On siinä silakkaa...

Osallistuin eilen elämäni ensimmäiseen sukelluskalastuskilpailuun. Se oli kokemuksena ihan mielenkiintoinen moneltakin kantilta. Paljolti juuri sitä mitä odotin, ja paljon asioita jotka tuli vähän yllätyksenä. Varmaankin kirjoitan siitä jonkun stoorin FDTF:n sivulle, joten tässä tyydyn vain toteamaan, että kuntoilumielessä kisa oli paljon rankempi kuin odotin. Etäisyydet pääsivät yllättämään. Kun meille kerrottiin kisa-alue, ajattelin että "höh, noin pieni, eihän me edes kaikki mahduta siihen 30m väleillä". Mutta kun lähdin uimaan "läheistä luotoa" kohti, muuttui käsitys siinä kohtaa kun yli 30 min uinnin jälkeen huomasin olevani vasta puolessa välissä! Jostakin syystä minulle tuli kisassa todella kylmä, enkä kestänyt vedessä kuin reilut 3 tuntia. Hattua nostan noille kärkihemmoille, jotka uivat kilometritolkulla täydessä varustuksessa ja kilokaupalla kalaa vyöllä täyden 4.5h.

Itse en osaa oikein ottaa kalastusta kisan kannalta. Lähdin reissuun enemmänkin opiskelemaan ja ennekaikkea koska pääsee kalaan paikoille missä ei normaalisti tulisi käytyä. Saaliini jäi vähän laihaksi, mutta ihan viimemetreillä teurastin pari kampelaa jotka näyttivät täysmittaisilta. Aiemmin tapoin yhden ihan kitukasvuisen ja siitä jäi niin paha mieli, että jätin monta keskikokoista väliin kun en ollut ihan varma. Näin vielä paluumatkalla muutaman keskikokoisen, mutta ajattelin että noissakin riittä syötävää jo vaivaksi asti. Noh, tämä seivästämäni piikkikampela oli ilmeisesti kisan suurin kala, 1.6kg. Hassua kun en itse ole koskaan kampelaa metsästänyt, niin en yhtään osannut arvoida mikä on iso ja mikä pieni. Aattelin että tuo on aika normaali. Ihmettelin vaan kun ihmiset kommentoivat että "kiva piikkari sulla". Olin vähän, "joo, no tämmönen tää nyt on", aattelin että kohtelisaisuudsta vaan rohkaisevat ensikertalaista. Yritän elää periaatteen "kaikki syödään mitä tapetaan" mukaan, joten "big bertha" pienemmän sisarensa kanssa löysi uuden kodin lautaseltani uusien perunoiden vierestä. On muuten kohtalaisen hämy anatomia kampelalla. Olen kyllä kaloja perannut aeimminkin, mutta meinasi sormi mennä suuhun tuon kanssa kun ei peräaukkoakaan meinannut löytää (josta siis aloitetaan mahan auki viiltäminen). Sinänsä kampelan "metsästys" oli vähän pettymys. Kalat ovat niin laiskoja että niitä pystyy silittelemään käsin, ja yhden piikkikampelan otin jopa käsin kiinni ja vertasin sitä harppuunan pituuteen kun halusin tietää onko se alamittainen. Ei tuollaisen elukan tappamisessa kovin macho fiilis tule :)

No, se siitä. Tänään päätin lähteä illalla heittämään kevyen lenkin että saa taas lihakset auki venyttelyä varten. Juoksin taas tuon vähän reilun 10km ja aikaa meni n. 50min, eli ihan ok vauhti. Keskisyke leppoistasti 156. Jalat olivat vähän jumissa eilisestä uinnista ja nesteytyksin oli jäänyt vähän huonoksi tänään, joten lenkki tuntui tavallista raskaammalta. Olin ensin ajatellut juosta vähän pitemmän lenkin, mutta sen verran tuli kampelaröyhtäystä jo tuossa kohtaa ylös, että päätin että tuo riittää. Mutta tulipahan tehtyä.

Kalle olikin kommentoinut mukavasti noita videoitani. Jännä juttu etten ollut itse huomannut tuota polvien levitystä. Sehän loistaa videolta kuin aurinko. Sitä vaan on niin sokea omille virheilleen. Pitää tehdä pari korjaussarjaa ja videoida sitten taas uudestaan...Pitäisikin kaivella jostain oikein vanhoja videoita niin voisi vertailla kehitystä :)