Dynamic apnea 150m, aika 2:25

:)

Rakensin uuden kaulapainon jonka nimesin "Darth Vader":ksi. Mielestäni nimi on aika kuvaava. Onhan tuo aika rumilus, mutta tuntuu kaulalla yllättävän hyvältä. Uusina innovaatioina soljen sijoittaminen painon päälle, eikä jatkeeksi, jolloin pötkylä lepää kivasti niskaa vasten. Valetut pötkylät ovat Laurin tuotantoa ja sopivat niskaani hyvin ja kun ei käytä hauleja saa homman paljon tiiviimmäksi paketiksi. Paino oli vain 3.5kg, mikä ei riittänyt, joten teippailin siihen sitten 3 puolen kilon painoa jatkeeksi. Niiden sijoittelua piti muuttaa monta kertaa koska ne olivat aina jossain tiellä. Mutta noin sijoiteltuna eivät paina mistään kohtaa.

Kaulassa oli nyt 5kg ja vyöllä 2 kg ja tämä balanssi oli Hervantaan jotakuinkin täydellinen. Kalevaan jätän ehkä 0.5kg vyöltä pois koska siellä vesi ei ole suolaista ja syvyys on suurempi.

Olen erittäin tyytyväinen varsinkin siihen, että olen nyt löytänyt dynaan hyvä valmistautumisrutiinin. Aikaisemmin minulla ei sellaista oikeastaan ole ollut. Valmistautuminen dynaan poikkeaa hieman staticista, lähinnä siinä että energiaa pitää olla ja sen tulee tulla hiilareista. Täysi vatsa ei silti ole hyvä juttu.

Syön päivällä muuten normaalisti, mutta lopetan kunnon ruuan syömisen n. 4 tuntia ennen sukellusta ja vaihdan urheilujuoman lipittelyyn. En juo sitä mitenkään tolkuttomasti, mutta tuossa 4 tunnissa semmonen 1-2 litraa. Noin tuntia ennen sukellusta vedän yhden myslipatukan. Siitä saa semmosta henkistä varmuutta kun voi syödä "jotain", mutta mahaa se ei vedä liian täyteen.

Altaalle tullessa laitan kamat valmiiksi ja venyttelen 15-20 minuuttia. Sen jälkeen altaaseen. Jos tarvetta tsekkaan balanssin täyteen pakattuna. Sitten 2 FRC lämppäriä pohjalla. Ei mitään ihmeitä, sen verran kun tuntuu kivalle, tarkoitus hakea hyvää ja rentoa oloa.

Sitten pistän kaulapaino niskaan, suljen silmät ja lasken hitaasti 30:een. Keskityn vain ja ainoastaan visualisoimaan numerot ja itse laskuun. En mieti hengitystä tai mitään muuta. 30 lasku tulee kuitenkin aina uloshengityksellä ja on minulle "triggeri", kun saavutan 30 käväisee naamalla pieni hymynvirne. Sitten olen valmis. Tuijotan altaan päätyä ja hengitän 3-5 kertaa syvään, sen jälkeen sisäänhengitys, pakkaus ja lähtö...Kokeilin aikanaan monimutkaisempiakin menetelmiä, mutta totesin että homman pitää olla niin yksinkertainen että sen jaksaa tehdä aina että se toimisi, lisäksi se pitää voida yhdistää saumattomasti itse sukellustapahtumaan. Olen tehnyt tätä triggeri-hommaa nyt reilut puoli vuotta ja se toimii aika hyvin, eli saan päivästä riippumatta suggestoitua itseni hyvään fiilikseen. Ei se tarkoita että joka päivä on ennätysfiilis, mutta aina lähee päivän paras.

Kokeilin tänään vähän hitaampaa vauhtia, melko tarkkaan 1 m/s ja se tuntui toimivan hyvin.

Täytyy nyt koittaa vaan pitää pää kylmänä eikä lähteä ahnehtimaan. Mieluummin paljon toistoja onnistuneista 125+ sukelluksista kuin 150+ ja epäonnistuminen. Vaan malttaako sitä? No, jos fiilis on ok ja pystyn objektiivisesti arvioimaan että vielä voi jatkaa, niin en toki jätä kääntymättä...