Tarkoituksenani oli tänään mennä altaalle simuloimaan kisapainetta. Olen koko viikon vihjaillut ihmisille, että yritän sunnuntaina "Tampereen ennätystä" dynassa ja yrittänyt näin luoda itselleni kisatilanteen oloisen paineen.

Homma tuntui toimivan, koska jo aikaisin aamuyöstä huomasin pyöriskeleväni sängyssä. En saanut unta ja mietin tulevaa sukellusta.

Söin aamupuuron, valmistelin urheilujuomat ja lähdin hallille. Saman rutiinin mukaan kun aion tehdä kisoissakin. Jätän kisapäivän juomasta kreatiinin pois. Ei siitä tässä vaiheessa mitään hyötyä ole, se on pitänyt nauttia jo eilen jos siitä jotain apua haluaa.

Koko venyttelyjen ja lämppäreiden ajan olo oli selvästi kokoajan vähän ylivireä ja jännittynyt. Juuri tätä hainkin ja pääsin nyt kokeilemaan kuinka hommaan voi vastata. Valmistautuessani sukellukseen huomasin selkeästi hengittäväni liian syvään, joten vähensin tietoisesti hengityksen aivan neutraaliksi. Ennen pakkaamista otan yleensä 5 syvää tuuletusta ja jätin myös sen nyt tietoisesti 3:een.

Heti lähdössä räpylä lipsahti ja eka potku meni pieleen. Teki mieli keskeyttää ja ottaa uusksi, mutta järkeilin että en voi kisoissakaan niin tehdä. Nyt vaan mennään niin pitkälle kuin voi - aina päivän paras. Sukelsin rentoa ja hidasta vauhtia 75 metriin asti, jolloin tuli ensimmäinen selkeä palleanykäys. Siitä kiihdytin aivan aavistuksen verran, pitäen vauhdin kuitenkin erittäin rentona. Satasen jälkeen olo oli jo hyvinkin epämukava, mutta järki selvä. Juuri tällainen olo siinä pitääkin olla. Jos olo ei ole tukala, tietää että järki on myös kohta hyvin epäselvä. 125m käännöksessä olo oli edelleen niin vahva, että tiesin jo sukelluksen onnistuneen. Aavistuksen verran kiihdyttäen 150, käännös, pari potkua ja liuku - sitten pintaan.

Olo oli vahva mutta protokollassa käsi lipsahti maskilta enkä saanut sitä yhdellä liikkeellä pois ja siihen väliin lipsautin "höh". Älytöntä kyllä, tämä varmaankin olisi ollut virhe kisoissa (en nyt ole ihan varma). Ihan sama, koska tiedän mihin nyt pystyn eikä tämä ollut mikään virallinen tulos. Matkaksi arvioimme n. 156 metriä ja aikaa meni 2:22, karvan nopeammin kuin 1 m/s.

Treenitavoite täyttyi, tuli oma enkka ja ennenkaikkea todistin itselleni että alkuviikon 150m ei ollut yksittäinen onnenkantamoinen. Kyllä kai vähempikin hymyilyttää :)

Olo oli niin hyvä, että päätin pikaisen lepäilyn jälkeen sipaista vielä DNF:n PB:n. Hassua sinänsä, mutta olin jo tuossa vaiheessa täysin varma että PB siitä tulee ja tuollaisen tunteen kanssa on sitten mukava sukeltaa. Sukelsin n. 104 metriä. Ehkä olisi mennyt enemmänkin, ehkä ei...Vanha enkka meni kuitenkin rikki ja itsevarmuus kasvoi.

Ai että kun pääsisi jo egyptiin. Toki vieläkin voi moni asia mennä pieleen, mutta yrittämään tahtoisin jo päästä :) Pieni jännitysmomentti on tietysti sairastelut. Melko varmasti Egyptissä ainakin pienen ripulin saa. Mutta nämä ovat taas olosuhteita joille ei juuri mitään voi, joten ei niistä kannata liikaa stressatakaan. Puvun voi sitäpaitsi pestä, kunniaa ei! ;)

Onnistuneen sukelluksen kunniaksi palkitsin itseni kupillisella kahvia. Ai että kun maistui hyvälle.

Onneksi egyptistä ei saa kunnon kahvia, ainakaan kovin helposti. Helpompi olla ilman.

(en minä oikeasti usko että kahvilla on suurikaan merkitys suorituskykyyn, mutta tällaiset "ehdottomuudet", kuten kahviselibaatti, auttavat pitämään psyykeen kurissa treenikaudella. Helpompi sitten olla periksiantamaton myös treeneissä)