Koko viikon on kalvanut huono omatunto kun ei ole sukeltanut vaikka on ollut vuosisadan kelit. Noh, tänään vihdoin puoliväkisin liikkeelle. Päätimme mennä legendaariselle Heramaanjärvelle. Viimeinkin koko kevään pelkäämämme uhka realisoitui ja järvelle vievän tien aivan alkuun on ilmestynyt jykevä puomi. Aikaisemmanhan jotkut kansalaisaktivistit rikkoivat, mutta reservinupseerit ovat näköjään sen verta tarmokasta väkeä, että eivät pienestä lannistu. Tuo nykyinen on sen verta jylhää tekoa, että tuskin se siitä ihan pian häviää. Kaiken lisäksi sitä on tuotu pykälä eteenpäin, eli vanhalle "portin eteen" paikallekaan ei saa enää autoa.
Toisin sanoen, legendaarinen Heramaanjärvi rastitetaan käytännössä pois sukelluskohteiden joukosta :( Todella harmi, koska Tampereen seudulla ovat näin ollen edes jotenkuten järkevät paikat nyt todella vähissä.
Suuntasimme siis Kaukajärvelle. Olisi oikeastaan voinut jo siinä vaiheessa vaan suunnata McDonaldsin kautta kotia tai joitain, mutta sisulla piti vaan mennä. Ei jaksettu edes laittaa poijua ja köyttä, vaan mentiin "fiilistelemään". Sekin on ihan kivaa yleensä, mutta mono puristeli jalassa niin lujaa, että vaikea siinä oli keskittyä mihinkään euforiaan. Hitto vieköön että voi yksi väline tuhota ilon koko harrastuksesta. Pakko se vaan on vaihtaa, ei tässä muu auta. No, oli se sukeltelu kuitenkin tavallaan ihan kivaa, mutta täytyy sanoa ettei kautta ehkä kannata avata Nizzan reissulla, se kannttaisi säästää kauden loppuun. Tympii tulla kotivesiin sellaisen reissun jälkeen...
Oli sen verta sisuuntunut fiilis, että päätin rankaista itseäni fyysisesti ikävimmällä tavalla mitä keksin. Siis lukonmäkeen! Olisin halunnut lopettaa jo kolmannella vedolla, mutta sisutin kuusi. Kaksi ekaa pykälää isommalla vaihteella. Kummallista kyllä, en saanut maksimisykettä edes 170:een, vaikka kuinka poljin. Jalat sain kyllä ihan piippuun joka kerta ja vauhtiakin oli enemmän kuin aikaisemmin. Tavallaan tämän pitäisi olla kai hyvä juttu - kehitystä on siis tapahtunut. Mutta toisaalta, hittoako minä siellä poljen jos ei se "tunnu missään". Ok, tuntuuhan se jaloissa, ja lujaa tuntuukin. Itseasiassa se tuntuu aivan kaamealta. Pitää siis ottaa tämä kai jatkossa lähinnä jalkatreenin kannalta. Hapen puolesta olisin voinut vetää vaikka tuplalenkin. Happihommat täytynee jatkossakin hakea juoksemalla. Taas vetelin vähän kiertoteitä takaisin ja treeniä tuli 50min täyteen. Viikon pyöräilysaldo on tuolla 50km huitteilla. Ihan kiva, mutta toisaalta, tuon verran pitäisi mennä melkein per lenkki...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti