Lukonmäki taas kerran

Keräsin sittenkin itseni ja lähdin lukonmäkeen. Jaksoin tällä kertaa 6 kiekkaa. Olin jo päättänyt lopettaa viidenteen, mutta keskellä mäkeä päätin että jos pääsen loppuun, niin käännyn vielä. Kuudes meni kyllä ihan puhtaalla sisulla. Hapotus on jotain minulle aivan uskomatonta. Tuli kuitenkin todettua se, että ihan hyvin jaloissa virtaa oli, henki se on mikä on heikko :)

Pieni pettymys oli, etten saanut sykkeitä nyt nousemaan ollenkaan sellaisille lukemille kuin alussa. Toisaalta, kai se on hyvä merkki. Perstuntumalta väittäisin myös, että "puuskutus", iski paljon pitemmällä mäkeä kuin ekalla kertaa. Voisi siis päätellä että kehitystä on tapahtunut jo näinkin lyhyessä ajassa. Tämä antaa huimasti motivaatiota jatkaa treeniä! Viimeisellä vedolla sain pohjaksi 174. Sinänsä naurettavaa että juostesas pystyn ylläpitämään tuollaista sykettä vaikka kuinka kauan, pyöräillessa se tuntuu siltä että kuolee minä hetkenä hyvänsä :) Jatkoin taas lenkkiä verrytellen sen verran että sain 45 min täyteen...Vielä jos saisi pari kiekkaa tähän lisää, niin harjoitus alkaisi olla sen mittainen, ettei tarvitsisi keinotekoisesti pidentää.

Epoc:kin lipsahti juuri ja juuri "neloselle". Eli kieppi tai pari lisää niin pitäisi tehdä todella gutaa.

Voisi ottaa tavoiteeksi päästä vaikkapa 7 kierrokseen ja sitten alkaa pikkuhiljaa nostaa vauhtia/vaihdetta, että saa taas sykkeet koholle.