Lukonmäki revisited

Vedin taas intervallitreenin Lukonmäessä. Otin tällä kertaa mäen alun tietoisesti vähän rauhallisemmin ja jaksoin nyt 4 kertaa ees taas. Täytyy sanoa että tämä on kyllä subjektiivisesti kauhein treeni mitä olen koskaan tehnyt. Joka vedossa viimeiset 30 sekuntia tekisi mieli huutaa, koska hapotus jaloissa tuntuu suoranaisesti kipuna. Ja varmaan huutaisinkin, jos paikalla ei olisi muita :) En tiedä sitten mistä johtuu, mutta ylipäätään jalkoihin kohdistuvissa treeneissä tuntuu että kipukynnyksen saa vietyä jotenkin paljon pitemmälle kuin muissa lihasryhmissä.

Oli pieni pettymys, että sykkeet ei nousseet tuota korkeammalle, ja EPOC:kin jäi vielä alueelle 3. Ensi kerralla vedän 5 kiekkaa ja sitten jään siihen vähäksi aikaa himmailemaan ja pyrin kasvattamaan vauthia. Jos joskus menee 10 niin tiedän todella saavuttaneeni jotain :)

Koska tämä on niin lyhyt treeni muuten, niin ajelin vähän kiertoteitä kotia, että sain täyteen 45 minuuttia. Ihan sen takia että tätä voisi edes hyvällä omallatunnolla sanoa treeniksi. Ihmeen hyvin riitti vielä jaloissa virtaa kun sai pari mäkeä vetää ensin vapaalla, mutta pohje meinasi väkisinkin krampata.

Nätin näköistä käppyrää siitä taas tuli. Aika hyvin sahaa syke tavoitealueella. Olisi kyllä kiva joskus löytää se maksimisyke. Laskennallisesti pitäis olla 191, mutta en ole kyllä koskaan päässyt lähellekään sitä. Tuntuu että tuo 175-180 ei vaan mene rikki vaikka mitä tekisi.



Jos saan kerättyä itseni, ajattelin vielä käydä tekemässä kevyen tekniikkatreenin altaalla...