Teen nykyään osana static harjoituksia aina palleavenytyksiä tyhjillä keuhkoilla. Olen niitä joskus kokeillut, mutta en kokenut saavani siitä oikein mitään joten homma jäi. Inspiroiduin kuitenkin uudestaan kun luin William Trubridgen juttua DeeperBluessa hänen ennätysyrityksensä jälkeen. William väittää saavansa vielä ihan hyvän suuntäytön 80 metrissä! Mies oli sitä mieltä, että tunnin palleavenyttely aina ennen sukellusta on tähän syynä. Eikä oikeastaan ole mitään syytä epäillä, koska onhan se hyvin loogista. Pallea on vain lihas, sitä voi venytellä siinä missä muitakin. Ja onhan itsestään selvää että kireä pallea ei päästä keuhkoja painumaan kasaan.
Olen kasannut tästä sellaisen loogisesti etenevän pyramidin, että teen ensin noita venytyksiä 3-4 kpl, lopuksi yhden staticin absoluuttisen, lopullisen tyhjillä keuhkoilla (negatiivista pakkausta kumartuneena niin tyhjäksi kun vaan menee). Siitä lähden kasvattamaan ilman määrää hiljalleen: ensin pari FRC:tä, sitten täysi sisäänhengitys ja lopuksi maksimistatic pakkaamalla. Näin harjoituksessa on monta muuttujaa joita seurata ja joissa parantua. Eli mikä on enkka tyhjillä? FRC:nä? Pakattuna? Samalla saa kivasti venyttelyt tehtyä. Aikaahan tuohon menee tuollainen reilu tunti, eli ei kyllä ihan joka päivä onnistu.
Venyttelyt teen siten, että ensiksi teen ihan vaan reilulla uloshengityksellä (mutta ei liioitellun pitkä) kevyen venytyksen. Tästä vähennän ilman määrää aina seuraavilla ja samoin lisään venytyksen määrää ja pituutta. Itse venytyksessä olen selällään maassa, jalat koukussa. Palleaa vedetään sisäänpäin "niin että tuntuu", ei kuitenkaan kipua. Venytyksessä on varsinkin aluksi syytä olla varovainen. Venähtänyt pallea ei ole mikään kiva juttu, sillä kun pitäisi hengittääkin...Viimeisissä venytyksissä teen reilulla negatiivisella pakkauksella ja vedän pallean aivan tappiin, sekä painan vielä kylkiluiden alta hieman käsillä lisää vauhtia. Aika näyttää onko tuosta lopulta syvyyssukellukseen mitään iloa.
Pääsin tänään kuivastaticissa 6:35, mutta siinä oli samba kyllä ihan hilkuilla. En sikäli ole huolissani, koska päivä oli kaukana hyvästä ja palautuminen viikon fyysisistä treeneistä on akuutissa vaiheessa. Toiseksiviimeisessä staticissa pakkasin vähän liian innolla ja jouduin jättämään sen kesken 3 minuutin jälkeen. En sitten viimeiseen enää viittinyt pakata kovin paljoa ettei satu haavereita...Alkutasoksi asettui "absoluuttisen tyhjillä" keuhkoilla 1:10 ja FRC:nä 4:15. Tuo täysin tyhillä tehty harjoitus on harvinaisen v-mäinen. Nykäyksiä ei kestä oikein yhtään, koska negatiivisen paineen myötä tuntuu että kurkku kääntyy kohta kokonaan sisäänpäin. Toisaalta se on henkisestikin pirun hyvää harjoitusta. Juuri tuolta tuntuu joskus syvällä sukelluksella kun mennään reilusti jäännöstilavuuden ohi. Siinä tilanteessa pitää pystyä pitämään pää kylmänä vaikka se pahalta tuntuukin, tai tulee helposti vahinkoa aikaan...
Tänään oli tarkoitus mennä taas sahaamaan lukonmäkeä. Jalat on kuitenkin niin tukossa vielä eilisestä, että ajatus ei todellakaan houkuta. Turha kai sinne on mennä jos ei saa tehtyä täydellä teholla. Korvaan sen ehkä kevyellä mutta pitkällä lenkillä...Tai sitten kuitenkin lähden sinne mäkeen, jos saan motivaation kerättyä. Nähtiinhän se eilenkin että ei se jalkojen tukkoinen olo välttämättä tarkoita että niissä mitenkään vähemmän voimaa olisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti