sunnuntaina, heinäkuuta 23, 2006

Uusi Suomenennätys :)


Kilpailut ovat takana ja jatkoistakin aletaan pikkuhiljaa toipua. Sukelluksen osalta saavutin sen mitä lähdin tekemään. Loppuilta ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta nukun nyt ainakin yhden yön ennenkuin käyn sitä märehtimään, koska ei sellaista suomalaisen stereotyypi itsesäälissä rypemistä kukaan halua lukea :) Mutta virheet on analysoitu ja niistä on opittu.

Sukellus oli muuten todella hyvän tuntuinen, mutta pohjalla tuli vietettyä vähän turhan pitkään aikaa kun en meinannut saada tagia oikein irti ja pujotettua käteen. Sinänsä lyhyt aika, mutta 9 sekuntia sähläystä voi olla hyvinkin se ero onnistuneen ja epäonnistuneen sukelluksen välillä kun puhutaan rajoille menevistä jutuista. Koko sukelluksen oli todella vahva olo, mutta aivan pintaan tullessa minule tuli yhtäkkiä sellainen olo, että en ollut ihan varma alanko sambaamaan. Varmaan se vähän naamasta näkyi, että olin vähän huolissani. Pintaprotokolla kuitenkin meni rutiinilla kun sitä on treenannut, joten valkoinen kortti sieltä tuli ja ilmekin lopulta kirkastui. Olisi kyllä kiva nähdä nauhalta miltä se näytti...Koko valmistautuminen oli mennyt ihan nappiin ja jo lämppäreissä huomasin että tänään kulkee ja olin sellaisessa "äiti maa"-vireessä, että vedessä oleminen oli vaan luonnollista ja helppoa. En ole mielestäni oikein koko kaudella päässyt tuollaiseen vireeseen, joten tunne oli hieno ja siitä oli luottavainen ja rento mieli lähteä tekemään itse sukellusta.

Koko kisa oli mainio tapahtuma ja Kimmo, Kalle ja muut järjestelyihin osallistuneet olivat huhkineet hartiavoimin töitä ja pistäneet parastaan. Oli outo tunne olla kisoissa pitkästä aikaa "turistina", mutta toisaalta ihan rentouttavaa. Syvyyskisan järkkääminen ei ole mikään simppeli juttu, joten vähintäänkin hattu nousee täällä otsalta (tai siis nousis, jos käyttäisin hattua). Kiitokset ja respect!

Enpä tiedä tulenko koskaan sukeltamaan syvemmälle. Ainakin se nyt tuntuu kovin kaukaiselta ajatukselta. Toisaalta, ei sitä tiedä miten sitä taas innostuu kun vähän vetää henkeä.

Mutta mikä tärkeintä, juoksu- ja punttiselibaatti on ohi, joten huomenna taas hiki virtaa! Yllättävän vaikeaa on ollut olla ihan vihanneksena viikko...

Ei kommentteja: