Eilen perinteinen sali, illalla hallitreenit. Vetelin ihan perinteisen kaavan mukaan ja taas tuntui että monouintiin löytyi pari uutta oivallusta. Pään asento alkaa vihdoinkin löytyä. Hassua kun olen tolkuttanut oppilaillekin sitä jo vaikka kuinka kauan, mutta vielä vaan tulee kurkittua salaa. Kun nyt uin sellaisella pään asennolla, että itseasiassa alaspotkussa voin nähdä räpsän kärjen vilahtavan, niin hommassa oli ihan uusi meininki. Siinä kaakeleita tuijotellessani huomasin myös toisen jutun. Aina kun "ylöspotkun" aikana kaakelit pysähtyivät. Tajusin että koukistan siinä kohtaa helposti polviani ja vastus käytännössä pysäyttää liikkeen. Parin treenivedon jälkeen löysin siihen hyväntuntuisen potkun millä liike pysyi kokoajan tasaisen rullaavana.
Lopuksi uin taas 1000m, mikä tällä kertaa oli yllättävän tuskaista, koska ojentajat olivat ihan sohjona salitreenistä. Vaparin käsivetojen loppuunvieminen otti todella koville, mutta sisulla sisulla.
Mutta asiaan. Tänään tavallinen sukellusreissu peruuntui, joten päätin mennä vihdoinkin Kaukajärvelle kalastamaan. Projekti mikä on pitänyt korkata jo pitkään. Olen monesti sanonut että Kaukajärvi on aliarvostettu sukelluspaikka. Nyt olen entistä enemmän sitä mieltä. Kun hetkeksi rauhottuu ja pysähtyy oikeasti katselemaan, niin järvihän kihisee elämää! Näkyvyys rannassa on yllättävän hyvä ainakin vielä. Syvällä se samenee, mutta siinä max 6-7 metrin huitteilla on useita metrejä näkyvyyttä ja paljon vilinää. Ensinnäkin, fakta mitä en ollut tajunnut aiemmin. Tuo järvi on aivan täynnä rapuja. Näin liioittelematta kymmeniä rapuja. Pari aikamoista monsteriakin. Suuria, satojen kalojen ahvenparvia, possun kokoisia särkiä jne. Ihmetyksekseni näin myös 4 haukea. En ole tainnut koskaan ennen nähdä veden alla haukea. Näistä 2 lähti kotiin. En viitsinyt ampua enempää, kun tuli sellainen fiilis että mitä noita teurastamaan, onhan sitä syötävää tässäkin. Ammuin myös yhden hervottoman kokoisen särjen, koska luulin sitä lahnaksi, sekä yhden ihan kivan kokoisen ahvenen.
Olin vedessä n. 2 tuntia ja tulin pois vain koska kello alkoi olla jo niin paljon. Olisin voinut fiilistellä siellä vielä vaikka kuinka kauan. Löysin pari todella mukavaa mestaa, mm. "kelppimetsän" (joo, ei kait se mitään kelppiä ole, mutta en parempaakaan termiä keksi), joka oli veden alta katsottuna upea näky. Pinnan päältä varmaan vaan ärsyttävää ahvenheinää. Parhaita hetkiä oli vaan möllötellä pohjalla ja katsoa kun valtavat ahvenparvet uivat aurinkoa vasten, sekä seurata rapujen kinastelua ahventen kanssa, sekä rapuja kalanraadon kimpussa puhdistustyössä. Sukellus kulki myös ja usein jouduin nousemaan ylös kellon mukana kun järki sanoi ettei pitempään uskalla olla kun on yksin liikkeellä. Mitään kiirettä ei ollut pois fiilisten puolesta. Tuntui hienolle väijyä kala, ampua, leikata kurkku auki, poistaa harppuunasta ja ladata harppuuna uudestaan kaikki yhdellä sukelluksella. Ehkä ensimmäistä kertaa pääsin kalastamisessa sellaiseen fiilikseen, missä vaan on jotenkin "yhtä" elementtinsä kanssa. Ei ollut mitään saalispakkoa, ei tavoitteita...Lipui vaan hiljaa ja rauhassa eteenpäin ja nautiskeli näkymistä. Ja kas, tulihan sitä kalaakin sitten.
No, hehkutus sikseen, mutta olen vaan niin täpinöissäni. Ehdottomasti top 5 sukelluskokemuksia ever. Suosittelen!
Päätin vetäistä illalla vielä puhdistavan lenkin. Piti saada "järven haju" hikoiltua pois iholta ja vähän veri taas liikkeelle. En edes yrittänyt nyt mitään puolentoista tunnin lenkkiä, vaan lähdin hakemaan 10km. Roopen innoittamana yritin pitää vähän reilumpaa vauhtia. Alussa juoksin 2900km cooperin ja sitten vähän rauhallisemmin loput. Lopulta kymppi meni aikaan 47:40. Alle 45 olis jo kova juttu mulle. Tosin tuossa voi satku tai pari heittää tuon mittarin kanssa, pitäisi käydä oikein radalla se kalibroimassa niin ei tarttis arvailla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti