain Kaatialassa tai edes Heramaanjärvellä. 20 metrissä on kertakaikkiaan mustaa, ja pirun kylmä. Parilla ekalla vedolla tuntui että ei tästä mitään tule. Pääsin hanuttamalla juuri ja juuri sen 20 metriä eikä ollut yhtään sellainen fiilis, että syvemmälle haluaisi mennä. Kasvatin kuitenkin hiljalleen syvyyttä ja tein paljon staticeja pinnalla ja pikkuhiljaa alkoi sukellusvire löytyä. Lopulta sukelsin 43 metriä ilman pakkausta, huilin kunnolla, tein pari staticia ja sitten pohjalevylle asti hieman pakkaamalla. Koska menen jalat edellä jäi siitä koneeseen lukema 48m. Sukellusta ei voi varsinaisesti kehua miellyttäväksi. Alaspäin oli ihan hyvä fiilis, mutta ylöstullessa iski jossain vaiheessa se inhottava tunne mikä joskus tulee, että "hitto, mitä jos en pääsekään omin voimin ylös". Tunne on ihan epärationaalinen, koska objektiivisesti tiedän ettei mitään hätää ole, mutta kylmässä ja pimeässä sille antaa helposti vallan. Oli todella vaikeaa pitää nuppi kurissa ja keskittyä vain olennaiseen. Tämä oli tietysti sikäli kaikkien oppien vastainen veto, että tuosta pääsee eroon tekemällä toistoja tiettyyn syvyyteen ja paljon. Ei se ole ihmekään jos jänskättää kun lähtee tekemään suoraan syviä. Koin myös pientä narkoosia, tai miksi sitä nyt sitten kutsuisikaan. Syvyydessä ajantaju sekoaa ja alkaa kuvitella asioita. Esim. köysi oli kierteisesti punottu ja pidin siitä kokoajan kiini. Tämä ilmeisesti pyöritti minua hiukan vapaapudotuksessa ympäri. Rationaalisesti ajatelle, en takuulla ole pyörinyt kuin puoli kierrosta, mutta siinä pimeässä pudotessa se tuntui siltä että kiepun villisti köyden ympäri. Kaikki tuollaiset pikkujutut saavat syvällä ihan väärät mittasuhteet, varsinkin kun ei ole tottunut noissa olosuhteissa syvälle sukeltamaan.
No, lopulta viimeisen 15 metrin aikana mieli kirkastui kun huomasi että hyvinhän tämä meni ja lopulta sukellus oli kuitenkin aika helppo. Aikaa meni vain 2:15, mikä oli lähes sekunnilleen sama kuin tuolla 43 metrisellä, eli teknisesti tuo oli parempi. En usko että paljoa tuota nopeampaa kyllä kannattaa pyrkiä, sitten alkaa rentous kärsiä. Täytyy nyt kuitenkin mennä ainakin pari kertaa vetämään vielä syviä ennen kisaa, että pääsee oikeasti vireeseen.
Tänään kun oli aika ja hyvä sää kävimme Venlan kanssa snorklailemassa Kaukajärvellä. Sainpahan kerrankin houkuteltua sen mukaan :) Ihan mukava ja rento meininki oli, pysyttiin kokoajan rannan tuntumassa, missä kaikki näkemisen arvoinen toki onkin. Sain otetuksi muutaman ainakin minun mittapuulla hyvä kuvan, niitä voipi ihmetellä täältä. Tuossa kuitenkin ehkäpä omasta mielestäni onnistunein mastiaiseksi
Nyt vielä iltalenkki päälle ja se onkin taas viikonloppu siinä...
1 kommentti:
Hienoja kuvia! Meidän lampi on ihan tyhjä ötököistä, vain kerran olen bongannut siellä ravun.
Pitäis vissiin useammin fiilistellä itekkin, niin saattais nähdä joskus jotain :)
Lähetä kommentti