Epätoivoiset yritykset saada monostani vielä harjoituskelpoinen jatkuvat. Se on ollut nyt muuten ihan hyvä, mutta kuten aiemminkin todettua, reiät jotka tein aikanaan ukkovarpaan kohdalle hiertävät ukkovarpaan ekasta nivelestä ikävästi. Palasin osittain alkuperäiseen visiooni ja ruiskutin sisäosaan reilusti silikoonia ja työnsin "kipsijalat" sinne yöksi muhimaan. Lopputuloksena toivoin että nuo reiät täyttyisivät silikonillaja räpylän sisälle muodostuisi myös semmoinen jalanmuotoinen tukeva tsydeemi. Homma toimi ihan ok, ainoo vaan että silikonia olisi saanut olla enemmänkin. Mutta nyt se tuntui jalassa jo ihan hyvältä. Ei vieläkään täydellinen, mutta selkeesti parempi.
Oli todella nuhjuinen olo tänään ja olin hyvin lähellä jättää treenit sikseen. Juokseminen tai mäen polkeminen ei oikein houkuttanut. Painostin itseni kuitenkin altaalle sillä verukkeella, että pitäähän tuota uutta viritystä testata. Hyvä että menin, koska se oli yksi parhaita allastreenejä pitkiin aikoihin.
En saanut aluksi rataa räpsälle, joten alotin uinnilla. Uin 2 km vaparia, vuorotelleen jokainen 200m hengitys 1/4 ja 1/2. Aikaa meni 41 minuuttia, eli ihan mukava vauhti ainakin minun kyvyilleni. Pikkasen alkoi hiilidioksidi kivistää päätä, mutta muuten jaksoi yllättävän hyvin. Kävin sitten testaamassa monoa. En ehtinyt paljoa fiilistellä kun aikaa oli 20 minuuttia. Uin 8x50m yrittäen keskittyä taas tekniikkaan. Yllättäen siltä löytyi taas monta hyvää juttua ja sain muutamalla kierroksella homman loksahtamaan aika hyvin paikalleen. Alan pikkuhiljaa sisäistää sen "perseen nostaminen"-jutun. Siis tarkoitus ei sinänsä ole nostaa persettä, vaan sillä saadaan lantio liikkumaan hyvin taakse. Vielä kun jalat pysyivät suorassa ja otin vatsan mukaan niin välillä kaakelit vilistivät oikein silmissä, vaikka poljin ihan rauhallista tahtia. En malttanut olla kellottamatta viimeistä vetoa. Siihen meni 28s vaikka en todellakaan pitänyt kiirettä. Aika hyvin, koska tuo oli vielä viime syksynä mulle "sprintti". Pitäisi vaan päästä tekemään toistoja ettei liike unohdu ja saisi sen lihasmuistiin. No, onneksi huomenna on ihan treenivuoro...
3 kommenttia:
Paljon on ollut puhetta Molchanovan harjoittelusta, joka rakentuu pitkälti uimisesta harvennetulla hengityksellä. Uloshengitys ja sen rytmittäminen on silti jäänyt minulle mysteeriksi.
Aloittaako Molchanova uloshengityksen heti ja puhaltaa ilman vähitellen ulos vai tekeekö hän viimeistä edeltävällä vedolla paniikkipuhalluksen?
Olen huomannut omassa harjoittelussani välittömästi alkavan uloshegityksen olevan tuskallisempi tapa, mutta samalla miellyttävämpi monella tapaa. Ensinnäkin kokeiltuani eri tapoja, paljastui että hengenpidättäminen uimisen aikana aiheuttaa pääkipua, mikä ei ole mukava asia. Samalla myös tokkurainen "en tiedä kummassa päässä allasta olen"-olo lisääntyi.
Jos uloshengityksen aloittaa heti, mutta tekee sen pitkän kaavan mukaan, saa kyllä häjyn olon aikaiseksi, mutta pääkipua ja sekoilua ei esiinny. Vikana on se että vaikkapa joka kuudennella vedolla hengittäessä suoraan sanottuna vituttaa neljännen ja viidennen vedon kohdalla puskea vaan ilmaa pihalle vaikka sitä oikeasti tekisi jo mieli kiskaista sisälle.
Miten mahtaakaan rouva Molchanova tehdä...
Molchanovan harjoittelustahan oli tuo sekava juttu Freedive Centralissa.
Siinä mainittiin myös tuo päänsärkyjuttu, mikä lienee normaalia. Oli mullakin muuten eilen aika ihme olo kun nousin altaasta, mutta vedessä en sitä huomannut. Hetken meni että sai taas todellisuudesta kiinni.
En ole niin perehtynyt siihen miten se tehdään "oikein", mutta teen nyt silleen kun hyvältä/järkevältä tähän vaiheeseen tuntuu. Nousujohteisesti varmaankin kasvatan sitten kun kunto on niin hyvä että voi alkaa treenaamaan tosissaan :)
Eli mikäli sinua oikein tulkitsen niin arvelet Molchanovan pidättävän hengitystään jatkuvan uloshengityksen sijaan.
Lähetä kommentti