Kun motivaatio on hakusessa, pitää ottaa tekniikka avuksi. Kaltaiselleni nörtille kaikki tekniset vipstaakit ovat aina ilon lähde, joten palkkapäivän kunniaksi ostin viimein pitkään himoitsemani jalka-anturin T6:een. Kyseessä on siis kenkään kiinnitettävä pikku kiihtyvyysanturi, joka kertoo sitten minulle sykkeen ja harjoituksen pituuden lisäksi kuljetun matkan ja nopeuden. Olin hieman skeptinen vehkeen tarkkuuden suhteen, mutta ei se nyt ainakaan ihan metsässä ollut. Kylttien mukaan 4.3 km lenkille se sai pituudeksi n. 4.1km ihan suoraan paketista ilman mitään kalibrointeja. Eikä tuosta lenkistä voi tietää kuinka pitkä se oikeasti on. Tunnetusti noissa viitoissa satku tai pari ei paina mitään. Mutta tulos on kuitenkin selkeästi luokkaa "uskottava". Juoksin tuon kahdesti plus kotimatkat päälle, eli n. 9.5 km.
Itse ainakin sain kovasti lisäkiksejä siitä, että näen kokoajan juoksunopeuteni. On paljon helpompi piiskata itsestään tehoja irti kun on joku objektiivinen mittari mitä vasten verrata. Muuten lenkki tuntui jotenkin normaalia raskaammalta, erityisesti pohkeet olivat ihan hiilenä. Juoksin tuollaista 12 km/h, mikä on vielä ihan rento vauhti, mutta monessa mäessä sai purra hammasta ettei vauhti hyytynyt. Ehkäpä pitäisi antaa kropalle vähän pitempi lepotauko.
No ok, kävin kyllä tänään myös salilla, mutta en pohkeita siellä rääkännyt, muuten en kyllä ihmettele että se vie parhaimman terän juoksusta. Jälleen tuntui että hapen puolesta olisi voinut pistää lisääkin vauhtia. Ei tietysti ole mitään järkeä käydä samana päivänä salilla ja lenkillä, mutta kun pitihän tuota vehjettä päästä testaamaan.
Kalliita vaan ovat insinöörin lelut. T6 maksoi aikanaan 370e ja tuo podi 99e. Noillahan ostaisi jo melkeen juoksumaton...(missä tosin IMO ei ole paljonkaan vehkeenä järkeä, jos lenkkipolulle on kirjaimellisesti kivenheiton matka)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti